Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Olen karsinut viime kuukausina elämästäni tavaroiden lisäksi myös kaikkea muuta turhaa. Yksi näistä karsimisen kohteista on ollut lompakkoni täytteenä olleet harvoin tai ei koskaan käytetyt kanta-asiakaskortit, joita oli kertynyt kymmenittäin.
Eroon turhista kanta-asiakaskorteista
Olen pikkuhiljaa lopetellut kantisjäsenyyksiäni lähettelemällä irtisanoutumisia sähköpostein ja kirjein eri paikkoihin. Sen jälkeen olen surutta leikellyt kyseiset kortit roskikseen. Nahkainen Marc O´Polon kukkaroni on vuosien varrella joutunut venymään korttien lisääntyvästä määrästä johtuen, eikä mikään ole niin ärsyttävää kuin pahimpaan ruuhka-aikaan ruokakaupan kassalla oikeaa korttia minuuttitolkulla kaiveleva asiakas, aka minä. 😀
Nyt omistan enää neljä kuvassa näkyvää henkilökohtaista korttia sekä tytön Kela-kortin. Lompakossani on kunnolla tilaa ja oikea kortti löytyy vaivattomasti ja nopeasti. Korttini mahtuisivat nyt jopa valkoisen kännykkäkoteloni kannessa oleviin korttilokeroihin, mutta minulla ja pikkuruisella Marc O´Pololla on niin pitkä historia takana, etten halua hylätä sitä ennen kuin se joskus ehkä hajoaa atomeiksi.
Yhdistän tähän postaukseen myös arkikuvahaasteen neljännen osan, joka kuvaakin uutta työpistettäni. Tässä hoituu niin työhommat, bloggailut kuin kahvi- ja lounastaukoilukin. Työkaverina minulla on pöydän alta vilahtava päiväunia nukkuva koiraneiti.
Tässä arkikuvahaasteessa on tarkoitus viitenä perättäisenä päivänä postata yksi kuva omasta arkielämästä ja samassa yhteydessä haastaa aina uusia bloggaajia mukaan tähän arkisempaan blogihaasteeseen. Tänään haastan mukaan Checklist-blogin Blondin.
Iloista päivän jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
Tuo pöytä on niiiin kaunis! Kateeksi käy sinun työpiste:)<br />
<br />
Olen seurannut blogiasi jonkin aikaa. Saanko kysyä työskenteletkö sisustusalalla?
Vakkarilukija: Työpisteenä tuo on kyllä aika ihana, mahtuu pyörittelemään papereita ja nauttimaan kahvitkin samaan aikaa jos tarvis. :)<br />
<br />
Sisustus on minulle pelkkä harrastus, nykyinen työni on tylsää toimistohommaa eikä liity sisustukseen miltään osin. Olen harkinnut kyllä sisustusalan opintoja ja viime syksynä minun piti aloittaakin, mutta päätin lopulta toisin. Tulevaisuuden suunnitelmissani on pieni optio sisustusarkkitehdin opinnoille, mutta toistaiseksi keskityn perheeseen ja tavistyöhön. 🙂
Tunnistan ongelman! 🙂 Ostin Nykin reissulta Korsin pienen lompakon, jotakuinkin samaa kokoa kuin tuo sun Marco ja jouduin tekemään karsintaa isolla kädellä, että pakolliset mahtuivat uuteen lompakkoon mukaan.<br />
<br />
Kiitos haasteesta, laitetaan ehdottomasti toteutukseen! 😉
Blondi: Alunperin ei kukkarooni mahtunut kunnolla edes yksi kortti, koska kukkaron reunat on pyöristetyt ja kortin kulmat kinnasi vastaan. Nyt sinne mahtuu parikymmentä korttia ja kuittinippukin. 😀 Lompakon nahka venyy näemmä yhtä hyvin kuin minun masunahkani raskausaikana, hihii. :D<br />
<br />
Jään odottelemaan sinun arkikuvapostauksia! ♥
Ihana työpiste:) Mä teen parhaiten töitä myös ruokapöydän äärellä mutta vaadin ikkunan aina siihen vastapäätä:D Meidän perheen toimisto on nykyään yhdessä keittiön kaapissa ja ruokapöytä työpöytänä josta mulle tulikin mieleen että missä säilytät sitten niitä työpaperinivaskoja kun et tarvitse niitä pöydällä?
Sissi: Ikkunalla on ihmeellinen vaikutus työtehokkuuteenkin, ainakin minulla. 🙂 Olen työskennellyt ikkunattomassakin työhuoneessa ja se oli todella ankeeta. :D<br />
<br />
Työpaperit ja muut tykötarpeet on jemmattu olohuoneessa olevaan Bestå-kaappiin. 🙂
<a rel="external nofollow" href="http://humpula.blogspot.fi" target="_blank">http://humpula.blogspot.fi</a><br />
Minun pitäisi tehdä niin sama operaatio, mutta aina kun meinaan aloittaa niin tulee se ainainen: mitä jos…<br />
<br />
kuinka pystyit kovalla kädellä karsimaan?
Laura: En tiedä mistä olen ammentanut voimat karsimiseen sillä se ei ole aina helppoa minullekaan. Päättäväisyys ja asioiden priorisointi on suurimmat onnistumiseen johtavat tekijät. 🙂 Haluan että vapaa-aikanani minun ei tarvitse tuhlata aikaa tavaroiden etsimiseen ja yleisen kaaoksen sietämiseen / kesyttämiseen ja siksikin olen pyrkinyt hankkiutumaan kaikesta turhasta eroon, niin kantiskorteista, tavaroista, vaatteista kuin muistakin elämässäni olevista asioista. 🙂
Innostit myös minut karsimaan tavoita. Makuuhuoneen ja keittiön kaapit tuli samalla pestyä ja ylimääräisen myytyä kirpparilla, joista sain vielä kivasti rahaakin. Olen samaa mieltä liiallisista tavaroista. Meille jäi kaappiin kolme kattilaa ja hyvin on pärjätty myös petivaate osastoa karsin reilusti ja jätin vaan muutamat vaihto lakanat jne…
Hilima: Mitä vähemmän omistaa, sen vähemmällä tulee hyvin toimeen. 🙂 Itse karsimisen alkuvaiheessa ajattelin että viidet lakanat per aikuinen on kauhean vähän, hirveää köyhäilyä jopa. 😀 Nyt minulla on kahdet per peitto enkä yhtään enempää tarvitse enkä halua. Kun toiset on käytössä on toiset kaapissa ja lakanoidenvaihto sujuu aina jouhevasti. Aikaa ei myöskään mene siihen pähkäilyyn että minkälaiset tai minkäs väriset lakanat sitä laittaisi ja sopiiko ne koristetyynyihin jajajaja… 😀 Valkoista vaan sänkyyn ja avot, muuta ei ole eikä tarvitsekaan olla. 🙂 Pyyhkeiden kanssa sama juttu. Pikkutavaraakin on nykyisin tosi vähän ja nyt on tullut eteen se vaihe, milloin en oikein halua edes ostella mitään uutta pientä kivaa. En halua täyttää kaappeja ja tykkään nykyisistä pientavaroistani niin paljon etten halua niitä vaihtaa toisiin joten siltä osin on vaihtelunhaluni kadonnut ihan tyystin. 🙂 Olen siirtynyt sisustamaan kukilla ja huonekasveilla, hedelmillä ja kasviksilla joita tykkään pitää esillä paperipussukoissa tai kulhoissa. Kätevää, kivan näköistä ja edullista. 🙂
Mitä kanta-asiakkuuksia olet lopettanut? Stockmannin asiakas näytät kuitenkin edelleen olevan. Missä on ykkösbonus ja plussakortit? Etkö omista?
Veera: En edes muista kaikkia mitä olen lopettanut, ainakin Lindex, Seppälä, Makuuni, Hesburger, MacDonalds perhekerho, Pentik, Ikea… Ja ykkösbonus sekä plussabonukset. Käyn hyvin harvakseltaan Keskon liikkeissä enkä näe järkeä kantaa mukanani etukorttia yhden viiden euron etusetelin vuoksi jonka olen vuodessa saanut. Ykkösbonuksia en ole kai saanut koskaan, en ainakaan muista saaneeni. Stockmannin ja S-ketjun kortit ovat aktiivisessa käytössä ja niiden olemassa olosta on ollut ihan rahallistakin hyötyä. Siksi ne on lompakossani edelleen ja tulevaisuudessakin. 🙂
Veera: Pari muistui mieleeni lisää, joita olen lopettanut: Instrumentarium, Nissen, Filmtown, Tiimari (ketjua ei enää ole lainkaan), Suomalainen Kirjakauppa ja yhden eläinlääkäriaseman kantiskortti. 🙂
Hei!<br />
Olen blogisi uusi lukija, vielä anonyymi. Hetken aikaa tätä luettuani, olet onnistunut jo uudistamaan ajatusmaailmaani. KIITOS! Olen pitkin talvea puhunut miehelle kodinhoitohuoneen kaappien vähyydestä. Viime viikolla olin lomalla ja katselin sitä uusin silmin. Mihin tarvitsemme 11 paria pussilakanoita, siis me vanhemmat. Niitä on vuosien kuluessa kertynyt ja käytän niistä vain muutamaa mieluisinta. Kaikki muut poispois ja kas kummaa kaapissa on siistiä ja kauniit 3 paria jäljellä. Loput annoin siskonpojalle, joka yksinhuoltajana on tiukoilla ja oli onnellinen Ikea-kassillisesta lakanoita. Kaikilla hyvä mieli! Sormet oikein syyhyy seuraavan kaapin kimppuun…<br />
Mahtava idea tuo hyllystö tyttärellesi, pistän senkin korvan taakse.<br />
T. Tiina
Tiina: Eikö olekin ihana tunne kun katsoo siistiä kaappia ja sen kaunista sisältöä? ♥ ♥ ♥ Ja siitäkin tulee tosi hyvä mieli kun voi auttaa toisia antamalla omia turhuuksia kiertoon ja käyttöön. Oma roska on toisen aarre, se pitää paikkaansa. Itsekin olen elänyt aikoja jolloin raha on ollut todella tiukassa, mitään muuta ei ole ollut varaa ostaa kuin ruokaa ja lääkkeitä. Silloin olen saanut omien ystävieni ja sukulaisteni turhuuksia itselleni, joista on ollut suuri apu siinä tilanteessa. Olen jakanut saamaani hyvää toimimalla nyt itse samoin omien turhakkeiden kanssa. :)<br />
<br />
Hyllystön tarkoitus on olla hyödyllinen sijoitus tulevaisuuteen, toivon että tyttö vie sen aikanaan mukanaan kun lähtee opiskelemaan ja / tai muuttaa muusta syystä omilleen. Hyllystö on kuitenkin ihan oikea klassikko, joten siinä on ihan erilailla kierrätysarvoa kuin tavallisessa Ikean Billy-kirjahyllyssä. Sitä voi muunnella ja laajentaa tulevaisuuden tarpeiden mukaan ja uskon että siitä tulee olemaan iloa sekä hyötyä meille vuosikymmenet. 🙂
Mulla on kaikille harvoin käytettäville kanttis-korteille oma pussukka. Olen kuitenkin sellainen oman elämäni sulo vileeni että tykkään ottaa alennukset joita melkein joka paikasta kanttikset saa. Mutta ihailen kyllä kykyäsi karsia, meillä kaapit pursuilee vähän turhankin paljon…
Taina: Minullakin oli joskus harvoin käytetyt erikseen, mutta siinä kävi niin että silloin joskus kun sattumalta olisi niitä tarvinnut, ne oli tietty kotona. 😀 Siksi koin että itselleni on helpointa lopettaa kaikki sellaiset kantisjäsenyydet, joiden korttia en käytä kuukausittain. Jäljelle jäi vain kaksi asiakasetukorttia, Stockmann ja S-etukortti. 😀