Ihana Ava!

Ystäväni lähetti minulle vuonna 2012 kuvaamansa videon pienestä tomerasta tytöstäni Avasta. Neiti oli jo 2-vuotiaana hyvin omatoiminen ja aika kovapäinenkin. Uhma oli tuolloin pahimmillaan, kuten ikäisillään yleensäkin, ja videollakin neiti kovasti yritti minua komentaa. Voi niitä aikoja ja muistoja, olisihan se ihana elää pikkulapsiarkea vielä kerran elämässään. 🙂

Lastenhuoneessa - Sisustusblogi Omakotivalkoinen

Nyt Ava on jo iso tyttö, joka elokuussa aloittaa eskarin. Minne nämä vuodet oikein vierähtivät? Ei sitä arjen pyörteissä aina muistakaan, miten erilaista elämä oli silloin kun tyttö oli pieni. Ystäväni lähettämä video oli sydämen sulattavaa katseltavaa, minun silmäteräni ja koko maailmani kirkkain timantti.

Lastenhuoneessa - Sisustusblogi Omakotivalkoinen
Lastenhuoneessa - Sisustusblogi Omakotivalkoinen

En halunnut ladata videota YouTubeen,  joten tällä kertaa se löytyy vain ja ainoastaan blogini Facebook-sivulta TÄÄLTÄ lyhennettynä versiona. Älkää muuten säikähtäkö, minulla on videolla blondit hiukset. 🙂

Ihanaa iltaa kaikille!


Seuraa myös somessa 

4 kommenttia “Ihana Ava!

  1. Tyttösi näyttää (varsinkin tuossa kuvassa, missä katsoo suoraan kameraan) ihan sinulta! Nätti tyttö ja suloinen video 🙂 Innolla odotan myös, että saamme tarkempaa esittelyä lastenhuoneesta, mikäli siellä on sisustukset muuttuneet.

  2. On sinulla kyllä suloinen tyttö. Juu tomera myös on oma 2v tyttönikin. Kaikesta nykyisestä tahtojen taisteluista/ oman ajan puutteesta huolimatta haikeudella usein ikävöin vauva aikoja… Kun ne vaan olla möllöttää ❤️ Ps. Vielähän sinä nuorena naisena hyvin voisit toista yrittää? Kaikkea hyvää.

    1. Mamma myös: Nuo kaksveet on kyllä melkoisia tapauksia. 🙂 Väsymystä oli ilmassa päivittäin kun tyttö oli tosi huono nukkumaan, tuohon aikaan illan unirumba söi kyllä voimia ja pahimmillaan kesti kolmekin tuntia että tyttö rauhoittui unille. 🙂 Siltikin olisi ihana saada kokea tuo aika uudestaan. &hearts; <br />
      <br />
      Lapsilukumme on täynnä väliaikaisesta vauvakuumeesta huolimatta, ellei jonkin sortin ihmettä tapahdu. 🙂 Olen todella kiitollinen tästä ainokaisestani, kaikista henkilökohtaisista kriiseistä ja väsymyksistä huolimatta äitiys on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut! &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *