Kaapit on purettu ja saatettu matkaan kohti uutta kotia. Uskomattoman työläs homma olikin. Pikku haavereiltakaan ei vältytty. Onnistuin nimittäin tipauttamaan metalliset pihdit päähäni kipatessa vaatekaappia vaakatasoon. Kuttihan siitä nuppiini tuli, mutta eipä se vauhtia hidastanut. Huutelin miehelle työn tuoksinasta, että valuuko naamalla nyt hikeä vai verta, ettei vaan valkoinen sisustus mene pilalle. Viisas tapa toimia – no todellakaan ei. 🙂 Tässä kuvasaldoa päivän puuhista ja käänteistä…
Tässä kaapin takaa paljastunut yllätys, eli reikä, josta tursuilee johtoja. Jos kattoa ei olisi aikoinaan rapattu, voisi johdot työntää litteämmin ja yrittää saada tuon kipsilevyn reunan sisäpuolelle. Ei olisi tarvinnut kuin oikean kokoinen kipsilevyn pala laittaa reiän peitoksi. Nyt joudumme tekemään ulos työntyvän koteloinnin koko seinän matkalle (272 cm), koska johdot ovat kivikovat eivätkä liikahda milliäkään.
Ja tässä kuva pikkuisesta pipistä jonka sain otsaani. Haava on jo parantumassa, eikä eritä enää. Kuhmu tosin on alkanut nyt kasvaa vimmatusti, joten täytyy seurata tilanteen etenemistä. Tekevälle sattuu… joskus enemmän. 🙂
Nyt vielä loppusiivous ja sitten saan mennä keittämään itselleni kupin kahvia palkaksi! HYVÄ MINÄ!
Kivaa päivän jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa