Pieni välitilinpäätös keittiörempan tilanteesta tähän väliin. Uusi keittiö kaikkine osineen ja kodinkoneineen piti saapua kasattavaksi juhannuksen jälkeen viimeistään heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Asiat eivät kuitenkaan edenneet täysin mutkitta ja lopputuloksena on se, että saimme purettua keittiökaupat perjantaina kokonaan. Tämä onkin se ainoa positiivinen puoli tässä koko sotkussa.

Suunnitelma on valmiina mutta keittiö puuttuu

Hinta ei ollut se mikä alunperin suullisesti sovittiin (kyllä oli kaikki myös paperillakin, mutta hyvin epäselvästi ilmaistuna) ja laskuun ilmestyi mitä ihmellisempiä lisäkustannuksia milloin peitepaloista ja milloin mistäkin. Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi ongelmakohdaksi.

Tärkeintä on nyt se, että asia on saatu sovittua ja kaupat purettua. Palasimme siis takaisin lähtöpisteeseen, eli tekemäni keittiösuunnitelma on käsissä, mutta keittiö puuttuu. Tilannetta mutkistaa hieman myös se, että remonttibudjettia enää noin puolet alkuperäisestä. Vahvana ja luovana naisena en moisesta kuitenkaan hätkähdä tai ota siipeeni. Tästä jatketaan projektia kuitenkin eteenpäin sillä mitä on ja pyritään luovimaan unelmien ja realismin välillä. Vastoinkäymisethän on tehty voitettavaksi, kierrettäväksi tai muutoin ohitettavaksi.

Vuorossa suunnitelma B

Keittiön osalta olen aloittanut jo suunnitelma B:n laatimisen ja sopinut tuttavani kanssa vanhan keittiön loppuun purkamisesta ja uuden asentamisesta. Hän tekee työkseen keittiöasennuksia, joten osaamista ja ammattitaitoa ei puutu. Olen valitettavasti saanut oppia viimeisen parin vuoden aikana sen, että vain omaan itseensä voi luottaa 100%:sti. Siksi haluan tehdä mahdollisimman paljon asioita itse, koska silloin ne myös tulee tehtyä ajallaan. Aina ei se rahatuppokaan näköjään auta, jos motivaatio tekemiseen on täysin kadoksissa.

Siispä keräilen nyt itseni ja yritän unohtaa tämän takapakin aiheuttaman suuren pettymyksen. Keittiö sinne tai tänne, niitä saa ostettua kaupasta. Odotin vaan niin kovasti tätä vuosien pähkäilyn jälkeen päätettyä keittiötä toteutuvaksi, että on vaikea enää miettiä muita vaihtoehtoja. Tästä syystä en ole hehkuttanut keittiöremppaa täällä blogissakaan hetkeen, koska en ole kokenut viimeistä paria kuukautta sen osalta kauhean iloisena aikana. Suurimman osan ajasta olen yrittänyt vannottaa itselleni, että kaikki onnistuu kyllä lopulta suunnitelman mukaan, mutta katin marjat. Aina se toiveajattelukaan ei auta.

Äh, nyt alkoi taas kiukuttaa ja alakulo valtasi mielen… Menen hetkeksi imuroimaan ja purkamaan tätä kurjaa fiilistäni ja toivottavasti kohta olen jo taas astetta paremmalla päällä. 🙂

Letkeää sunnuntaita!