Meidän juhannus alkoi mukavasti. Grillailimme isolla porukalla ja nautimme auringosta. Myöhemmin saimme kuulla, että rakas läheisemme on saanut sydänkohtauksen. Hän taistelee parhaillaan hengestään teho-osastolla ja me emme muuta voi kuin odottaa.

Olen miettinyt paljon elämää ja elämättä jättämistä. Mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, vain sen vuoksi että myöhemminkin ehtii. Mitäs jos ei ehdikään? Mitäs jos aika loppuukin kesken?

Minulla oli joskus paljon kaikenlaisia haaveita, jotka vuosien varrella katosivat yksi kerrallaan arjen pyörityksen jalkoihin. Nyt on aika kaivaa ne esiin ja alkaa tavoittelemaan niitä. Yhden suuren unelman olen kuitenkin saavuttanut – oman tyttäreni. Hän on rakkainta koko maailmassa ja hänen vuokseen lentäisin kuuhun ja takaisin.

Nyt ei ole inspiraatiota sisustusjuttujen kirjoitteluun, vaikka sisustaminen minulle rakas ja tärkeä harrastus onkin. Pelonsekaisessa tunnelmassa elämme nyt päivän kerrallaan ja toivomme parasta. Toivoa sentään vielä on ja siitä pidän kynsin hampain kiinni viimeiseen asti ja niin pitkään, että rakkaamme selviää omasta kamppailustaan.

Älä sinäkään enää odota, vaan elä nyt! Tavoittele tähtiä, toteuta unelmiasi ja nauti matkasta… koska muuta meillä ei ole kuin elämän mittainen matka syntymästä kuolemaan.