Uusi koti, uusi elämä, uusi minä!

Heips kaikille pitkästä aikaa! 😊 Viime kesänä teille tänne blogiin viimeksi kirjoittelin ja olen tarkoituksellisesti pitänyt hiljaiseloa somesta. Rakas kotini meni kaupaksi ennätysnopeasti jo keväällä ja alunperin muutto- ja kesäloman mittaiseksi tarkoitettu sometauko venähtikin lopulta ennakoimattoman pitkäksi.

Uusia alkuja uudessa kodissa

Pitkällisen puntaroinnin jälkeen on kuitenkin nyt paluun aika… vai pitäisikö sanoa enemminkin uuden alun aika.

Rakas kotini sai uudet omistajat alkukesästä, tavarat paketoitiin keskellä hellettä ja matka kohti uutta kotia ja uusia maisemia alkoi.

Elämä on ottanut aivan uudenlaisen suunnan ja on ihana päästä kertomaan teille kaikenlaisista käänteistä ja kuulumisistani. 😊

Rauhallisista rantamaisemista kaupungin sykkeeseen

Itä-Helsingin vehreät ja rauhalliset rantamaisemat ovat vaihtuneet kanta-kaupungin sykkeeseen ja raitiovaunun kolinaan, vaikkakin merenranta on edelleen aivan yhtä lähellä kotiovea kuin ennenkin.

Uuden kodin neliöt ovat typistyneet 80m2:stä alle puoleen ja alkushokista ja tavaroiden karsimisesta selvittyäni voin todeta tämän olleen pelkästään hyvä juttu – ei ne suuret neliöt vaan hyvät pohjaratkaisut vai mitä. 😊

Ratikka tosiaan suhaa ikkunan alla, ihmisvilinä pitää mielen virkeänä ja ylimmässä kerroksessa sijaitseva asunto itsessään on onneksi hiljainen kuin huopatossutehdas. Lintujen viserrys ei valitettavasti enää kotiin sisälle kuulu, johtuen lähes 40cm paksuista ulkoseinistä. Sitä minun on tullut ikävä.

Uusi koti on kirjaimellisesti uusi, eli vastavalmistunut uudiskohde, jossa ei kukaan ole aiemmin asustellut. Ja sen mitä neliöissä tinkii, sen sijainnissa ja kodin varustetasossa takaisin saa. Sen voin nimittäin nyt viime kesän hirmuhelteiden jäljiltä sanoa, että maaviileä on kesähelteellä erinomainen lisä ilmastoinnissa. 😅

Merkittävä elämänmuutos

Epäilin alunperin että alan ikävöimään takaisin Itä-Helsinkiin ja haaveeni Helsingin kantakaupungin elämänmenosta ei lopulta vastaisikaan sitä mielikuvaa, josta olin haaveillut. Nyt 7kk myöhemmin voin käsi sydämellä sanoa että epäilykseni osoittautui turhaksi. Mitä tahansa tarvitsen tai haluan, saan sen lähestulkoon hissimatkan päästä alakerrasta.

Olen aina kokenut olevani kaupunkilainen henkeen ja vereen. Rakastan katsella ihmisten virtaa, kuunnella puheensorinaa, ja arvostan hyviä ja ennen kaikkea nopeita julkisia kulkuyhteyksiä sekä sitä, että kaikki mahdolliset palvelut ovat parin minuutin matkan päässä kotiovelta.

Massiivisen elämänmuutoksen ohessa myös arvomaailmani on hioutunut. Merkittävin muutos on tietysti rakkaan äidin menettäminen, mutta toki myös se että lähes 20 vuoden jälkeen löysin riittävän uskalluksen myydä kotini ja sain mahdollisuuden hypätä täysin uuden äärelle sekä ihmisenä, että asujana.

Villi ja vapaa vuokralainen

Ensiasunnon 19-vuotiaana vuonna 2002 ostaneena olen ollut omistusasunnon omistaja koko aikuisikäni. Asuntovelallisena koko talous on aina pyörinyt kodin ympärillä ja oma koti on myös pitänyt asettaa aina prioriteeteissa korkealle.

Nyt valitsin asua vuokralla ihan senkin vuoksi, etten tiennyt ennakkoon miten lopulta sopeudun kantakaupunkialueelle.

Nyt 7kk myöhemmin olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta vapaudesta, jota ensi kertaa sitten 19 vuotta täytettyäni olen asumisen osalta saanut osakseni – en enää olekaan naimisissa kotini kanssa samalla tavoin kuin ennen. Jos en viihdy alueella, tai jos mieleni muuttuu tai haluankin kokea jotain uutta, olen vapaa kuin taivaan lintu pakkaamaan tavarani ja ottamaan kurssikseni mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä – Helsingistä Muoniolle ja Suomesta ihan minne vaan. 😊

Olen suorastaan hullaantunut tästä itselleni uudenlaisesta sitoutumattomuudesta ja vapauden tunteesta. Nyt olen villi ja vapaa – voin tehdä mitä haluan, asua missä haluan ja elää miten haluan.

Tällä alkujohdannolla korkkaan blogitaipaleeni uuden kappaleen alkaneeksi ja seuraavassa postauksessa pääsette kuulemaan ja näkemään millainen on uusi kotini!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!