Vuosi 2016 on pitänyt sisällään isoja ilonaiheita ja suuria suruja. Paljosta saan olla tänäkin jouluna kiitollinen ja olenkin, vaikka isäni kuolema leijuu surullisena sumuna harteillani. Rakkauden määrä ja välittämisen taso on kasvanut sydämessäni exponentiaalisesti ja yllätin itsenikin siinä miten vahvaksi ihmiseksi olen kasvanut. En tiennyt että sisälläni asuu tälläinen voimanainen ja niin hullulta kuin tämä kuulostaakin, uskon että osa isäni teräsmiesmäisestä elämänasenteesta on jollakin tavalla siirtynyt minuun.

Kiitollisuus perusasioista

Elämässäni on rakkautta, välittäviä ihmisiä ja saan olla äiti maailman suloisimmalle tytölle. On töitäkin, jonka ansiosta saan leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Näistä asioista olen tänä jouluna kiitollisempi kuin koskaan. Olemme sopineet perheen ja ystävien kesken ettemme vaihda aikuisten kesken lahjoja, mutta rikon sopimustamme hävyttömän räikeästi.

Olen kuunnellut korva tarkkana heidän puheitaan pitkin talvea ja pistänyt merkille monta haavetta ja lahjaideaa. Aion aattona hemmotella heistä aivan jokaista useammankin paketin muodossa, vain parasta maailmani parhaille tyypeille. Antamisen ilo tuntuu vatsanpohjassa asti! Suurin ilo ja onni on kuitenkin se että saan kaikki kokoontumaan saman kuusen ääreen nauttimaan joulutunnelmasta ja hyvästä ruoasta.

Antamisen iloa ja välittämistä

Olen muistanut myös HESY:n eläimiä, HOPE:n lapsiperheitä ja muutamaa Kotimaanavun tarvitsijaa. Toivon että lahjoitukseni tuo iloa ja saa vastaanottajan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Samoista syistä, eli antamisen ilosta ja välittämisestä johtuen, lahjoitin kauniin sähkötakkani sellaiseen kotiin, jossa rakastetaan sisustamista mutta taloustilanteen vuoksi sisustusostoksia ei ole mahdollista tehdä, vaikka kuinka omasta sähkötakasta haaveilisikin. Se hetki kun näkee kiitollisuuden kyyneleen ihmisen silmäkulmassa on jotakin sellaista joka tuntuu syvällä sisimmässä vielä pitkään.

Hyvän mielen tempaus

Luin tänään Iltalehdestä jutun JVG:n ja Mikael Gabrielin hyvän mielen tempauksesta, jossa he jakavat 200 Prismasta omilla rahoillaan ostamaansa ruokakassia aatonaattona vähävaraisille. Hurstin ruokalahjoitusjonossa nuorena yhden kerran jonottaneena tiedän miten iso apu toisten lahjoituksista on sellaisissa tilanteissa, joissa ei kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuuksia keksiä keinoa jolla saisi ruokaa pöytään. Tuollaisia hyväntahdon ja välittämisen tekoja toivoisin olevan enemmänkin ja ympäri Suomen!

Joulun suunnitelmat heittivät häränpyllyä ja kotona pyjamassa rötväämisen, totaalisen laiskottelun, jouluohjelmien tapittamisen ja ylensyömisen sijaan reissaammekin kyläilemässä sekä aattona että joulupäivänä. Ei haittaa yhtään viettää joulua sosiaalisesti sukkuloiden, vaikka kuukausi sitten vannoin että pyhitän joulun lepäämiselle ja akkujen lataamiselle.

Äidin joulupadan äärellä saan olla hetken aikaa se pieni huoleton tyttönen, joka söi puolet piparitaikinasta raakana ja kärtti malttamattomana lahjojen avaamista. Rakkaiden ihmisten ympäröimänä on hyvä olla!

Muistammehan sydämissämme myös kaikkia heitä, joiden läheiset ovat kaukana ja jotka joutuvat viettämään joulua yksin.

Tunnelmallista iltaa kaikille!