Laventelini paljasti aamulla ensimmäiset kauniit violetit kukintonsa. Kyllä tätä on jo odotettukin ja ehdin pelkäämään ettei se viihdy länsiparvekkeellani. Aamukahdeksan aikaan silmuja oli vain muutama, mutta nyt niitä on jo vaikka kuinka paljon nupuillaan. Jos tätä vauhtia edetään niin laventeli rehottaa villisti viikonloppuun mennessä.

Violetti ja vihreä ovat minusta todella kaunis väripari, enkä olisi itsestäni pari vuotta sitten uskonut että tulen ihastumaan tähän väriyhdistelmään. Selkänojallinen jakkarani odottaa edelleen violettia maalia yllensä ja saa odottaakin vielä hetken vaikka säät ovat suosiolliset ja hyppyseni halajavat maalisudin päähän. Ensiviikolla osallistun nimittäin maalauskurssille ja sen antimista tulen postailemaan teille pitkin kesää.

Tuunauskärpäsen purema kutittelee ja minulla on vino pino erilaisia pieniä ja suuria ideoita työstettävänä. Maalausurakkani alkaa todennäköisesti pinnatuoleista, mutta sen jälkeen vuorossa on jakkaraa, peltiämpäriä, kukkaruukkua ja monenlaista muuta maalattavaa.

Muurikelloni on villintynyt viime päivien auringosta ja se rehottaa niin runsaasti ettei meinaa purkissaan pysyä. Tämä lajike viihtyy näköjään erinomaisesti ilta-auringossa ja harkitsen ostavani näitä muutaman lisää.

Muurikellon kanssa samaan aikaan ostamani tähdenmuotoinen kukka sen sijaan vetelee viimeisiään. En tiedä mitä ihmettä ja kummaa sille on tapahtunut, mutta kukinnot tipahtivat pois ja vihreät lehdet ovat haaleat ja nuupahtaneet. Vettä se on kai saanut riittävästi, koska multa tuntuu sormeen sopivan kostealta. En usko ylikastelleenikaan sitä, joten ehkä länsiparveke ei vaan ole sille oikea paikka.

Heipat hetkeksi!