Tavaran karsimiseen, säilytysongelmien ratkomiseen ja yleiseen oman kodin sisustamiseen minulla on muutama nyrkkisääntö, joita noudatan. Tärkein niistä on se, että pyrin pitämään kaapit ja laatikot mahdollisimman tyhjillään. Uusien ostoksien osalta olen jo pitkään ottanut huomioon mahdollisen kausimomentin ja yrittänyt valikoida juttuja enimmäkseen niin, että käyttötarkoituksia olisi useampia kuin yksi. 

Tavoitteena karsia 15% tavaramäärästä

Olohuone on kodistamme se tila, jonne kaikista helpoiten kertyy kaikenlaista kalustetta ja pientavaraa. Joulunaikaan sisustus sai olla runsaampi, mutta vuoden vaihduttua olen systemaattisesti somistellut tätäkin huonetta taas minimalistisemmaksi. Minimalistisuudesta on monia käsitteitä. Itselleni se tarkoittaa kotona olevien tavaroiden yhteistä pienehköä lukumäärää ja sitä että kaapit ja laatikot eivät pursuile roinaa.

Oma tavoitteeni on saada tämän vuoden aikana karsittua noin 15% nykyisistä tavaroista ja vaatteista pois ja ajattelin aloittaa kertyneistä paperipinkoista, jotka kätkeytyvät yhden olohuoneessa olevan kaapinoven taakse. Skanneri saakin laulaa kuukausikaupalla, jotta saan kaikki vähemmän välttämättömät mutta pakosti säästettävät lippulaput sähköiseen muotoon. Yhden A4-kokoisen arkistointilaatikon verran säilytän paperitavaraa, loput skannerin kautta koneelle ja silppuriin.

Eroon turhasta elektroniikasta ja pikkutavaroista

Olohuoneen kaapistossa säilytän leffojen, cd-levyjen ja paperipinojen lisäksi teknistä roipetta, kuten latureita, pattereita, piuhoja ja johtoja. Näiden osalta on karsimista tehtykin jo monesti, mutta sitä pientä elektroniikkasälää tuntuu kertyvän aina lisää ja lisää.

Ulkomaalaiset töpseliadapterit sun muut turhakkeet aion kantaa kierrätykseen, sillä niitä en todellakaan tarvitse. Ulkomaille jos eksyn, löytynee hotelleista adapterit lainattavaksi. Usein matkustaville adapterin kaltaiset lisäosat ovat varmasti tarpeen, mutta minulle ne ovat vain turhaa roinaa, jolla en tee yhtikäs mitään. Hävitykseen siis joutavat (ei roskiin, vaan elektroniikkaromukeräykseen).

Avointa ja avaraa tilaa

Moni saattaa ajatella että kotimme on kolkko paikka ja pienesineiden vähyys kuvastaa ns. välikaikaista asumista. Itselleni kodikkuus syntyy monista asioista ja tärkein on se, että itse viihdymme omassa kodissamme ja koemme sen olevan meidän tarpeisiin passeli paketti.

Minulle on kodikasta että tavaraa on vähän, tasoja ei ole täytetty ääriään myöten, arkiaskareet sujuvat nopeasti ja vaivattomasti, ja että kotona on ilmaa ympärillä. Avointa ja avaraa tilaa arvostan itse suuresti ja se aiheuttaakin usein päänvaivaa – kaikkea mitä haluaisin omistaa en saa tilavasti kotiini mahtumaan.

Toisaalta alan olemaan sellaisessa tilanteessa, että minulla on jo melkein kaikki mitä tarvitsen ja haluan. Artekin ritiläpenkin tosin haluan ja kovasti haluankin, mutta sen aika ei ole vielä.

Tilaa, avaruutta, valoisuutta, luonnollisuutta, helppoutta, minimalistista selkeyttä, elämänhallintaa ja kauniita esineitä sopivassa suhteessa edellä mainittuihin. Tuo litania kuvaa aika hyvin sitä mihin olen pyrkinyt ja minne matkani edelleen johtaa. Tästä se siis alkaa ja ehkä jonain päivänä pääsen perille. 🙂

Ihanaa iltaa kaikille!