Sovittelin pinnatuoleja ruokapöydän ääreen ja minusta ne on aivan ihanat Hay Hee -tuolien ja tammipöydän kanssa yhdistettynä. Ruokailuryhmässä on nyt samaa henkeä kuin astiastossani, joka on suloinen sekamelska eri sarjojen parhaimpia osia.

Mummolamaisen kodikkaasti korostunutta eriparisuutta tässä sekalaisessa kokoelmassani ei ole, mutta lämminhenkisyyttä ja pehmeyttä kyllä. Vielä kun saisi oikeita luonnonkukkia ja kauniita oksia poimittua maljakkoon pöydälle, henkisi koko ruokailutila sitä tunnelmaa jota olen tavoitellut.

Blogin alkuaikojen juhlavan krumeluurisesta sisustustyylistä on kuljettu hurja matka täysin toisenlaiseen maailmaan. Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon muutoksia ja kun katselen mennyttä aikaa, näen itsessäni selkeän kehityksen sekä sisustajana että ihmisenä.

En tavoittele enää täydellisyyttä samoin kuin aikaisemmin ja arvostan hieman eri asioita tänä päivänä kuin vuonna 2011, jolloin olin 28-vuotias. Alla muutama vanha kuva muistin virkistykseksi.

Kauniina pidän edelleenkin näitä vanhoja sisustustyylejäni, mutta itsestäni tuntuu että katselisin jonkun toisen kotia enkä omaani. Nykyinen pehmeämpi ja väljemmin sisustettu koti tuntuu minusta paljon kotoisammalta ja rakkaammalta.

Tässähän tulee melkein tirautettua kohta itkut, kun muistelen mitä kaikkea elämään onkaan mahtunut kolmen vuoden aikana. Vaikka nämä ovatkin vain sisustuskuvia, ne tuovat silti muistot elävästi mieleeni. Niin paljon muutoksia ja henkistä voimaa vaativia asioita on tapahtunut, että kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta.

Nyt on kuitenkin hyvä olla ja uskon että asioilla on tarkoitus mennä tietyllä tavalla, vaikka kohtalon johdatukseen en uskokaan kovin vahvasti. Kylläpäs nyt menikin ihan pillittämiseksi tämä postaus, jonka aihe lähti hieman sivuraiteelle.

Nauttikaahan lauantaista!