Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Katselin komedialeffan Love and other disasters, joka on tyyliltään hieman saman sorttinen kuin Paholainen pukeutuu Pradaan. Leffassa puidaan Voguella työskentelevän Emily ”Jacks” Jacksonin ja hänen ystäviensä hullunkurista rakkauselämää, josta ei dramatiikkaa puutu. Itseäni kiinnostaa leffan perusjuonen sijasta kuitenkin enemmän Jacksin upea tyyli, joka on yhdistelmä Audrey Hepburnin filmitähtimäistä glamouria ja nykypäivän suttunuttura-leggins-ballerinatossukat-stailia.
Roolihahmo Jacksin tyyli on omaan makuuni, hiuksista ja alusvaatteista alkaen. 😀 Meikin osalta itse suosisin kyllä aavistuksen luonnollisempaa rajausta ja ripsivarustelua, mutta muilta osin voisin apinoida tämän stailin itselleni vaikka heti.
Sain hersyvien vedet silmiin purskauttavien naurukohtausten lisäksi tästä leffasta aimo annoksen myös muoti-inspiraatiota. Mieluusti suosittelen leffan katselua kaikille parisuhdedraamahuumorista tykkääville. Lähdenkin tästä nyt kurkkimaan millaisia vaatekappaleita itseltäni mahtaa löytyä, saisinko jotain pientä freesausta omaan keväisempään garderooppini leffan innoittamana.
Tavaran karsimiseen, säilytysongelmien ratkomiseen ja yleiseen oman kodin sisustamiseen minulla on muutama nyrkkisääntö, joita noudatan. Tärkein niistä on se, että pyrin pitämään kaapit ja laatikot mahdollisimman tyhjillään. Uusien ostoksien osalta olen jo pitkään ottanut huomioon mahdollisen kausimomentin ja yrittänyt valikoida juttuja enimmäkseen niin, että käyttötarkoituksia olisi useampia kuin yksi.
Tavoitteena karsia 15% tavaramäärästä
Olohuone on kodistamme se tila, jonne kaikista helpoiten kertyy kaikenlaista kalustetta ja pientavaraa. Joulunaikaan sisustus sai olla runsaampi, mutta vuoden vaihduttua olen systemaattisesti somistellut tätäkin huonetta taas minimalistisemmaksi. Minimalistisuudesta on monia käsitteitä. Itselleni se tarkoittaa kotona olevien tavaroiden yhteistä pienehköä lukumäärää ja sitä että kaapit ja laatikot eivät pursuile roinaa.
Oma tavoitteeni on saada tämän vuoden aikana karsittua noin 15% nykyisistä tavaroista ja vaatteista pois ja ajattelin aloittaa kertyneistä paperipinkoista, jotka kätkeytyvät yhden olohuoneessa olevan kaapinoven taakse. Skanneri saakin laulaa kuukausikaupalla, jotta saan kaikki vähemmän välttämättömät mutta pakosti säästettävät lippulaput sähköiseen muotoon. Yhden A4-kokoisen arkistointilaatikon verran säilytän paperitavaraa, loput skannerin kautta koneelle ja silppuriin.
Eroon turhasta elektroniikasta ja pikkutavaroista
Olohuoneen kaapistossa säilytän leffojen, cd-levyjen ja paperipinojen lisäksi teknistä roipetta, kuten latureita, pattereita, piuhoja ja johtoja. Näiden osalta on karsimista tehtykin jo monesti, mutta sitä pientä elektroniikkasälää tuntuu kertyvän aina lisää ja lisää.
Ulkomaalaiset töpseliadapterit sun muut turhakkeet aion kantaa kierrätykseen, sillä niitä en todellakaan tarvitse. Ulkomaille jos eksyn, löytynee hotelleista adapterit lainattavaksi. Usein matkustaville adapterin kaltaiset lisäosat ovat varmasti tarpeen, mutta minulle ne ovat vain turhaa roinaa, jolla en tee yhtikäs mitään. Hävitykseen siis joutavat (ei roskiin, vaan elektroniikkaromukeräykseen).
Avointa ja avaraa tilaa
Moni saattaa ajatella että kotimme on kolkko paikka ja pienesineiden vähyys kuvastaa ns. välikaikaista asumista. Itselleni kodikkuus syntyy monista asioista ja tärkein on se, että itse viihdymme omassa kodissamme ja koemme sen olevan meidän tarpeisiin passeli paketti.
Minulle on kodikasta että tavaraa on vähän, tasoja ei ole täytetty ääriään myöten, arkiaskareet sujuvat nopeasti ja vaivattomasti, ja että kotona on ilmaa ympärillä. Avointa ja avaraa tilaa arvostan itse suuresti ja se aiheuttaakin usein päänvaivaa – kaikkea mitä haluaisin omistaa en saa tilavasti kotiini mahtumaan.
Toisaalta alan olemaan sellaisessa tilanteessa, että minulla on jo melkein kaikki mitä tarvitsen ja haluan. Artekin ritiläpenkin tosin haluan ja kovasti haluankin, mutta sen aika ei ole vielä.
Tilaa, avaruutta, valoisuutta, luonnollisuutta, helppoutta, minimalistista selkeyttä, elämänhallintaa ja kauniita esineitä sopivassa suhteessa edellä mainittuihin. Tuo litania kuvaa aika hyvin sitä mihin olen pyrkinyt ja minne matkani edelleen johtaa. Tästä se siis alkaa ja ehkä jonain päivänä pääsen perille. 🙂
Olenkin teille monesti kertonut leffaharrastuksestani ja siitä että viihdyn viikonloppuiltaisinkin parhaiten kotisohvalla leffoja katsellen. Olen ihan pienestä tytöstä asti nauttinut leffailloista ja elokuvamaailmaan uppoutuminen on ikäänkuin lomaa omasta elämästäni. Aikaisemmin on ollut hieman vaikeaa ja ristiriitaista yhdistää ns. turhan tavaran säilöminen ja leffaharrastukseni, mutta siihenkin on nykyajan suoratoistot ja vempeleet tehneet muutoksen.
Irti tavarasta – Keräilyn lopettaminen
Tältä leffakaappini näytti blogini alkuvaiheessa. Elokuvia oli kahdessa rivistössä tusinan hyllyllisen verran ja elokuvia oli ainakin 500 kpl (tässä vaiheessa lopetin jo niiden laskemisen). DVD:t ja sarjaboksit sekä Bluray-leffat veivät ison kaapillisen verran tilaa ja hyvin harvaa elokuvaa katselin koskaan toiseen kertaan.
Minulla on huono nimi ja numeromuisti, mutta kuvamuistini on todella hyvä. Muistan pelkän kansikuvan perusteella kymmenenkin vuotta sitten katseltujen leffojen tapahtumat ja juonenkäänteet. Siksi minun tapauksessani harvoin toimii ”parin vuoden päästä leffa on taas kuin uusi” -ajatus. Kerran katseltu on auttamattomasti turhuutta, kattaen lähes 95% kokoelmastani.
Elokuvakokoelman karsiminen
Vuosi sitten olin päässyt jo tähän tilanteeseen, eli puolet leffoista olin saanut karsittua pois. Aloitin lajittelun ja karsimisen sieltä huonoimmasta aineksesta ja vaikka alussa tekikin tiukkaa pienentää rakkaudella haalittua leffakokoelmaani, en lopulta jäänyt harmittelemaan ja kaipaamaan yhtäkään ulos kannettua koteloa.
Karsimisen lopputuloksena 90% elokuvista pois
Nyt tilanne näyttää tältä. Vasemmalla puolella ylähyllyssä on tytön klassikkokokoelma bluray-formaatissa ja keskimmäisellä hyllyllä on dvd:t sekä pari sekalaista leffaa. Alahyllyssä on omat rakkaimmat leffa-aarteeni, jotka mahtuvat tänä päivänä kahteen Ikean Kasset DVD-laatikkoon. Elokuvia taitaa olla hieman alle 50, joten ainakin 450 leffaa saivat lentää ulos pesästä. 😀
Voisi uskoa että hartaalle harrastajalle olisi tullut surku jo monta kertaa, mutta näin ei ole tapahtunut. Olen nimittäin siirtynyt katselemaan leffani ja tv-sarjani suoratoistopalveluihin ja siellä valikoima on todellakin rajaton. Kaikkea on saatavilla juuri silloin kun siltä tuntuu pelkällä kaukosäätimen näpyttelyllä.
Elokuvat ja sarjat kätevästi Netflixistä
Painotan tässä vaiheessa, että kyseessä ei ole mainos enkä saa mitään hyötyä postauksestani miltään osin, mutta aiheena tämä on minulle niin tärkeä että haluan konkreettisesti kertoa miten olen korvannut maallisen ja fyysisen leffakokoelmani tilaa viemättömällä leffakokoelmalla. Liityin nimittäin jokin aika sitten Netflixin käyttäjäksi ja siellä vasta paratiisi aukesikin.
Netflixin kiinteä kuukausimaksu on hyvin maltillinen ja vain murto-osa siitä mitä olen aikaisemmin laittanut kuukauden aikana rahaa palamaan leffoihin. Katseluaikaa ei ole myöskään rajattu, joten voin tiirailla vaikka sata tuntia leffoja ja tv-sarjoja kuukaudessa. Ja parasta on se että äärimmäisen upean helmen löydettyäni, voin ostaa sen kokoelmani jatkoksi mikäli näin tahdon. Ei tule hutiostoksia eikä hyllyihin keräänny B-luokan plättyjä. 🙂
Vähemmän maallista mammonaa, enemmän vapautta
Romunraivaaja, tavaran karsija, haalimisen karttaja ja säilytyksen minimoija kiittää nykyteknologiaa ja laajentuvia palveluvalikoimia! Mitä vähemmän omistan kiinteää maallista mammonaa, sen vapaammaksi olen kokenut elämän.
Olen nimittäin huomannut sen että mitä enemmän minulla on varastoitavaa tavaraa, sen enemmän koen huolta niistä. Varsinkin verkkovarastossa olevat tavarat ovat ärsyttävyyden huippuja. Tavallaan ne ovat kaikki turhaakin turhempaa roinaa ja jos ne tuhoutusivat niin se ei haittaisi. Mutta silti pelkään että ne varastetaan tai että vesivahinko pilaa ne. Ihan hölmöä vatvoa tuollaista juttua.
Tavaralla on valitettavasti tapana hallita ihmismieltä, tavalla tai toisella. On sitten kyse kodista, autosta, pyörästä tai muusta. Tavarat helpottavat elämää, mutta aiheuttavat ainakin allekirjoittaneelle samalla pientä stressinpoikasta.
Tätä kuormaa haluan pienentää ja kurssi oikeaan suuntaan on onneksi otettu jo. Hermoilen jatkossa vain sellaisista mööpeleistä joita todella tarvitsen arkeani helpottamaan ja kaunistamaan. Muu saa ottaa kurssin kohti huitsin nevadaa. 🙂
Palailen iltasella vielä järjestely- ja raivausaiheen pariin, joten jos aihe kiinnostaa niin kipaise uudemman kerran kylään!
Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
