Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Tahtoisin kovasti muutamiin valokuvakehyksiimme kalligrafiakuvia ja etsinkin nyt taitavaa tekijää, joka voisi toteuttaa noin 6-8 kuvaa kokoluokiltaan 10×15 cm ja 13×18 cm olevalle alustalle. Löytyisikö tätä kautta osaavaa taiteilijaa tai olisiko sinulla suositella ystävää, tuttavaa tai yritystä, joka taituroisi tällaisia?
Kuvien aiheissa tahtoisin olevan ihmishahmoja. Löysin Tarravimman sivuilta muutamia kauniita kuvia, jotka toimivat inspiraatiota omille ideoilleni. Taitelijalla on kuitenkin vapaus toteuttaa oman käden jälkeä ja luovuuttaan.
Värisävyksi tahtoisin harmaata, sillä musta on liian kovan näköinen meidän hailakassa sisustuksessa. Yhteydenotot joko kommenttiboksiin tai sähköpostitse: miia(a)omakotivalkoinen.fi
No eihän tästä nyt tule mitään. Menin eilen illalla H&M:n nettikaupan sivuille tilaamaan kahta vaaleanpunaista tyynynpäällistä ja huomasin värivaihtoehdoissa pistaasinvihreänkin päällisen. Heti tuli mieleeni kaunis ruusu- tai tulppaanikimppu ja se miten täydellisesti roosa ja raikas vihreä sopivat yhteen.
Menin ja tilasin neljä vaaleanpunaista ja kaksi pistaasinvihreää tyynynpäällistä ja nyt mietin kuumeisesti myös Iittalan Kastehelmiä ja Kivi-tuikkuja vaaleanpunaisessa ja omenanvihreässä sävyssä. 🙂
Turkoosi jääköön tehosteeksi makuuhuoneeseen, vaaleanpunainen ja vaaleanvihreä toimikoot piristysruiskeena muualla kotona. Mitähän värejä sitä vielä ehtii keksimään ennen kuin lumet sulaa? 😀
Aurinkoiset päivät ovat ihania! Muutenkin viimeaikoina on tuntunut siltä että aurinkoa on elämässä enemmän kuin aikoihin. Ajattelinkin siksi, ja koska mielialani on korkealla, kirjoitella teille tajunnanvirtaa pitkästä aikaa. 🙂
Lapsuudenystävät ja kaverisuhteet
Olen miettinyt paljon ihmissuhteita ja niihin liittyviä asioita viimeisen puolen vuoden aikana. Ystävyys on vaikea aihe purtavaksi ja olen avoimesti teille joskus kertonutkin, ettei minulla ole montaa ystävää, mutta ne harvat sellaiset ovatkin sitten kultaa kalliimpia. Olen lapsuudessani muuttanut monta kertaa kaupungista toiseen ja puolen vuoden välein joutunut luomaan tyhjästä uusia kaverisuhteita.
Tarhaiästä ja ala-asteen ekasta ja tokasta luokasta on jäänyt minulle vain hyviä muistoja ja vaikka vuosien saatossa silloiset ystäväni ovat jääneet menneisyyteen, olen miettinyt että yrittäisin lämmitellä suhteita reilun 20-vuoden jälkeen uudelleen. Olisi ihana saada pitkästä aikaa yhteys lapsuudenaikaisiin ystäviin ja päästä jakamaan kuulumisia puolin ja toisin.
Ystävyys on tärkeä ja pyhä
Itselleni ystävyys on tärkeä ja pyhä asia. Olen vanhetessa tullut hyvin varovaiseksi ja vaikka tutustunkin ihmisiin hyvin helposti, olen sosiaalisesta luonteestani huolimatta hieman pidättyväinen. Liian monta kertaa olen saanut siipeni ja tullut petetyksi, kun olen turhan avoimesti jakanut asioitani. Elämä ja elämänkokemus kuitenkin opettaa ja joissain tapauksissa on parempi varoa kuin katua.
Tänään olen tutustunut yhteen uuteen ja ihanaan ihmiseen pintaa syvemmältä. Uskon vahvasti että aikuisiälläkin on mahdollista rakentaa pitkäaikaisia ja aitoja ystävyyssuhteita, jopa loppuelämän mittaisia. Olen todella toiveikas ja uskon että olen löytänyt todellisen helmen elämääni. Aidon, vilpittömän, rehellisen ja ihanan ihmisen, sellaisen sopivan samanlaisen ja vähäsen erilaisen persoonallisen yksilön, jollaiselle on aina sydämessäni paikka vapaana. Toivon hartaasti, että yksi oikean ystävän kokoinen kolonen on sydämessäni nyt täyttynyt.
Ystävyys kestää näkemyserot ja epätäydellisyydet
Mielestäni oikeita ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Oikeaan ystävyyteen kuuluu minusta se, että hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, virheineen päivineen. Mikään ihmissuhde ei koskaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista, riidoilta ja erimielisyyksiltä ei voi välttyä. Mutta se miten ne selvitetään ja miten niistä päästään yli toimii hyvänä mittarina oikealle ystävyydelle.
Toki on sanoja ja tekoja, joita ei voi unohtaa tai sivuuttaa, mutta anteeksianto on aina lopulta kannattavaa ja vaikka joskus saattaa sortua ylireagointiin niin oikea ystävyys on taistelemisen arvoinen asia. Koskaan ei pidä luovuttaa liian helposti, ei koskaan.
Kuka on sinun ystäväsi?
Lainaan tähän Birgit Ahokkaan äärimmäisen kaunista ja koskettavaa runoa:
KUKA ON SINUN YSTÄVÄSI?
Hänkö, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua?
Hänkö, jota et ole tavannut pitkään aikaan, mutta joka kulkee ajatuksissasi mukanasi jossain mielen pohjalla?
Hänkö, joka saa tuntemaan olosi mukavan kotoisaksi pelkällä läsnäolollaan?
Hänkö, jonka vuosien takaa tavattuasi saa menneet vuodet unohtumaan?
Hänkö, jonka sanojen ja tunteen ilmaisun aitoudesta voit olla täysin vakuuttunut?
Hänkö, jolle uskallat vuodattaa sydämesi syvimmät salaisuudet pelkäämättä, että sinua niillä joskus satutetaan?
Kun minulla on yksikin tällainen ystävä, niin minulla on maailmassa kaikki!
Birgit Ahokas
Minulla on tällaisia ystäviä muutamia. Elämäni helmiä he ovat ja heidän puolestaan olen valmis taistelemaan. Ja kun minulla on heidät, minulla on todellakin kaikki!
Siellä lukijoidenkin joukossa on teitä, joista mielelläni tahtoisin ihan tosielämän ystäviä ja ystävyyssuhteita rakentaa. Varovaisesti haaveilen että siihen kenties joskus olisi joskus mahdollisuus.
Pitäkää siis huolta ystävistänne – muistakaa heitä, soittakaa heille ihan muuten vaan ja halatkaa kun seuraavan kerran näette. Kertokaa että välitätte.