Aurinko paistaa hetkittäin niin kirkkaasti ja lämmitää jo vähäsen. Sieltä se kevät koittaa pikkuhiljaa, maaliskuutakin jo elellään.

Valmiina trenssikeleihin

Trenssi- ja ballerinailmoja odottelen jo innolla ja päätinkin alkaa tekemään vaatehuoltoa jo tässä vaiheessa. Nahkasaappaat on puhdistettu ja suojattu, ja ne saavat mennä talviteloille säilytykseen. Kurakelit mennä viipotan kumisaappaissa, kunnes on tarpeeksi lämmintä kiskaista jalkaan tennarit.

Mangon luottotrenssini ovatkin mainiossa kunnossa, yhden napin vain jouduin kiristämään uudella ompeleella ja tarraharjasin karvat ja nöyhdät pois. Ikkunasta kun katselee ulos, niin voisin kuvitella aivan hyvin pärjääväni jo pelkällä trenssillä. Toista onkin sitten kun astuu ulos oikeasti, kylmä viima tuntuu luissa ja ytimissä asti. Tulisipa se kevät vähän nopeammin.

Vaatehankintoja kevättä varten

Vaatehankintoja pitäisi ostolakosta huolimatta muutamia tehdä ennen kunnon kevättä. Valkoisia trikoopaitoja en ole saanut vieläkään ostettua ja niille alkaa olla kohta jo huutava tarve. Edelliset trikoopaidat taisin ostaa viime kesänä, nekin teepaita-mallisia.

Onneksi on ruokasooda, jolla valkaista kulahtaneen nuhjuistuneet valkoiset vaatteet ja Vanishin valkaiseva tahranpoistoaine vie mennessään jopa currysta värjääntyneet läiskät. Sottasin nimittäin eilen ruoan kanssa aika ruhtinaallisesti ja parhaimman paitani rinnuksessa on nyt abstrakti kanankoiven kuva. 🙂

Visualistin tunnustuksia työelämästä

En muista olenko teille kertonut, todennäköisesti olen jonkin tunnustus-paljastushaasteen ohessa, mutta olen koko ikäni työskennellyt pääasiallisesti muodin parissa. Muutamia vaateketjuja olen vuosien varrella läpi käynyt ja kovasti työtäni rakastan.

Varsinkin somistajan / visualistin työt ja myymälän visuaalisesta ilmeestä sekä konseptista huolehtiminen ovat olleet unelmahommaa. Olin kyllä hyvin ehtiväinen ja työtehtäviini kuului kaikenlaista muutakin työnsarkaa myyntityöstä ja asiakaspalvelusta paperin pyöritykseen ja sainkin liikanimen ”jokapaikan höylä”, jota ylpeästi kannoin. 🙂

Uusia ja vanhoja työmahdollisuuksia

Nyt minulle tarjoutuikin mahdollisuus jatkaa tämän saman alan työtä uudenlaisessa paikassa, josta aikoinaan mammalomallekin jäin. Enkä tiedä mitä tehdä. Olin jo suunnitellut tämän vuoden työkuviot ja sisustusopinnot, mutta veri vetäisi takaisin myös muodin pariin. Vaikka sisustus onkin se rakkaampi asia, on muodin ja usein vaihtuvien mallistojen kanssa puuhastelu aivan ihanaa, antoisaa ja vaihtelevaa työtä.

Mitenkä sitä elämä tekeekään välillä tällaisia käännöksiä, kun ensin saat kuulla että vanhaa työpaikkaa ei enää ole ja ehdit jo etsimään toisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Sitten yllättäen tuleekin vastaan sellainen mahdollisuus, mistä ei tahtoisi kieltäytyä mutta jota ei voi oikein yhdistää sisustusopintoihin. Aikaa on liian vähän vuorokaudessa, jotta voisi tehdä kaikkea kivaa. Onneksi on kaksi viikkoa aikaa miettiä ja pähkäillä tätä dilemmaa.

Molemmat ovat ihania mutta kaikkea ei voi saada

Yksi parhaista puolista vaatealalla työskentelystä on se, kun pääsee hypistelemään ja hipelöimään ihania uusia tuotteita. Ja siivousfriikkinä myymälän ylläpitotehtävätkin ovat minulle mieluisia ja mukavaa touhuamista muun viipotuksen ohessa.

Tällaisia aurinkoisen päivän mietteitä tänään – mitähän sitä nyt sitten omalta elämältä eniten toivoisikaan ja millaisella aikataululla. Vähän kuin valitsisi turkoosin ja vaaleanpunaisen kausivärin väliltä – molemmat ovat täydellisen ihania, mutta kumman valita, kun molempia ei voi saada…

Aurinkoista perjantaita kaikille ja ihanaa tulevaa viikonloppua!