Tämä on pitkä ja syvällinen postaus omista ajatuksistani ja mielipiteistäni. Jonkin aikaa olen pyörittänyt mielessäni tulevaisuutta ja sitä mikä olisi minulle juuri se oikeanlaisin sisustus kaikista hyvistä vaihtoehdoista ja yhdistelmistä. Tykkään siivota, mutta en tykkää siitä että koti on siivottavassa kunnossa. Haluan kaiken olevan mahdollisuuksien mukaan hyvin yksinkertaista, jokaisen toiminnan kotona. Haluan kaunista, mutta en vaikeahoitoista. Haluan helppoa, mutten liian pliisua ja yksitoikkoista. Jokaisessa huoneessa on oltava jokin juju, joka tekee juuri tästä kodista meidän kodin. Itse tuunailemani oksarekki oli minulle hyvä esimerkki siitä, että persoonallisuuden ei tarvitse olla omituista ja silmiinpistävää… eikä oikeastaan edes kovin persoonallistakaan.

Inspiraatiota somesta ja sisustuslehdistä

Jokaisella meistä on niin kotonaan kuin vaatekaapissaankin massatuotannon tuotteita. Harva haluaa kuitenkaan kokonaan hukkua massaan. Omaleimaisuus on monelle tärkeää, mutta päivä päivältä on vaikeampaa erottua ja tulla erottuneeksi valtavirrasta.

Muotia ovat monet asiat. Suosittujen aikakauslehtien ja sosiaalisen median kanavien kautta kaikki innovatiiviset ja persoonalliset ideat jakaantuvat eteenpäin ja eteenpäin. Saatoimme ennen ajatella että naapurin Seijalla on persoonallinen ja kaunis koti, mutta nykyisin helppo todeta että naapurin Seijan koti on hyvin samanlainen kuin ruotsalaisen Liinen koti. Tämän tietää, koska Liine on jakanut oman kotinsa kuvat niin blogissaan, Facebookissa kuin Pinterestissäkin.

Sekä Seija että Liine ovat saaneet inspiraatioita ja ideoita omaan kotiinsa sisustuslehdistä ja ystäviltään. Kumpikin kokee sisustavansa persoonallisesti omalla tyylillään. Seijan kaunista kotia ei somessa näy. Liinen somekotiin on vuorostaan ihastunut matkan varrella moni muukin ja jokaisessa kunnassa, kaupungissa ja taajamassa löytyy Liinen ja Seijan näköisiä koteja toisistaan tietämättä.

Erilaisia elämänkaaria – samanlaisia sisustajia

Miten Seijan, Liinen ja monen muun kodit sitten eroavat toisistaan? Ovatko kaikki nämä kauniit kodit kuitenkaan niin samanlaisia jos pysähtyy hetkeksi katsomaan tarkemmin?

Seijalla on lapsia, joiden eläminen ja oleminen näkyvät sisustuksessa. Materiaalivalinnat ovat lapsiystävällisiä ja pöytien kulmat pyöreitä. Kehyksissä, joita näkee kaikkialla, on perheen omia kuvia. Suosituista Teema-astioista syödään oman makuista kotiruokaa.

Kodissa tuoksuu omanlaisensa tuoksu. Pesukone ja kuivausrumpu pyörivät taustalla kun Seija neuloo nuorimmalle lapselleen säärystimiä tulevaa luisteluleiriä varten. Lapset tekevät läksyjä omissa huoneissaan. Olohuoneen tasolla on mummin mustikkapensaasta napattuja varpuja, jotka ovat kuivaneet kauniisti. Seija on suunnitellut koristelevansa ne valkoisella spray-maalilla myöhemmin. Televisiosta tulee seitsemän uutiset.

Seija miettii että elämä on aika ihanaa. Joskus on kova kiire ja välillä hän ikävöi omaa vapaa-aikaa ja yhteistä aikaa miehen kanssa. Vaikka lapsissa on työnsä, niin päivääkään hän ei vaihtaisi pois ja jatkaa tyytyväisenä säärystimien neulomista.

Samanlaisia tavaroita – erilaista elämää

Ruotsalainen Liine viettää vielä nuoruusvuosiaan ja elää menevää elämää. Uraputki on auennut ja kunnianhimoa etenemiselle riittää. Eteisen seinällä roikkuu upea ja rakas laukkukokoelma, jääkaapissa on monenlaisia juustoja ja erillisessä viinikaapissa hyvin kypsyneitä viinejä. Olohuoneen matto on aitoa nahkaa ja teetetty ulkomaanmatkan yhteydessä mittatilaustyönä.

Matto on kaunis ja niin on koko olohuone yhteensointuvine sävyineen. Sänky on petaamatta ja makuhuoneen tasolla on kauniisti järjestetty kokoelma kosmetiikkaa ja koruja. Chanelin huulipunan hylsy on mennyt rikki, se tippui ravintolan lattialle viime viikonloppuna. Liinen vastapestyt ranskalaiset alusvaatteet kuivuvat kylpyhuoneessa telineessä. Taustalla soi Adelen levy, uunissa paistuu esipaistettu patonki ja lautaselle on katettu ruokakaupasta ostettu valmis kanasalaatti.

Liine kaataa lasiin viiniä ja miettii että elämä on aika ihanaa, vaikka välillä onkin kova kiire ja toisinaan arki-illat ovat hieman yksinäisiä. Lapset ovat toivottuja kenties sitten joskus, mutta siihen saakka Liine aikoo nauttia omasta itsestään ja kauniista kodistaan.

Sisustus kertoo vain osan tarinasta

Näitä kahta naista ei yhdistä kovin moni asia. Tai ainakaan ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna heidän elämäntapansa ja -vaiheensa eivät kohtaa. Ulospäin heidän kotinsa näyttää kuitenkin hyvin samanlaiselta. Ja jos oikein nopeasti katsoo niin nehän ovat kuin yksi ja sama koti, mutta hieman erilaisista kuvakulmista katsottuna.

Mikään henkilökuvauksissani mainituista asioista ei erilaisuudestaan huolimatta sulje toisiaan pois. Perheenäiti Seijan kaapissa voi olla juustoja ja viinejä, he saattavat syödä perheen kesken välillä valmisruokaa, Adelen musiikki voi olla myös Seijan suosikki ja olohuoneen mattona ulkomailla teetetty nahkainen matto.

Vastaavasti Liine saattaa tykätä neulomisesta, tehdä itse ruokaa kuutena päivänä viikossa ja koristaa kotiaan oman mumminsa pihapensaan oksilla. Eikä sisustuksen samankaltaisuus kuitenkaan tarkoita sitä, että näinkään olisi. Sisustus kertoo ihmisestä paljon, mutta samaan aikaan silti niin kovin vähän…

Koti ja sisustus luovat raamit elämälle

Koti ja sen sisustus on kuin raami elämälle. Raamit rajaavat kuvan ympäristöstään, kuten kotikin. Se antaa rauhaa ja turvaa, sulkien pois muun maailman. Siellä saat olla juuri sellainen kuin olet, juuri sen näköinen kuin olet, eikä minkään ulkopuolisen asian pidä antaa vaikuttaa ainakaan negatiivisesti oman kodin mieluisaksi laittamiseen. Raamien sisäpuolella eletään oikeaa elämää ja siellä on se todellinen keskiö missä asiat tapahtuvat – siellä missä on ihminen itse. Koti on kaunis kuori, jonka sielu on elämä.

Esimerkkini tarkoitus on havainnollistaa, että parilla silmäyksellä ja pinnan raapaisulla ei voi tietää miten asukkaan (asukkaiden) persoona näkyy kodin sisustuksessa. Moni tykkää valkoisesta, mustasta, harmaasta, beigestä, puunsävyistä, pastelleista, kirkkaista perusväreistä, murretuistä sävyistä… Osa rakastaa niitä tulisesti, osa pitää niitä miellyttävinä. Puolet pitää enemmän pyöreästä kuin kantikkaasta ja osa meistä sisustajista vuorostaan rakastaa vänkyröitä, kartioita ja ovaaleja. Osa sisustaa turvallisesti väriopin mukaan ja osa rikkoo normeja tarkoituksella.

Modernin määritelmä syntyy aikakaudesta ja trendeistä

Olen lukenut nyt kolme kertaa kannesta kanteen designraamattuni Moderneja huonekaluja – 150 vuotta muotoilua -kirjan ja suorastaan hämmennyin siitä, että lähes kaikki modernina ja suhteellisen tuoreena pitämäni onkin jo suunniteltu, keksitty ja toteutettu 40, 50, 60 ellei jopa 100 vuotta sitten. Siitä lähti tämän postaukseni idea ja ajatus, kun mietin mikä oikeastaan onkaan enää tänäpäivänä uutta ja erilaista. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on – ei juuri mikään.

Sisustustrendit tulevat ja menevät. Aina välillä joukkoon putkahtaa niitä oman ikäpolven tuntemattomia ilmiöitä. Niistä me sitten poimimme ne hitit omaan elämäämme, joita kenties vuosikymmen myöhemmin nolona muistelemme. Joskus ne hitit tulevat jäädäkseen. Joskus hitit ovat vain normaalia enemmän esillä, eivätkä ne ole koskaan olleet epämuodikkaita.

Paras esimerkki lienee muotipuolella – neonvärit ja kukkakuosit vaatteissa iloisesti sekaisin. Monelle 15-20-vuotiaalle tämä räiskyvä trendi-ilmiö on uusinta hottia ja niin uutta ettei moista ennen ole nähty. Mutta me vanhemmat 30+ ikäiset muistamme kuinka tuokin aika on eletty jo, osalla kahteenkin kertaan. Se ei kuitenkaan tee neon-kukkakuosista yhtään epätrendikkäämpää tai mielenkiinnottomampaa, vaikka me ”vanhat kalkkikset” olemme jo trendin eläneet. Nuorempi sukupolvi tulee ja kokee sen itse, tekevät siihen muutamia uusia twistejä ja päästävät sen ajan kultaamiin muistoihin, kuten mekin aikoinaan teimme. 😀

Trendit ja ilmiöt uusiutuvat sykleissä

Tämä sama ideologia sopii minusta myös sisustukseen. Tiesittekö, että korkeakiiltovalkoinen ja korkeakiiltoinen musta on keksitty jo ainakin vuonna 1963, ellei jopa aikaisemmin? Hyvin moni, jonka kanssa olen keskustellut sisustuksestani on mieltänyt korkeakiiltoiset pinnat 2000-luvun vitsaukseksi, jolle tullaan nauramaan makeasti kymmennen vuoden kuluttua. Niin minäkin luulin, lukuunottamatta tuota nauramisvaihetta. Nyt uskon että korkeakiiltoiset kalusteet jäävät pysyvästi sisustukseen, joskin muoti-ilmiönä se on jo hiipumaan päin.

Jokainen sisustuksesta ja muotoilusta kiinnostunut varmasti tietää, että kuuluisaa (ja blogihylly-maineenkin saanutta) String-hyllystöä on valmistettu muuttumattomana vuodesta 1949 asti. Tämä sama ilmiö toistuu lähes kaikissa tällä hetkellä muodissa olevissa kalusteissa. Jos tuote ei ole tismalleen sama ja saman valmistajan tuottama (kuten vaikka String tai Artekin klassikot), ovat ne kopioita jostakin jo keksitystä ja hyväksi todetusta. Ja miksi pitäisikään erinomaista ja hyvää suunnitella uudelleen. Hyvin suunniteltu tuote ei ole koskaan poissa muodista, vaikka ei ihmisten huulilla aina olisikaan.

Eri ikäisiä klassikoita ja hyvää designia

Itse olen sitä mieltä, että kalustesuunnittelu ei ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kehittynyt ulkoisen designin osalta oikein mihinkään viimeiseen 40-50-vuoteen. Tekniikka, valmistusmateriaalit ja valmistustavat sen sijaan ovat.

Jotkut klassikot ovat syntyneet klassikoiksi, joistain on tullut sitä vuosikymmenien tuloksena ja muutamista on tullut klassikoita vasta uustuotannon kautta, kuten esimerkiksi Hayn tuotteet, jotka ovat saaneet muotonsa ja ideansa kaukaa menneisyyden designista. Eikä sovi unohtaa että useampi design-tuote on saattanut jopa menettää tulevan klassikko-maineensa sen vuoksi, että tuote on kohtuullisen hintainen ja lähes kaikkien halukkaiden saatavilla.

Ristiriitaista hieman, mutta niinhän elämä yleensäkin on. Kaikkien pitäisi saada kaikkea, ja kun saa niin tuotteen arvostus laskee kuin härän häntä (vrt. marketeissa myytävät design-valaisimet). Itse arvostan muutaman design-merkin kohdalla pelkkää design-label arvoa enkä häpeä sitä myöntää. 😀 Joissain tapauksissa itse muotoilu on kuitenkin nimeä ja arvokkuuttaan tärkeämpää.

Mikä on persoonallista ja mikä ei?

Summa summarum, mikään ei ole kovin persoonallista ja erilaista, toisaalta ihan kaikki on. Jokainen ihminen käyttää sisustustaan ja kotiaan elämiseen ja tyydyttää sillä omia tarpeitaan. On se sitten pelkästään käytönnön kannalta tai estetiikan. Suurin osa meistä kuitenkin kulkee sitä kultaista keskitietä siinä käytännöliisyyden ja esteettisen ulkomuodon välillä.

Jos jokin tuote on helposti ostettavissa, on se kaikilla. Jos se on itse tehty, on saman idean toteuttanut moni muukin. Massasta ei pidä poiketa vain poikkeamisen vuoksi, eikä massaan kuulumista pidä kammota. Muistetaan kaikki, että jokaisen koti on asujansa näköinen. On siellä sitten Ikeaa tai harvinaisia designereiden prototyyppejä. Jokaisella meistä on haaveita ja tuskin kukaan pystyy jokaista haavettaan täyttämään sisustuksenkaan osalta. Ja uusia haaveita tulee aina lisää, kun vanhoja toteutuu. Näin toimii ihmismieli.

Sisustus ei koskaan ole valmis, koska elämäkään ei ole

Ollaan rehellisiä itsellemme ja rakastetaan kotejamme sellaisena kuin ne ovat ja sellaisena millaiseksi ne ovat muokkaantuneet. Sisustus ei koskaan ole valmis, koska elämäkään ei ole!

Jos jatksoit lukea tämän melko raskaan kirjoitukseni loppuun, niin kaunis kiitos! Kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksia aiheesta. Ja halusin kuulla oletko jättänyt ostamatta jonkin mieluisan tuotteen vain sen vuoksi että ”kaikilla on se”. Oletko koskaan ajatellut, että et haluaisi jakaa jotakin ihanaa vinkkiä, tuotetta tai ideaa eteenpäin jotta kukaan ei ”kopioisi” sitä? Miten tärkeää Sinulle on se, että kotisi poikkeaa ”massasta”, vai onko sillä mitään merkitystä?

Huomiseen!

Postauksen kuvakollaaseissa omia haavehankintojani, joista toivottavasti kaikki ovat joskus myös minun kotonani. Kuvat brändien / valmistajien sivuilta.