Tällä kertaa postauksella ei ole aihetta ja annankin ajatusten pulputa ulos näppäimistön kautta sellaisenaan. Saa nähdä mitä kaikkea teille tulen kirjoittaneeksi…

Keskeneräinen sisustus

Jospa vaikka aloittaisin sisustuksesta, joka on tällä hetkellä niin keskeneräinen ettei kotona ole mitään kuvattavaakaan. Vanha ruokapöytäkin lähti viimein miehelle ja keittiössä on vain neljä pinottua tuolia. Uusi pöytä saapuneen lähipäivien aikana, riippuen miten kusti polkee postiaan näin juhannuksen alla.

Myös olohuone ammottaa tyhjyyttään, odotustilassa sekin. Koko elämä on nyt vähän pysähdyksissä – kiireet on kiirehditty, harrastukset ovat kesälomalla, koti on rempallaan ja arki aavistuksen tylsää. Aurinko on sentään meitä tänään hellinyt, siitä olen iloinen.

Tyhjentynyt huusholli ja ristiriitaiset fiilikset

Suureksi en kodissa mylläävää muutostilaa sanoisi, mutta yllättävän iso vaikutus tyhjentyneellä huushollilla on minuun ollut. Samaan aikaan kun nautin tyhjyydestä ja avaruuden tunteesta, kaipaan ympärilleni tuttuja ja kauniita asioita, jotka nyt loistavat poissaolollaan.

Puolet minusta haluaisi uuden pöydän ja divaanimoduulit saapuvaksi heti paikalla, mutta toinen puoli tyhjentäisi loputkin pois. Ristiriitainen tunne, joka on kuin käärme, enkä saa siitä kunnolla kiinni, liukas luikeroinen.

Katselin eilen illalla YouTubesta maailmanmatkaajien pakkausrutiineja ja ihastelin heidän kykyään pärjätä vuoden päivät yhteen rinkkaan mahtuvilla antimilla. Kaikki turha jäi taakse ja vain tarpeellisin aines pääsi mukaan matkalle. Erittäin inspiroivaa ja innostavaakin oikeastaan, vaikka itsestäni ei tuollaiseen äärimmäisyyteen koskaan olisikaan.

Itkisinkö, jos luopuisin tästä kodista?

Rakastan monia asioita tässä kodissa, sen suuria ikkunoita, korkeita huoneita, metsäistä sijaintia ja merinäkymää. Rakastan keittiötäni, ja puun muotoista naulakkoa eteisen seinällä. Rakastan kodin valoisuutta ja valkoisuutta, tunnelmallista ja hämyistä saunaa, sen poikkeavaa pohjaratkaisua. Silti välillä mietin millaista olisi asua jossakin muualla, miltä tuntuisi sanoa kodikseen jotakin täysin erilaista.

En osaisi kuvitella asuvani väritykseltään tummemmassa kodissa, tai suuremmassakaan. Pienemmässä kyllä, kunhan kodin pohja olisi tilan puolesta järkevästi suunniteltu ja tytölle jäisi oma rauhallinen huoneensa. Millaistahan olisi kiinnittää peuran pään muotoinen seinähylly jonnekin muualle, saisiko se uuden paikan tuntumaan omalta? Itkisinkö jos luopuisin tästä nykyisestä kodista? Onneksi tätä asiaa ei tarvitse tietää ainakaan toistaiseksi, sillä oma koti on ja pysyy.

Ajatuksia sitoutumisesta

Olen miettinyt paljon myös sitoutumista – sitoutumista ihmissuhteisiin, blogiin, työhön, harrastuksiin, päätöksiini ja ostoksiini. Ostoksista puhuinkin teille viimeisimmässä videopostauksessani. Koen välillä olevani kuin vapaa lintu, minulla on onni saada vaikuttaa moneen tärkeään asiaan elämässäni.

Tykkään siitä että elämässäni on joustoa yllättäviinkin asioihin ja tekoihin, eikä jokaisen päivän ole aina pakko olla edeltäjänsä kaltainen. Nuorena olin enemmän tuuliviiri, kaipasin uusia tuulahduksia säännöllisin väliajoin, mutta se lieneen normaalia nuorille nyt muutenkin. Näin vanhempana saan turvaa säännöllisyydestä ja siitä, että jokaisen päivän ei tarvitse olla edeltääjäänsä erilaisempi tai jännempi.

Miljoona kirjoitettua sanaa

Blogi täyttää kohta 5 vuotta ja se on virtuaalisessa maailmassa aika paljon se. Postauksiakin on tehtynä yli 2500 kpl ja mietiskelin, että meniköhän miljoonan kirjoitetun sanan rajapyykkikin jo rikki? Vatvoin pitkään mitä kivaa keksisin teille blogisynttäreideni kunniaksi ja uskon sekä toivon, että valintani osuisi nappiin. Halusin jakaa teille jotakin sellaista, joka perustuisi hyödykkeisiin ja tarpeisiin, ja ilostuttaisi mahdollisimman montaa… Se mihin päädyin selviää teille 1.7.2016.

Miffe-mummun kuulumiset

Miffe-koiramummuni on jälleen aiheuttanut huolta ja siitä olen murheissani. Meillä on lääkäriaika heti juhannuksen jälkeen hammaskivenpoistoon, jossa selviää myös koiran purukaluston tämänhetkinen kunto. Mummun on vaikea syödä ja välillä koirarassu vikisee kuin kivuissaan, enkä tiedä mikä vikinän aiheuttaa – kipeät hampaat, jylläävä silmätulehdus vai jokin muu.

Korva- ja silmähuudetta käytetään päivittäin, kortisoniakin joukosta löytyy. Kaikesta huolimatta uskon että tästäkin selvitään, meidän perheen naiset ei helpolla luovuta.

Eskari häämöttää elokuussa

Tyttö aloittaa elokuussa eskarin ja tätä mammaa jännittää jo valmiiksi. Neiti itse on pelkästään iloinen ja laskee jo päiviä että pääsee tutustumaan uusiin eskarikavereihin. Opea kävimmekin jo moikkaamassa, aivan ihana ihminen, jonka huomaan annan maailman arvokkaimman aarteeni mielihyvin.

Postaus tarvitsisi kyllä muutaman kuvan, pelkkää tekstiä kun on minusta tylsä lukea. Kurkkaan äkkiä millaisia vaihtoehtoja koneelta löytyy. Instagramin kuvakollaaseja olisi näemmä tarjolla, ne ovat aina kivoja katsella.

Tämmöinen sekalainen ja aiheeton postaus tällä kertaa. Nyt iltapalan tekoon ja sitten keskityn vastailemaan minimalismivideoon tulleisiin kommentteihin, jotka säästin varta vasten tätä iltaa ja omaa rauhaa varten.

Kivaa iltaa kaikille!