Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tammi ja valkoinen. Tätä olen makustellut muutamaa viikkoa vajaan vuoden. Olen aina tykännyt valkoisen ja puun yhdistelmästä ja ihastellut skandinaavisesti sisustettuja koteja mm. lehdissä, blogeissa ja sisustuskirjoissa. Omassa kodissani olen kuitenkin vihannut tammiparkettia. Viha on ehkä turhan voimakas sana, mutta kuvaa hyvin sitä tunnetta mitä olen kokenut omaa tammista lattiaani kohtaan jo vuosia.
Tuotekuvat: Normann Copenhagen, Sagaform, HAY
Kuvat: Sagaform
Vaaleita puupintoja ja raikasta valkoista
Alkuvuonna seikkailin paljon netissä etsimässä inspiraatiota ja erilaisia tapoja yhdistellä valkoista ja vaaleita puulajeja. Olen koneelleni tallentanut lähes 200 kuvaa, joissa tammi, saarni ja koivu ovat merkittävässä osassa sisustusta. Kuvissa esiintyy kauniita koteja, kauniita tiloja ja kauniita sisustuksia.
Ystäväni kanssa mietimme useaan otteeseen syitä, miksi karsastan omassa kodissani puunsävyjä, mutta ihastelen niitä muualla. Kammosin erityisesti meidän tammiparkettia, jonka vaihtamisesta, maalaamisesta tai sävyttämisestä otin itselleni suorastaan pakkomielteen ja se kesti vuosia. Emme koskaan saaneet selville mitään varsinaista syy-seuraus-yhteyttä, mutta uskoisin sen kumpuavan vanhasta rakkaudestani sisustaa pyökin värillä kiintokalusteita myöden.
Ystäväni pyynnöstä päätin viime keväänä avartaa omaa sisustusperiaatettani tuomalla tammea kotiin. Pakollisen tammiparketin lisäksi minulla oli muutamia pienesineitä, jotka näyttivätkin minusta todella kivalta valkoisessa ympäristössään. Suurin havahduttava asennemuutokseni tapahtui, kun en enää keskittynyt piilottamaan tammista kolmisauvaparkettiani, vaan pikemminkin korostamaan sen luomaa kontrastia valkoisen rinnalla. Tästä oikeastaan alkoi matkani sisustuspuutteiden hyväksymisen opettelusta pysyvään asennemuutokseeni.
Tuotekuvat: Normann Copenhagen
Kuvat: Sagaform
Kokeiluja ja havaintoja – Ripaus puuta sisustuskseen
Kotiini jäi kokeiluni jäljiltä muutama puinen esine, joiden lisäksi innostuin syksymmällä myös muista ruskeansävyistä. Konjakinruskea ja hieman patinoitunut nahkainen pouf-rahi muutti olohuoneeseen ja yllätin itseni ostamasta ruskealla nahkakahvalla varustettua Holmegaardin lyhtyä.
Vaikka blogissani nämä muutokset ja uudet innostumiseni vaikuttavatkin monesti äkkinäisiltä päähän pistoilta, ei kaikki niistä sitä kuitenkaan ole. Saatan vatvoa mielessäni päivittäin kuukausienkin ajan jotakin yksittäistä hankintaa tai sen värisävyä, mutta siitä tuskin kukaan jaksaisi lukea kolmeakymmentä kertaa putkeen. Siksi makustelen juttuja paljon pään sisäisesti ja kirjoittelen tänne blogiini vain alkuinnostukseni aiheuttamasta ajatuskuplastani sekä mahdollisesta lopputuloksesta, jättämällä kaikki muut juupas-eipäs-vaiheet siitä välistä pois.
Olen aina ollut spontaanisti toimiva ihminen mitä tulee sisustamiseen, sillä innostun todella suuresti uusista asioista, jotka myöhemmin saattavat sitten nolosti osoittautua virheiksi. Ideoita tulee ja menee joskus niin kamalaa vauhtia, etten aina itsekään pysy kaikesta ajantasalla.
Aikaisemmin olen ollut paljon rempseämpi ja heittäytynyt rohkeasti uusien ideoiden vietäväksi, silläkin uhalla että takkiin tulee ja kaikki nauravat. Puolet ostoksistani ja ideoistani ovat menneetkin ihan metsään, mutta toinen puoli on onneksi mennyt nappiin ja se kantaa hedelmää sisustuksessani tänäänkin.
Itsehillintää sisustusrintamalla
Nykyisin yritän luovia jonkinlaisessa puolivälissä, eli säilyttää hyvänä luonteenpiirteenä pitämäni kyky olla spontaani ja innostua nollasta sataan vauhdilla. Samanaikasesti yritän kyetä hillitsemään suurinta intoani ja miettiä asioita pitkäjänteisemmin.
Olen ehkä ajautunut nyt jonkinlaiseen kuplaan, koska olen huomannut varmistelevani sisustusta koskevia päätöksiäni moneen otteeseen itseltäni. Olen myös havainnut muuttavani niitä useasti ja lykkään päätöksen tekoa viikolla, kuukaudella ja jopa vuodellakin. Tämä ei ole kivaa eikä yhtään minunlaistani. Tuntuu kuin rohkeus olisi kadonnut jonnekin samalla oven avauksella, kun päätin vuosi sitten ryhtyä järkevämmäksi sisustajaksi. Tälle asialle tahdon tehdä jotakin, koska koen että entinen innostuneempi ja luovempi minä oli parempi ja ennen kaikkea rennompi.
Hulluja, villejä ja rohkeita ratkaisuja
Hulluja, päättömiä, villejä, rohkeita, hassuja ja outoja valintoja sekä sisustusratkaisuja – niitä kaipaan kovasti. Kuten aikoinaan kiinteiden kaappien pois purkaminen, oksasta tehty vaaterekki-tuunaukseni, extemporena maalattu raitakuvio seiniin, neljän ison peilin kiinnitys eteiseen ja Pappelinan törkeän kalliin muovimatto-ostokseni tekeminen. Myös Lack-hyllyjen lisääminen, joita oli ensin yksi, sitten kaksi, sitten kolme, neljä, viisi… ja nyt niitä on kuusi hyllyä jo päällekkäin keittiön seinällä.
Näitä villejä ideoitani riittää, joista on iloa minulle edelleen, vuosienkin jälkeen. Jos en olisi ollut rohkea ja uskaltanut innostuksissani kokeilla erilaisia juttuja, tehdä ja ostaa näitä asioita, ei kotini näyttäisi nyt tältä. Jos olisin uskonut mitä minulle on sanottu – ei toimi, ei kiva, ei sopiva, ei hyvä, ei nätti, eieieiei – ei kotini näyttäisi nyt tänään tältä. Kotini voisi olla toki silti todella kaunis, mutta se olisi varmasti hyvin erilainen.
Omaa käden jälkeäni tuskin näkyisi kotonani senkään vertaa kuin nyt, sillä liika miettiminen, asioiden ylianalysointi ja varman päälle pelaaminen syö luovuutta ja sitä kautta ainakin minulla aiheuttaa myös kiinnostuksen katoamista. Sitä tavallaan hyväksyy sen, että tässä tämä nyt on, tällainen tämä nyt on ja ajatussalkku äkkiä kiinni ettei pety siihen että moni ihana juttu on jäänyt kokeilematta.
Kuvat: homedit.com
Älä anna toisten vaikuttaa liikaa päätöksiisi
Kaunista pitää kotona aina olla, tottakai, enkä ole hakemassa sisustukseen mitään radikaalia muutosta, mutta nopeampaa ja itsevarmempaa päätöksentekokykyä itseltäni haluan. Olen mietiskellyt keväisen sisustuksen väritystä ja haluaisin sen olevan valkopainotteinen kuten aina, mutta siihen joukkoon tahdon sekoittaa tammea ja muutamaa kirkasta väriä kuten keltaista ja limeä tai keltaista ja pinkkiä.
Ensin tuli se ihana innostumisen ja ideoimisen vaihe, kuten aina tuleekin. Toisena tunnetilana tuntia myöhemmin tuli hyvin epämiellyttävä ”enhän minä voi kun siitä nousee taas hirvee haloo”. Tämä herätti minut ajattelemaan omaa asennettani ja sitä että miksi ihmeessä annan muiden vaikuttaa omiin mielipiteisiini. Kyse on kuitenkin sentään vain kodista ja sen sisustuksesta, minun, ei edes heidän.
Tähän pätee minusta nämä tunnetut fraasit, joita paljon viljellään: kel´ onni on, se onnensa kätkeköön. Älä ole liian iloinen. Älä liian onnellinen. Älä hymyile liikaa. Älä innostu liikaa. Ole aina hillitty, hallittu ja harkitse mitä teet ja sanot. Vaikuta aina järkevältä. Varaudu kaikkeen. Huolehdi siitä että koskaan kukaan ei saa mahdollisuutta nauraa sinulle…
Ja katin marjat sanon minä. En ole koskaan elänyt noudattaen näitä kyseenalaisia ja kivikautisia neuvoja, enkä totta vie aloita sitä nytkään. Tai ainakaan jatka tämän pidemmälle, sillä harmikseni on myönnettävä että vaikka olen kuvitellut että yleinen kritisointi ei minua hetkauta, on se kuitenkin salakavalasti päässyt vaikuttamaan pintaa syvemmälle, huomaamattani.
Kuvat: homedit.com
Rakkaudesta sisustamiseen
Siksi päätinkin että annan jatkossa piut paut arvostelulle ja kritisoinnille, ja myös huolehdin siitä että näin tapahtuu. En halua enää herätä toistamiseen samasta tilanteesta, jossa itselleni aiemmin niin ihana harrastus ja ilonaihe muuttuu stressitekijäksi.
Rakastan sisustamista, rakastan uusien juttujen ideointia, rakastan kotiani, rakastan blogiani ja rakastan vaihtelua sisustuksessa. Rakastan valkoista, rakastan mustaa, rakastan harmaata, rakastan näköjään myös puunsävyjä. Tänään rakastan pinkkiä, huomenna saatan rakastaa oranssia. Tammikuussa rakastan taas vihreää ja kesään mennessä olen saattanut kyllästyä niistä jokaiseen.
Olen vaihtelunhaluinen, spontaani, iloinen ja innostuvainen. Pidän niitä hyvinä puolinani ja haluan säilyttää ne myös vanhetessani. Haluan nauttia omasta kodistani, haluan nauttia uusista ideoistani, haluan iloita pienistä ja suurista asioita ja olla avoimesti ja rehellisesti juuri sellainen tällainen kuin olen. En halua rajoittaa itseäni liikaa, enkä varsinkaan menettää kotona hääräämisen iloani.
Vapaus innostua ja toteuttaa itseään
Siksipäs annankin itselleni luvan innostua nyt tammesta ja puunsävyistä. Toivon että uusi raikkaan keväinen sisustusideani ei lähde rönsyilemään liikaa vaan onnistuisin pitämään kohtuuden kokonaisuudessa ihan itsestään. Pieniä pikantteja juttuja, kevyitä lisäyksiä, ei tehosteajattelua tällä kertaa ollenkaan vaan kunnon sisäänajo.
Tein jo ostoksen, oikeastaan kaksikin. Toinen niistä on Tablo nimeltään, pieni pyöreä pöytä jossa puiset jalat. Toisen pidän vielä salaisuutena. Valkoisen ja puun lisäksi säilyy sisustuksessa myös vihreä. Keväämmällä keltainen. Ehkä lisään kylpyhuoneeseen pinkkiä kuten syksyllä jo mietin, sillä miettimällä ei miettiminen lopu. Ehkä rakastun pinkkiin ja se on kylpyhuoneessani vielä kolmen vuodenkin kuluttua. Tai sitten kyllästyn siihen viikossa ja lahjoitan ystävälleni ne kaksi pinkkiä käsipyyhettä ja kylppärimaton, jotka olen siihen mennessä ostanut.
Mielensä muuttaminen ei ole kovin vakavaa, ainakaan pinnallisten asioiden kuten sisustuksen osalta. Vaihdellaanhan sitä vaatteitakin kesken kaiken ja kynsilakkojen sävyjä. Jotkut vaihtelee myös hiustenväriä (tästä tulossa muuten oma postaus, sillä kuulun tuohon ihmisryhmään itsekin) ja joillakin on tapana vaihtaa autoa parin vuoden välein. Ilman virheitäni en olisi nyt niin varma että olen todella löytänyt oman sisustustyylini. Ja muutama tiedostettu virhe onkin osoittautunut maailman parhaimmiksi jutuiksi.
Minun uudenvuodenlupaukseni on olla rohkeampi, itsevarmempi, iloisempi ja onnellisempi ihminen ja sisustaja! Kaunis kiitos jos jaksoit lukea tänne asti! 🙂
Ihanaa iltaa kaikille!
Seuraa myös somessa
Koska tulee kinkunpaisto ohjetta? 🙂
Jasmin: meille tuli eilen ruokavarkaita joten perunaloota, rosolli ja lohi oli popsittu kokonaan ennen kuin päästiin kouluruokailun pariin. 😀 nappasin kuvia kinkusta ja perunalootasta mutta näytti niin ankealta etten tiiä kehtaako niistä postailla. 😀 kinkun paisto-ohjeesta postailen kyllä mutta laitan sen sinulle tähän alle myös:<br />
<br />
Pakastettu suomalainen potkakinkku (ei atriaa)<br />
<br />
Sulata kinkun koosta riippuen 2-3pvä (itse sulatin 6kg parvekkeella noin 0-5asteen lämpötilassa) jääkaapissa tai parvekkeella -5/ 5 asteessa<br />
<br />
Kinkku paistetaan tavallisella lämmöllä (sähköuuniin tämä ohje, ei leivinuuniin tms), ei kiertoilmalla, alatasolla paistopussissa 125asteessa kaksi tuntia per kokonainen painokilo<br />
<br />
Kinkun rasva ja höyry tekee paistopussissa paistetusta kinkusta mureaa ja suussa sulavaa. ♥ ei tule yhtään kuivaa eikä sellaista niljaisaa lötköäkään. 🙂
Ahaa, kiitosta ohjeesta! Meillä ongelmana tuo kuivuus.. Kokeiluun menee uutena vuotena (tänä vuonna töistä saatiin pari kinkkua, joten päätettiinpä paistaa toinen uudeksi vuodeksi :D) tää "resepti" 🙂
Jasmin: Tällä äitini ohjeella (hän on ihan oikea lihamestari siis ammatiltaan) omastakaan kinkustani ei ole koskaan tullut kuivaa. 🙂 Tärkeintä on se että kinkku sulaa rauhassa ja se että jos paistoaika on noinkin pitkä per kilo, on paistopussi käytössä. Ja ihan alatasolle korkealaitaisen uunipellin päälle kinkku hieman viistottain (laita myös pussiin viistottain niin saat pussin hyvin kiinni) ja 125 asteeseen kaksi tuntia per kokonainen kilo. 🙂 Muista leikata paistopussin sulkemisestä tuleva ylimääräinen lerpake lyhyemmäksi (ei liian ettei pussi aukea), jotta se ei osu uunin ylävastuksiin. 🙂 Hyvää tulee! Namskis. 🙂
Noi Hayn tuolit sopis teidän kotiin todella hyvin! Ihania inspiraatiokuvia oot muutenkin laittanut tähän postaukseen 🙂 ♥
saparo: Niin sopisivat. ♥ ♥ Tykkään itse tosi paljon tämän postauksen kuvista, sekä lainatuista että omistani. Niissä näkyy minusta kauniisti valkoisen ja tammen yhteensopivuus. ♥ ♥ ♥
Hyvä lupaus! Parasta on vaan olla rohkeasti oma itsensä 🙂
LadyBlue: joskus se on vaikeaa tuoda omia ajatuksia esille samalla tavalla kuin miten ne ajattelee. Tässä aion petrata ja olla entistäkin rohkeammin oma itseni ja tuoda ääneni kuuluviin paremmin. 🙂
Ihania sisustuspohdintoja! <br />
<br />
Nyt kun tämä itselleni vuoden tärkein juhla ja siihen liittyvät suunnitelmat ja tehtävät asiat on jo eletty, voin minäkin alkaa keskittämään energiaa uusiin ens vuoden jännittäviin asioihin, joita jo odotan kieli pitkällä; helmikuista reissua NYCiin ja ens kesän remppaa! Mä niin jaan tuon (sun kohdalla jo edesmenneen?) lattiakriisin! 🙂 Meillä se on edennyt siihen pisteeseen, että se vaihtuu! Tuo puu on jännä juttu… minäkin sitä aina tavallaan ihailen muilla, mutta omassa kodissa se ei sitten kuitenkaan tunnu omalta. Hassu juttu. Onneksi mieltään voi aina muuttaa vaikka tuhat kertaa! :)<br />
<br />
Viettikö muuten teidän hauveli joulua? 🙂 Meillä hauvat sai lahjaksi herkkuja ja uusia leluja. Lisäksi saivat maksalaatikkoa aattona ja vähän vielä tänäänkin! 😉 Se on niiden suurta herkkua! 🙂
Blondi: Oi vitsi, New Yorkin matka ja remppa, ihania juttuja tulossa teillä ensi vuonna. ♥ ♥<br />
<br />
Puupinnat on kyllä itsellenikin niin mysteeri, miksi muualla ne on kauniita mutta omassa kodissa tunkkaisia ja 80-lukulaisia. 😀 Tästä olen onneksi päässyt jo vähän pois ja olen alkanut tykkäämään meidän lattiastakin, vähäsen. 😀 Kolmesauvainen parketti on aina silmään sellainen epäselvä ja silmissä oikein vilistää kun sitä tuijottaa. Yksisauvainen leveä tammi olisi paljon kauniimpi. Mutta olisi ihan silkkaa hölmöyttä meidän kotona vaihtaa hyväkuntoista parkettia toiseen pelkästään väärän värin vuoksi. Tämän kanssa olen taistellut vuosia, kun haluuuuuun vaihtaa sen mutta sitten en kuitenkaan. :D<br />
<br />
Meillä Miffe vietti joulua myös, koiruli sai 7 pakettia joista suurin osa on syömättä edelleen. Miffellä on vähän vaivoja ja siksi syö nyt kolmea eri lääkettä ja se saa masun löysäksi. En ole viitsinyt antaa kovin paljoa herkkuja sen vuoksi. Onneksi alkaa vointi olemaan parempi ja taas mennään 8-vuotiaan mummelin kanssa hetki eteenpäin. ♥ ♥
Hieno lupaus! niin se pitää ollakin, ajatelkoon muut mitä haluaa ♥
Jenna: Juuri näin. 🙂 Niin kauan kuin en loukkaa tai satuta ketään ajatuksillani, niissä ei ole mitään väärää ettenkö voisi rohkeasti niitä tuoda myös kuuluviin. 🙂
Hyvä lupaus! Uskonpa, että suurin osa lukijoistasi (ne kateelliset urputtajatkin..) klikkaa tänne nimenomaan siksi, että haluavat nähdä, mitä kivaa olet taas keksinyt. Minäkin teen niin ja olen kiitollinen, että postaat niin usein. Itse pidän kodistasi enemmän ilman sitä aikaisempaa krominkiiltoa ja tämä tuleva suuntaus kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Jokainen meistä käyttää liikenevät rahansa oman mielenkiintonsa mukaan, mitä sitä kukaan muu on arvostelemaan. Minäkin pidän kodin laittamisesta ja erityisen mielenkiintoista on lukea kaikenlaisista diy -jutuista, ehkä siksi, että niillä saa kotiin omalaatuisuutta, sellaista mitä suoraan kaupasta ei saa. Ihailen kovasti myös sitä, että sinulla pysyy pensseli ja porakone kädessä, etkä aikaile toteuttaa ideoitasi. Toivottavasti jaksat siitä pitää kiinni, vaikka saisit arvosteluakin. Uskon, että lähes kaikki muuttavat kotinsa sisustusta kauden mukaan, se on niin suomalaista. Useimmat meistä vaan hilloavat ne väripilkut (tai virhekokeilut) kaappiensa kätköihin odottamaan seuraavaa samasta väristä innostumista (ehkä viiden vuoden päästä…?), kun taas sinä pistät kaiken kiertoon samantien. Aika ihailtavan rohkeaa sekin.
Minna: Minulla käy varmasti monenlaista lukijaa, suurinosa on kuitenkin aivan ihania ihmisiä jotka hyvillä mielin tulevat vaihtelemaan kuulumisia ja katsomaan mitä täällä meillä on taas touhuttu. :)<br />
<br />
Diy-ideoitani olen alkanut keräämään talteen ja ensi vuonna niistä toivottavasti toteutuu suurin osa. Haluaisin kunnostaa jonkin vanhan nojatuolin tms ja ajattelin myös maalailla vanhoja kirppikseltä ostettuja kalusteita kirkkailla väreillä. Tytön huoneeseen haluan entistäkin retrompaa ja aikeissa on että me yhdessä tytön kanssa tuunattaisi hänelle muutamat kalusteet. :)<br />
<br />
Minä en halua jemmailla mitään sillä tiedän että seuraavaan innostumiseen on ihan oikeasti se viisi vuotta väliä. Pitkä aika hillota varastoissa tavaraa noin kauan. Mielummin myyn tai lahjoitan turhakkeeni pois ja joku onnellinen ehkä hyötyy niistä oman aikansa kunnes ne lähtevät uudelleen kiertoon. Ja olemme ystävien kanssa miettineet tavaranlainausrinkiä, eli voitaisi vaihdella kivoja esineitä puolin ja toisin ja aina sitten palautella niitä kun alkaa tympimään. Jokaisella on kuitenkin kotonaan sellaisiakin tavaroita jotka on ihan kivoja mutta niissä ei ole mitään sen enempää. 🙂
Hyvin toimii valkoisen ja tammen liitto. Rohkeaa uutta vuotta sulle 🙂
Hannele: Niin toimii! ♥ ♥ Rohkeaa ja onnellista uutta vuotta sinulle myös! ♥ ♥
Tiedätkö olen aina vilpittömästi ihaillut blogiasi. Ja ylipäätänsä koko sisustusta! Tämä oli ensimmäinen blogi joka tuntui mieleiseltä. Blogisi nähtyäni sain inspiraatiota oman blogini perustamiseen. Kiitos siitä, ja kiitos että herätit minussakin innoituksen sisustamiseen. Postauksiasi on ihana katsella ja lueskella. Annoit myös suuntaa oman sisustustyylin löytämiseen. Toivottavasti jatkat postailua ja bloggausta vielä pitkään, se olisi vähintä mitä voin pyytää. Blogistasi saan hyviä ideoita omaan sisustukseeni. Voimia sinulle, vahvalle naiselle!
Anonyymi: Nyt menin ihan sanattomaksi! ♥ ♥ Kiitos sinulle ihanainen ihminen joka noin kauniisti kirjoitit! ♥ ♥ ♥ Blogini jatkaa tulevaisuuteen, niin kauan kuin aikaa, mielenkiintoa ja tarmoa riittää. Uskoisin että se ei ainakaan ihan lähikuukausina ole katoamassa mihinkään. 😀 <br />
<br />
Iso lämmin halaus sinulle! ♥ Kiitos kun jätit minulle kommenttia! ♥ ♥
Tablo on ihana, minunkin haavaissani, joooskus! Arvaan että teille tulee tuon Hayn tuoli/tuolit mitkä kuvissakin on, sopisi teillekin hyvin. Minä sain omani juuri viime viikolla ja se ON ihana 🙂
jonsku: Tablo on niin ihana, oikeastaan jopa suloinen noiden puujalkojensa kanssa. 🙂 ♥ ihastelin sitä jo vuosi sitten mutta ongelmaksi tuli nuo puujalat, kun eiiiiii ne minun kotiin käy kun ei kun jos ehkä mut ei. 😀 Kokonaan valkoisena Tablo ei ole minusta lainkaan niin kiva, se on minusta liian tavallisen näköinen vaikka kaunis on sekin.<br />
<br />
Me ajatellaan kyllä niin samalla tavalla monesta asiasta, tiedät heti mitä ajattelen vaikka kertoisin vain murto-osan asiastani. 😀 Olet nimittäin oikeassa, yksi, työtilakuvassa oleva. ♥ ♥
Elämä bloggaajana voi olla vaikeaa:) Just do how you feel!
Sissi: tavallaan on, olet oikeassa. 🙂 Jos normaalisti valintojani kritisoi 3 ihmistä, niin bloggaajana saan krittiikkiä satakertaisesti. Kyllähän se pistää miettimään onko itse nyt ihan pihalla vai mistä moinen kritisointi kumpuaa. Se mikä lopulta on tärkeintä, on se mitä itse tuntee ja ajattelee. Vaikka on vaikea antaa kritiikin kaikua kuuroille korville, olisi minunkin hyvä palata takaisin omaan reippaaseen tapaani ajatella asioita. Ennen ajattelin että mitäs sitten jos ei tykätä, omapahan on kotini. 😀 Nyt olen viimeisen kuukauden ajan tajuamattani ajatellut että en viitsi tuosta ja tästä kirjoitella blogiin kun en jaksa puolestella itseäni ja päätöksiäni. En tykkää yhtään siitä suunnasta mihin olin menossa, joojoo kaikki käy enkä tee mitään mikä ärsyttää tai häiritsee ketään koskaan. 😀 😀
ai niin:) meillä on nuo hayn tuolit, vain eri värisinä:) ihanat!
Valkoinen ja tammi on kaunis, raikas, skandinaavinen yhdistelmä ja helposti yhdisteltävissä monen kanssa, joten nappivalinta varmasti. 🙂 Tunnistan tuon saman lattian aiheuttaman tammi-ähkyn, mutta enpä ole meilläkään ylimmän kerroksen tammilattiaan saanut aikaiseksi tehdä muutosta ja valkoisuuden keskellä se ei enää näytäkään pöllömmältä… Tuon Tablon olen harkinnut minäkin kotiuttavani monen monta kertaa, mutta kun ei meillä oikeasti olisi tarvetta… sitä ei -15 prosenttiakaan taida muuksi muuttaa. ;)<br />
Ja mitä tulee tuohon sponttaaniuteen… go for it. Sillä pääset varmasti uudenvuodenlupauksesi tavoitteeseen. 🙂
Jessica: Tammilattia on ajaton ja kaunis, mutta minullakin on tuo ajattelutapa ollut että omassa kodissa se on tunkkainen, vanhanaikainen ja no, ruma. 😀 :D<br />
<br />
Minä olen pähkäillyt tabloa vuoden. 😀 Halusin sen puujaloilla, mutta koin että koska en puuta kotiini halua niin ei tule Tabloakaan vaikka se on niin kaunis pöytä. Sitten mietin useamman kuukauden että teen kompromissin ja ostan Tablon kokonaan valkoisena. Mutta se ei ole yhtään niin kiva valkoisilla jaloilla kuin puisilla. Sitten mietin ylipitkään Hayn Tray-pöytien ja kokovalkoisen Tablon välillä ja koska Trayn halusin jokatapauksessa niin päätin hylätä Tablot kokonaan. Pitkä stoori ja selostus, mutta niin ollut tämä pöytädilemman vatvominenkin minulla, hihii. 😀
Olet ihana Miia ja älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa sinuun. Saan blogistasi niin paljon inspiraatiota omaan kotiini.
Hieno kirjoitus Miia! Parasta on olla oma itsensä. Siispä onnea, iloa, hymyjä ja rohkeutta myöskin uuteen tulevaan vuoteen 🙂