Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Tässä tuoreita kuvia olohuoneestamme. Tupla Kupla -valaisin löysi paikkansa kaappien päältä ja Pentikin Rondo sai väistyä toistaiseksi television viereen. Edelliseen postaukseen viitaten tällaiseltä siis näyttäisi ulkoapäin myös se tv-kaappi. Vaihtaisin vain tuon kaksiovisen korkean kaapin kahteen matalaan, jotka sijoittaisin päällekkäin ja tv jäisi niiden väliin. Tällä hetkellä televisio on ikkunan edessä – ei hyvä.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
Olen pitkään miettinyt miten saisin mustan ruman televisiomme taiottua näkymättömiin silloin kun sitä ei käytetä. Olen kolunnut läpi lukemattomia nettikauppoja, sisustusaiheisia sivuja, blogeja. En halua liukuovellista mediakeskusta. Haluan yksinkertaista, sileää pintaa. Sitten sen keksin! Mainion ajatuksen, jonka haluan jakaa teille muillekin, jotka kamppailette saman asian kanssa. Kyseessä on taas tietysti IKEA Bestå. Meillä on 42-tuumainen töllötin ja seinään kiinnitettynä ilman jalustaa se mahtuisi just eikä melkein suunnittelemaani kokonaisuuteen.
Tältä näyttää IKEA Bestå-kaapin runko ilman ovia. Kokonaisuus koostuu 120×128 cm ja 60×128 cm kokoisista kaappimoduuleista, joiden väliin tulee 2kpl 120×38 cm kokoista kaappia. Näistä alempi on varustettu viereisten kaappien kanssa 10cm kromijalustalla ja ylemmän hyllyn kiinnitän suoraan seinälle.
Tässä kokonaisuus korkeakiiltovalkoisten ovien kanssa, mutta tuohon tv:n kohdalle ei suunnitteluohjelma antanut ovia laittaa. Tuossa rungossa kuitenkin on saranoille sopivat paikat valmiina, joten kiinnittäisin ison oven yläsaranoista ylärunkoon ja alasaranoista alarunkoon. Nerokasta sanoisinko.
Ylla vielä muokattu kuva, miltä tv-kaappi näyttäisi kaikkien ovien kanssa niiden ollessa suljettuna. Eli kun ovet ovat kiinni, ei televisiota näy lainkaan. Kotiteatterikaiuttimet laittaisimme huomaamattomasti kattoon kiinni.
Tällainen kokonaisuus meneekin nyt heti hankintalistani sijalle yksi ja matka Ikeaan on jo sovittuna.
Seuraa myös somessa
Sisustaminen on monelle rakas harrastus, toisille se on melkeinpä elämäntapa. Jokaisella meistä on omat mieltymyksensä, suosikkimerkkinsä ja lempiostospaikkansa. Minun omani on Stockmann. Sisustaminen voi olla hyvinkin henkilökohtaista, aivan kuin pukeutuminen. Haluankin jakaa kanssanne oman elämykseni.
Sisustusostoksillani suuntaan aina ensimmäisenä Stockmannille. Se tuoksu joka huumaa heti kodinosastolle saapuessa, ne kauniit asetelmat jotka saavat henkäisemään ihastuksesta… Itselleni se on valtava aistien hekuma, suoranainen elämysmatka.
Ensin kierrän varovasti katsellen, miettien ja arvioiden. Ihailen kauniisti hohtavia valokuvakehyksiä. Hivelen kevyesti silkkisen lakanan pintaa ja mietin kuinka täydelliset unet niiden viileässä ja pehmoisessa syleilyssä saisinkaan. Mikä valtava värivalikoimakin. Miten ihmeessä osaisin valita näistä ne kaikista kauneimmat, minä haluan ne kaikki.
Pyyhkeet ovat upottavan pehmeissä pinoissa väriskaala vaaleasta tummimpaan ja kaikkea siltä väliltä. Pehmeys, joka kutsuu sukeltamaan joukkoonsa. Kietoudun mielessäni muhkeaan kylpytakkiin ja päätän ilman epäilyksen häivää että tämä se on. Tämä on se mielikuva jonka vien mukanani kotiin asti. Mielikuva joka saa toteutuksensa. Valitsen valkoisen ja vaaleanharmaan väliltä, päädyn valkoiseen. Kuljen hidastetuin askelin kassalle ja rutistan sylissäni lepäävää pehmoista myttyä, tämä on minun omani! Ihanaa!
Hyvin useasti ostokokemuksen jälkeenkin muistan tuon samaisen tunteen, vatsanpohjassa kuplivan riemun. Vaihtaessani puhtaita lakanoita sänkyyn, kääriytyessäni saunaillan päätteeksi kylpytakkiini, kaataessani aamukahvia kuppiin ollessani vielä puoliksi unessa.
Rakastan sisustamista, rakastan lähes jokaista tällä hetkellä omistamaani esinettä. Niihin ei liity sydäntä riipaisevia tarinoita, ei hersyvän iloisia lomamuistoja tai muutakaan dramatiikkaa. Vain oma ihana tunnetila, pitkäaikainen muistikuva tunteesta joka jätti jälkensä minun sydämeeni.
Olen joskus mielessäni ajatellut sohvalla istuessani: sohvani, rakastan sinua ja haluan pitää sinusta hyvää huolta, haluan että olet vierelläni vielä pitkään. Minulle rakkaimmat esineeni ovat kuin elämänkumppaneita. Vain harvat ja tarkoin valitut pääsevät matkaamaan rinnalleni. Joskus yhteinen taival saattaa kuitenkin päättyä. Näin on käynyt muutaman kerran ja eron hetki on aina vähän riipaiseva.
Esimerkkinä voin kertoa edellisestä ruokailuryhmästämme. Kovasti siitä pidin mutta pöytä ei enää istunut ympäristöönsä. Se oli viimeinen pähkinänsävyinen kalusteemme (pöytälevy oli korkeakiiltovalkoinen, mutta jalat ja tuolit olivat pähkinää). Tein ostopäätöksen uudesta kokovalkoisesta ruokailuryhmästä ja laitoin vanhan myyntiin. Ainoa toiveeni myynnin suhteen oli löytää ruokailuryhmälle hyvä koti. Se toiveeni täyttyi.
Välillä tulee tehtyä virheostoksia. Muutama vuosi sitten melko usein, nykyään enää hyvin harvoin. Onneksi osaan myös kierrätyksen jalon taidon. Kodistani ei juuri turhaa tavaraa löydy, ei oikeastaan enää ollenkaan. Paikka kaikelle, kaikki paikallaan, se on mottoni.
Sisustusinspiraatiota riittää vaikka muille jakaa. Kalusteet pyörivät välillä kilpaa huoneesta toiseen ja kaappien järjestys vaihtuu tiuhaan pienemmistä sisustusesineistä nyt puhumattakaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen voin sanoa löytäneeni sisustustyylini. Seuraan muotia, trendejä ja uusimpia villityksiäm, mutten ole enää valmis lähtemään jokaiseen juttuun mukaan. Uskon, että viimeinkin tiedän mitä haluan.
Seuraa myös somessa