Koirat ovat aina olleet meidän koko perheessä, äidit ja siskot mukaan lukien, todella tärkeitä perheenjäseniä. Miffen kuolemasta on nyt pari viikkoa ja kaikista raskaiten asian on ottanut tyttöni, jolle Miffe oli maailman paras ystävä. Miffe on aina ollut tytön elämässä ja arjessa mukana ja hänelle muutos on luonnollisestikin suurin – hän ei ole koskaan elänyt ilman karvaista ystävää. Miffen poismeno ottaa koville minullakin, eikä tämä ole lainkaan helpompaa, vaikka taustalla on jo Roope-koirankin menetys kesällä 2011. En pysty tätäkään postausta itkemättä teille kirjoittamaan.

Edesmenneet kulkevat aina sydämessä mukana

Olemme puhuneet tytön kanssa paljon kuolemasta ja surusta. Hänen elämäänsä on mahtunut kohtuuttoman paljon menetyksiä ikäänsä nähden ja esimerkiksi minulla ei tytön ikäisenä ollut kokemuksta kuin yhden kaukaisemman ja itselleni lähes vieraan sukulaisen kuolemasta ja hautajaisista. Olen etsinyt tietoa ja vertaistukea osatakseni vastata tytön loputtomaan kysymysvirtaan ikänsä mukaisella tavalla, rehellisesti ja avoimesti, mutta lapsenomaisesti.

Miffe, kuten Roope, siskoni Emma-koira ja isänikin, kulkevat aina meidän sydämessämme ja muistoissamme mukana. Tytön suurin huoli tällä hetkellä on pelko siitä, että hän unohtaisi Miffen. Roopea hän ei nimittäin muista, koska oli vasta 1-vuotias Roope-koiran kuollessa. Tätä huolta lievittämään sain idean ostaa Miffeä muistuttavan kaulakorun, joka tuo konkreettisesti Miffen lähemmäksi tytön sydäntä – fyysisen asian, jota hän voi sivellä kaulassaan ja sen avulla luottaa siihen että muistot jatkavat elämäänsä.

Koirakoru lohtua tuomaan

Tytölle ostamani Miffe-kaulakorun lisäksi tilasin Samaskorulta myös siskoni Emma-koiran rotuiset korvakorut, jotka annoin siskolleni lahjaksi. Nyt on meidän kolmen kopla, Roope, Emma ja Miffe, yhdessä sateenkaarisillalla. Tällaisina hetkinä toivon, että elämän jatkuminen toisaalla tai toisessa muodossa olisi totta. Ajatus siitä, että nämä kolme karvaturria juoksentelisivat yhdessä iloisesti, luovat lohtua.