Sosiaalisen median yleistyminen on tuonut mukanaan monia uusia asioita. Omakuvien jakaminen on nykyisin arkipäivää ja katukuvassa näkee päivittäin ihmisiä, jotka napsivat itsestään kuvia. Ikääntymisestä on tullut uuden ajan akne, enää ei riitä että huitaisee taikasauvalla ne parit näpyt pois poskipielestä häiritsemästä, nyt tasoitetaan koko iho ja sen väri, häivytetään uurteet, kohotetaan kulmat ja pullistetaan huulet… lista loputon.

Kahden kuppikunnan väkeä

Olen havainnut että valloillaan on kaksi erilaista piirrettä omien kuvien jakamisessa. Naiset suosivat kauniita ja itseään imartelevia kuvia, joita usein parannellaan jälkikäsittelyllä melko rajullakin kädellä. Miehet julkaisevat enemmänkin hupailuotoksia ja hulvattomia tilannekuvia, joissa on rennompi ote.

Omakuvien yleistymisen ja normalisoitumisen seurauksena myös photoshoppaaminen on nykyisin arkipäivää. Eräs tuttavani totesi, ettei enää edes kehtaisi julkaista itsestään muokkaamattomia ja silottelemattomia kuvia Facebookissa, kuten teki vielä muutama vuosi sitten. Hän on poistanut kaikki sellaiset vanhat kuvat sometileiltään, joissa ei mielestään näytä edustavalta ja tämä on minusta äärimmäisen surullista. Kuka lopulta edes määrittelee millainen on edustava look ja kuva? Hollywoodin superjulkkikset? Median edustajat? Vai lehtikuvaajat ja heidän photoshop-ohjelmansa?

Median luoma normi on epätodellista

Tänään luin iltapäivälehdestä, kuinka kauhealta Frendit -sarjan näyttelijä Lisa Kudrow nykyisin näyttää. 52-vuotiaan näyttelijän kuvattiin olevan paparazzin salaa nappaamissa kuvissa rupsahtaneen, huolittelemattoman ja tunnistamattoman näköinen. Vertauskuvana jutussa oli 2000-luvun alussa eli noin 15-vuotta sitten otettu studiokuva. Hetkonen hei – onko aidosti kohtuullista edes verrata 15 vuotta vanhaa studiokuvaa arjessa salakuvattuun otokseen?

Tämä suututti ja pisti minut miettimään miltä viisikymppisten naisten oikein pitäisi sitten näyttää. Luonnollisuutta arvostava Kudrow ei ole turvautunut täyteaineisiin saati ihokiristyksiin ja näyttää minusta täysin normaalilta 50+ ikäiseltä naiselta. Arvostan erittäin suuresti hänen päätöstään jättäytyä pois Hollywoodin kosmeettisesta itsensä parantelubuumista.

Monenlaista kauneutta

Joillakin on upeat geenit jo syntyessään ja esimerkiksi eläköitynyt huippumalli Cindy Crawford on yksi maailman kauneimmin ikääntyneistä naisista. Hän kuuluu kuitenkin siihen upeaan vähemmistöön, joilla on ollut poikkeuksellisen hyvää tuuria geenilotossa, ja minusta olisi tärkeä jokaisen ymmärtää että upeus ei tule pelkästään nuorekkaasta olemuksesta tai kauniista kuoresta – itseään ei pidä ala-arvostaa sen takia ettei oma peilikuva vastaa huippumallia, eikä varsinkaan siksi jos peilistä kurkkaa takaisin naururypyillä varustettu ”tavallisempi nainen”.

Ulkonäköpaineet ja oman itsensä hyväksyminen

Olen nuorena kärsinyt huonosta itsetunnosta, joka heijastui ulkoiseen tyytymättömyyteen. Oikeanlaisia vaatteita oli vaikea valikoida, meikkaamiseen meni helposti tunti ja silti peilikuvasta löytyi aina jotakin vikaa ja valittamisen aihetta – en osannut olla tyytyväinen itseeni.

Raskausaikana jouduin ensimmäisen kerran kunnolla kohtaamaan ulkonäkömörön, se kun tuli ja vei viimeisenkin hehkeyden rippeen meikäläisestä. Seuraava lause kuulostaa ehkä kliseiseltä sanahelinältä, mutta opin arvostamaan vartaloani elämän lähteenä – sekä minun että vauvan.

Sopivasti upea, vaikkei lainkaan täydellinen

Terveys ja hyvä olo ovat tärkeimmät asiat elämässä. Niitä ajattelee yleensä vasta siinä vaiheessa kun terveys menee tai kärsii kivuista. Kovista selkäsäryistä kärsiessä silmäkulmaryppyjen merkitys katoaa, suurempi ongelma kun kumoaa aina kaikki vanhat pienemmät viat. Nykyisin olen sinut itseni kanssa, jopa ilman selkäsärkyjä.

Tiedän realiteetit ja näen ryppyni, mutten enää takerru näihin epäkohtiin joita peilistä näen. Jokainen yksityiskohta minussa tekee minusta minut ja olen opetellut näkemään epäkohtani positiivisessa valossa. Tihruiset silmäni ovat ilmeikkäät ja veikeät, pullottavat poskeni saavat kasvoni piirteet nauramaan kokonaisvaltaisesti. Oma luonnollinen punaiseksi auringossa haalistuva tummanruskea hiusvärini ei ole maailman upein, mutta hiukseni ovat terveet ja sileät, niitä on ihana koskea.

Oma asenne ja tavat – Minäkuvan korjaaminen

Haluan opettaa omalle tytölleni että kauneus ei ole pelkkää virheetöntä kuorta. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun hän voi hyvin ja hyvinvointi lähtee pään sisältä. Terveellisiin elämäntapoihin panostaminen (ruokavalio, riittävä vedenjuonti ja uni, sopiva liikunta) ja positiivisen elämänasenteen opetteleminen eivät ole olleet minulle itsestäänselvyyksiä ja osittain näistä syistä olen tuhlannut elämäni energisimmät ja parhaimmat vuodet peilin edessä tuskasteluun ja ihmedieettien kokeilemiseen.

Positiivinen asenne omaan ulkonäköön

Omalle tytölleni tahdon onnellisemman ja tyytyväisemmän elämän ja pyrin siihen että hänen minäkuvansa rakentuisi minun nykyiseen käytökseeni peilautuen. Jos äiti tykkää itsestään ryppyineen päivineen, on hänelläkin syytä tykätä ja rakastaa itseään – onhan evoluutioteoriankin mukaan lapset paranneltuja versioita vanhempiensa geeneistä.

Sano itsellesi jotain hyvää joka päivä

Jo vuosia sitten kuulin ohjeen, jossa kehotettiin sanomaan joka aamu omalle peilikuvalleen jotakin positiivista. Aluksi nauroin tälle itsetuntoa kohottavalle oudolle tavalle, mutta halusin silti kokeilla voisiko tuossa olla perää, optimisti kun pohjimmiltani olen.

Tuntui kummalliselta keskittyä etsimään omasta peilikuvasta hyviä puolia, niin syvälle sisimpään oli itsensä kritisointi ohjelmoitu minussa. Muistan valikoineeni alussa pieniä asioita: huulet näyttivät pehmeiltä, ripset näyttivät joinain aamuina taivutetuilta, hiukset olivat joskus harvoin herätessä kivan pöyhkeät jne. Nykyisin vuosia myöhemmin katson itseäni peiliin ja totean että ompas siellä peilissä iloisen näköinen nainen, enkä uhraa montaakaan ajatusta ihoni virheille tai pystyssä sojottaville otsahiuksilleni. 🙂

Suhtaudu itseesi lempeydellä

Tämän päivän tunnelma ei sopinut minimalismi-videolle höpöttelyyn ja halusin saada tämän lehtilööpin aiheuttaman suuttumuksen pois sydämeltäni. Tällä postauksella haluaisin kannustaa teitä kaikkia kokeilemaan tuota itsensäkehumis-rutiinia, teitäkin jotka jo tykkäätte itsestänne ja omaatte positiivisen minäkuvan.

Keskittykää virheiden kiikaroimisen ja ylianalysoinnin sijaan kasvojenne positiivisiin puoliin ja opetelkaa rakastamaan itseänne sellaisina kuin olette! Kauniskaan kuori ei näytä kauniilta jos nassu on mutrulla ja kiukku paistaa silmistä. Ihmisen rumuus ei vuorostaan johdu ulkomuodosta vaan on sisäistä inhottavuutta. Tämän kun muistaa, on helppo katsella maailmaa hymyssä suin.

Kauneus on katsojan silmässä ja hymyilevä ihminen on aina kaunis ja henkii lämpöä ympärilleen (erityisesti yksi ystäväni, joka häpeilee kaunista hymyään täysin turhaan, toivottavasti postaukseni tavoittaa sinutkin).

Hyvää yötä & huomiseen!