Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Käväisin tänään Helsingin keskustassa kiertelemässä ja menin ihan varta vasten Stockmannille hakemaan kamppistarjouksessa olevia tulppaanikimppuja. 20 kappaleen kimppu kustansi tasan kympin ja valkoisen kimpun lisäksi nappasin mukaani kauniin persikkaisen tulppaanikimppusen.
Valkoiset tulppaanit ovat vielä kääreissään imuttelemassa vettä pysyäkseen kohtisuoraan ylöspäin. Oranssien tulppaanien tahdon leviävän kauniisti ulospäin maljakosta, joten niistä poistin kääreen heti maljakkoon laittaessa.
Tyttö oli matkassa mukana ja huuteli iloisesti kauppoja kierrellessämme että mamma täällähän on kevään juttuja. Siispä huominen postaukseni tuo tullessaan – mitäs muutakaan kuin niitä kevään juttuja! 😀
Keskustelin viikonloppuna siskontyttöni kanssa kauneudesta ja oli ihana huomata miten nykynuoriso osaa arvostaa luonnollista kauneutta niin paljon enemmän kuin omassa nuoruudessani. Olen iloisesti yllättynyt myös siitä miten itsevarmoja ja fiksuja nykypäivän nuoret ovat. Silloin kun itse olin täysi-ikäisyyden kynnyksellä vuosituhannen vaihteessa, ei tullut kuuloonkaan elellä omalla hiusvärilläni. Aina piti olla kaikki ihan vimpan päälle – tukka, meikki ja vaatteet.
Luonnollisuus kaunistaa
Itse en koskaan onneksi lähtenyt mukaan ylitälläytymiseen, joka tarkoitti että ollaan juhlakunnossa jopa lähikauppaan mennessä. Siitä huolimatta minäkin olin kyllä aikamoinen pakkeliprinsessa sinimustassa tai platinanvalkoisessa tukassani. 😀
Ilman meikkiä collegehousuissa kouluun mennessä oli normaalia pyydellä anteeksi omaa rähjäistä olemustaan ja puolustella sitä pommiin nukkumisella, vaikka todellisuudessa rento asu, tukka ja meikittömät kasvot olivat kauniit ja siistit ihan sellaisenaan. Aika harvassa on nykyään tällaiset nuoret naiset, jotka häpeilevät oikeita kasvojaan.
Iloisuus ja hymy on ihmisen kaunein asuste
Luonnollista kauneutta on jo pitkään käsitelty mediassa positiivisessa valossa ja se toimiikin hyvänä vastaiskuna photoshopin ja somefiltterien valtaamalle naisihanteelle. Omasta mielestäni paras ja onnistunein mainoskampanja on ollut Dovella, jonka mainoksessa erikokoiset ja -näköiset kauniit naiset nauravat iloisesti alusvaatteisillaan. Vaikka kyseessä onkin mainosyhtiön luoma markkinointikikka, saa sen aiheuttama mielikuva itsevarmoista ja onnellisista naisista minut joka kerta hymyilemään.
Itsekin kannatan ns. luomua ja rohkeutta olla kosmetiikasta paljas ja riisuttu oma itsensä. Kauneus ei ole pelkkää kuorta ja iloisuus ja hymy on aina ihmisen kaunein asuste, kiloihin, ryppyihin ja näppyihin katsomatta.
Upeat hiukset ilman värikäsittelyä
Tein viikonloppuna kummitytölle hiustenleikkuun ja samalla testailimme vanhojentanssien kampauksia. Samalla pääsin hypistelemään hänen terveitä, eloisia ja pehmeitä hiuksiaan. Puhuimme hiusten värjäämisestäkin pitkän tovin ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että hänen luonnollinen oikea hiusvärinsä on kaunis sellaisenaan, eikä kaipaa mitään tehostusta väripurkista.
Hänen hiuksensa ovat luonnostaan todella taipuvaiset ja niissä on nähtävillä viime kesästä syntyneitä vaaleampia raitoja. Kymmenen vuotta sitten hiuksiin olisi automaattisesti haettu intensiivisempää sävyä värjäysoperaatiolla, mutta nykyisin on ihan okei olla luomuna.
Kauneusvirheitä on meillä jokaisella
Pieniä kauneusvirheitä löytyy meiltä jokaiselta ja omaa peilikuvaa tuijotetaan liian kriittisesti. Näin olen itsekin tehnyt, mutta olen vuosien saatossa opetellut hyväksymään itseni ja kauneusvirheeni ja olemaan itselleni hellempi ja armeliaampi.
Pystyn edelleen luettelemaan virhelistani tuosta noin vain. On liian lyhyet jalat, littana takaraivo, tihrusilmät, töppövarpaat, naururypyt… mutta nykyisin on yhtä helppoa ja nopeaa luetella myös ne parhaat puolet, joita ennen sai miettiä pitkään.
Viime viikolla kävin tällaisen keskustelun: Muistaisitko ystäväsi leuassa olleen finnin seuraavana päivänä? Öö, no en muistaisi. Niin, ei hänkään muistaisi sinun finniäsi.
Kummityttöni on kaunis nuori naisenalku, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin! Hän on yksi upeimmista ja fiksuimmista tapaamistani nuorista, joilla on jalat maassa ja järki päässä, kuten äitini aina sanoo. Kiitos kummityttöni että olet olemassa! Olet minulle rakas!
Makuuhuonepostauksia on toivottu, joten tässäpä tulloo nyt sitten. Makuuhuoneessa ei ole tapahtunut yhtikäs mitään pitkiin aikoihin, mutta tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus tarttua maalipönikkään ja sutimeen taas vaihteeksi. Makuuhuoneen katossa ollut iso kristalliplafondi sai uuden kodin ja valaisimen vaihdoksen vuoksi katto vaatii pakkelointia ja maalia. Seinissä on hieman epätasaisuutta vanhasta struktuuripinnasta johtuen, joten samalla vaivalla maalaan myös seinäpinnat uusiksi.
Makuuhuoneen maalaaminen
Katon maalaan tavallisella Tikkurilan kattomaalilla ja ikkunaseinät perusvalkoisella himmeällä maalilla. Seinämaalina on Tikkurilan Siroplast 2 sävyssä Paperi F497. Kaksi ehjää seinää saakin hieman mielenkiintoisemman pinnan, sillä valkoinen Kalklitir-kalkkimaali sävyssä Ivory odottaa sutimista.
Norsunluunsävyisen kalkkimaalin pitäisi näyttää makuuhuoneen viistottaisessa valoisuudessa upealta, mutta lopputulosta ei voi etukäteen tietää kun kyseessä on luonnontuote. Ensi viikolla tiedetään miten kalkkimaali käyttäytyy minun hyppysissäni, jännää.
Oksarekki ja henkaroidut vaatteet
Oksarekin alla ollut IKEA MALM -lipasto sanoi räkspoks ja lähti reklamaationa takaisin Ikeaan. Onneksi lipaston laatikot olivat melko tyhjät, joten sain niiden sisällön mahtumaan muualle kotiin. Liinavaatteet siirtyivät kylpyhuoneen kaappiin pyyhkeiden seuraan. Pikkuvaatteet, kuten topit, legginsit, sukkahousut, sukat ja alusvaatteet, sekä asusteet säilöin kuvassa näkyviin Iittalan Vakka-laatikoihin.
Trikoopaidat, housut ja muutama muu vaate löytyvät puhtaiden pyykkien korista, mutta niiden oikea säilytyspaikka on oksarekillä henkarissa. Nyt kun olen innostunut silittämään meidän kaikki vaatteet alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta, kulkeutuvat puhtaat pyykit pesukoneesta puhtaiden pyykkien koriin ja harmittavan usein ne myös jäävät sinne silitettyinä pinoina.
Pitäisi tehdä ryhtiliike ja viedä vaatteet heti silityksen jälkeen oikeille paikoilleen. Taidankin hankkiutua eroon tuosta pyykkikoristani, niin ei olisi enää paikkaa minne jemmata puhtaita vaatepinoja. 😀
Ripaus romantiikkaa ja ruusuja
Ruusukimpun siirsin makuuhuoneen puolelle yöpöydälle yhdessä kynttilöiden kanssa. Nyt on ripaus romantiikkaa minunkin kammarissani.
Mulberryn kauniin paperikassin ja kiitoskortin kuvasin teille jo tammikuussa, mutta silloin oli niin pimeää ja kuvat onnistuivat kehnosti. Koska makuuhuone on lähes identtinen viime postaukseen nähden, keksin yhdistää tähän postaukseen lähikuvia pikkutavaroista ja myös tuosta Mulberryn kauniista kassista kortteineen.
Valkoinen jalkalappu yöpöydän vieressä
Makuuhuoneessa ei ole tällä hetkellä muuta valaistusta kuin Louis Poulsenin AJ-jalkalamppu. Onneksi päivä pitenee koko ajan ja valoa riittää jo ihan hyvin. Ei ole mitään kiirettä hankkia uutta kattolamppua, kunhan syksyyn mennessä olisi jotakin ideaa ja ratkaisua työn alla.