Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Olen miettinyt paljon kateellisuutta ja sitä kuinka se ilmenee ja mitä siitä seuraa. Tulin siihen lopputulokseen, että kateellisuutta on montaa muotoa. Sanana kateellisuus viittaa negatiivisuuteen, mutta on olemassa myös positiivista kateutta.
Mitä on kateus ja mistä se kumpuaa?
Yleisesti kateus mielletään negatiiviseksi ja jopa agressiiviseksi tunnetilaksi. Kateellinen ihminen saattaa omassa epävarmuudessaan ja alakuloisuudessaan ryhtyä esimerkiksi haukkumaan ja tahallisesti satuttamaan kateuden kohdetta. Uskon tämän olevan kuitenkin hyvin pieni osuus kateuden esiintymisen muodosta. Kateutta pidetään heikkoutena, eikä siitä tahdota puhua. Kysyttäessä kukaan ei ole koskaan kateellinen kenellekään, ei ikinä missään nimessä.
Minusta kateuden tunteet ovat luonnollinen tila ja myönnän olevani kateellinen monellekin ihmiselle erilaisista asioista johtuen. Syyt ovat sellaisia, joita itsekin tahtoisin saada, tahtoisin olla, tahtoisin omistaa ja kokea. Koen kateutta useampaakin bloggaajaa kohtaan, mutta pelkästään positiivisessa merkityksessä. Ihailen heitä ja heidän arkeaan, upeita ulkomaanmatkoja, kauniita kasvoja, sorjia sääriä, gaalailloissa käymistä ja kaunista kotiaan. Silti en vaihtaisi omaa elämääni heidän elämäänsä. Ristiriitaistako? Varmasti.
Elämä on valintoja – Välillä saa enemmän ja välillä vähemmän.
Jos lempparibloggaajani lähtee lomailemaan New Yorkiin, on ensimmäisenä primitiivisenä reaktiona halu saada samaa. Voisin ajatella helposti tähän perisuomalaisen pessimistisen ajatusjatkumon ”miksi minä en koskaan ikinä pääse mihinkään ja kaikki muut vaan pääsevät, elämä on niin epäreilua”. Olen kuitenkin päättänyt olla surkuttelematta ja käännänkin asian mielessäni siten, että mietin mistä olisin valmis luopumaan päästäkseni itsekin viikoksi New Yorkiin. Elämä on lopulta valintoja – välillä saa enemmän ja välillä vähemmän.
Olisinko valmis olemaan sisustamatta ja shoppailematta 3 kuukauden ajan? Olisinko valmis jättämään kaikki herkutkin ostamatta, vai tekisinkö enemmän töitä saadakseni enemmän rahaa, jotta ei tarvitsisi tinkiä niin radikaalisti omista tutuista tavoista ja minulle rakkaasta sisustamisesta? Olisiko New Yorkin matka kuitenkaan kaiken arvoinen? Voisiko matkan toteuttaa myöhemmin? Jätettäisikö keittiöremontti tekemättä ja lähdettäisi sillä rahalla viikoksi reissuun?
Kun asiaa alkaa miettimään tuolta kantilta, huomaa että eihän se ole alkuunsakaan mahdotonta lähteä viikon tai parin matkalle. Asiat pitää vaan priorisoida oikein ja valita mitä aidosti eniten haluaa. Meidän tapauksessa remontointi ja sisustaminen menee matkustelun edelle. Päätös on siis helppo, ei matkaa.
Ken toisia haukkuu ja kiusaa, voi itse huonosti
Eräs nuori bloggaaja on minusta tyrmäävän kaunis, kateus sentään! Vaihtaisin oman naamavärkkini hänen kanssaan vaikka samantien, mutta koska naamanvaihto-operaatiot eivät ainakaan vielä ole mahdollisia, tyydyn tekemään omista piirteistäni mahdollisimman kauniit omaan makuuni. 🙂
Tulisin todella surulliseksi jos tämä bloggaaja lopettaisi bloginsa saamiensa todella ilkeiden haukkumaviestien vuoksi, koska silloin en voisi itsekään positiivisen kateellisesti ihailla kyseistä nuorta neitoa. Sanotaan ettei haukku haavaa tee, mutta eipä se räksyttäminenkään ketään myöskään kaunista. Ken toisia haukkuu ja kiusaa, voi itse huonosti.
Kompromissien aikaansaamat saavutukset
Kahdella bloggaajalla on vuorostaan niin täydellinen koti, että henkeä salpaa kun lukee heidän postauksiaan. Tässäkin asiassa voisin heittää hanskat tiskiin ja todeta, että ”kauneus menee kauneuden luo ja kotinikin on ihan ruma jne.”. Tällekään ajatukselle en antanut valtaa enkä vaipunut alakuloon, vaan konkreettisesti teinkin niin, että lähdin etsimään edullisempia vaihtoehtoja joilla voin toteuttaa saman tyylisen sisustuksen.
Löysin Anttilasta samannäköisen ruokapöydän vain murto-osan hinnalla alkuperäiseen designkalusteeseen verrattuna. Muutenkin hyödynnän aina kaikki alennukset ja kampanjatarjoukset kun jotain hankin.
Ei meilläkään raha puussa kasva, vaikka se tuntuu olevan monen lukijan mielikuva. Pyrin tekemään harkittuja ostoja ja shoppailen vaatteita ja tavaroita paljon käytettynä. Hiljalleen olen päässyt sisustuksessamme siihen pisteeseen, että olen alan olla tyytyväinen.
Silti olen edelleen kateellinen näille täydellisten kotien omistajille, joilta löytyy kodinhoitohuonetta, upeaa keittiötä, poreammetta ja neliöitä vaikka muille jakaa. Oma kotini on kuitenkin minulle äärimmäisen rakas ja olen ylpeä siitä mitä olen itse saavuttanut ja miten sisustussilmäni on vuosien varrella kehittynyt.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella vai onko?
Olen kateellinen myös eräälle blogiperheelle heidän luovasta ja inspiroivasta perhe-elämästään. Äidiltä ei energiaa puutu ja lapsetkin ovat niin kauniisti puettuja, että itkettää. Luin tätä blogia jo ennen kuin oma tyttöni syntyi ja haaveilin mielessäni yhtä täydelliseltä vaikuttavasta elämästä.
Meidän tapauksessamme elämä vei hieman eri suuntaan ja tätä mammaa ei ole luovuudella siunattu, ja energiaa ja tarmokkuuttakin saisi olla enemmän. En osaa ajatella tästä perheestä kuitenkaan mitään pahaa tai negatiivista, vaikka itse koenkin välillä oloni epäonnistuneeksi heidän rinnallaan. Se on kuitenkin vain elämää vertailla itseään muihin ja opetella silti olemaan iloinen omasta itsestään ja elämästään.
Olen todella kateellinen rakkaalle ystävällenikin, joka lapsettomana on vapaa olemaan ja tekemään mitä milloinkin tahtoo. Hän voi rauhassa lukea kirjaa, nauttia elokuvista, kukkua yöt ja nukkua niin pitkään kuin tahtoo. Hän voi lähteä extemporena baariin ja mennä halutessaan sinne missä aurinko paistaa.
En kuitenkaan vaihtaisi omaa lastani tai perhe-elämäämme hänen elämäänsä, vaikka kadehdin hänen vapauttaan ja lähes rajattomia mahdollisuuksiaan. Hassua, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta sinne ei tahdo sitten kuitenkaan hypätä.
Tämä samainen rakas ystäväni on kateellinen minulle perheestäni ja olisi valmis luopumaan kaikesta vapaa-ajastaan ja vapauksistaan saadakseen oman lapsen. Se on asia, jota hän tahtoo enemmän kuin mitään. Ystäväni ei kuitenkaan koskaan ilmaise omaa kateuttaan negatiivisesti, vaan osaa olla vilpittömän iloinen muiden perheellisten puolesta, vaikka itse onkin sitä vielä vailla. Ihailtavaa ja kadehdittavaa henkistä vahvuutta.
Kateellisuus on tabu joka pitää rikkoa
Kateellisuus ja siitä puhuminen on tabu, joka pitää rikkoa. Voi olla kateellinen ja kadehtia ihmisiä ja asioita ilman, että sitä tarvitsee kääntää negatiiviseksi tunteeksi. Se kun yleensä johtaa vain pelkkään mielipahaan. Ollaan siis kaikki positiivisesti kateellisia ja tavoitellaan unelmiamme.
Kukaan ei voi vaihtaa elämäänsä eikä sen osa-alueita toisen kanssa, mutta me voimme itse omilla valinnoillamme pyrkiä saavuttamaan kaikki ne asiat joista muita kadehdimme.
Ja tiesitkö, että aina on joku joka kadehtii JUURI SINUA!
Seuraa myös somessa
Totta koko teksti, mitä tähän lisäämään! 🙂 Hienoa! -M
Marko: <3
Aivan mahtava kirjoitus! Oon kyllä sun kanssas samaa mieltä 🙂
Se on siinä, ei lisättävää! Juuri mitä kommentoi edelliseen postaukseen, minun kateudesta sinua kohtaan positiivisella tavalla! <3
Miia: Sinä olitkin osa inspiraatiotani tähän postaukseen! KIITOS! <3 <3 <3
Voi miten sattukin! Mä juurikin avauduin kaverilleni tästä aiheesta, kun erehdyin sanomaan olevani kateellinen eräälle ystävälleni (hei c'mon, tyyppi on paitsi siunattu älyttömän kivalla ulkonäöllä, sillä on myös ihana lapsi, meni juuri naimisiin, saivat talonsa rakennettua valmiiksi ja sisustettua aivan upeaksi ja toinen lapsi tulossa,- siis kuka ei olisi kateellinen?!) ja kaveri totesi heti, ettei pidä kateellisista ihmisistä, että se on rumaa. Jouduin siinä sitten selvittelemään, että ei se mun kateellisuus tarkoita, että ottaisin mitään ystävältäni pois tai ettenkö nauttisi hänen onnestaan, että positiivisella tavalla kateellinen. (:
susa k: Kyllähän kaikki ihmiset haikailevat yhtenään asioista joita tahtoisivat. Jotkut puhuvat asiasta kauniisti nimellä haaveilu. Kun tämän haaveilun kohditaa johonkin tiettyyn henkilöön, voi siitä puhua mielestäni kateutena. Se ei ole ruma eikä ikävä asia lainkaan. Ihan normaali tunnetila, jonka kaikki koemme ainakin kerran elämässämme. 🙂 Olen siis kanssasi samaa mieltä ja voisitkin ystävällesi sanoa, ettei kateus ole ruma sana tai negatiivinen asia. 🙂
Hienosti kirjoitettu! Ihmettelen monesti sitä, miten joillekin voi olla niin vaikeaa sanoa, että "Olen kateellinen" jollekulle, jostakin asiasta. Sehän on yksi maailman luonnollisimmista tunteista! En voisi kuvitella, etten itse olisi koskaan kateellinen kenellekään, koska etenkin jos etsimällä etsii (niinkuin joskus kökköinä päivinä), kateuden aiheita löytyy joka nurkan takaa! 😀 Mutta kaikki ei varmasti osaa olla kateellisia yhtä hienolla tavalla kuin sää kirjoitit. Minä ainakin sorrun joskus siihen negatiivis-kateuteen, vaikka selvästi kehittävämpää olisi koettaa nähdä kateus positiivisena asiana ja ennemminkin ottaa siitä voimavaroja itselle kuin viedä niitä pois. Hmm, ajatuksia lähti tulvimaan päässä, jopa näin perjantai-iltapäivänä! 😀 Ihanaa viikonloppua! <3
Mabn: Silloin kun asiat menee mönkään, on helppo sortua lievään "itsesääliin" ja olla pahasti kateellinen. 🙂 Itse en ole mikään poikkeus, olen surkutellut monta kertaa vaikka mistä. Tärkeintä onkin yrittää muuttaa kurjuus iloksi ja miettiä millä tavoin voisi itse saada jotakin mikä kateuden aiheuttaa. Vaikka ensin tuntuisikin siltä ettei koskaan mikään onnistu, on se onnistuminen kuitenkin yleensä mahdollista. Ei välttämättä juuri sillä hetkellä, mutta ei eihän Roomaakaan rakennettu päivässä. :)Mistä mekään tiedetään kaikkia faktoja, kuinka paljon aikaa ja vaivaa jokin asia on vaatinut ja mistä on jouduttu sen vuoksi tinkimään. Me esimerkiksi sisutetaan nyt paljon (lähtötilanne oli muutenkin kaikki uusiksi), mutta me ei käydä ulkomailla, ravintoloissa, teatterissa, baareissa, missään. Joku taas laittaa rahansa matkusteluun ja nauttii siitä, mutta surkuttelee kun koti ei ole vimpan päälle. Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne itse. Me ollaan tehty kovasti töitä meidän saavuttaman elintason eteen ja voin vannoa että ihan jokainen ei olisi valmis uhraamaan 12 tuntia vuorokaudesta työpaikallaan. 🙂 Me ollaan näin tehty vuosia ja nyt on se palkan maksun aika, kun saa laittaa kotia kuntoon. Se on meidän molempien haave ollut, siitä asti kun laitettiin hyvnttyyt yhteen. <3
Niimpä! Hyvin sanottu; jokainen tosiaan itse valitsee, mihin (vähät tai paljot) rahansa haluaa käyttää (laskujen jälkeen ;)! Jos itse on valinnut käyttävänsä sen kotiin (niinkuin minäkin usein!), niin tottakai sitä kadehtien katsoo kun kaverit vieressä lähtee reissaamaan ulkomaille tai ostelee uusia vaatteita. Mutta täytyy yrittää aina löytää omasta elämästä ja elämäntilanteesta se tyytyväisyys ja ilo, ettei mee liian katkeraksi ja kateelliseksi ajatukset. Elämä on valintoja täynnä, pittää vaan osata tehä ne omat ja itelle (perheelleen) sopivimmat ja parhaimmat ja maholliset valinnat. 🙂
Mabn: Aamen! =D
Minullakin juuri ollut kirjoituksen alla kateus, jota moni blogi saa minut tuntemaan 🙂 Ja nimenomaan sitä kateutta, että minäkin tahtoisin jne eikä sellaista että tahtoisin ruveta haukkumaan 🙂
Katja: Hyväntahtoinen kateus on hyvästä. Se saa ihmiset tekemään haaveita ja toivonmukaan myös tavoittelemaan niitä. <3 Kateus on aiheena hyvin leimattu, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Kirjoita ihmeessä tästä aiheesta. En usko että me pienet ihmiset voidaan muuttaa kovinkaan suuresti maailmaa, mutta jos edes pari ihmistä avaisi silmänsä negatiivisuudelta ja löytäisi kateuden tunteistaan motivaatiota ja tavoitteellisuutta omaan onneen. 🙂
Osui ja upposi! Noin juuri minäkin ajattelen, positiivinen kateus on hienoa, että ihailee mitä toisella on ja on iloitsee siitä yhdessä sen toisen kanssa 🙂
Sabuska: Itse käytän omia kateuden tunteitani voimavarana ja motivaationa päästä eteenpäin / saada jotakin. Toisen ihailu kuuluu näihin kateuden tunteisiini. 🙂 Ilot ovat suurempia jaettuna! <3 <3 <3
Minäkin olen monesta asiasta monelle ihmiselle kateellinen, mutta niin kauan kuin se pysyy aisoissa, ei siitä mielestäni ole haittaa. Monestihan kateus voi olla se ponnistuslauta, mistä lähtee itselle tavoittelemaan haluamaansa. 🙂
Inanaa: Naulan kantaan! 🙂 Mistä sitä ikinä keksisi mitään tavoiteltavaakaan jos ei ensin saa tietoonsa mistä jää paitsi. Kateus on perustunne ja ainakin itselläni siitä ollut aina enemmän hyötyä kuin haittaa. 🙂
Eipä tuohon voi mitään lisätä:)
Siis minäkin olen monellekin kateellinen, ja positiivisella tavalla tottakai! Muutenkin olen yrittänyt ajatella paaaaljon positiivisemmin juuri mainitsemasi asian takia: omaa elämää ei voi vaihtaa 🙂 Tätä on elettävä ja tehtävä siitä aina vaan parempi omilla teoilla 🙂 Ja pääsinpäs kirjautumaan ku tulin kotiin 😉 😉
Milnuska: Hyvä että kommentointi onnistui! :)Kuten tuossa jo Inanaallekin kommentoin, mistä sitä ikinä tietäisi jäävänsä paitsi, jos ei jollain olisi sitä jotain ennen sinua? 🙂 Ja tunne siitä että tahtoo jotain mitä toisella jo on, sitä voi kutsua kateudeksi. Kateus ei siis todellakaan ole pelkästään vihaista ja negatiivista. 🙂
Loistava kirjoitus ja aivan kuin ajatuksistani! Olet mainio kirjoittamaan, loistava sisustamaan, hyvä äiti ja tyylikäs ja rakastava vaimo. Olen kateellinen, positiivisesti 😉 Piristät kirjoituksillasi ja kuvillasi monien päiviä, usko se! Kiitos!
Kaunis kahvihetki: Kommenttisi sai minut aivan sanattomaksi! KIITOS! <3 <3 <3 <3 Yritän kohdella muita kuten tahtoisin itseäni kohdeltavan. Siksi pyrin olemaan ystävällinen, jopa heille jotka ovat olleet ilkeitä minua kohtaan. Se on vaikeaa, mutta onnistuessani nielemään pahimmat loukkaukset, on olo suorastaan hykerryttävän ylpeä omasta itsehillinnästäni. 🙂 Toki tunteita täytyy purkaa eikä asioita pidä padota sisäänsä, mutta se ettei lähde aina mukaan loan heittoon on lopulta kiitollista itselle. <3 Vaikea selittää mitä ajan takaa, mutta toivottavasti mun pointti on ymmärrettävissä. Turhasta ei kannata jupista mutta hyvästä PITÄÄ HUUTAA! 🙂 Hymy ja nauru tarttuu ihan samoin kuin negatiivinenkin fiilinki. =D
Hyvä ja rohkea kirjoitus! Muista aina, että kateus pitää ansaita! Eli sulla on myös jotain, mitä muut kadehtivat 🙂
Sally: Ihan turhaan ovat kateellisia mulle. 🙂 Tietäisivätpä vaan miten puuduttavaa arkea täällä ruudun takana vietetään. Siitä on hohto kaukana. On sairauksia, väsymystä, tytön uhmaa, omaa kriisiä, miehen työ vie liikaa aikaa ja mitään ei koskaan ehditä tekemään yhdessä. On riitoja, on surullisuutta ja on sitä kuuluisaa kateutta. On ihmisiä, joilla moni sellainen asia paremmin, mikä itselläni on rempallaan. Sisustus on oikeastaan ainut puoli, johon olen aika tyytyväinen (remppakohteita nyt lukuunottamatta). :)Tämäkin on niin monisyinen juttu, se mitä itsellä on ei riitä ja se mikä muilla on on aina paljon hienompaa ja parempaa. Ihmiset on ohjelmoitu ajattelemaan välillä noin. Jos kaikki olisivat aina tyytyväisiä, ei kukaan kehittyisi. Ei olisi teknologiaa, ei mitään. Asuttaisi edelleen puussa ja puhuttaisi "uga zaga"-kieltä. *heh* 😉
MÄ myönnän että oon ollu sulle kateellinen, ihana lapsi, ihana koti, sulla on loistava maku ja kauniita tavaroita mitä mulla ei ole ikinä varaa ostaa!Sitä ei vaan tajua että muilla on samoja ongelmia kun mullakin, toistenkin lapsetkin kenkkuilee vaiks tuntuu että omat on aina ne hankalimmat.Että muista että menee se näinkin päin 🙂
Outi: Olet ihan oikeassa. 🙂 Meidän Ava on varsinainen temperamentti pakkaus, meidän yhteiselo on kaikkea muuta kuin rauhallista ja välillä saa huutaa äänensä käheäksi, kun tyttö on valoakin nopeampi käänteissään. 🙂 Välillä olen kadehtinut niitä rauhallisten lasten äitejä, jotka ehtii puhailemaan ja ajattelemaan asioita. Itsellä kun ei edes tuo mietintätyö enää onnistu. :)Omiin lapsiin ja perheenjäseniin on sellainen viha-rakkaussuhde, niitä rakastaa maailman eniten, mutta he saavat kyllä suuttumuksenkin sitten aivan toiselle tasolle halutessaan.<3 <3 <3
Niin hienosti ilmaisit asian, että olen niin samaa mieltä kanssasi <3Oikein ihanaa viikonloppua sinulle <3..
Mustikka: Kiitos! <3 <3 Kivat viikonloput sinne myös! <3
Kyllä tuo teksti oli niin osuva ja olen samaa mieltä kanssasi :O) <3! Ei tuohon voi enää mitään lisätä! Olen minäkin positiivisessa mielessä monellekin kateellinen erinäisistä asoista, mutta koskaan en käännä sitä negatiivisen puolelle vaan ajattelen että kyllä minullakin voi olla asiat joskus noin hyvin kun jollakin muulla, ainakin on jotain tavoitetta mitä hakea :O)Hyvä postaus, purkautuminen tekee välillä todella hyvää ;DMukavaa viikonloppua!! <3
Minna: Sä olet kans samanlainen herkkis kuin mie oon! <3 <3 <3 Mä olen kateellinen sun lahjoille. Olet niin näppärä käsistäsi ja luova sekä kekseliäs. Ja kaunis ja hoikka. Ja aina mukava ja jotenkin tosi lämmin ihminen. Ihana Minna!!!!! <3 <3 <3 <3 <3 Ihanaa viikonloppua sinulle kanssa! <3
Voi kiitos kauniista sanoistasi <3!! Ihana olet sinäkin ja ihan kaikkien posittivisten sanojen arvoinen ♥♥♥☺!!
Aivan nappiin menevä kirjoitus! Ystäväni kanssa puhuttiin myös kateudesta, hänellä sosiaalinen verkosto huimasti laajempi kuin mulla, menoja juhlia kaikkea jokaisella kuukaudella. Silti ystävni totesi näin:''sulla on kaikkea, sulla on mies, sulla on vaatteet, sulla on työpaikka, sulla on 3 kissaa, sulla on tuleva omakotitalo maalla, sulla on suunnitelmia elämälle, sulla on vauvakuume. Mitä mulla on, vain juhlia toisen perään. Saisinko elää elämääsi edes pienen hetken?''en voinut muuta kuin todeta että ''sähän kuulut mun elämään, olet aina osa sitä, elät elämääni tietämättä että teet niin.''Minusta terve kateus vain osoittaa ystävällisyyttä, läheisyyttä vieraita kohtaan, onnen ja hyvän toivotusta toisen elämään, haaveita…Siitä kateudesta en vaihtaisi mitään pois, ihanaa kadehtia jotain mitä toisella on, mitä itsellä ei, jotenkin saa vain silmät enemmän auki elämälle, tajuten ''kaikki aikanaan..''Hyvää viikonloppua!P.S. sulla on hurmaava koti, olen muuttamassa teille 😉
Miri: Ihana ystävä sinulla! <3 Ihmisella on paha tapa haaveilla sellaisesta mitä ei itsellä vielä ole. Se on vaan hyvä asia. Haaveita ja tavoitteita sekä unelmia pitää ollakin. Miksi sitä muuten menisi eteenpäin??? 🙂 Voit sanoa sun ystävälle multa terkkuja; Mä olen kateellinen sille kaikista juhlista ja sosiaalisesti laajasta verkostosta, vapaudesta päättää omat menot. Sulle taasen voisin kateellinen siitä tulevasta talosta sekä suunnitelmasta elämälle. Itse olen hieman tuuliajolla nyt, enkä tiedä mitä oikein tahtoisin tulevaisuudessa. Olen selkeästi off-modessa ja odotan että tyttö kasvaa ja vanhenee. Sitten on taas ehkä itselläkin uusia unelmia joita tavoitella. :)Sitä paitsi, mikään ei ole ihanampaa, kuin se että hyvä ystävä näkee omassa elämässä jotakin hyvää silloin kun sitä ei itse huomaa. Sinulle ja ystävällesi iso hali ja mukavat viikonloput myös! <3 <3 <3
Juuri ne unelmat vievät eteenpäin elämässä, ainakin monella tutullani ja myös minulla! 🙂 Sanon! Itsekin kateellinen kun menossa koko ajan 😀 Mutta toisaalta olen semmonen kotihiirulainen että koti, kynttilät, siideri/hyvä viini, kissat, mies, elokuva/musiikki ja hyvä ruoka (mmm ;)), kerta kk riittää illanistujaiset/baari, nyt olen kyllä sitäkin rajoittanut. Monesti olen kyllä herännyt siihen ettei tää ''kotihiiren'' elämä ole hassumpaa, kun muutama sitä on kadehtinut. Kai osa syy on nuorena aloillaan pysymisen taito, en oikein koskaan ole tykännyt mennä ja tulla.. En edes 18v täytettyäni.Eiköhän se sinunkin elämä ja tavoitteet/suunnitelmat selkiydy. Ajan kanssa :)Tarkoitus olisi muuttaa 1-2v sisällä. Appiukon ns. alivuokralaiseksi kunnes yläkerta on remontoitu/asuin kelvollinen. Ja tietysti silloin kun on ajokortti, maaseudulta on vaikea kulkea kaupunkiin töihin etenkin jos on edelleen sama työpaikka ja 30km matkaa esim. pyörällä, eikä julkisia liikenteitä. On vain niin perkuleen kova paikka olla auton ratissa, siinäkin yksi kadehdittava asia, olisimpa sellainen että auton ratissa on niin helppo olla, mutta kun ajatuskin ratin ja penkin välissä saa niska-/ihokarvat pystyyn, Hyrr 😀 No ajan kanssa sekin 🙂
Miri: Minulla ei ole edes ajokorttia, enkä varmaan sitä edes hanki. Olen aivan toivoton tunari liikenteessä. Pyöräilykin aiheuttaa kanssa kulkijoille vaaraa, kun mun motoriikka ei jotenkaan toimi. Hui! :)Mulla oli menevin vaihe elämästä 19-23-vuotiaana, jonka jälkeen itsekin rauhotuin aika lailla. En nytkään kaipaa mitään villiä biletystä, mutta joskus olisi kiva päästä edes kerran kesässä vaikka terassille nauttimaan linnunlaulusta ja auringosta. Hörpätä samalla jotain hyvää. 🙂 Meidän suvut asuvat kaukana, ainoastaan mun isosisko on täällä Helsingissä, mutta on tosi kiireinen. Hoitopaikkoja Avalle ei siis ole. Ja ihan kenelle tahansa en voi Avaa hoitoon antaa. 🙂 Olen kyllä ihan tyytyväinen meidän elämään silti. Onhan sitä ehtinyt menemään jo ennen kuin Ava syntyi. Ja Ava on kuitenkin minun kaikista suurin unelmani. <3 <3 <3 <3
Hyvä postaus! Olen itse miettinyt tätä asiaa paljonkin viime aikoina. Ei kateellisuus aina ole negatiivista -se voi olla hyvinkin positiivinen ja eteenpäin vievä voima. Minusta oli myös ihanan rehellistä ja piristävää kun eräs ystäväni kerran totesi suoraan olevansa kateellinen. Huomattavasti positiivisempi tapa käsitellä tuota tunnetta kuin joidenkin ihmisten tapa vähätellä ja morkata kateuden aiheuttajaa ja siten yrittää parantaa omaa oloaan.
Anders: Vähättely ja morkkaaminen ei johda mihinkään. Rehellisyys taasen on erinomainen juttu. Kun suoraan sanoo kadehtivansa, voi saada hyviä vinkkejä ja vaihtoehtoja saavuttaa / saada samat asiat itselleen. Toisaalta, välillä kun kuulee mitä kaikkea jonkin asian saavuttaminen on vaatinut, ei olekaan enää niin kade toiselle. 🙂 Mukavaa viikonloppua! <3 <3 <3 <3 <3
Kirjoituksessasi on kaikki – juuri näin.On olemassa tervettä kateutta ja sairaalloista kadehdintaa. Mielestäni aikuisen ihmisen tulee pystyä iloitsemaan toisen onnesta, kauneudesta …. Maailmassa on aina rikkaampia, kauniimpia tai älykkäämpiä kuin minä, mutta kaikille meille on oma paikkamme ja tehtävämme täällä Telluksella.Hyvää viikonloppua Miia, ole ylpeä itsestäsi, perheestäsi ja kodistasi!ڿڰۣ இtஇڿڰۣ
Tuisku: Terveesti kateellinen tietää missä raja kulkee. Sairaalloinen kateus on jo paljon vaikeampi juttu, siihen ei järkeistetty ajattelutapa auta. 🙂 Ja kuten sanoitkin hyvin, aina on jossain joku, joka on rikkaampi, terveempi, kauniimpi, menestyneempi, lahjakkaampi…. meitä on moneen junaan. Onneksi lahjoja jaettaessa on kaynyt suurta hajontaa ja jokaisella meillä on ainakin yksi asia jossa olemme erityisen lahjakkaita. <3Sinä olet Tuisku aivan ihana ihminen!!!!! >—-Hali—-< <3
Kiitos ja Aamen! (Ei tuohon muuta tarvitse lisata, niin taydellisesti kirjoitit)!!!Olet ihana <3
S.C.: <3 <3 Sinä myös muruseni! <3 <3
Asiaa! Kateutta on monenlaista. Itsekkin osaan kadehtia.
Jonna: Aina on joku, jolla on asiat paremmin kuin itsellä. Mutta kokonaisuus onkin tärkeintä ja meitä kaikkia kadehtii aina joku jossakin. 🙂
Hyvä kirjoitus!
Pia: Kiitos! <3 <3 <3
Respect! Hyvä kirjoitus! Oom miettinyt paljon katellisuutta. Oon aina pystynyt myöntämään olevani kateellinen joillekin ihmisille joistain tietyistä asioita ja ennen se kateus on aina ollut sitä harmitonta laatua. Vaikeampaa (törkeen vaikeaa) on viimeisen reilun vuoden aikana ollut ymmärtää ja myöntää että tietyissä asioissa (tietysti Tommiin ja vauvajuttuihin liittyvissä) se kateus ei aina ookaan enää ollut sitä hyväntahtoista. Tiedostan kuitenkin että nämä on mun omia ongelmiani enkä koskaan lähtisi muita haukkumaan ja dissaamaan julkisesti, nettimaailmassa, nimellä tai nimettömänä.Siinä mielessä oonkin ollut tyytyväinen että mun blogini lukijamäärä on pysynyt päivätasolla muutamassa satasessa koska se tuntuu olevan sellainen määrä joka ei vielä mätiä omppuja sisällä. Aina sitä tietty toivoisi että omat jaarittelut tavoittaisi enemmänkin ihmisiä mutta hyvä näin sillä oonkin pelännyt että koska joku ilkeä kommentti ilmestyy mutta vielä ei onneksi oo näin käynyt.Yritä sulkea noi sairaiden mielien tuotokset pois. Itsekin oon hirveän herkkä ja ymmärrän kuinka pahalta voi tuntua mutta itse kuitenkin tiedät mitä olet ja tiedät että näillä kommentoijilla on selkeästi omassa elämässään jotain pahasti vialla.Lovee, Sannis
Sannis: Sulla on Sannis sydän ihan kultaa! <3 <3 <3 Blogi ei kaikkea kerro, mutta vaikutat ihananalta ihmiseltä. Olet vahva, fiksu, empaattinen ja pystyt luovimaan kaiken p*''kan keskellä ihailtavan hyvin. Mulla on taustalla ihan toisenlaisia juttuja, koen itse ettei lainkaan niin isoja kuin mitä sinä oot joutunut kokemaan, ja olin niistä aivan rikki. Vaikea kuvitella miten itse olisin selvinnyt tilanteestasi. Mun siskolle on tapahtunut sama, Daniel-poika lensi enkelien luokse. Sivustaseuranneena toivon ettei koskaan kenenkään tarvitsisi kokea mitään tuollaista. Elämä on epäreilu. :´(Halaus sinulle Sannis!!!! >—(iso hali)—<
Hyvä kirjoitus!
annu: Kiitos! <3 <3