Nyt täytyy joka ilta kuvailla tunnelmavalo-otoksia, kun vielä pystyy. Kohta onkin jo kesä ja aurinkoa lähes 24/7, ellei viime vuoden synkkä kesä toistu. En tiedä oletteko huomanneet eroa kuvissa, mutta olen viime päivinä opiskellut valokuvaamista. Lähinnä makrokuvauksen osalta olen yrittänyt oppia tekemään tarkennuksia ja kohdistuksia oikein ja muutamat kuvat ovatkin onnistuneet aika hyvin.

Mietteitä bloggaamisesta ja valokuvaamisesta

Tykkään tosi paljon kuvailla tällaisia pieniä yksityiskohtia ja vaikka aika ei aina riitäkään kovin vaativiin kuvaushetkiin, niin silloin tällöin yritän kehittyä myös kuvaamisessa. Kiiltävien esineiden lähikuvaus on aika haasteellista, koska ne heijastavat yleensä valoa monesta eri suunnasta. Ja meillä kiiltoa totisesti riittää, on korkeakiiltoisia kalusteita ja peilipintaista kromia, kristallia ja hopeaa.

Aina silloin tällöin minulta kysytään, että miksi blogini kuvanlaatu ja kirjoitukset ovat niin heikkotasoisia. On myös ehdotettu, että tekisin blogiani enemmän ammattimaisella ja sisustuslehtimäisellä otteella, ammattitason kuvilla varustettuna ja kieliopillisesti virheettömästi. Tuossa tyylissä ei ole minusta laisinkaan mitään vikaa, mutta se ei ole ”minua”. Minä olen tällainen, epätäydellinen tyyppi, ja tyylini tehdä tätä blogia on alusta asti ollut samanlainen. Kirjoitan ja kuvaan hyvin spontaanisti, ilman esivalmisteluja ja jälkikäsittelyjä. Puran tänne blogiini kaiken inspiraationi, visioni, innostumiseni ja muun kauniin ja ihanan mitä päivän mittaan eteeni osuu. Kirjoitan tätä hieman kuin päiväkirjaa, pääpainona kuitenkin visuaaliset jutut eikä niinkään mieleni sopukoissa asuvat suuret asiat.

En edes tahdo tehdä täydellistä ja virheetöntä blogia, vaikka niillekin on paikkansa ja lukijansa. Itseäni blogien lukijana puhuttelee enemmän sellainen elämänmakuinen aitous, jossa ei liikaa esivalmistella ja fiilata postauksen sisältöä. Ja kyllähän sitä minäkin tahdon että kuvat olisivat erinomaisia (ilman sitä jälkikäsittelyä), mutta en ota siitä itselleni paineita. Annan itseni kehittyä tekemisen kautta pikku hiljaa, luonnollisesti ja pakottamatta.

Blogini on itselleni todella tärkeä ja suuri osa päivittäistä elämää. Vaikka pyrkimykseni ei olekaan ammattijournalismi ja sisustuslehden kaltainen luomus, niin silti rakastan blogiani ja bloggaamista sydän vereslihalla. 🙂 Blogini on itseni näköinen, virheineen päivineen. Se kehittyy ja kasvaa pikku hiljaa, samalla kun minäkin niin teen. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme, itse pidän enemmän oikeaa elämää kuvaavista tavallisista blogeista, joissa ei turhaan hienostella. 😀

Ihanaa illan jatkoa kaikille!