Käväisin eilen Stockmannilla etsimässä Nomess Copenhagenin säilytyslaatikoita, joita tahdoin myös alusvaatteillemme sekä muulle pikkutavaralle. Muutamia kappaleita oli jäljellä ja kotimatkalle lähti kaksi isompaa laatikkoa. Tähän leveään ja litteään laatikkoon minun piti laittaa varastoitavat koristetyynynpäälliset sekä muut sisustustekstiilit, mutta joulupalloja ja -koristeita on niin vinot pinot, että jouduin hyödyntämään laatikkoa niiden säilömiseen.

Tämän korkean ja leveän laatikon ostin joulukoristeita varten ja mielessäni laskin että siihen olisin saanut kaikki mahtumaan. Eivätpä mahtuneet ja siksi ylimmän kuvan laatikkoon on eksynyt koristeita myös.

Aikaisemmin ostamani kolme pienempää laatikkoa pääsivät vaatesäilytykseen. Ja kuten arvata saattaa, en päässyt Stockmannilta ulos pelkästään kahden laatikon kanssa, vaan mukaani tarttui myös muuta.

Vanha muovinen hammasharjamukimme on haljennut ja olen ollut ostamassa uutta mukia jo hetken. Kuin tilauksesta silmiini osui teräksinen Möven hammasmuki, jossa halkeamisongelmaa ei ole. Sellainen oli tietysti ostettava. Mukin vieressä oli esillä sarjan muita tuotteita ja höveli kun olen, niin kassalle päätyi myös kannellinen purkki topsipuikoille sekä wc-harja vaihdettavalla harjaosalla.

Mutta nyt on hyvä pynttyharja, jossa ei tarvitse vaihtaa kuin harjasosaa. Aikaisemmin meillä on käytetty Sinin muovisia harjoja, joihin ei lähikaupassamme myydä vaihtoharjoja. On kurja ostaa aina uusi kokonainen paketti ja samalla tuottaa turhaa muovijätettä, mutta wc-harja kuuluu niihin juttuihin joita ei koskaan muista ennen kuin on jo myöhäistä.

Nämä ostokset olivat jopa tarpeellisia, joten huokaisin helpotuksesta että pääsen melko vähällä. Liukuportaita kohti suunnatessani eksyin Philippin tuotteita täynnä olevan pöydän eteen ja kaksi minuuttia myöhemmin olin maksanut tämän alla olevan ostokseni…

Philippin teräksinen Cocoon-karamellikulho, jonka käyttötarkoitus meillä on tosin toinen. Kulho pääsi eteisen kaapin päälle avainten, kolikoiden ja muun taskuissa pyörivän pikkusälän säilytystä varten entisen kukkamaljakon tilalle.

Tämä on juuri se syy, miksi välttelen keskustan Stockmannilla käymistä. En ikinä pääse sieltä ulos ilman heräteostoksia. Ikinä. 😀 

Vastaus saamaani kritiikkiin

Viime aikoina olen saanut kritiikkiä ostoksistani. Lähinnä siitä että ostan uutta ja myyn vanhaa, ja että minulle millään tavaralla ei ole merkitystä. Tämä ei pidä paikkaansa. Minulle tavaroilla on hyvin suuri merkitys, vaikka välillä katsonkin parhaimmaksi antaa, lahjoittaa tai myydä tavara eteenpäin ja parempaan kotiin sekä kunnolliseen käyttöön.

Meillä ei ole perintökalleuksia, koska emme ole vielä perineet ketään. Kummankaan lapsuudenkodeissa ei myöskään ole antiikkia yms. joten senkin vuoksi tulevaisuuden saldo jäänee suppeaksi. Tykkään toki ostaa tavaroita ja huonekaluja käytettynä ja käytänkin paljon Huutonettiä sekä Toria. Minusta ei kuitenkaan ole eroa tavaran merkityksellisyyden vuoksi, ostanko uuden kalusteen kaupasta vai käytetyn, kenties 50-vuotiaan lipaston osto- ja myyntiliikkeestä. Minulle se on uusi joka tapauksessa.

Mitä tulee ekologisuuteen, niin senkin vuoksi suosin esim. Huutonettiä. Minulla on monta hakuvahtia valmiina ja jos käytettynä voin ostaa esim Barcelona- tai Tirup-tuolin, niin tottahan toki mielummin teen niin. Mutta aina ei tarvitsemaansa löydä käytettynä kohtuullisen matkan päästä ja siinä vaiheessa kuvioihin astuu kaupat.

Käytettynä ostettukin on uusi

Huonekalujen ja esineiden merkitys muodostuu vuosien varrella, kuten niiden perintökalleuksienkin suhteen. Nekin ovat olleet joskus uusia. Joskus sorrun tekemään hutiostoja, mutta uskon että siihen sortuu moni muukin sisustamisesta ja vaihtelusta pitävä.

Nämä hutiostot eivät alussa tietenkään sellaisilta vaikuta, joten tarkoituksellisesti en niitä tee. Ja koska tiedän että tarpeita ja makuja on monia, en näe ongelmaa siinä että annan, lahjoitan tai myyn itselleni turhiksi osoittautuneet esineet tai tavarat pois. Ne jatkavat elämää uudessa kodissa uusien ihmisten kanssa.

Sisustusblogi on sisustajan päiväkirja

Olen aloittanut bloggaamiseni reilut 1,5 vuotta sitten, kun olimme saaneet remonttiprojektit ja sisustuslinjat alkutekijöihinsä. Koko blogini tarkoitus on ollut toimia muistikirjanani ja apurina tässä sisustusviidakossa, jossa ihania ja kauniita asioita putkahtaa jokainen päivä verkkokalvoille.

Olen kehittynyt blogini myötä ymmärtämään uusia ajattelutapoja ja myös havainnollistamaan kotiamme paremmin. Tämä on palvellut 110 % tarkoitusperiäni ja teidän ihanien lukijoiden avittamana koko blogimaailma on kasvanut osaksi minua.

Vuonna 2008 sisustushaavelistani on sisältänyt 463 tuotetta / asiaa / esinettä. Nyt listalla on enää 23 juttua. Olen lähtenyt lähes nollasta sisustamaan tätä kotia, sillä aikaisemmista räpellyksistäni ei koskaan tullut valmista, vaan kaikki jäi puolitiehen ja keskeneräiseksi. Olimme ostaneet sitä sun tätä ja mahdollisimman halpaa… ja paljon. Näistä mikään ei ole ollut säilyttämisen arvoista, vaan vuosien varrella olemme pikkuhiljaa korvanneet hutivalintoja niillä virallisilla haavehankinnoilla.

Kun kuulin vuonna 2009 olevani raskaana, aloitimme miehen kanssa kotiin panostamisen ja teimme listaa siitä millaisessa kodissa tahdomme asua. Kodin olemassa olon merkitys kasvoi salamavauhtia, kun matkassamme olikin yhtäkkiä pieni toukka. Meidän molempien intressit kodin esteettisen ulkoasun ja viihtyvyyden suhteen ovat jotakuinkin samat. Koti ja sisustus menevät etusijalle matkailuun, kulttuuririentoihin, tai muihin harrastuksiin verrattaen. Tämä on meidän valintamme ja on täysin päivänselvää, että kaikki eivät ajattele samoin eikä tarvitsekaan. Toivoisin ymmärrystä myös meidän suuntaan.

Bloggaaja altistaa itsensä kritiikille

Esimerkkinä edelliseen voisin ottaa esille tuoreen ostokseni hammasmukin. En ole koskaan omistanut sellaista hammasmukia, joka on valmistettu ollakseen vain hammasmuki. Kun miehen kanssa laitoimme hynttyyt 7 vuotta sitten yhteen, hammasmukina toimi tuiki tavallinen juomalasi. Sen hajotessa vuosia sitten korvasimme lasin muovisella mukilla, jonka olimme saaneet kylkiäisenä jostakin tapahtumasta. Tuosta mainosmukista aika jo jätti ja koska olen ollut ostamassa teräksistä ja kestävää hammasmukia jo vuosia, en koe että hammasmukin ostaminen on sairasta ostomaniaa, johon tarvitsen terapiaa.

Olen kertonut avoimesti teille ostokäyttäytymisestäni täällä blogissa ja myöntänyt että joskus se kuuluisa mopo lähtee käsistä, varsinkin lempikaupoissani joiden tuotteista voisin kotiini ottaa puolet. Tätäkin puolta itsestäni olen työstänyt pitkään ja suunta on ollut parempaan. Tiedän omat puutteeni ja välttelen niitä paikkoja, joissa lompakon nyörit eivät pysy säpissä. Olen onnistunut välttämään hutiostoja melko hyvin ja viime vuonna niitä tein vain muutamia. Uskon että sama suunta jatkuu ja tulevana vuotena niitä tulee vielä harvemmin, jos lainkaan.

Rakastan kauniita esineitä ja sisustamista. Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja kaipaan uudistusta tasaisin väliajoin. Pyrin kuitenkin pitämään järjen päässäni ja hillitsemään himotuksiani sisustusesineiden suhteen. Mietin 99 % ostoksistani melko pitkään ja pyrin parhaani mukaan käyttämään harkintaa. En kuvaa aivan kaikkea blogiini mitä ostan, mutta se ei tee minusta ostoholistia. Ja vaikka blogissani esiintyy paljon uusina ostettuja tavaroita, se ei tee minusta maailman tuhoajaa tai kerskakuluttajaa, joka harkitsemattomasti laittaa rahaa haisemaan vain saadakseen jotain uutta. Asioilla on monta eri puolta ja ne eivät ole mustavalkoisia.

Anteeksi tämä avautuminen, pyrin pitämään blogini positiivisena ja iloisena paikkana. Nyt en voinut kuitenkaan sivuuttaa saamaani kritiikkiä pelkällä olankohautuksella.

Vastapainoksi on huomenna luvassa iloisia asioita ja paljon kuvia.

Kivaa päivää kaikille!