Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tämä postaus on totaalisesti normaaleista kirjoitusaiheistani poikkeava. Mutta koska aiheella on suuri merkitys omassa elämässäni, tahdon jakaa tämän myös teidän kanssanne… Osa teistä saattaa muistaa alkuvuodesta alkaneen kuntokuurini, josta sivulauseessa mainitsin muutaman kerran. Vuodenvaihteessa, lähes vuosi sitten tein lupauksen itselleni, että hankkiudun eroon ylipainosta jota oli kertynyt aikalailla.
23 kilon painonpudotus – Vuoden mittainen urakka
Olen 158 cm pitkä ja painoin viime jouluisen mässyttelyn jäljiltä 73 kg. Kamalaa avautua tänne näin yksityiskohtaisesti, mutta eipä se häpeilykään ei ole koskaan minua painonhallinnassa auttanut. Painoni oli jojoillut raskauden jälkeen ylös ja alas. Kymmennenkin kilon heittoja saattoi olla kolmen kuukauden sykleissä. Päätin kuitenkin, että jojoilut saavat minun osalta olla tässä ja vuosi 2013 otetaan vastaan kevyempänä, terveenä ja ennen kaikkea tyytyväisenä omaan kehonkuvaan.
Vartaloni on muodoltaan varsin hassu, olen päärynä ilman peppua. Alavartaloni on kaksi vaatekokoa suurempi, kuin ylävartaloni, mutta kunnollista lantiota ei silti ole. Minulla rasva kertyy suurimmalti osin reisiin ja takamukseen (mutta vain syvyyssuunnassa) sekä rintoihin ja poskiin. Keskivartaloni oli korkeasta painostani huolimatta kohtuullisen kapea, eikä painonnousu näyttänyt oikealla pukeutumisella niin pahalta. Oloni oli kuitenkin raskas, enkä voinut rintavuuden takia nukkua vatsallani enää lainkaan.
Paino putosi 500g viikossa
Painonpudotusvauhtini oli noin 500 g viikossa, eli hyvin maltillinen. Annoin itselleni välitavoitteita, jotka saavutin onnistuneesti ja palkitsin itseäni haaveilulistallani olevilla sisustustavaroilla. Olen tunnesyöppö ja varsinkin tylsyyteen ja väsymykseen tuli naposteltua kaikenlaista ja aivan liikaa. Tästä vierottautuminen oli kaikkein vaikeinta minulle. Olen myös hirmuinen ahmatti, eli annoskokoni olivat kasvaneet aivan hillittömiin mittasuhteisiin ja saatoin ottaa kolmekin isoa lautasellista ruokaa yhdellä ruokailukerralla.
Tein elämäntaparemontin ja minulle ainoa oikea tyyli oli totaalikieltäytyminen kaikista herkuista. Itsekurin puute oli alunperinkin syynä siihen, etten lopulta enää pystynyt vastustamaan herkkuja ollenkaan, vaan saatoin syödä salaa miehenkin namikätköt, vaikka syyllisyys siitä oli hurja. Minusta on kadehdittavaa, että suurin osa ihmisistä kuitenkin pystyy pitämään balanssin herkuttelujen suhteen. Minä en valitettavasti kuulu siihen onnekkaaseen ryhmään.
Totaalinen herkkukielto ja sokerilakko
Jätin pois ruokavaliostani kaikki herkuiksi lueteltavat, eli pizzan, karkit, jäätelöt, kakut, pullat, pasteijat, croisantit, vanukkaat… Opettelin syömään säännöllisesti, vaikka nälkä ei olisi ollutkaan ja kiinnitin huomiota annoskokoihin. Ruokani oli normaalia kotiruokaa, eli lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia, vilja- sekä maitotuotteita. Välttelin turhaa sokeria, esimerkkinä osa jogurteista, joissa on enemmän sokeria kuin muita ainesosia. Leivän syöntiä vähensin rankalla kädellä, sillä myös se on ollut yksi omista heikkouksistani. Leipää saatoin lapata yhdeltä istumalta 8 viipaletta ja enemmänkin olisi mahtunut, jos olisin kehdannut syödä pussin tyhjäksi.
Päivittäinen kalorimääräni oli alussa aika pieni, mutta kasvatin sitä pikkuhiljaa lisätessäni liikuntaa. Pelkästään jo herkkujen poisjättäminen sai painon nytkähtämään reiluun laskuun. Tuo on klassinen klisee, johon en itsekkään uskonut ennen, mutta kun katsoin itseäni peilistä en voinut kiistää tuloksia. Herkkujen tilalta söin kevytviiliä, tosin se ei maistunut ihan samalla tavalla kuin vaikkapa pussilinen irtokarkkia tai pullavapitko, joka ennen oli kahvin kanssa suurinta herkkua.
9-osainen kotijumppaohje
Lisäsin pikkuhiljaa myös liikunnan määrää ja tein kaksi kertaa päivässä kotijumpan tytön touhutessa mukana omiaan lelujensa kanssa.
9-osainen jumppareseptini sisältää:
1. Lämmittelynä 15-20 minuuttia paikallaan juoksentelua / hölkkää / tanssimista
2. 50 x vatsalihasliikettä (tyyliä vaihdellen)
3. 50 x kylkilihasliikettä per puoli
4. 50 x selkälihasliike
5. 100 x ulkoreisilihasliikettä per jalka, lattialla kylkiasennossa makuullaan
6. 50 x sisäreisiliike per jalka, lattialla kylkiasennossa makuullaan
7. 50 x peppulihasliike per pakara (koira-asennossa)
8. 10-50 x punnerrusta, ensin naisten punnerruksia ja nyt onnistuu miesten punnerruksetkin.
9. Staattisia vatsalihaksia eli lankkua niin kauan kuin jaksaa ja hitusen yli. Aloitin tämän 20 sekunnin kestolla ja nyt onnistuu jo useampikin minuutti tuossa kidutusasennossa.
Lähtöpaino 73 kg – Tavoitepaino 50 kg
Lähtöpainoni tammikuun alussa 2012 oli 73 kg ja painoindeksini oli 29,2.
Välietappeina käytin:
- 68 kg (saavutettu 03/12)
- 62 kg (saavutettu 04/12)
- 58 kg (saavutettu 06/12)
- 55 kg (saavutettu 09/12)
- 52 kg (saavutettu 10/12)
Lopullinen tavoitteeni täsmentyi matkanvarrella 50 kiloon, jonka olen todennut olevan itselleni sopiva paino, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin hyvinvoinnin kannalta. Sen olen nyt saavuttanut kovan työn tuloksena ja tämä projekti on ollut jokaisen itkun ja hampaankiristyksen arvoinen.
Minäkuvani on muuttunut onneksi vuosien varrella, enkä sorru enää täydellisyyden tavoitteluun. Osaan olla suopea itselleni, vaikka virheitä ja elämän merkkejä kehosta löytyy. Olen viimeinkin tullut sinuiksi niiden kanssa. Olen hyväksynyt raskausarpeni, enkä piilottele niitä enää. Oikeastaan kun asiaa nyt mietin, niin olen aika tyytyväinen ja onnellinen omaan ulkonäkööni juuri tällaisena, vaikka tiedostan etten ole uimarannan timmein nainen tai Victoria´s Secret – tasoinen mallikaunotar. Tämä oli ihana oivallus, josta tuli hyvä mieli. 🙂
Parantunut minäkuva ja parempi olotila
Postauksen piti alunperin olla kuvaton. Halusin kuitenkin näyttää teille tuloksia ja sen, etten ole tikku vaikka painankin nyt 50 kiloa. Alavartaloni on eriparia yläosan kanssa ja reiteni ovat muotoutuneet voimakasrakenteisiksi koko elämän kestäneen aktiivisen tanssiharrastuksen vuoksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, enkä enää havittele kapoisia mallin sääriä, koska se ei ole omalla kohdallani edes realistista. Päivän asuna toimivat taas mustat legginsit, kuten yleensä aina ja jokapäivä.
Älkää säikähtäkö tätä yllättävää avautumista painoasioista! Tahdoin ikuistaa tämän elämäni virstanpylvään ja samalla ehkä toimia tsempparina, jos siellä ruudun toisella puolella on muita saman asian kanssa kamppailevia.
Ihanaa iltaa kaikille!
Seuraa myös somessa
Vau! Onnittelut hienosta urakasta! Tämä antaa minullekin lisää tsemppiä omaan laihdutukseen.<br />
Blogisi on muutenkin päivän piristys 🙂
Japamo: Kiitos kommentistasi! ♥ ♥ Hieman jännitti tämä avautuminen, millaisen vastaanoton mahtaa saada. 🙂 So far so good… :)<br />
<br />
Tsemppiä sinulle omaan projektiisi, lopputulos palkitsee vaikka tie onkin kivinen ja vaikea. 🙂 *halaus* ♥
Onneksi olkoon ja todella mahtava saavutus! Tähän pitäisi itsekin ryhtyä mutta tuntuu että kun käy töissä niin aika on kortilla. Ajattelin kuitenkin tammikuussa pienin askelin alkaa omalle painollekin tekemään jotakin. Hienoa kuulla että voit kaikin puolin paremmin! Loistava postaus joka varmasti kannustaa monta sisustussisarta!
MariaG: Kiitoksia! ♥ ♥ ♥ Kova oli homma kyllä, mutta loppu meni onneksi kuin itsestään. Huhtikuun jälkeen ei enää ole edes tehnyt mieli herkkuja ja sokerimunkin syömisestä tulee suorastaan paha olo ja ähky. 🙂 Toivottavasti nämä terveelliset elämäntavat säilyvät loppuelämän. Pienilläkin askelilla on suuri merkitys, kun suunta on oikea, ei ole väliä missä ajassa se tapahtuu kun omat tavoitteet saavuttaa. Ja voihan sitä ottaa sitten spurtteja, kun aika ja jaksaminen antavat myöten. ♥ ♥<br />
<br />
Kiitos Maria sinulle kivoista kommenteistasi! ♥ ♥ ♥ *halaus*
Ihan älyttömästi onnea loistavasta muutoksesta!!!<br />
Itse olen laihduttanut pariin kertaan 10-15 kg ja se muutos vaikuttaa kyllä ihan kaikkeen. Olen itse myös viimeaikoina vältellyt peilejä ja inhonnut saamattomuuttani. Yhden sysäyksen muutokselle sain blogistasi, KIITOS siitä, jospa saisin aloitettua oman remonttini 🙂
Sabuska: Jo muutamankin kilon muutos kevyempään suuntaan tuntuu oleellisesti voinnissa. Itseäni laihtuminen piristi, niin henkisesti kuin fyysisestikin ja energiamäärä kasvoi hurjasti. Nyt olen kuin toinen ihminen ja jaksan puuhastella vielä enemmän kuin ennen, ja ilman hengästymistä. :)<br />
<br />
Tsemppiä sinulle Sabuska! ♥ ♥ Lähetän sinulle näin virtualisesti paljon buustia ja hyvää mieltä starttiin! 🙂
Siis uskomatonta ja WAU!!!!!!<br />
<br />
MIten oletkaan pystynyt jättämään herkut!!!!! siis hyvällä kyselen kun oma paheeni on cokis, irtokarkit ja joskus sipsi ja dippi!!!! Liika kiloja on paljon! jos laihtuisin saman olisin iki onnellinen ♥ Vitsit kun saisin itseäni niskasta kiinni 😉
sari: Kiitos Sari! ♥ ♥ ♥ Itse en onneksi limuja juonut, mutta ne karkit ja varsinkin suklaa, ja juustonaksut… omnomnom… 🙂 Oli vaikeaa, hetkittäin ihan mahdotonta. Kun elin reilut 3kk ollut ilman herkkuja, ei sen jälkeen niitä enää tehnyt mieli. Ollenkaan. 🙂 Ja pahin himo meni ohi noin kuukaudessa, se ekat neljä viikkoa oli ihan painajaista. <br />
<br />
Minulla oli näyttökuvana oma kuvani ajalta ennen raskautta ja mässyttelyä, se auttoi motivoinnissa. Ja ripustin tavoitepaino-mekkoni henkariin ja kaapinoveen roikkumaan, jotta muistaisin sen joka ikinen päivä. Yritin pitää tavoitteen mielessä hinnalla millä hyvänsä. :)<br />
<br />
Kokeile ekana vaihtaa sipsit siivutettuihin kasvistikkuihin, esim kurkkua, porkkanaa ja kukkakaalia. Ne on dipattuna superhyviä eikä niistä tule samanlaista pöhnää ja ähkyä mitä sipseistä tulee. Taffelin Taco-dippi on ihan parasta kasviksien kanssa. ♥ Tämä toimi itselläni. 🙂
Hei! Kommentoin nyt aivan ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin jo tovin seurannut blogiasi. Ensiksi täytyy kiittää sinua avautumisestasi painoasiassa ja onnitella sinua saavutuksestasi! Wau!! <br />
<br />
Itse painin tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin sinä vuosi sitten. Painoa on kertynyt kahden raskauden jäljiltä reilut 10 kiloa liikaa. Lasten myötä oma liikkuminenkin on jäänyt todella vähiin verrattuna siihen mitä liikuin ennen lapsia. Olen harrastanut ratsastusta lapsesta saakka aktiivisesti. Oma hevosen myin ensimmäisen lapsen synnyttyä ajan puutten vuoksi ja siitä se sitten lipsuikin pisteeseen missä ollaan nyt. Ratsastusta en toki missään vaiheessa hylännyt kokonaan (kuin raskauksien ajaksi), mutta tuo kerran viikkon ei oikein yksin riitä. Nyt olenkin alkanut panostaa taas omaan liikkumiseen ihan toisella tavalla tänä syksynä. Aloitin allasjumpan ja samalla uinnin, lisäksi hommasin kuntopyörän kotiin ja aloitin lenkkeilyn. Noiden lisäksi ratsastan sen kerran viikkon. Pyrin liikkumaan 5 päivänä viikossa. Tuntuu taas hyvälle kun pikkuhiljaa jaksaa juosta pidempiä matkoja ja painokin lähti laskuun. Sitten sairastuin kunnon flunssaan, jota podin vajaan kuukauden! Nyt onkin sitten ollut hankala löytää se sama motivaatio mitä se oli ennen flunssaa.<br />
Itse olen myös oikea tunnesyöppö. Mitään radikaalia ruokaremonttia en vielä ole tehnyt, mutta sekin on edessä. Herkut täytyisi karsia kokonaan pois, mutta niin monesti sitä jo yrittäneenä haluan edetä askel kerrallaan ja saada tuon liikuntaharrastuksen ensin rullaamaan. Yksi asia kerrallaan. Olen myös huomannut sen, mitä enemmän liikun sitä vähemmän minun tekee mieli herkkuja. Tämä on aivan uutta!<br />
<br />
Sisustusjuttujen lisäksi olisi mukava kuulla jatkossa kuinka olet pysynyt tavoitepainossasi. Teillä on muuten upea koti!
Henna: kaunis kiitos kivasta kommentistasi! ♥ ♥ ♥ Ihanaa, että jätit puumerkkiä ja vielä tähän itselleni tärkeään postaukseen. ♥ ♥ ♥ KIITOS! :)<br />
<br />
Tuo on niin totta, liikunta tekee mielelle hyvää ja sellainen tyhjiötä tyydyttävä mässytys vähenee. 🙂 Huomasin itsekin saman ja liikunnan vuoksi annoskokojen pienentäminen tapahtui kuin itsestään. 🙂 Liikkuminen (tai mikä tahansa lihasten käyttö) saa myös olon tuntumaan kiinteämmältä ja timmimmältä, vaikkei senteissä olisi muutoksia tapahtunut. <br />
<br />
Minusta kaikki muutos, pieninkin askelin otetut, ovat tärkeitä ja vievät kohti parempaa ja kevyempää elämää. Ja vaikka repsahtaisi, niin pyrkisi ajattelemaan senkin vain taakse jääneenä etappina ja suuntaa motivaation ja katseen tulevaa uutta ulkomuotoa ja terveempiä elinvuosia kohti. 🙂 <br />
<br />
Ja vaikkei herkuttelua kokonaan lopettaisikaan, niin valikoisi hieman kevyempiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja tilalle. Silläkin saa jo tuloksia aikaan. :)<br />
<br />
Kerron mielelläni myös jatkossa painoasioistani ja pyrin pitämään tämän saavutetun painon. En tosin enää seuraa vaakalukuja kovin aktiivisesti, mutta tarvittaessa hyppään varmistamaan luvun, jos olo on todella raskas ja tönkkö. :)<br />
<br />
Paljon tsemppiä sinulle Henna! ♥ *halaus*
Janica: Kiitos murunen! ♥ Kova oli homma mutta MIE TEIN SEN!!! 🙂 Kyllä on olo uskomaton kertakaikkiaan. 🙂 En olisi uskonut vuosi sitten pystyväni tähän, mutta tässä sitä vaan ollaan 23kg kevyempänä ja kaikin puolin onnellisempana. 🙂
Upeaa! Onnittelut sinnikkyydestä, olen todella onnellinen puolestasi 🙂
Maria: Kiitos! ♥ ♥ ♥ Olen niin iloinen ja tyytyväinen uuteen itseeni! ♥ Tästä on hyvä jatkaa terveellisillä elämäntavoilla eteenpäin. 🙂
Anna: On se tosi paljon. 🙂 Näkyy eniten kasvoissa ja reisissä tuo pudotus, vaikken kaitakasvoinen tai siroreisinen ole vieläkään. 🙂 Olo on tuhat kertaa kevyempi ja liikkuminen on miellyttävää. Unenlaatu on parantunut huomattavasti, kun jätin iltasyöpöttelyn pois. En edes tajunnut mikä vaikutus sillä olisi. Nyt on jo kuuden tunnin nukkumisenkin jälkeen ihan ok olo, kun aikaisemmin ei riittänyt edes 10-tuntia unta kuuppaan. :)<br />
<br />
Minulla tuli rintoihin painoa ja se oli tuskaa ja hampaankiristystä. Kuppikoko oli pahimmillaan E ja ne olivat aina tiellä kaikessa toiminnassa. Painoivat niin perskuleesti että nukkuminenkin oli tuskaisaa vääntelehtimistä. En tykännyt yhtään. 🙁 Nyt on noin C-kuppi (iso B-kuppi sopii joistain merkeistä ja malleista) ja se on ihan sopivasti. Kiinteä B olisi optimaalisin, mutta näin kolmenkympin kynnyksellä ihmekiinteytystä on tuskin odotettavissa. HIh :)<br />
<br />
Kokeile staattisia vatsalihaksia, eli käyt käsinojaan lattialla vatsalleen makaamaan ja nostat vartalon punnerrusasentoon varpailleen. Se auttaa kylkipusseihin alias jenkkakahvoihin todellahyvin. Se on rankkaa mutta vie vain pari minuuttia aikaa ja tuloksia huomaa jo parissa viikossa kun keskivartalo napakoituu ja torsoon tulee parempi ryhti. 🙂
Minna: Kiitos ihanainen! ♥ Usko on välillä kovalla koetuksella, mutta pienellä apinan raivolla siitäkin selvisin. 🙂 Pahimmat koetinkivet on ne hetket, kun paino jymähtää paikoilleen vaikka mitä tekisi. Jos kuitenkin nipistää itsestään hieman lisää draivia peliin ja jatkaa pettymyksestä huolimatta, paino lähtee lopulta taas laskuun. 🙂 Itselläni tuli viisi kertaa tälläinen hermojaraastava pysähdys, mutta lopulta pääsin kuin pääsinkin omaan tavoitteeseeni. <br />
<br />
Paljon tsemppiä ja motivaatiota sinulle oman projektin pariin! ♥ ♥ ♥ Jos kaipailet virtueelista tukea, niin minulle saa aina laitella viestiä tulemaan. Eiköhän tuo painonpudottamisen tuska pysy muistissani lopun ikää, sen verran rankka se oli. :)<br />
<br />
Ihanaa joulunodotusta sinulle myös! ♥ ♥
MIKÄ MIMMI!!!?? W O M A N! Todella upea suoritus ja varmasti MONI meistä kamppailee saman asian kanssa!! Sä oot super!!!
Liv: tuo paino on tosi hyvä, tosin itselläni yläkroppa näyttää ihan skeletonilta jos paino menee paljon alle 50kg. 🙂 Alavartalon ja varsinkin reisien puolesta voisinkin hyvin painaa 45kg. HIH 🙂 <br />
<br />
Tuo 64kg on meidän mittaisille jo aika kuorma, varsinkin jos masussa on asukas ja paino etukumarassa. 🙂 Minä painoin 84kg synnärille mennessäni ja kotiin tulin pari kiloa painavampana, vaikka tyttö oli ulostautunut. 🙂 Onnistuin pudottamaan painoni tuosta 84kg noin 62kg jonka jälkeen se on sahannut 74-64 väliltä. Viime joulun jälkeen kävin puntarilla, vaikken edes jouluna paljoa ollut mässytellyt ja itkuhan siinä tuli kun katsoin lukemaan 73kg. :´( se oli viimeinen herätys ja päätin, etten aio katsella itseäni sellaisena rapakuntoisena ja tyytymättömänä enää hetkeäkään. :)<br />
<br />
… ja tässä nyt ollaan, 23kg kevyempänä ja vointi on mitä mainioin. Ja voin nukkua taas vatsallani, ilman että tissit painaa tai henkeä ahdistaa. JES! 🙂
WAU! ♥ ja onnea. <br />
<br />
Huvitti kun tätä luin sylkäsin ajatuksissani karkin pois suusta, vois tosiaan ottaa niskasta kiinni itseään taas kerran, Mulla vaan on suuri ongelma se, että en voi korvata herkkuja millään koska ne ei maistu samalta 🙁 Täytyy yrittää vielä kerran.
Jenna: Hih, ihana olet! ♥ Tiedän tunteen, oli kyllä hampaan kiristystä kun korvasin suklaan viilillä. 🙂 Se ei todellakaan ole yhtään sama asia ja olen jopa itkenyt viililusikka suussani elämän kurjuutta. HIHIIIII 🙂 Nyt jaksaa jo nauraa sille, mutta silloin ei kyllä naurattanut ollenkaan. :)<br />
<br />
Kokeile korvata tavallinen suklaa tummalla suklaalla ja irtokarkki-himoon vaikka kupillinen sokeroitua makuteetä (forest fruit on oma lempparini). Pullan ja leivokset voisi korvata sorbettijäätelöllä (joka on hyvää mutta siitä tulee nopeasti makeaähky) tai hedelmillä. Hedelmiä voisi vaikka suklaafondyynkin kastaa, jos oikein paha tilanne iskee päälle. Suklaan määrä on kuitenkin paljon pienempi silloin ja kalorit jäävät kohtuulliselle tasolle. <br />
<br />
Sipsit voi korvata kasvistikuilla, jotka on superhyviä Taffelin Taco-dippikastikkeen kanssa. Kurkkua, porkkanaa ja kukkakaalia esim. Dippikastike muutenkin vie maun sipseistä, joten tuo ei tunnu edes pahalta menetykseltä, mutta olosta ei tule sellainen raskas ja ylisuolattu. :)<br />
<br />
Kyllä sie pystyt!!!!! ♥ ♥ ♥ *halaus*
Hih, kiitos kannustuksesta! ♥ ja vinkeistä, noita täytyy hyödyntää. Ehkä mullekkin tulee se heikko hetki ja itken viililusikka suussa…. 😀 mutta tätä täytyy kokeilla!
Jenna: Jos heikko hetki iskee, niin muista minut. 🙂 Tuo viilin kanssa maailman vääryyttä itkeminen oli vain vuorenhuippu. 🙂 Kyyneleitä on vuodatettu myös soppakattilaan ja maailman kuivimpaan riisikakkuun. Hihiii 🙂
Wau mikä saavutus! Saat olla ylpeä itsestäsi! 🙂 Tuli hei mieleen, että mitä sun tukalle nyt kuuluu? Tuli mieleen sun katastrofi kun kävin itse eilen kampaajalla ja tulos oli kaikkea muuta kuin mitä halusin!!! Mulla on nyt niinku kuuskymppisen mummon harmaat hiukset. Että äkkiä vaan jollekkin toiselle kampaajalle…Toivottavasti sun tukkatilanne on hyvä! 🙂
Sanna: Kiitoksia! ♥ ♥ Tukalle kuuluu ihan hyvää. 🙂 Se meni aivan kippuralle ja katkeili sen värjäysepisodin jäljiltä. Pakko oli laittaa suklaanruskea sävyte siihen ja leikata leukalinjainen polkka. Tukka on tehohoidolla nyt siedettävässä kunnossa, mutta kaunista siitä ei saa kuin leikkaamalla huonot osuudet pois (eli nyt koko pää kaljuksi :)). Se harmaus kuluu pois nopeasti, pari kolme pesua niin väri kelastuu. tehohoitoja paljon ja annat niiden oikein muhia. Redkenin all soft-sarja on aivan huippu ja korjaa mitä vain. SEllainen pyöreä purkki tehohoitoa kannattaa hankkia, käytä sitä normihoitoaineen sijasta. Se on todella riittoisaa, eli pieni nökäre riittää. 🙂 Kyllä tämä tästä, sinullakin. ♥ ♥ ♥
Hieno saavutus! Onnea! =) Olet todella kannustava esimerkki. =)<br />
<br />
Itselläkin alkaa tammikuussa raskauskilojen (5kg) ja muiden ylimääräisten (toiset 5kg) pudotus. Toki imetän vielä, että sekin edesauttaa asiaa.;) Toivottavasti. Ekan raskauden jälkeen sain itseni kuntoon Painonvartijoiden pisteillä ja samaa ajattelin kokeilla tälläkin kertaa. Ja tietysti liikuntaa, mutta olen todella laiska liikkumaan.=P
Jemina: Kiitos kaunis! ♥<br />
<br />
Olen kuullut paljon hyvää Painonjartijoiden pisteytysmenetelmästä. Se saattaa kulkea aikalailla samassa linjassa omien syömisteni kanssa, joista tosin sen herkun korvasin kokonaan oikealla murkinalla (ja täten sain syödä enemmän määrällisesti, vaikka kalorit pysyi kurissa). :)<br />
<br />
Tsemppiä sinullekin omaan urakkaan! ♥ Kenties kesällä kutsuu rantakelit ja bikinit. 🙂
Oi ihanaa! Ja ihana postaus! Ei yhtään tyypillinen sinulta ja siksi sai huomioni :)<br />
Itsekin painin paino-asioiden kanssa joten ajankohtaiseen aikaan tuli tämä. Hienon työn olet tehnyt.<br />
<br />
Toivon todellakin että blogisi menee vielä enemmän henkilökohtaisempaan suuntaan, mitä enemmän kerrot itsestäsi sitä ihanammalta ihmiseltä vaikutat :)<br />
<br />
SUURI KIITOS blogista. 🙂
Juliet: Tämä oli rohkea veto ja ajattelin saavani negatiivistakin palautetta. Painoasiat ovat aina niin henkilökohtaisia ja vaikeita aiheita yleisestikin. 🙂 Onneksi on toistaiseksi tullut vain ihania kommentteja ja minusta on tosi hienoa, että tämä herätti iloa ja myönteisiä tunteita monessa. 🙂 Painonpudotus on rankkaa puuhaa, eikä siihen mielellään ryhtyisi, jos olisi poppakonsti millä hävittäisi liikakilot. Mutta tämä fiilis on huikea, kun voit ongelmitta sujahtaa mihin tahansa vaatteeseen ja olo on mukava myös paksummissa farkuissa. Leggins-fanina tosin suosin edelleen niitä, mutta tämä vapaus on pökerryttävä kun voi valita päällensä melkein mitä tahansa. 🙂 <br />
<br />
Olen ajatellut tuoda henkilökohtaisiakin asioita esille blogissani, vaikka pääasia on edelleen sisustaminen ja meidän koti. Minulla on niin ihania lukijoita, että en enää pelkää juurikaan sitä kortin kääntöpuolta, joka voi olla henkisesti raskasta. Haluan myös rikkoa mahdollisesti syntyneen kiiltokuvan meidän elämän täydellisyydestä, joka ei alkuunkaan pidä paikkaansa. 🙂 Minulla oli esim. liikakiloja, joista nyt olen päässyt eroon. Myös muita projekteja löytyy itseni suhteen ja tämä vuosi on ollut todella opettavainen monelta osa-alueelta. Näitä asioita ajattelin teille avata pikkuhiljaa enemmänkin, koska olen kuitenkin ihan tavallinen suomalainen ihminen ja nainen, enkä usko että elämässämme on mitään niin spesiaalia, etteikö asioita voisi jakaa avoimmemminkin. :)<br />
<br />
Ihanaa viikonloppua sinulle Juliet ja kiitos kommentistasi! ♥ *halaus*
Wautsi! Onnea huikeasta suorituksesta :)<br />
Näitä juttuja on aina niin mieletöntä lukea, kun joku on onnistunut saavuttamaan hyviä tuloksia.<br />
Sun blogi on yksi mun suosikki blogeista, joita säännöllisesti luen.<br />
Olen itse suht saman kokoinen kuin sinä ( puol centtii lyhyempi ja kilon kevyempi).<br />
Tykkään tosin paljon siis sun vaate jutuista, koska saman tyyliset kävisivät tod.näk. minullekin, saa hyviä inspiksiä siis :)<br />
Sisustus jutut on kyllä parhaita :)<br />
<br />
Nyt iki-suosikki leffaa jatkamaan….Top Gun ♥<br />
<br />
Hyvää viikonlopun jatkoa!
Wanilja: Kiitos ihana Wanillja! ♥ ♥<br />
<br />
Olen vaatteiden ja pukeutumisen suhteen minimalisoitunut viime vuosina. Pyrin pitämään kaapin ojennuksessa valitsemalla sellaisia vaatekappaleita, jotka sopivat moneen asukokonaisuuteen ja ovat kohtuullisen ajattomia. 🙂 Luulen, että jatkossa tulee enemmän vaatepuolenkin juttuja, nyt kun olen uskaltaunut teille itseäni kuvaamaan viime kuukausien aikana enemmänkin. :)<br />
<br />
Sisustus on kuitenkin minulle rakas harrastus ja pääpaino pysyy vahvasti siinä, suunnitelmissani on kasvattaa blogiani muun sisällön osalta pikkuhiljaa ja nämä muut aiheet toimivat lähinnä täytteenä sisustuksen ohella. :)<br />
<br />
Aijai, TopGun on ihana. Tom Cruise on siinä niin lutunen. Muutenkin rakastan 80-luvun elokuvamaailmaa, joka kuvasi rakkaudenkin niin ruusuisena ja kiihkeänä. ♥ ♥ Meiltä löytyy tuo leffa omasta kokoelmasta ja katsottiin se miehen kanssa kaksi viikkoa sitten. Musiikki on aivan superia, varsinkin danger zone. 🙂
Siis WAU nainen!! Paitsi että oot supertehokas energiapakkaus omaat myös tuollaisen tahdonvoiman! Ihanan mieletöntä! Onnea hienosta suorituksesta ihana ♥ ♥<br />
<br />
Pitäisköhän itsekin tehdä päätös paremmasta ensi vuodesta. Olen normaalipainoinen (BMI 21) mutta jokunen kilo saisi kyllä lähteä oman fiiliksen ja jaksamisen kunnonkin vuoksi. Saas nähdä kestäisikö pää tämän kaiken muun myllerryksen ohella 🙂
LittleB: Hihii, sie olet LittleB ihan mahtava tyyppi ja ihana ihminen! ♥ ♥ ♥ ♥ Kiitos kiitos kiitos! ♥ ♥<br />
<br />
Teet jonkun pienen hienosäädön elämäntapoihin ja herkkuihin. Otat tavoitteeksi vaikka biksukunnon kesäksi 2013 (jolloin toivottavasti pääsee nauttimaan helteistä). 🙂 Ja palkintona jokin ihana juttu, jota olet kaiholla katsellut. <br />
<br />
Ja pienikin pinnistys on suunta parempaan, vaikka se olisi ihan milliriikkisen olematonkin. :)<br />
<br />
Iiiso halaus ja pusu muiskaus poskellesi! ♥ ♥ *smak pus* 🙂
Ite oot! ♥ ♥<br />
Tämä tarina kyllä tosissaan toimii kannustimena niin kuin joku tuossa sanoikin. Ehkä sitä itsekin pieneen pyristykseen pystyisi… Kiitos että jaoit tämän :)<br />
Ja ISOT pusut ♥
LittleB: ♥ ♥ Pystyt sie! ♥ ♥ Täst se lähtee, eikös niin!!!!! 🙂
Ihan mahtava suoritus, voit olla niiiiin ylpeä itsestäsi! ♥<br />
<br />
Itselläkin on laihdutus menossa, herkkulakkoilen jouluun asti tällä hetkellä. Ihme kyllä, ei ole tullut edes lipsahdettua, vaikka olen myös todella perso kaikille herkuille. Mullekin sopii paremmin totaalikieltäytyminen herkuista, koska huonolla itsekurilla varustettuna voisin helposti kaivaa kämpän ympäri etsiessäni viimeisiäkin herkkukätköjä. Toivottavasti pystyn joskus samaan kuin sinä, todella ihailtava suoritus. 🙂
Dreamer: Kiitos murmeliinani! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Minulla sama tuon herkuttelun kanssa, jos vain tiedän että jossain kaapissa on namusia niin ei mene nanosekuntiakaan kun olen mässännyt kaikki kitusiini. 🙂 Mies nauroikin mulle, kun syön herkkuja samalla tavalla kuin leipää, hotkis ja glunk, hyvä että puremaan kerkiän. 🙂 Nyt ei ole huhtikuun jälkeen edes oikein tehnyt mieli mitään, pipareita meinasin yhtenä päivänä syödä, mutta unohdin. 🙂 Voitko kuvitella? Unohtaa syödä herkkuja??? :)<br />
<br />
Ihan varmasti pystyt! ♥ Minä olin sellainen komposti, että ahdoin napaani kaikkea ja PALJON, kokoajan ja jokapaikassa. Elin oikeastaan herkutellakseni, jos näi voisi sanoa. Ja pystyin lopulta pudottamaan turhat kilot pois ja muuttamaan koko elämäni suunnan terveellisemmäksi ja paremminvoivaksi. Niin pystyt siekin! ♥ ♥ ♥
Dreamer: pakko oli tulla vielä kertomaan, että olin unohtanut meidän pakastimessa olevat Mars-jäätelötkin. 🙂 Mies ne itselleen kolme viikkoa sitten osti, mutta siellä ovat edelleen avaamattomassa paketissa. HIh. 🙂 Eli herkuista voi päästä eroon kokonaan, kun tarpeeksi kauan kitkuttaa karkkihimossa. 🙂
Hienoa, mahtava saavutus! Kylläpä sain tämän luettuani lisää intoa omaan painonpudotus-projektiini, toivoa siis on 🙂 Karkkilakko pitänyt 5kk, mutta niitä muita herkkuja tulee syötyä melkein viikottain.. Kotiin en herkkuja osta, houkutukset tulee muualla ja yleensä sorrun.. Oliko sinulla tällaista kokemusta? Miten pystyit kieltäytymään, esim.vierailulla/juhlissa? Itse olen saanut kuulla kommentteja, mm. 'miksi et syö', 'eihän sinun tarvitse', 'etkö voi edes yhtä ottaa'.. Nämä kommentit tuntuvat turhauttavilta, helpompaa syödä se herkku 🙂
Henna: Oli minullakin vaikeaa, kun pullaa ja muita herkkuja oli tarjolla kodin ulkopuolella. Sanoin kyllä kaikille ihan suoraan, että en niitä aio syödä ja kerroin rehellisesti painonpudotus-yrityksestäni. Muutama saattoi silti tuputtaa, mutta pidin pintani ja kysyin olisiko jotain kevyempää siihen tilalle kuten tavallista leipää yms. 🙂 Pidät vaan pintasi tomerasti ja ilmoitat että et nauti herkkuja ennenkuin opit pitämään herkuttelun kohtuuden rajoissa. Kerrot suoraan, että vaikeaa on mutta et halua menettää kovalla työllä ja hampaankiristyksellä saatuja tuloksia. 🙂 Naisihmiset onneksi ymmärtää tämän ja viimeistään siinä vaiheessa kun kertoo asioista suoremmin. Tsihii. 🙂 Miehet yleensä poistuu takavasemmalle kun tulee puhetta laihdutuksesta. :)<br />
<br />
Kahviloita välttelen edelleen, koska siellä tulee sorruttua kaiken maailman bageleihin ja viinereihin niin helposti ja sieltä on sitten helppo kurvata ruokakaupan karkkiosaston kautta kotimatkalle. 🙂
Sylin täydeltä onnitteluja super hienosta saavutuksesta! Miten ihmeessä olet pystynyt tuohon huikeaan painonpudotukseen ja kuinka olet voinut pitää tämän iloisen asian näin kauan salassa??? Voi kunpa pystyisin tuohon samaan, itsekurin puutos ja herkut ovat minunkin kompastuskiveni… Herkuista luopuminen on vaan niin kovin vaikeaa. Pidätkö herkkupäiviä ollenkaan, vai oletko ihan "totaalikieltäytyjä"?
t: Vaikiaa oli, mutta kyllä on mahtava fiilis kun onnistuin viimein karkottamaan ylimääräisen painon. 🙂 Yritin pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja myös realististen välitavoitteiden vuoksi onnistumisen tunteita tuli koettua jo matkan varrella useasti. Tietokoneen näyttökuvana oli alkuvaiheessa oma kuvani vuosien takaa, jossa olin hoikempi. Ja motivaatio-mekkoni roikkui henkarissa kaapinovessa, josta sen näin päivittäin. Sekin muistutti aika hyvin siitä, minkä palkan saan lopulta kun voin sujahtaa mekkoon ja näyttää siinä hyvältäkin vielä kaiken lisäksi. :)<br />
<br />
Muutaman kerran olen syönyt herkkuja vuoden sisällä, kaksi kertaa Mars-jäätelöpatukan, yhden kerran suklaamuffinsin ja jaffa-keksejä ja pari kertaa muuta makeaa. Huhtikuuhun asti olin herkkujen suhteen totaalikieltäytyjä eli noin 4kk. Tosin sorruin muutaman kerran syöpöttelemään ruokaa viiden hengen edestä. 🙂 Sen jälkeen olen muutaman kerran herkutellut, mutta mieli ei enää edes tee makeaa. Ennen saatoin syödä kuusi sokeroitua hillomunkkia yhten putkeen, mutta nyt tulee huono olo jo yhdestäkin munkista. Minulla kun ei tuota itsekuria ollut lainkaan ja illan kohokohta oli istua sohvalle nauttimaan makeaa mahan täydeltä, oli pakko tehdä täydellinen suunnanmuutos ja lopettaa makean syöminen kuin seinään. Alussa oli ihan kamalaa, kuin kidutusta. Mutta helpotti kuukauden kuluttua aika paljon ja sen jälkeen oli helpompaa. Lopulta ei enää tee mieli mitään, vaan nälkä on oikeaa nälkää ja siihen syön oikeaa ruokaa ilman välipaloja ja pikkusuolaisia. :)<br />
<br />
Minulla ei ole herkkupäiviä, koska mieli ei enää tee. Jos tulee tilanne että pitäisi vaikka vieraille tarjota makeaa, saatan itse ottaa pienen palan, mutta se riittää eikä suurta ja hallitsematonta halua ylenpalttiseen herkutteluun enää ole. Meillä on nytkin Mars-jätskiä pakkasessa, ollut jo kolmisen viikkoa. Enkä ole kertaakaan edes ajatellut sieltä nappaavani mitään. 🙂 Tämä on todella iso mullistus minulle. 🙂
Mahtava suoritus! Hienoa, että jaoit tämän, toimii hyvänä kannustimena! 🙂
Jenni: Kiitoksia! ♥ ♥ ♥ Jännitti kyllä avata tätä aihetta täällä, mutta vastaanotto on ollut todella positiivinen. 🙂 Kiitos sinullekin ihanasta kommentistasi! ♥ ♥
Onnittelut upeasta saavutuksesta!! Tämä kirjoitus tulikin todella hyvään aikaan sillä asia on itselleni hyvin ajankohtainen. Ensimmäisen raskauden jälkeen minulle jäi ylimääräistä n.6 kg ja nyt toisen raskauden jälkeen en halua edes tietää mikä tilanne on. Jälkitarkastuksessa ylimääräistä taisi olla tuo sama 6 kg painoon ennen raskauksia mutta siitäkin on jo vuosi ja syöminen/herkutteleminen on vain lisääntynyt samalla kun liikkuminen vähentynyt. <br />
<br />
Nuorempi lapsi on nukkunut erittäin huonosti ja se helpotti vasta vähän ennen kuin hän täytti vuoden, joten edellinen vuosi ja varsinkin viimeiset 6 kk ovat olleet todella raskaita niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Olen huomannut, että syön väsymykseeni ja uupumukseeni, ja useinmiten makeaa. Olen myös kehittänyt itselleni ensimmäisen addiktion koskaan, colajuoma. En tiedä juonko sitä kofeiinin vai minkä vuoksi mutta parin päivän päästä alkaa jo tehdä tiukkaa jos en saa jotain colajuomaa. Tämän lisäksi minulla todettiin lantion antaneen myöden synnytyksessä, ja lantion oikea puoli on aivan löysä ja pomppii pois paikaltaan, jonka vuoksi kaikki liikunta hieman reippaampaa tai pidempää kävelylenkkiä myöten aiheuttaa kipua, joten en ole pystynyt tekemään oikein mitään. <br />
<br />
Olen aina silloin tällöin päättänyt, että sitten ja sitten lopetan herkuttelun tai edes rajoitan sitä mutta en vain ole onnistunut siinä. Sinun innoittamanasi päätin myös aloittaa ensi vuoden terveellisemmältä pohjalta ja jätän herkut sikseen. Tammikuussa aloitan työtkin joten aikaa herkuttelulle ei onneksi tule olemaan niin paljon aikaa kuin nyt 🙂
Cato: Tuo cola-riippuvuus on ihan todellista. Johtuneen sokerin ja kofeiinin yhdistelmästä. Se voi olla myös osittain psykologista, kuten myös kahvin kanssa. 🙂 MInulla on tosi paha kahviaddiktio, tosin olen siinäkin onnistunut vähentämään ja juon enää kahdet kahvit päivässä. Voisiko colaa vaihtaa teehen? Oletko jo kokeillut mitä tapahtuu, jos viikon joisitkin teetä colan sijasta, tuleeko vieroitusoireet yhtä pahana? :)<br />
<br />
Meidän tyttö on nukkunut aina tosi huonosti, ja elämä oli tosi rankkaa ensimmäisen vuoden. Muistan edelleen kuinka itkin päivittäin omaa väsymystäni, kun vuorokaudessa sai nukuttua maksimissaan 5-tuntia ja senkin kahdessa osassa. Minulla paheni herkkujen syönti samaan aikaan, koska sokeriset naposteltavat pitivät hereillä. Minä myös palkitsin itseäni raskaan päivän jälkeen herkuttelemalla. Ja söin mozzarella-pizaa joka päivä, koska se oli hyvää (ja on edelleen :)) ja nopea heittää valmispizza uuniin. :)<br />
<br />
Päätin kuitenkin väsymyksestäni huolimatta aloittaa tuon elämäntapamuutoksen ja laihdutuksen ja vaikka tyttö nukkui silti yhtä huonosti, niin oma vireystilani parani ja mieliala koheni. Uskon että unenlaatukin oli parempaa ja siksi elämä tuntui hieman helpommalta ja kivemmalta, vaikka itse uniongelma ei poistunut mihinkään. :)<br />
<br />
Tuo lannevaiva on paha, itselläni on lähes jokaisen nivelen kanssa ongelmia ja luksaatiota (esim olkapää irtoaa paikoiltaa helposti kauppakassia kantamalla). Siksi olisi tärkeä saada vahvistettua lihaksistoa, jotta se tukisi luustoa. Voisitkohan sie kokeilla sitä staattista vatsalihasliikettä? Eli käyt vatsalleen makaamaan lattialle ja nouset kyynerpäiden varaan punnerrusasentoon (varpaat ja kyynerpäät vain lattiassa kiinni) ja olet siinä ilmassa paikoillaan niin kauan kuin mitenkään jaksaa. Se on todella rankkaa ja vaikuttaa jokaiseen vartalon lihakseen. Se ainakin keskivartaloon tehoaa aika kivasti ja kiristää torsoa. Olo on kiinteämpi ja pömppö vetäytyy sisäänpäin sen seurauksena. 🙂 Tämä liike ei vie aikaa kuin pari minuuttia ihan maksimissaa ja jos sen ehtii tekemään vaikka kaksi kertaa päivässä niin varmasti jo parin viikon sisällä alkaa olo olla timmimpi. 🙂 Ei ole poppakonsti sentään, mutta nopea pika-apu kuitenkin ja tekee hyvää sekä mielelle että vartalolle. 🙂
Minäkin palkitsen usein itseäni rankan päivän päätteeksi, tyylin, että selvisinpä taas yhdestä päivästä ja palkinnoksi herkkuja. Ja nuo sokeriset herkut tosiaan piristävät. Saatan myös päivällä, jos onnistun saamaan lapset samaan aikaan päiväunille, ottaa hetken omaa aikaa ja nauttia jotain herkkuja. Kuulostaa ihan kamalalta, joka välissä vaan huijaa itseään syömään ja herkuttelemaan. Itselläni syöminen ja mässäily keskittyy juurikin noihin herkkuihin, ruokaa menee samat määrät tai jopa vähemmän kuin aiemmin (eli herkkuja mahtuu enemmän :S). Ja siitä cola-juomasta, en tiedä oikein mihin sitä vaihtaisin kun en juo kahvia enkä teetä, mehu on varmasti ihan yhtä huono vaihtoehto sokereineen joten vettä täytyisi lipittää, ja sitä tulee muutenkin juotua jo entuudestaan todella paljon :)<br />
<br />
Kävin fysioterapeutilla tuon lantioni takia ja sain kotiharjoitteita ja määräyksen etten saa tehdä muuta kuin niitä ja vesijumppaa tai kävelyä 🙂 Mutta kun olen aiemmin harrastanut urheilua aktiivisesti ja kilpaillut maajoukkuetasolla on mentaliteettini enemmän "kaikki tai ei mitään" tyylinen ja sen vuoksi on lähes kaikki jäänyt. Ja luulen, että se myös osaltaan on lisännyt tuota "masennusta" ja mässäilyä. Mutta nyt täytyy kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja katkaista paha kierre. Kiitos vielä inspiraatiosta! Olet upean näköinen ja blogisi on mahtava!! 🙂 Mukavaa joulunodotusta!
Cato: Voisitko kokeilla sitä teetä vai onko se ihan out? Sitruunan makuinen tee on hyvää, samoin kuin esim se Forest fruit joka maistuu ihan marjamehulta. 🙂 Ja tee ilman maitoa, eli vettä teetä ja vaikka yksi makeutusaine hippunen. Nam. :)<br />
<br />
Mehut on aika kaloripitoisia, joten niitäkään ei litra kaupalla kannata juoda. Jokin lisäaineeton mehutiiviste voisi olla vaihtoehto, kun tekee siitä laimeaa. <br />
<br />
Minäkin olen kilpailutasolla tanssinut aikaisemmin ja ihan liikaa tuubittautunut siihen, että JOS vaan haluan painoa pudottaa niin kyllähän se onnistuu ihan sormia napsauttamalla. Mutta eipä enää tässä iässä menekään niin. Kyllä se ikä vaan alkaa painaa, vaikka kohta on vasta 30-vuotta mittarissa kilometrejä. :)<br />
<br />
Voisiko siltä fysioterapeutilta kysyä niksejä liikeratoihin, jotta saisi niistä mielekkäämpiä? Hänellä voisi olla luoviakin ideoita sinulle, joista voisi myös saada pientä lisäbuustia. Tuo kaikki tai mitään- ajattelumalli on todella tuttu ja olen itse pyrkinyt siitä eroon viimeisten viiden vuoden aikana. Olen muutenkin ääripäänihminen ja ehkä osittain siksi menetin kontrollin syömisieni suhteen kokonaan. Söin sitten kaiken ja kokoajan, otin senkin liian kirjaimellisesti, hih. :)<br />
<br />
Kiitos! ♥ ♥ Tunnelmallista ja energistä loppuvuotta ja joulunodotusta sinulle Cato! ♥ ♥ ♥
Mä niin pidän sinusta ja sinun blogista! Ja nyt vielä enemmän kun luin tämän! Upeaa!!!
Upeaa Miia! Mieletön kroppa ja kuinka K U U M A sellainen!!! 😀 Isosti onnea!!! Ihan huippua! Varmasti on hyvä olo nyt. Itse kamppailen muutaman kilon kanssa mikä Erinistä löysäksi nahaksi tuohon vyötärölle jäi, enkä meinaa saada sitäkään pois. Onneksi on tanssinopetus tai muuten rengas olis varmaan tuplat nykyisestä. Tupla on muuten lempisuklaani 😉
suvi: Tsihhihiii, sinuun verrattuna ihan maatiaiskissa. 😉 Sinä se vasta upea nainen oletkin ja osa kiitoksesta kuuluu sinulle, että olen saanut oman itseni takaisin ruotuun ja tähän kuntoon. 🙂 Aina ihastellen katson sinun kuvia, joten KIITOS SUVI sinulle inspiraationani toimimisesta! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Mie en ole renkaita nähnyt kyllä sinun vyötäröllä, mutta tottahan se on että raskaudesta jää merkkejä. Itselläni ihme kyllä vatsa on palautunut lähes normaaliksi, vaikkakin on hieman löllö edelleen, jota laihtuminenkin on avittanut. Kävellessä vatsa on ihan ok, mutta hölkätessä se hölskyy vähän. 🙂 Nyt jatkossa keskitynkin lihasten huoltoon ja itseni timmiksi saamiseen, joten projekti jatkuu minullakin vielä sen suhteen. :)<br />
<br />
Nami, tuplaa…. 🙂 Minulla suosikki on se yksi "ilmasuklaa"-nimen saanut punakääreinen Stratos-patukka. Sitä ei vaan enää vuosiin ole löytynyt mistään. Tosin omassa tapauksessani hyvä vaan, koska en ihan luota vielä omaan itsekuriini että uskaltaisin Stratos-patukasta edes haaveilla. :)<br />
<br />
Ihanaa iltaa sinulle ja Erinille! ♥ ♥
Multa meinaa tulla itku oikeesti 🙁 Olen aina ollut ja tulen varmaan olemaankin aina iso itseni. Antaisin Mitä vain, jos painaisin saman verran kuin sinä! Painon kanssa olen aina kamppaillut ja lääkäreissä/terapeuteilla käynyt. Miksei se ole helppoa mulle :/ Jos yritän laihduttaa, saan tämän tyylisiä kommentteja "Ai sinä vai?" "Hah pia syöt taas" <br />
<br />
Mutta onnea sulle silti tooosi paljon 🙂
jsin: Sie saat tosi tyhmää kommenttia kyllä… :´( Olisiko se syynä, että painoa ei saa pysyvästi laskemaan. 🙁 Mulle tuli tosi paha mieli sinun puolesta. *super iso jätti halaus* ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Laihdutus ei missään nimessä ole helppoa, koskaan. Se on ihan harhakäsitys, että kukaan laihtuu täysin kivuttomasti ja kevyesti. Itselläni tämä projekti on ollut rankka ja hetkittäin vaikea. Jos minulle olisi tultu sanomaan samoja asioita, joita sinä kuulet niin ihan varmasti olisin sortunut syöpöttelyyn. 🙁 <br />
<br />
En osaa oikein muuta sinulle sanoa, kuin että usko itse itseesi ja yritä kaivaa esiin se pieni ja pippurinen SINÄ joka pistää näille lannistajille hanttiin ja näyttää mistä kanat pissii. 🙂 Niin just! Tee elämäntapamuutos vaikka pienissä osissa, mutta tee se itsesi takia. Aseta oma tavoite ja tee pieniä tekoja. Muista kehua ja palkita itseäsi onnistumisista. 🙂 Ja samalla kun matkaat kohti uutta itseäsi, näytä näille epäilijöille närhen munat, sillä sinustahan on vaikka mihin!!!!! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Minulle voit laittaa aina viestiä, jos tuntuu että motivaatio katoaa. Olen jojoillut koko aikuisikäni ja viimeiset vuodet ollut syöpöttelyn orjana. En osaa kaikessa auttaa tai neuvoa, mutta jaan mielelläni kanssani kaiken mitä tiedän ja annan täyden tukeni sinulle! ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Halaus! ♥ ♥ Ja kiitos! ♥ ♥
Voi Miia ♥ Nyt tais jäädä täällä päässä suu auki, kun luin tätä kirjoitusta ja tää ei nyt missään tapauksessa tarkoita mitään pahaa : ) Oikein hurjan paljon onnea hienosta saavutuksesta ja ihanaa että kerroit siitä ♥ Näytät todella hyvältä ja saat kyllä olla ehdottoman ylpeä itsestäsi ♥ Se on tosi hienoa ja tärkeää kun voi ja osaa olla aidosti onnellinen & ylpeä itsestään. ♥
Nince: HIh! 🙂 Loistava reaktio sinulla. 🙂 Pukeutumisella voi peittää ja hämätä niin paljon ja jos miettii esim viime elokuussa tekemääni juhla-asupostausta (muistaakseni päälläni oli kynähame ja paitis, kuten aina :)) niin ei uskoisi että painoin siinä 7kg enemmän kuin nyt. :)<br />
<br />
Tämä minun kalsari-lookkini ei ole kovin imarteleva, mutta jos oikein pynttäytyisin parhaimpiini niin voisin näyttää tosi hyvältä. 🙂 Pelkästään jo tuo tieto saa aikaan hyvän fiiliksen eikä haittaa pörrätä legginseissä ja miehen verkkareissa täällä kotosalla. 🙂 Vaatteita olen joutunut uusimaan muutamia painonlaskun myötä, mutta onneksi suurinosa on ihan ok edelleen. Farkkulegginsejä ja muita joustavia materiaaleja olen suosinut viime vuodet ja niissä sitä joustovaraa kun löytyy, niin ei ole niin kallista tämä jojoilu ollut. Nyt tosin pidän kynsin ja hampain kiinni elämäntavoistani, enkä enää repsahda ainakaan niin pahasti että paino nousisi kovin montaa kiloa. Lupasin raportoida tulevaisuudessa, onko paino pysynyt vai onko liikkunut suuntaan tai toiseen. :)<br />
<br />
Kiitos ihanasta kommentistasi! ♥ Minulle tuli tosi hyvä mieli siitä! ♥ ♥ ♥ 🙂
Ihan oikeassa oot, kuvien kanssa pystyy pelata paljon ( se on nykypäivänä tosi helppoa ) . Itelläni on lisäkiloja tullu raskauksien myötä ja ei niistä helppoa ollu päästä. Toiset raskaana ollessaan säästyy arvilta, eikä niille tuu muuta kun se maha ( mä en kuulunut siihen porukkaan ) . Vaikka oonkin pieni ihminen ; ) niin en kyllä ihan oo tyytyväinen ( se ei vaan näy ulospäin ) . Pitäis ottaa sellanen keskivartalon kiinteytys ja raskausarvet jos niihin löytyisi joku ihme rasva ; ) ja mulla jos lähtee paino nousuun, se tulee sit keskivartaloon ja sillä siisti. Limuja makeeta en oo oikein ikinä osannut syödä ja juoda ( toki ne hyviä on ) mut en pysty syömään ku muutaman karkin kerralla, sit pitää saada suolasta. Ja mitä kahviin tulee niin Voooii, tykkään niin sitä juoda tai lähinnä keitellä, koska mulla jää toooosi usein puol kuppia juomatta : ( Mut jokaisella on joku addiktio, that's the way it is !
Nince: Tuo raskausarpien kanssa kamppailu on liiankin tuttua. Sain ensimmäiset omat arpeni jo murkkuiässä kun muotoja tuli viikonaikana. Lantiolle, alaselkään ja rintoihin ilmestyi punaiset viirut ja olin ihan hädissäni että onko minulla jokin sairaus. Äiti sitten kertoi, että meillä suvussa se on yleistä ja valitettavasti saan niitä helposti myös jatkossa. Häpesin itseäni niin paljon ja koulun liikuntatunneilla ei tullut kuuloonkaan käydä suihkussa enkä myöskään uimahalliin uskaltanut koulun kanssa mennä vaan olin aina "flunssassa". 🙁 <br />
<br />
Teini-iässä kuulin muutamalta pojanklopilta vinoilua niistä ja maailmalle levisi huhuja että olen saanut lapsen jota piilottelen, koska minulla on RASKAUSarpia. 🙂 Ja myös parikymppisenä keskustan baarissa tuli yksi mies joskus veetuilemaan minulle, kun alaselässäni näkyi pariarpea että "hyi s**tana, ällöttävän näköistä". :´( <br />
<br />
Mutta niille ei mitään mahda ja minua lohduttaa se että jopa kauneimmilla hollywood-tähdillä on raskausarpia. Minulle oli suuri yllätys että jopa Scarlet Johanssonilla on niitä ja paljon. Punaisella matolla oscareissa ne näkyi rinnoista tosi selvästi eikä niitä oltu edes yritetty meikata piiloon. Se oli minulle tavallaan kuin synnin päästö. :)<br />
<br />
Pintaverenkiertoa vilkastuttamalla saa arvet vaaleammiksi ja pienemmiksi. laihtuminen myös edesauttaa sitä, että ne ikäänkuin uppoavat syvemmälle ja ihonpinnalla näkyvä raita on hyvin huomaamaton ja kapea. Olen kokeillut vuosien varrella vaikka millaisia arpivoiteita eikä niistä ole ollut mitään hyötyä. Laserhionta on kuulemma joillakin toiminut, mutta kokonaan ei arpia pois saa, ainakaan ennenkuin tekniikka kehittyy (siihen voi mennä 50-vuotta). :)<br />
<br />
Vinkkinä sanoisinkin kuivaharjausta ja säännöllistä kosteutusta, jotta ihon kimmoisuus olisi paras mahdollinen. Myös itseruskettava piilottaa niitä hieman, sitä olen joskus käyttänyt kesäaikaan. Paras kosteusvoide mitä olen käyttänyt on Natusanin baby oil, eli vauvaöljy. Se imeytyy syvälle ja kuivuu suht nopeasti. 🙂
Voi että, mulle selvis vasta tosi myöhään mikä on raskausarpi, varmaan vähän ennen ku ite tulin raskaaksi. Okei niitä olisi voinut yrittää myös ennaltaehkäistä, mutta enpä tehnyt mitään. Elin niin että antaa mahan kasvaa ja painon nousta : D hahaa. Se tietenkin kun niitä nuorena tulee ( kouluikäsenä ) ymmärrän hyvin, että se on ollu tosi hämmentävää ja jos muilla ei niitä oo ollu, eikä niistä oo puhuttu. Onneksi sait kumminkin selvyyttä asiaan : ) Varmaan aika hurjalta on tuntunut huhut lapsesta mitä piilottelet : O oi voi sentään ja tosi inhottavaa siltä mieheltä joka tokas tyhmiä sulle sielä keskustassa, mä luulen että ei oo kuule ollu sillä kaverilla ihan kaikki kotona, ei vaan noin sanota !!!!!! Sellaset kuivahanskat vai mitkä olikaan löytyy 😀 ja rasvaus kyllä ehdottomasti, oon vaan tosi huono siinä : ( Mä vosin ottaa sellasen nätin rusketuksen ja timmin keskivartalon ja sit sais olla arvetkin : ) tuliskohan sit laitettua bikinit rantsuun ( ei varmaan ) : ) Täytyypä nappasta kaupasta tota Natusania, thanks ; )
Nince: Kouluaikana se oli tuntematon käsite, eikä oikein ollut nettiäkään mistä tietoa olisi saanut. 🙂 PIdin niitä rumina ja hyvin harvainaisina ja häpeä oli suuri. Mutta nyt olen viimein hyväksynyt ne osana omaa elämääni ja lakannut piilottelemasta niitä. :)<br />
<br />
Ne kuivaharjaus hanskat on hyvät ja samoin suosittelen sitä kuivaharjaus harjaa, jolla saa vielä parempia tuloksia (harjaa myydään esim marketeissa, sellainen puuvarsinen kohtuullisen karkea luonnonkarvainen harja). Itsekin olen ollut aika laiska rasvaaja, mutta tuo natusan on ollut hyvä, kun se levittyy niin nopeasti ja kuivuu myös aika hyvin. Ja ihosta tulee todella pehmoinen. ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Rusketus ja timmi vatsa on ihan mahdollistakin saada ja arvista viis. 🙂 Moni ihana ja kaunis nainen piilottelee itseään ihan suotta, minusta olisi mahtava tuoda esille että jokainen meistä on kaunis ja arvet ovat osa elämää, ovat ne sitten sisäisiä tai ulkoisia elämänmerkkejä. ♥ ♥ ♥ Päätin juuri, että vaikka kuinka jännittäisi niin meinaan ensi kesänä mennä bikineissä uimarannalle arpineen päivineen. 🙂
Täytyykin hei heti seuraavaksi katsoa se harja kaupasta : ) joo kyllä nykyajan nuoret elää pikkasen eri maailmassa, kun silloin ite nuorempana ( nyt tuli vähän vanha olo ) mutta tarkoitan just tota nettiä ja kännyköitä. Niin se maailma muuttuu : D ja siis toki olenhan saanut arpeni 2 : sta ihanasta prinsessastani. : ) se on elämää se : )) mutta pakko myöntää oon julmetun itsekriittinen : ( mä voisin myös ottaa tavoitteen että ens kesänä rantsuun bikineillä : )) ja vaikka kuule jos ihan innostuu ni uimahallissakin vois käydä : D hahaa. Haaveissa kyllä on jos päästäis perheen kanssa yhteiselle ensimmäiselle ulkomaan matkalle, ennen kesää. Kauniita unia sinne ♥
Nince: Itsekriittisyys on joskus hyväksikin, mutta minulla meni se kyllä ihan liiallisuuksiin. 🙂 Onneksi olen oppinut hyväksymään itseni tälläisenä pikkuvirheellisenä. :)<br />
<br />
Uimahallissa olisi kiva käydä, lapsena kävin päivittäin ja nauin uimisesta suuresti. Sitten se jäi, kun en enää kehdannut mennä sinne "muiden arvosteltavaksi", mikä ei olisi varmaan edes pitänyt paikkaansa, mutta minusta tuntui että kaikki tuijottaa ja yököttelee. :)<br />
<br />
Tuo ulkomaanmatka on tosi hyvä motivaattori, mieti nyt miten upea fiilis on kun voi paistatella päivää rannalla ja näyttää superstarilta isoissa aurinkolaseissa ja bikineissä. 😉 Hih, taidankin mennä itse tekemään nyt kotijumpan, että saisin ensi kesäksi hieman kiinteyttä lisää. :)<br />
<br />
Motivoitunutta maanantaita ja alkanutta viikkoa! ♥
Wau! Todella hienoa. Onnittelut mahtavasta saavutuksesta. Itsellä ei ole vielä itsekuri riittänyt moiseen.
Lumi: Kiitos! ♥ ♥ ♥ Itsensä kuriin saaminen on vaikeaa, se ei tosiaankaan ole helppoa eikä kivaakaan. Mutta kun pääsee alkuun ja alkaa näkemään tuloksia jo peilistäkin, se auttaa ja ruodussa pysyminen on helpompaa. 🙂 Pienilläkin yksittäisillä muutoksilla on suuri vaikutus pitemmällä aikavälillä. Ja minua auttoi tosi paljon se, että pidin tarkkaa kirjaa syömisistä ja painon kehityksestä. :)<br />
<br />
Siekin onnistut kyllä! ♥ ♥ ♥ ♥
Onnea vaan! ♥ Ei susta ois osannut ainakaan kesällä päättää että oot laihdutuskuurilla :)<br />
Mutta joo, itsekin pystyisin nukkumaan paremmin kun painoa olisi se tasan 50. Mutta kummasti se vaan pomppii 2-3 kiloa sen yläpuolella. Ja meillä lyhyillä se kyl tuntuu heti, vaikkei näkyiskään.
Maanvaiva: Kiitos murunen! ♥ ♥ Silloin kun tavattiin, taisin painaa noin 6kg enemmän kuin nyt. 🙂 Kova oli työ saada nuo loput kilot pois, tosin laihtuminen ei ollut liian helppoa alkuvaiheessakaan. Mutta nyt fiilis on loistava ja tällä on ollut positiivinen vaikutus omaan elämääni. :)<br />
<br />
Sinä olet niin siro, sellainen keijumainen kaunotar. ♥ ♥ ♥ Ja pienellä hienosäädöllä saat ne pari kiloa varmasti pois. :)<br />
<br />
Ihanaa sunnuntaita! ♥ ♥
Hieno suoritus! 🙂 Olen lukenut sun blogia muutaman kuukauden ja jatkan kyllä edellenkin. Myös täältä kannustusta jatkamaan vähän sisustuksista poikkeavillakin asioilla. Itselläni on ollut huomattavasti pienempi laihdutusurakka, mutta tästä sai taas kannustusta kiinnittämään painoon huomiota jatkossakin 🙂
Emmi: Kiitokset kivasta kommentistasi, ihana kuulla että olet viihtynyt ja jäät seurailemaan jatkossakin! ♥ ♥ ♥ Aihealueet laajenevat jonkin verran, mutta sisustuksellinen sisältö tulee olemaan pääosassa edelleen myös jatkossa. :)<br />
<br />
Minullakin projekti jatkuu vielä, kiinteytyksen ja painonhallinnan muodossa. Olen jojoillut painoni kanssa koko aikuisikäni, joten tunnen oman tyylini ja tiedän että saatan sortua herkutteluun ja ylensyömiseen, vaikka saisinkin pidettyä painon 50kg tovin. Yritän keskittyä muuttamaan omaa ajattelutapaani syömisten suhteen ja sitä kautta löytämään henkisen tasapainon, joka auttaisi ehkäisemään jojo-ilmiön tulevaisuudessa. 🙂 En enää ikinä anna itselleni lupaa repsahtaa tuolla tavalla, mitä viime vuosina on ollut. :)<br />
<br />
Tsemppiä sinullekin omaan projektiisi ja painonhallintaan! ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Mukavaa sunnuntaita! 🙂
Ihan huippua! ♥ Olet kyllä taputukset ansainnut! 🙂 Siinä on tavoitetta muillekin!
J: Kiitoksia ihanainen! ♥ ♥ ♥ Sinäkin pystyt, jos minäkin pystyin. 🙂 Elämäntaparemontti muuttaa oikeasti vointia parempaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten suosittelen kyllä tarttumaan härkää sarvista. 🙂 Vaikeaa se yleensä on, mutta jokaisen kyyneleen ja hampaankiristyksen arvoista. Ja välitavoitteet on tärkeitä, sopivissa erissä ja realistisesti asetettuna ne oikeasti helpottaa, jos pudotettavaa on paljon. :)<br />
<br />
Ja muista hemmotella itseäsi välillä!!! ♥ ♥ ♥ ♥
Eikä! Ihan mieletön saavutus!!! ♥ ♥ ♥ Mahtavaa miten oot saanu ittes kurriin! Hyvähyvä Miia!! ♥ ♥ ♥ Mullaki on hitsin paljon ylipainoa muttaku ittekuri ei riitä..vielä (tekosyy) 😀 Ne twixit ja suklaa-kermapullat on vaan niin hyviä! 😀 Kolmisen vuotta kertyny ylimäärästä ku sairaslomalla oon mutta kyllä mie vielä joku päivä kans :D<br />
Isot Onnittelut vielä tästä mielettömästä saavutuksesta ja jätti-isoja haleja! Mie oon niin ylpeä sinusta Miia ♥ ♥ ♥
Meän Satu: Hih, kiitoksia sinulle Satu! ♥ ♥ Sinun viestit on aina niin ihania, kiitos että olet olemassa! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Suklaa oli minunkin paheeni ja uskon että en ole edelleenkään päässyt siitä kokonaan eroon. Jos nyt alkaisin herkuttelemaan, voisi mopo lähteä käsistä ja puolen vuoden kuluttua huomaisin painavani taas sen 73kg. Koettu on tuokin pari kertaa nimittäin. :)<br />
<br />
Siksi tavoitteenani onkin tehdä tästä uudesta terveellisemmästä ruokailutottumuksesta elinikäinen kumppani itselleni ja oikein iskostaa päähäni että ruokaa syödään hengissä pysymiseen ja satunnainen herkuttelu on sitä itsensä hemmottua, joka ei saa olla kuitenkaan päivittäistä. 🙂 Pahimmillaan olen oikeastaan elänyt herkutellakseni, odotin vain aina iltaa jotta pääsen mussuttelemaan 2000 kalorin edestä suolaista ja makeaa tuohon sohvan nurkkaan. :)<br />
<br />
Mutta kyllä se sinultakin onnistuu, kun aika on oikea ja olet henkisesti siihen valmis. 🙂 Minulta paloi päreet viime uutena vuotena niin pahasti, että se oli itselleni wake up call ja muutoksenpyörä nytkähti liikkeelle. :)<br />
<br />
Ihanaa sunnuntaita teille molemmille ja kisuille myös! ♥ ♥ ♥
Heipparallaa ja rutkasti onnea saavutuksestasi.Olen itse joskus pudottanut 21kg painonvartijoiden pisteillä ja tiedän se ei ole helppoa.Rakastan blogiasi ja se melkein ensimmäinen lukuhetkeni aamuisin ja vielä illan tunteinakin kurkkaan ootko jaksanut kirjoitella ja aina oot.Olet upea ihminen ja sisustustyylisi omani kaltainen.Olen paljon "matkinut" sinua,anteexi,vaikka tiedän sinä et kuulu niihin ihmisiin,jotka pahastuu.En minäkään.Meillä ja nyt kaunis valkoinen koti,sun Blaze tuoli ja hopeatyynyt,tam tameja joka puolella valkoisena ja kromina,ym ym.Ihanaaaa!Kiiltävää valkoista.Valkoinen kuusi odottaa valkoisia ja hopeisia palloja,pian on se aika.Kuusi mulla on ollut jo monta vuotta ja kylmänvalkoisten ledien kanssa maailman kaunein minusta.<br />
Ihanaa sunnuntaita sinulle ja perheellesi ja kaunis kiitos ♥
Jessica: Kiitos sinulle Jessica kivoista kommenteistasi, joilla olet minua aina piristänyt! ♥ ♥ ♥ Painonvartijoiden pisteytysmenetelmästä olen kuullut pelkkää hyvää, upea juttu että sinullakin on onnistunut pudotus takana! WE ROCK, GIRL! :)<br />
<br />
Minua ei haittaa lainkaan, että sisustustamme "kopioidaan" tms. 🙂 Se on vain pelkästään hienoa ja imartelevaa, että saan jakaa teille ideoita ja vinkkejä, jotka sitten hyväksytte osaksi omaan kotiinne. 🙂 Ja se onkin yksi tärkeä osa blogini kirjoittamista, että saan jakaa teille samanhenkisille ja samoista asioista kiinnotuneille omia suosikkejani ja itseäni kiinnostavia tuotteita. 🙂 Ja minäkin ammennan paljon inspiraatiota muista blogeista, joten tämä on aika luonnollinen jatkumo sitten. 🙂 Olet ihana! ♥ ♥<br />
<br />
Kivaa sunnuntaita teille myös ja kiitos vielä kerran! ♥ ♥ ♥ *halaus*
Anne: Kova on ollut taival tässä kilokamppailussa ja se jatkuu vielä pitkään. Nyt painonpudotus vaihtuu kiinteyttämiseen ja elintapojen säilyttämiseen. Jojoilijana tiedän, kuinka huomaamatta se repsahdus tapahtuu takaisin vanhoihin huonoihin tapoihin. Sihen minun täytyy kiinnittää erityisesti huomiota, jotta paino enää nouse. 🙂 Mutta uskon että kun toisen vuoden vielä keskityn terveellisesti syömiseen, niin se alkaa tulla luonnostaan ilman erillistä panostusta. :)<br />
<br />
Minulla tämä vähennysprojekti on ollut kokonaisvaltaista. Hihii 🙂 Olen karsinut turhaa tavaraa, turhia vaatteita ja turhaa painoa. 🙂 Karvaita kyyneliä on vuodatettu, mutta on tämä kyllä ollut jokaisen inhottavankin hetken arvoista. :)<br />
<br />
Kiitos sinulle Anne! (lähetän virtuaalisen motivaatiokärpäsen täältä sinulle! :))
Wau! Onneksi olkoon! Itsellä on tällainen tilanne.. olen 160 cm pitkä ja painoin synnyttämään lähtiessä 85 kg. Nyt vauvan ollessa 4 kk, painan 71 kg. Kaikki tähänastiset kilot on lähteneet itsestään, suurin osa jäi jo sairaalaan ja nyt onkin tarkoitus laihtua äitiysloman ja hoitovapaan aikana noin 8 kiloa lisää. Sen verran painoin kun menimme naimisiin neljä vuotta sitten ja silloin olin tyytyväinen ulkonäkööni vaikken mikään langanlaiha ollutkaan. Ja vaikka kiloja lähtisi hieman enemmänkin niin ei haittaa. Olisi kiva palata syksyllä töihin paljon laihempana. Toivottavasti suunnitelmani pitää olen nimittäin aivan kamala herkkuperse…
Nina: Sinulla oli sama synnytystilanne kuin minullakin, tosin itseltäni ei jäänyt sairaalaan mitään vaan tulin vielä pari kiloa painavampana takaisin. 🙂 Itse sain painon laskemaan myös raskauden jälkeen ja kun se noin 64kg se alkoi nousemaan takaisin ylös. Aloin herkuttelemaan päivittäin ja muutenkin söin kuin hevonen. Paino sahasi 64 – 74kg välillä ja lopulta kyllästyin tuohon ja päätin että nyt saavat kaikki kilot kyytiä ja viimeisen kerran. :)<br />
<br />
En olisi uskonut että tämä päivä oikeasti koittaa, mutta niin vaan koitti ja nyt on olo uskomaton. :)<br />
<br />
Tuo 8kg on vielä kohtuullisuuden rajoissa, eikä ole mahdotonta alkuunkaan. Kovaa työtä ja itsensä piinaamista se tulee olemaan, mutta vaiva palkitaan kyllä lopulta yleisellä tyytyväisyydellä. :)<br />
<br />
Herkkujen kanssa voisit miettiä itsellesi parhaan tavan toimia, voisiko niitä korvata terveellisemmillä vaihtoehdoilla vai lähteekö mopo liian helposti käsistä? Vai teetkö saman katastrofaalista kidutusta olevan herkkulakon, jossa mennään ääripäähän ja nollatoleranssiin? Minulla tuo oli ainoa oikea vaihtoehto, koska itse olin niin pahasti addiktoitunut herkutteluun ja pizzaan. :)<br />
<br />
Paljon tsemppiä sinulle Nina! ♥ ♥ ♥ Täältä löydät vertaistukea, jos tuntuu että motivaatio katoaa tai suklaaherkut houkuttelee liikaa. 🙂 *halaus* ♥ ♥ ♥
Huiij! 23 kiloa on ihan tajuton määrä! Suuret onnittelut! Mulla on kyllä aina ollu sinusta tosi hoikkanen mielikuva.
Kirpparikeiju: Kiitoskiitos! ♥ ♥ ♥ Minulla onneksi oli rasvavarasto kertynyt pääasiassa reisiin ja rintoihin, joten vaikka olin hirmuinen pullukka, näytin silti oikealla pukeutumisella ihan ok:lta. Moni ei olisi uskonut minun painoa todeksi, koska olin aika hyvä rasvan piilottaja. :)<br />
<br />
Mutta nyt olo on paljon parempi kaikinpuolin ja syynä laihduttamiseen oli ulkonäön lisäksi myös terveys ja hyvinvointi. Ja voi vitsit, olen niin onnellinen uudesta minästäni. :`) Ja pidän siitä kiinni kynsin ja hampain koko loppuelämäni. :)<br />
<br />
Ihanaa sunnuntaita! ♥
Eksyin tänne ensimmäistä kertaa ja heti täytyy onnitella. Olet tehnyt upean urakan sekä kehollesi että mielellesi. Näissä kuvissa näytit juuri sopivan naiselliselta. Onnittelut!
Avsa: Kiitos sinulle Avsa ihanasta kommentistasi! ♥ ♥ Kova työ on tehty ja lopputulos on paras palkinto mitä maailmasta löytyy. Normaalipainoinen ja terve minä, ja ensi vuosi otetaan vastaan paljon iloisimmissa merkeissä kuin viime kerralla. :)<br />
<br />
Toivottavasti tulet visiitille toistekin! :)<br />
<br />
Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita! ♥
Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas: Sulla on ihan järjettömän kaunis vartalo ja nyt kun kerroit kuinka paljon olet nähnyt vaivaa sen eteen, arvostan sinua suuresti ♥ Onnea upeasta suorituksesta! Ja kiitos ihanasta blogista, tällaiset henkilökohtaisemmatkin jutut ovat tervetulleita, ne antavat lisää seilua kirjoituksillesi.<br />
<br />
Itse omistan laatikkopepun, joten voin vai haaveilla tuollaisesta ihanasta päärynäisestä ;)<br />
Mulla on lähtenyt noin 18kg raskaus/mässykiloja, vielä olis viimeiset 5kg jäljellä. Tai voi olla että vielä pari siitäkin pitäis ottaa, mut toi ois sellainen hyvän olon paino.. Mutta on ne viimeiset 5 kg vaan tiukassa. Ja kun maha roikkuu raskauden jäljiltä, näyttää se 5 kg enemmältä kuin se onkaan.. <br />
Onko mitään tehovinkkiä siihen viimeiseen vitoseen?<br />
<br />
Hassua muuten huomata kuinka moni muu kamppailee tämän saman asian kanssa 🙂
Neiti Sievänen: Kiitos kommentistasi, veti minut aivan sanattomaksi. :´) Snif. 🙂 Olen luonnostani aika pyöreä, reisien muoto ja pyöreät posket ovat aina tehneet minusta pyylevän näköisen, vaikken olisi ylipainoinen ollutkaan. Tuo kuvissa näkyvä on tulosta kamalasta rääkistä, jonka vuoksi olen vuodattunut hikeä ja kyyneliä ämpäri kaupalla. 🙂 En ole täydellinen ja tiedostan sen itsekin. On moooonta asiaa mitä omassa ulkonäössäni muuttaisin, mutta olen viimein tyytyväinen kokonaisuuteen ja hyväksynyt itseni tälläisenä. :)<br />
<br />
20-vuotta elämästäni haaveilin kapeita ja pitkistä sääristä ja tuskailin sisäreisiläskin kanssa. Totuus vaan on se, että vaikka olisin maratonjuoksija ei reisistäni tule koskaan ohuita ja mallimaisia. Tämän asian hyväksyminen vei suuren painotaakan harteiltani ja ehkä sekin helpotti tätä laihdutusprojektiani koska päämääräni ei enää ollut mahdotonta saavuttaa. :)<br />
<br />
Laatikkopeppua kannattaa syvyyssuunnassa treenata, eli keskittyy pakaralihaksen treenaamiseen. Sen lisäksi muotoilevat alushousut jalkaan ja onneksi niitäkin saa nykyään kauniita malleja, jotka eivät ole mummomaisia. Pukeutumisella voi myös fuskata jonkin verran, korostamalla vyötäröä. :)<br />
<br />
Viimeiset kilot olivat minullakin tiukassa. Vatsaröllykkä roikkui pitkään löysänä makkarana alushousun reunan kohdilla. Siihen auttoi parhaiten nuo staattiset vatsalihasliikeet, eli kyynärnojaan lattialle ja nostat itsesi punnerrusasentoon (niin että maahan koskettaa vai kyynerpää-kämmen osa ja varpaat). Siinä olet paikoillaan ja täriset niin kauan kuin vaan ikinä pystyt ja pari sekunttia päälle. Tuo tehoaa totisesti koko keskivartaloon. 🙂 Parissa viikossa huomaat jo eron kun vatsalihakset kiristyy ja vetää automaattisesti pömppöä sisäänpäin. Samalla se viimeinen makkara alkaa pienentyä. :)<br />
<br />
Iho palautuu paljon hitaammin kuin rasva sulaa, joten löllö-efektiltä ei voi välttyä. Mutta kun painon saa pidettyä kurissa niin se ihokin kutistuu kyllä ajan kanssa. Kuulin kerran ammattilaiselta, että iho palautumiseen menee noin vuosi. Eli minullakin iho kiinteytyy ja kutistuu vielä vuoden tästä hetkestä eteenpäin, jos painoni ei enää nouse. Kuivaharjaus auttaa myös ja nopeuttaa tuloksien näkymistä. :)<br />
<br />
Toivottavasti vinkeistäni on apua! ♥ IHanaa sunnuntaita! 🙂
Hih, mulla alko tänään jouluun asti kestävä herkkulakko sun inspiroinnin jälkeen! Mä oon kans sellainen on/off tyyppi, et tää on paras tapa. Ja eilen lankutin lattialla, kun tein tytölle iltapuuroa 🙂 Sainpa sitten 13kg lisäpainon selän päälle, ku tyttö ihmetteli et mitä se äiti touhuaa :D<br />
<br />
Kiitos paljon vinkeistä ja esimerkin näyttämisestä 🙂 Mutta yhtä asiaa mä en nyt ymmärrä.. Miks ihmessä sä korvasit herkut just sillä viilillä? Onko siinä joku taika mitä mä en ymmärrä? Meinaan, että ei kyllä tulis mieleenkään tollanen vaihtoehto! :D<br />
<br />
Ja mun mielestä just sun reidet on kivat, mä en oo koskaan haaveillu tikuista, vaan muodokkaasta ja urheilullisesta kropasta 😉
Neiti Sievänen: Ihana! ♥ Mekin miehen kanssa lankutetaan täällä kotona ja tyttö on seurannut esimerkkiä perässä. Tytöllä vasta huippukunto onkin. Hihii 🙂 Tuo lisäpaino on tosi hyvä, tuntuu kyllä jokaisessa lihaksessa tärinää. Olen käyttänyt tyttöä myös muissa liikkeissä vastuksena, toimii aika hyvin. :)<br />
<br />
En tiedä mistä sen viilin keksin, ehkä siksi että söin viiliä joskus vuosia sitten myslin kanssa… 🙂 Ja se tekee mun vatsahaavalle hyvää, se on myös yksi syy. 🙂 On muuten vatsakin ollut hyvässä kunnossa viime aikoina, ei ole niin pahasti korventanut kuin aikaisemmin.<br />
<br />
Kiitos rakas! ♥ ♥ Tuo lämmitti mieltä suuresti. 🙂 Reisikriisistä 20-v kärsineenä tuollainen palaute on kuin sokeria sielulle. ♥ ♥ ♥
voi,onnittelutihan mielettömästä suorituksesta!!ihan mieletöntä,että onnistuit:)<br />
<br />
katoin noita sun kuvia ja totesin,että oot ihan samanmallinen kuin minä.tunnistin nuo polvien päällä olevat sivulihakset;)<br />
mulla kertyy kans reisiin ja peppuun ja vyötärö pysyy hoikkana.nyt on kesäkuntoon projekti menossa ja peppu olis tarkoitus saada 'nousemaan',vähän lihaksia vatsaan ja käsivarsiin:)<br />
vaakaa en niinkään tuijota,koska tiedän että olen normaalipainoinen.sain taas lisää pontta sun saavutuksesta!<br />
oot niin ihana,kun vastaat kaikille niin ystävällisesti,että mä monesti ihan liikutun:)<br />
Saanko olla uteliasja kysyä,että minkäkokoiset vaatteet sulla on nyt käytössä?
anu: Kiitoksia Anu! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Olen tuskaillut reisieni kanssa lähes koko ikäni. Reisien muoto saa minut näyttämään persjalkaiselta, vaikka jalkojen ja selän mittasuhteet ovat sopusuhtaiset ja jalat ovat sentin pidemmät kuin selkä. 🙂 Minulla on tuo ylävartalo nyt aika rimpula ja keskityn saamaan hieman lihaksia lisää, jotta kokonaisuus olisi sopusuhtaisempi. Vaatekokoni on vaiheteleva ja riippuu merkeistä ja materiaaleista. Zaran stretsaavat farkkulegginsit ovat kokoa 34 tai 36, 34 on reisistä hieman tiukka ja 36 on alaselästä / vyötäröstä hieman väljä ja tarvitsee vyön, etei housut lähde roikkumaan. 🙂 Ylävartalo on kokoa 32, mutta tuon kokoisia kivoja vaatteita ei löydy juuri mistään joten käytän sitten kokoa 34. Mekoissa menee koko 32 tai 34 / xs. Mangon XS kokoiset mekot ovat tosin nyt hieman retkuja päällä ja roikkuvat pikkuisen. Takeista menee koko XS ja joissain malleissa koko XXS olisi paras. <br />
<br />
Kiitos sinulle Anu ihanasta kommentistasi! ♥ ♥ *iso halaus*
Itselläni on raskas tunne oman kehon kanssa, vaikka ylipainoa ei varsinaisesti olekaan. Mutta parin-kolmen kilon lihominen on tehnyt sen, että olo on raskas ja epämukava kehon kanssa – varsinkin kun yrittää pukea vuoden takaisia vaatteita päälle. Ja kehonmittauksen jälkeen olen järkyttynyt rasvaprosentista ja lihaksittomuudestani. Siispä tavoitteeni on saada 3 kiloa tiputettua painoa, ja muuntaa rasvaa lihakseksi – mutta saamarin saamaton olen. Tarvitsisin selkeät vinkit miten edetä. Ainakin asenne pitäisi saada kohdilleen ja uskoa että saan itseäni niskasta kiinni 🙂 Ps. Hienoa, että olet saanut itsesi haluamaasi pisteeseen – tosi hoikka olet 🙂
Katja: Parin kilonkin painonnousu tekee jo olon tukalaksi. Minulle joskus verrattiin painonnousua siihen, että laittaisi repun selkään ja sinne ylimääräistä painoa vastaavan määrän vesipulloja. Kun päivän on kulkenut ja puuhaillut se reppu selässä, huomaa hyvin millainen merkitys sillä on kokonaisvaltaisesti. En voisi kuvitellakaan nyt käveleväni rappusia pitkin viidenteen kerrokseen 23kg kuorma päälläni. Huh. :)<br />
<br />
Vanhat vaatteet ovat hyvä mittari, kun ne alkavat kiristää ja olla epämukavia päällä, on aika tehdä pieni korjausliike. Usein se onkin muutaman kilon painonnousu, josta on suht helppo päästä eroon. :)<br />
<br />
Tuohon rasvaprosenttimittaukseen itsekin suunnittelin meneväni ja olen jo varautunut hurjaan lukemaan. Laihakin voi olla rasvainen, ja siksi minusta on tärkeää pyrkiä lihasten huoltoon ja sitä kautta ylimääräisen rasvan karkoittamiseen. Itseäni pelottaa eniten sisäinen rasva ja kolesterolitasot, koska suvussamme on paljon sepelvaltimotautia ja sydänongelmia ja minullakin on kolesterolit olleet koholla usein. Rytmihäiriöistä olen kärsinyt myös, tosin ne ovat tietääkseni olleet vielä harmittomia toistaiseksi. Sivuääni todettiin minulla jo lapsena ja senkin vuoksi on tärkeää huolehtia omasta fyysisestä kunnosta ja terveydestä. Syitä omalle terveellisemmälle ja kevyemmälle elämälle on siis monia. :)<br />
<br />
JOkin kunto-ohjelma voisi olla toimiva ratkaisu, kuntosaleilla saa ilmaisen kunto-ohjelman tehtyä (myös edullisimmissa paikoissa, joissa ei jäsenyyksistä tarvitse maksaa). Muksujen kanssa rivakkaa rataslenkkeilyä päivittäin niin se ainakin kuluttaa jonkin verran ja aineenvaihdunnan vauhtiin. Kotijumppa on myös toimiva konsti, vaikkakin siihen päivittäin ryhtyminen saattaa olla vaikeaa. 🙂 Staattisia vatsalihaksia suosittelen kaikille, koska siinä tulokset ovat aika nopeita ja timmimpi olo tulee jo parissa viikossa. Se ei vie aikakaan kuin minuutin verran / kerta ja jos kaksi kertaa päivässä tekee niin se on vielä mahdollista kiireenkin keskellä. :)<br />
<br />
Itse saatan esim pyykinpesukonetta täyttäessäni käydä kyynernojaan kylpyhuoneen lattialle ja ottaa itselleni aikaa sen minuutin pari siinä. Tyttökään ei aina huomaa kun mamma pistää lattialle lankku-asentoon. Hihiii 🙂
Kiitos vinkeistä 🙂 Minullakin kolestori näytti ikävän alkuisia tuloksia 😛 Kyllä nyt on ryhdistäydyttävä. Pohdintaa aiheuttaa se, että periaatteessa elämässäni ei ole isompia muutoksia tullut esim. ruokavalion ja liikkumiseen suhteen, niin mistä lähden liikkeelle muutoksessani – että mikä nostattaa painoa. Liikunkin samanlailla, pari krt viikossa tanssissa. Ja onko se tämä ikä ja hiljalleen hidastuva aineenvaihdunta 😀 Ääh, en tiedä. Lihaskunto treeniä ainakin pitäisi lisätä ja nimenomaan ajan puutteen vuoksi se täytyisi tapahtua koti-oloissa – kahvakuula odottaa tuossa vieressä mutta piiskaaja puuttuu 😀
Katja: Tuo kolesteroli on kyllä varsinainen vaiva, hoikillakin kun se voi olla korkealla. Minulla oli kolesterolit 5,5 mikä on aika paljon, onneksi olen saanut sen nyt laskemaan vaikka se saisi olla vielä hieman matalammalla. Ikä varmasti tuo omalta osaltaan muutoksia, varsinkin aineenvaihduntaan olen sen kuullut vaikuttavan. Itse olen kohta 30-v ja huomaan, että omakaan elimistöni ei enää ihan samalla tavalla toimi kuin 5-vuotta sitten. Pidä ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa viikon ajan, niin siinä varmasti selviää mikä on muuttunut jos on. Se voi olla yksi pienikin asia, jonka unohtaa kokonaan kun alkaa miettiä syömisiä ja juomisia. :)<br />
<br />
Kahvakuulatreeniä olen itse harkinnut ja mietinkin parhaillaan pitäisikö kotiin ostaa pienet painot. Kuntosalin suhteen olen aika arka, en koe sitä omanlaiseksi treenaamiseksi, vaikka olisi kyllä hyvä lähteä salille hikoilemaan. Kotijumppaan on vaikea ryhtyä ja saada itseään niskasta kiinni, kun mielummin vain istuisi sohvalla. 🙂 Mutta se on kyllä toimiva liikuntamuoto myös, jos vaan säännöllisesti kotona jumppailee. :)<br />
<br />
Nyt mie piiskaan täältä sinuu!!!! HUomenna sitten, pieni testitreeni kahvakuulalla. 🙂
Onnea sydämestäni! Itse olen muutama vuosi tiputtanut yli 30 kg ja uskon että nautit nyt elämästäsi! Olet sen ansainnut 🙂
Päivi: Kiitos sinulle Päivi ihanista sanoistasi! ♥ ♥ ♥ Sinullakin on hurja pudotus takana, joten onnea myös sinulle kovasta ja onnistuneesta työstä! ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Tämä on todella hurja muutos ollut minulle ja olen muutenkin tämän vuoden aikana oppinut itsestäni uusia asioita. Olen niin tyytyväinen, että ryhdyin tähän projektiini ja sain sen vielä onnistuneesti päätökseen, vaikka vaikeaa oli. 🙂 <br />
<br />
Nyt aion pitää uusista elämäntavoistani kiinni ja huolehtia itsestäni enemmän ja paremmin. En enää koskaan tahdo joutua tuohon rääkkiin uudestaan ja toivon että muistan koko lopun elämääni tämän vaiheen elämästäni ja otan opikseni. :)<br />
<br />
Ihanaa joulunodotusta sinulle Päivi! ♥ ♥ ♥
Voi miten upeaa!! Paljon onnea, voit kyllä olla ylpeä itsestäsi 🙂 <br />
<br />
Aivan ihana blogi, upea koti! Sain hurjan määrän inspiraatiota meidän kotiamme varten 🙂 Tuo harmaa seinä näyttää täydelliselle, sen sävyiselle mitä olemme miettineet. Voisitkohan sanoa, että mitä maalia ja sävyä se tarkalleen ottaen on? Kuvien perusteella se on juuri sellainen ihana sinertävä harmaa, vihertävää emme haluaisi. Iso kiitos, jos jaksat auttaa! :)<br />
<br />
-Katja
Katja: Kaunis kiitos! ♥ ♥ ♥ Fiilis on todella mahtava ja sanoinkuvaamattoman onnellinen. Ja olen myös ylpeä itsestäni, koska en olisi uskonut pystyväni tähän vaikka määrätietoinen olenkin. 🙂 <br />
<br />
Ihana kuulla, että löysit inspiraatiota teidän kotiin. 🙂 Tämä on ihan parasta palautetta mitä ikinä voin bloggaajana saada! KIITOS! ♥ Meidän seinät on kaikki samalla sävyllä maalattu viime kesänä, sävy on Tikkurilan X487 nimeltään Laasti. Maali on harmahtavan beige, josta tuon beigen osuus on hyvin neutraali. Itse kuvaisin tuota sävyä haaleaksi hiekaksi, jossa hopean hohtoa. Jos päädytte samaan sävyyn, suosittelen mattapintaista maalia (esim Tikkurilan Harmony). Mattapinatisena maalisävyn pehmeys korostuu ja se on ihanan täyteläinen. Maali on muuten märkänä paljon tummempaa kuin kuivuttuaan, sitä ei kannata säikähtää. 🙂
Voin hyvin kuvitella! Minulla ei ole itsekuria juuri nimeksikään, arvostan saavutustasi suuresti :)<br />
<br />
Oi ihanaa, kiitos avusta! Nyt tiedän, mitä lähdemme hakemaan 🙂 Jään ehdottomasti seuraamaan blogiasi, olen aivan ihastunut tyyliisi sisustaa! 🙂
Katja: Ihana kuulla! 🙂 Ja kysyä saa mitä vaan, jos tulloo kysyttävää. :)<br />
<br />
Ihanaa sunnuntaita! ♥ ♥
Vaikka onnittelinkin sinua jo toisaalla, niin kirjoittelenpa vielä tähänkin onnitteluni… Onnea Miia todella hienosta suorituksesta (ollaan muuten vielä kaimojakin, jos niitä yhtäläisyyksiä haetaan, minä tosin yhdellä iillä). Mieletön suoritus ja rautainen itsekuri sulla tuon totaalikieltäytymisen suhteen. Mä olen kokeillut molempia tyylejä, herkkupäivää ja totaalikieltäytymistä, ja tuo jälkimmäinen toimii minullakin. Molemmissa olen repsahtanut kyllä, mutta herkkupäivässä on niin helppo lipsua tällaisen ahmatin kuin minä. Helposti saa yhtenä päivänä syötyä viikon edestä herkkuja… rajaa on vaikea vetää, että missä kulkee kohtuus! Itse kaipailisin sinulta vielä postausta mitä söit vaikkapa ensimmäisen 4kk aikana, minkälaisista aterioista päiväsi koostui ja mistä ruokamääristä. Itselläni ei taida enää olla hajuakaan siitä mikä on normaalia…
Kuvitelmia: Hihiii, meillä on niin paljon samaa… ollaankohan oltu entisessä elämässä kaksosia??? 🙂 Hihiii<br />
<br />
Minulla oli tosi tiukka startti, se oli minulle paras koska olen niin kärsimätön ja usein aikaisemmat laihdutusyritykseni kaatuivat siihen, että tuloksia ei näkynyt eikä kuulunut. 🙂 Söin alussa max 700 kaloria / päivä, joka on niin vähän etten voi suositella sitä kenellekkään täysijärkiselle. 🙂 Ihan hullun touhua tuollainen kitkutus, mutta sain hyvän startin ja siitä oli helppo jatkaa. Söin ihan normaalia kotiruokaa, mutta laskin ettei kalorit mene yli 700 ja kaikki herkut jätin pois sekä leivän myös ensialkuun. Jos heikotti niin söin banaanin. 🙂 Mutta tuohon 700kcal mahtuu onneksi ihan hyvin ruokaakin, joten ihan kamalasti en riutunut kumminkaan. Sitten kun lisäsin kotijumppaa niin söin vastaavasti enemmän. Yritin pitää alussa energian saannin -500kcalorissa energiankulutukseen nähden. :)<br />
<br />
Omaa kroppaa pitää kuunnella ja jos ei ole tottunut noin rankkoihin dieetteihin, niin missään nimessä en suosittele edes kokeilemaan tuota minun tyyliä. Minä olen jojolaihduttajana ehtinyt kokeilemaan vaikka millaisia kuureja ja osaan tunnistaa omasta olotilastani mikä menee liian pitkälle ja milloin pitää tankata. :)<br />
<br />
Minulla herkuttelun kanssa ei ollut mitään tolkkuja ja rajoja en saanut pidettyä vaikka ne asetin itselleni tuhat kertaa. Siksi minun oli pakko lopettaa herkut kokonaan ja alussa se oli aivan järkyttävää. Öisinkin mietin vain Dumle snackseja ja mozzarella-pizzaa ja olin valmis jättämään koko homman kesken. Mutta onneksi en jättänyt, sillä nyt ei enää edes tee mieli herkkuja, lainkaan. :)<br />
<br />
Onneksi olkoon saavutetusta tavoitteesta! Hurjasti olet tehnyt työtä ja sen tiedän, koska samaan aikaan projektimme aloitettiin. Minäkin oon niin pitkälle päässyt, että tiedän mistä puhut. Matkaa on vielä pikkuisen jäljellä, mutta enää ei ole kiire minnekään sillä pystyn jo elämään itseni kanssa. Voin valita kaupasta vaatteita aiempaa monipuolisemmin ja pitkästä aikaa paras juttu sattui eilen, kun tuttuni ei tunnistanut minua vaikka seisoi vieressä. Olin kuulema muuttunut niin paljon ja edukseni vielä. 🙂 <br />
<br />
Ihanaa Miia, oot ollut tosi reipas ♥ ♥ ♥
Irina: Kiitos sinulle Irina ja onnittelut omasta onnistuneesta kevennyksestäsi! 🙂 Ei olisi alkuvuonna uskonut että me onnistutaan tässä, mutta niinpä vaan kävi. 🙂 Tuo tunne on ihana, kun voi vapaasti valita mitä päällensä laittaa, eikä pukeminen ole enää sellaista hikistä puuhaa ja sulloutumista. :)<br />
<br />
Tuo tekee kyllä mielelle hyvää, kun muutoksen huomaa ulkopuolisetkin. Se motivoi jatkamaan uurastusta. :)<br />
<br />
IHanaa iltaa sinulle Irina ja paljon tsemppiä loppurutistukseen! ♥ ♥ ♥
Karoliina: Minusta raskauden aikana saa olla itselleen suopea ja herkutellakin vähän huolettomammin. 🙂 Eikä missään nimessä kannata ottaa stressiä kiloista. Kuuntele omaa kroppaa ja liiku sen verran kun tuntuu hyvältä. ♥ ♥ ♥ Sitä ehtii sitten vauvan kanssa touhuta ja jumppailla. 🙂 Ja vauvajumppa onkin tosi ihanaa, mammat tykkää ja vauvat kanssa. 🙂 Minusta raskausaika on kivuista ja vaivoista huolimatta ihana kokemus ja silloin jos koska kannattaa nautiskella. Jälkikäteen odotusajan ihmeellisyys korostuu ja vaikka oma raskauteni oli todella vaikea ja rankka, ikävöin silti sitä ja nyt jos pääsisin ajassa taaksepäin niin nauttisin siitä paljon enemmän. :)<br />
Toki herkkuja ei ylenpalttisesti kannata raskaanakaan syödä, mutta pieni makoisa hetki päivässä tekee vain hyvää. ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Ihanaa odotusaikaa sinulle Karoliina ja hyviä vointeja! ♥ ♥ ♥
Kiitos muru ♥ Sullekin kiinteytymistsempit! 🙂
Irina: ♥ ♥ ♥
Kiitos ihana Miia, että jaoit tämän meidän kanssa! Ja Onnea mahtavasta suorituksesta!!! Tämä postaus jos mikä innoittaa myös itseni samaiselle taipaleelle ja taidan napata nuo jumppavinkit saman tien käyttöni.
Miasa: Kiitos sinulle kivasta kommentistasi! ♥ ♥ ♥ Minusta on todella hienoa, jos voin toimia inspiksenä sinulle. Jos motivaatio lähtee kesken kaiken karkuteille, niin minulle voi aina laitella viestiä! Tsemppaan mielelläni ja jaan kaikki omat niksini eteenpäin. :)<br />
<br />
Ihanaa sunnuntain jatkoa ja tunnelmallista joulun odotusta! ♥
Vau, ihan mahtavaa!! Onnittelut upeasta urakasta! :)<br />
Itselläni pituus/paino suht ihanteellinen, mutta terveelliset elämäntavat ihan pepullaan. Tämä kyllä kannustaa jatkamaan urheilemista säännöllisemmin ja paaaljon useammin, jotta pöhöttynyt olo katoaisi.
Kristiina: Kiitoksia! ♥ ♥ Omasta ulkonäöstä ja terveydestä kannattaa huolehtia, ihan siksikin ettei tarvitse koskaan ikinä alkaa samanlaiseen laihdutusurakkaan kuin minä. 🙂 Tuo staattisien vatsalihasten tekeminen on aika hyvä kurinpalautus pöhöttyneeseen oloon ja pömpöttävään ruokamasuun. 🙂 Ja mitä paremmassa kunnossa olemme, sen terveemmän elämän ehkä saamme. :)<br />
<br />
tsemppiä sinulle myös elintapojen kohennukseen ja parempaan oloon! ♥ ♥ se on vaivan arvoista. 🙂
Sä olet kyllä Miia uskomaton nainen! Ei voi muuta sanoa… Itse olen juustonaksuriippuvainen ja pystyn helposti mättämään 250 gramman pussin illassa sisuksiini. Olen jopa niin mustasukkainen juustonaksuistani, että jätän pussin avaamatta vieraiden läsnäollessa, jotta minun ei tarvitse jakaa niitä muiden kanssa! Hullua, tiedän… Juustonaksut ovat onneksi ainoa todellinen paheeni, makeita juttuja en edes himoitse. On kyllä ihailtavaa, että olet pystynyt kieltäytymään kokonaan herkuista! Minunkin täytyisi löytää kultainen keskitie. Vaikka tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tasaisena pysyvään kokooni (162cm, 53kg), niin iän karttuessa naksut varmasti kertyvät vyötärölle…<br />
<br />
Ihanaa sunnuntaita! Sinunalaisiasi ihmisiä pitäisi olla enemmän ♥
Jossu: Oih, juustonaksut… omnomnom. 🙂 Minulle ei enää riittänyt yksi pussi vaan piti olla sekä tavallisia juustonaksuja että nacho cheese ballseja ja vielä dippiäkin päälle. Minä myös pihtasin omia naksujani ja pyrin aina mäyssyttämään ne omassa rauhassa, ettei kukaan tule varkaille minun pussiin. 🙂 Mikähän niissä sukkamehun hajuisissa naksuissa onkaan niin täydellisen makoisaa? 🙂 Ne on minun lemppari sipsejä, joista olen pysynyt erossa onneksi viime aikoina. Ai niin, käännän nyt oikein veistä haavassa, mutta nacho cheese balls pallukka ja broadwayn sipsi samaan aikaan suuhun, OMG mikä makunautinto ja yhdistelmä. ♥ ♥ ♥ Nyt on pakko hillitä mielikuviani, sillä kohta en saa tuota Homer Simpsonin kuolareaktiotani loppumaan. :)<br />
<br />
Ihanaa sunnuntaita sinulle myös Jossu! ♥ ♥ Ja kiitos, olet ihana ihminen! ♥ ♥ ♥ :)<br />
*iso lämmin halaus*
Onnea saavutuksesta! Olet kyllä tosi hoikan näköinen! Sain tästä ihan mielettömän inspiksen itselleni, joten suuret kiitokset!! Blogisi on kaikin puolin ihanaa luettavaa ja kaunista katseltavaa :)!
Heedu: Kiitos sinulle Heedu kivasta kommentistasi ja kauniista sanoistasi! ♥ ♥ ♥ <br />
<br />
Paljon tsemppiä ja onnistumisen hetkiä!!! :)<br />
<br />
Ja kivaa sunnuntai-iltaa! ♥ ♥
Vau, onneksi olkoon saavutuksestasi! Olen blogiasi nyt noin puolisen vuotta lukenut, tykkään kovasti sisustuksenne yhteneväisyydestä ja siisteydestä. 🙂 Saanko muuten kysyä, että oletko nyt jättänyt herkut pysyvästi vai pidätkö herkkupäiviä kerran viikossa tms? Itselläni pieni kunto/laihdutusprojekti myös menossa ja herkut ovat selkeästi oma ongelmani, liikunta kyllä maistuu.
Katariina: Minä jätin herkut kokonaan pois, koska itsekurini on niin huono. Nyt ei ole tehnyt puoleen vuoteen oikein mielikään enää herkkuja, joten niiden välttäminen ja karttaminen ei ole vaikeaa. Alku oli ihan hirveää taistelua itsensä kanssa, mutta ihme kyllä se kamala himo meni ohi ja sen jälkeen onkin ollut helppo kieltäytyä niin makeista kuin suolaisistakin herkkuhetkistä. 🙂 <br />
<br />
Nyt tulevaisuudessakaan en aio ottaa herkkupäivää itselleni, vaan syön herkkuja jos mieli tekee ja se jos se ei mene ohi muuten. Vielä ei ole houkuttanut marssia karkkiostoksille. 🙂 JEE<br />
<br />
Ajattelin jatkossa toimia niin, että syön aina ruoan ensin ja vasta sitten herkkuja. IHan kuten lapsillekin aina opetetaan "tyhjään mahaan ei herkkuja syödä". 🙂 Silloin ei ainakaan tule syötyä niin paljoa herkkuja kerralla, kun vatsa on jo täynnä ruokaa. 🙂 En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen aika luottavaisin mielin. Raportoin teille jatkossa painonhallinan edistymistä ja lupaan kertoa, jos repsahdan pahasti. 😉
Ei hitsi, eli pakko olisi saada kokeiltua tuota täydellistä herkuttomuutta, kun tuo itsekuri puuttuu minultakin täysin. Mites kyläillessä, jätätkö suosiolla menemättä kahvipöytäänkin? Tuliko alkuun paheksuntaa kun et ottanut mitään? Itselläni kun kaikki ajatukset pyörii syömisten ympärillä, niin tuntuu ettei juhlapyhilläkään ole enää merkitystä jos tietää ettei voi herkutella, oliko sinulla alkuun vastaavia tunteita? Kysymyksiä riittää 😀
Kirsi: Kannattaa ainakin kokeilla, ekat viikot on ihan hirveitä. mutta sen jälkeen se helpottaa kyllä jos vaan siihen asti mitenkään pystyy kituuttamaan. :)<br />
<br />
Itse olen kertonut suoraan kaikille että en ota herkkuja. Istun kyllä kahvipöytään ja juon ne kahvit, mutta herkkuja en ota lainkaan. Kyllä sitä on ihmetelty ja tuputettu ottamaan edes pari keksiä yms. mutta olen sanonut suoraan että ei käy. 🙂 Mielummin elän kymmenen vuotta pitempään, kuin napsin herkkuja napaani. :)<br />
<br />
Alussa tuntui kyllä siltä, että mikään juhla ei voi koskaan olla enää ihana, kun ei voi syödä 24/7. Mutta ei se oikeasti ollutkaan niin. Omilla pienimuotoisilla synttäreilläni söin kanasalaatti-annoksen joka on herkkua. Siinä oli caesar-kastikettakin. Mutta herkkupuolen jätin väliin ja keskityin enemmän seuraan ja seurusteluun. :)<br />
<br />
Joulupöydässä aion syödä ruokaa, mutta en lappaa lautasta piripintaan vaan pidän annoskoosta kiinni. Joulutorttuja ja kuivakakkuja en ehkä ota lainkaan, erityisesti jos ei edes mieli tee. Jos kamala himo iskee, niin otan ensin piparin tai kaksi ja yritän mutustaa ne mahdollisimman hitaasti kahvin tai glögin kanssa. Ja olen ilmoittanut kaikille, että meidän perheeseen ei suklaakonvehteja tänä vuonna tarvitse lahjoittaa. 😉
VAUDE! Aivan mieletöntä! Jojoilijana en voi kuin nostaa hattua, mittanikin ovat olleet kanssasi niin samalaiset vuoden alussa, sillä erotuksella että minulla itsekuri loppui tyystin toukokuussa, ja nyt paino taas jo 68. Olen liikkunut koko vuoden aika hyvin, mutta ruoissa alkoi tökkiä yks sun toinen ja tulos on TAAS tämä. Olisiko mahdollista saada rinnalle mitään ennen kuvaa sinusta, tai onko sinulla esim.vyötärö jne.mittoja laittaa, tsempiksi meille muille, kun tuo uusivuosikin jo kolkuttelee kohta 🙂
Kirsi: Välttelin kameraa pulskina aikoina, joten en usko että löydän yhtään kuvaa itsestäni. Muutenkin vietän aikaa enemmän kameran takana kuin edessä. 🙂 Voin yrittää katsoa, löytyisikö tytön 1-vuotis synttäreiltä kuvaa missä olisin yksinäni, sellaisen voisin julkaista. Olen siinä aikamoinen, painoa muistaakseni taisi olla peräti 75kg vai enemmänkin jopa. :)<br />
<br />
Voin tehdä mittauksia teille, ja saatan löytää koneeltani mittatietoja vuoden alustakin kun projektini alkoi. 🙂 Onneksi olen kova excelin-pitäjä ja tykkään listata asioita. :)<br />
<br />
Minä olen myös paha jojoilija ja omalta osaltani tämä elämänmuutos tulee olemaan tällä kertaa pysyvä. En tahdo enää käydä samaa läpi uudestaan, kun tiedän että painon noustessa minulta katoaa viimeinen itsekurin ripe ja joudun taas lihoo-laihtuu-kierteeseen takaisin. :)<br />
<br />
Paljon tsemppiä ja motivaatiota sinulle toivottelen! ♥ ♥ Ja lisää onnistumisia myös, mieti että paino on kuitenkin VAIN 68kg ja tuosta on jo helpompi pudottaa kuin eli 70kg painosta. 🙂
Vau! Hienoa, että olet tähän päässyt ilman omaa pt:tä tms. Oli mukava lukea tällainen postaus vaihteeksi 🙂 Onnea painonpudotuksesta. Annat varmasti positiivista esimerkkiä muillekin, ja kiva että toit esiin sen, että myös kotona lapsen kanssa voi jumppailla ilman kuntosalia tai laitteita 🙂
Satu: Ei ollut omaa personal traineria minulla, tai no… minä itse ja tyttö myös. 🙂 Tyttö aina kannustaa minua vatsalihaksissa "mamma jaksaa mamma paina paina". 🙂 On niin tomera ja katsonut mallia ostosteeveen kuntoilumainoksista. :)<br />
<br />
Ja purin paljon omaa turhautumistani ja kurjia, kiukkusia päiviä kotijumpan muodossa, mistä tuli kyllä niin hirveä hiki ja sitä kautta myös rento olo. :)<br />
<br />
Kuntosali ei ole minun juttu, en jotenkaan osaa mennä salille tekemään laitetasoista treeniä, vaikka sitäkin on aikoinaan kokeiltu. Olen aika spontaani ihminen ja minulle on tärkeä päästä hyödyntämään se pienikin motivaation hippunen juuri silloin kun iskee. Tytön kotiäitinä olisi vaikea saada hoitajaa tarpeeksi nopeasti ja luulen että salilla ei tulisi käytyä, jos olisi joku tietty aika viikosta aina sille varattuna. 🙂
Tosi hieno juttu 🙂 Olen itse aiemmin käynyt kuntosalilla, mutta nyt ei tule lähdettyä matkan takia ja siksi kun on pieni 8kk tyttö kotona. <br />
<br />
Postaus oli hieno muistutus ainakin minulle siitä, että ei vaadita ihmeitä oman kunnon ylläpitämiseen. Taidankin alkaa iltaisin tv:n ääressä hieman tekemään vatsoja jne 🙂 Lenkkeily tuleekin kätevästi hoidettua vaunutellessa.<br />
<br />
Jatka samaan malliin 🙂
Satu: Tuo kotijumppakin toimii, kunhan vaan saa pinnistettyä itsensä siihen. 🙂 Ja lisäpainoja voi halutessaan kotiinkin hankkia, esim kahvakuulia olen itse harkinnut kun niistä olen paljon positiivista kuullut. :)<br />
<br />
Itse muuten vaunulenkillä (nyttemmin kyllä rattailla silloin tällöin) aina piukistelin pararalihaksia askelen mukaisesti. Eli aina kun taaimmaisella jallalla alat astumaan eteenpäin niin piukistat pakaran oikein tiukaksi. 🙂 Ja myös joskus koneella istuessani olen jännittänyt pakaralihaksia ja pitänyt ne piukeana niin kauan kuin vaan pystyy. 🙂 Tuo toimii pepun kiinteytykseen jonkin verran ja on aika hauskaa. 🙂
Onneksi olkoon tavoitteesi saavuttamisesta! Ja kyllä mun mielestä muodokkaat jalat on paljon kauniimmat ja naisellisemmat kuin mitkään tikkujalat! Jos saisin valita, en ottaisi tikkujalkoja edes sormia napsauttamalla. 🙂
Cherry: Hihiii, ihanaa! ♥ ♥ ♥ Minä olen jo lapsena saanut pakkomielteen tikkujaloista ja siitä vimmasta eroon pääsemiseksi on mennyt 20-vuotta. HUh. Nyt ymmärrän jo sen, että reiden muoto on niin pieni osa ihmiskokonaisuutta, että menee muuten elämän hukkaan jos keskityn enää hetkeksikään tavoittelemaan ohuita reisiä, jotka ei minun vartalon muotooni ole realistinen haave edes. :)<br />
<br />
Näiden asioiden ääneen kertominen on aika pelottavaakin, mutta samalla tunnen että pääsen lopullisesti eroon näistä vääristymistä ja samalla ehkä onnistun kannustamaan muitakin. 🙂 JOkaisella on oma unelmavartalonsa, jollaiselta tahtoisi näyttää ja minusta olisi niin hienoa että alkaisimme tykkämään eniten omista vartaloistamme. 🙂 Voi kuullostaa tosi imelältä ja kliseiseltä, mutta tuo henkisen taakan putoaminen omilta harteiltani on niin suuri huojennus, että toivoisin saman tunteen muillekin. On ihan hyvä olla omissa nahoissaan. 🙂 Oli ennenkin, mutta nyt on enemmän hyvä. 🙂
Varmasti hyvin pelottavaa kertoa ääneen, varsinkin kun sulla on niin paljon vakituisia seuraajia täällä. 🙂 Mutta ääneen sanominen todella auttaa. Itse vielä kamppailen vartalonkuvani kanssa, vaikka vielä normaalipainoinen olenkin. En toki ole hoikimmillani tällä hetkellä, mutta olen lapsesta asti ollut herkkusuu, ja se kyllä näkyi silloin, ja näkyy vieläkin painon jojoiluna. Jos tästä nyt vihdoin aloittaisi oikeasti ne terveelliset ruokatottumukset ja säännöllisen liikunnan. Ja alkaisi itsekin viihtymään omana itsenään 🙂 Ihana kuulla, että se on mahdollista, ja olet saavuttanut sen! 🙂
Cherry: Mietin kyllä hartaasti uskallanko avautua painonpudotuksestani, mutta päätin sitten repäistä. Olin varautunut henkisesti siihen, että olisin saanut kuraa niskaan mutta vastaanotto on ollut AIVAN SUPERI! ♥ ♥ ♥ Ihan mieletön fiilis teidän kaikkien kommenteista ja siitä että kirjoitukseni toimii inspiraationlähteenä näin suuresti. WAU! ♥ ♥ ♥ Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin kertonut asiasta jo aikaa sitten ja tarinoinut vaiheista. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja tämä kyllä rohkaisi minua suuresti jakamaan kanssanne paljon muitakin aiheita. Ootte ihania! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
En olisi uskonut, että pystyn tähän vaikka mielessäni yritinkin vakuuttaa että PYSTYN! 🙂 Puolessa välissä alkoi tuntua oikeasti siltä, että hittolainen minähän PYSTYN ja TEEN! 🙂
Moikka Miia!<br />
<br />
Ihan ekaks, onnittelu mahtavasta suorituksesta!! Mä luin tän sun postauksen jo eilen, kahteen kertaan, itse asiassa… Toi sun saavutus sai hiljaseks (ja sitä ei todellakaan tapahdu kovin usein!!). Mä oikeesti hämmästyin itsekin sitä reaktiota, minkä se mulle aiheutti. Mä istuin ja luin, mietin lukemaani, luin uudelleen, mietin, luin kommentteja ja etenkin sun vastauksia niihin, mietin, pistin läppärin kannen kiinni ja kävelin nukkumaan. Aamulla ensimmäiseksi mä ajattelin sun postausta, ja sitä, josko VIELÄ KERRAN koittaisin saada itseäni niskasta kiinni ja hankkisin itselleni terveemmän ja kevyemmän kropan… ja pään! Noi ylimääräset kilot kun vaikuttaa niin paljon myös pään hyvinvointiin… Jotenkin ne kilot vaan saa kaiken kiertämään ympyrää! Kun on liikaa kiloja,ei nuku hyvin, kun ei nuku hyvin/riittävästi, saa lisää kiloja ja sairastelee. Kun sairastelee, ei voi liikkua ja kunto laskee ja paino nousee. Kun kunto laskee ja paino nousee, ei huvita liikkua, eikä mennä edes kotiovesta ulos, koska mitkään vaatteet ei a) näytä hyvältä b) mahdu edes päälle ja lopulta on ihan mökkihöperö… Tota listaa vois jatkaa loputtomiin!<br />
<br />
Mulla on pituutta 158cm ja viimeksi kun uskalsin vaa'alle astua, se näytti 65kg. Mun Jos saisin sen 10kg pois, olisin taas oma itseni. Mua ärsyttää suunnattomasti sellaset kommentit kuin esim "no, se on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että sinä et ole enää se 25v kahden lapsen äiti, vaan olet 37v kolmen lapsen äiti ja sinun painosi ja vartalosi on mikä on!" (lääkärini päästeli suustaan tuollaisia…) tai "no, sun on vaan liikuttava enemmän ja syötävä vähemmän" Joopa joo. Tiedän. Mutta kun sellainen "laihduttava" liikunta ei käytännössä ole mulle mahdollista. Mä olen mieheni työn vuoksi 3 lapsen kanssa yksin, joten harrastaminen on mahdotonta. Tähänkin löytyy aina viisaita ihmisiä neuvomaan, että "jätä nuorimmainen isojen siskojen hoitoon, kun lähdet salille, jumppaan, tms". Hyvä idea muuten, mutta isotsiskot joutuu jo kahtena iltana viikossa hoitamaan nuorinta, kun olen itse koulussa, joten en voi heitä vaatia enää ns. turhanpäiväisten menojen takia olemaan babysitterinä. Isovanhemmat? Toiset tunnin ajomatkan päässä, pappa istuu pyörätuolissa ja mummi on hänen omaishoitajansa… Toiset vajaan tunnin ajomatkan päässä, ikää 70v… Jotta se siitä 🙂 Entäs se syömisen vähentäminen sitten? Jos tästä vielä vähentää, niin sitten voi sanoa, että elän pyhällä hengellä… Mun ongelmani on nimittäin se, että mä syön liian vähän! Saattaa mennä päiviä niin, että syön esim yhden jugurtin päivässä… Sitten, kun mies tulee suomeen lomalle, vedän viikon hänen tekemiään herkkuja, ja kun hän palaa töihin, unohdan syödä.Kroppa elää säästöliekillä kokoajan, koska en syö ja nukun huonosti/liian vähän.<br />
<br />
Hullua tässä kaikessa on se, että mä TIEDÄN, mitä mun PITÄIS tehdä, mutta en vaan jostain syystä saa itseäni niskasta kiinni. En, vaikka diabetes kolkuttelee oven takana, verenpaineet on korkealla, astma vaivaa ja kolesterolitkin on vähän kohollaan. Miten ihmeessä sä olet selvinny tosta sun urakasta?!! Millä sä motivoit itses tekemään noi jumpat? Se on niin paljon helpompaa lösähtää sohvalle lehden kanssa ku mennä siihen lattialle jumppaamaan! Mä oon niin äärettömän onnellinen, että sä jaoit ton sun tarinan meidän kanssa, että ihan itkettää! On tosi lohduttavaa tietää, että niin moni muukin kamppailee oikeasti samojen ongelmien kanssa. Ja mikä parasta, on onnistunu karistamaan ne ongelmat!! Toi sun postaus, sekä noi sun vastaukset kaikille kommenttinsa jättäneille, toimii varmasti monelle meistä mahtavana kannustimena uuden, terveemmän elämän ja omaa silmää (ja mieltä) miellyttävämmän kropan tavoittelussa! Kiitos Miia ♥<br />
<br />
Huomenna se sitten alkaa, uusi elämä. Taas, vois moni todeta, mutta tällä kertaa mä aion olla sitkeä. Opettelen syömään säännöllisesti, yritän mennä nukkumaan ennen puolta yötä, ajattelen ainoastaan positiivisia ajatuksia ja jumppaan edes kolme kertaa viikossa noiden sun ohjeiden mukaan. Nyt, kun olen tuon täällä sun blogissa julkisesti luvannut, on pakko pitää lupauksesta kiinni…<br />
<br />
Ihanaa alkavaa viikkoa ja vielä kerran KIITOS tästä(kin) postauksesta ♥<br />
-Teija-<br />
<br />
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu! Mulla ei oo ky yks muksu, mutta mies on töissä siten, että "näemme" toisiamme viikolla vain yöllä ja viikonloppuisin vain lauantaina ja su iltana. Jotenkin se yhteinen aika on niin arvokasta, että sitähän pitää ihan juhlia! Eli mässäillä :D<br />
<br />
On niin turhauttavaa kun ohjeita ja neuvoja satelee, mutta kun se toteutus vaan on hieman hankalaa ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Ja kun yksin huolehtii arjen pyörityksestä, on niin väsynyt, ettei energiaa riitä ruokien suunnitteluun ja kokkailuun jatkuvasti. Mutta nyt minäkin päätin ottaa loppuspurtin tässä projektissa ja noudattaa Miian esimerkkiä! Eilen lankutin lattialla kun tytön puuro pörisi mikrossa. Sainpa "pienen" lisäpainon selän päälle alta aika yksikön ;D No, ainaki oli tehokasta! <br />
<br />
Ja olen päättänyt syödä 5krt/päivä ja joka aterialla kasviksia. Jos ei muuta niin vaikka tomaatin, porkkanan tai kurkkua. Monesti sorrun siihen ajatteluun, että kaikkien ruokien pitäisi olla hienoja aterioita, kun todellisuudessa kyse on vain polttoaineesta..
Ihanaa, kohtalotoveri!!! Toi on niin totta, että arjen pyörittäminen yksin, mutta kuitenkin parisuhteessa elävänä uuvuttaa! Mulla on muutaman vuoden kokemus siitä ihan "perus yh-äidin" arjesta, eikä se ollu läheskään yhtä energiaa vievää, vaikka mulla oli silloin kaksi ala-astetta käyvää lasta ja olin päivät töissä! Päinvastoin, silloin jumppasin kotona joka ilta, söin säännöllisesti ja olin ihannepainossani. No, sitten tapasin nykyisen mieheni, rakensimme talon, saimme yhteisen lapsen, mies lähti ulkomaille töihin ja käy kotona lomalla parin kuukauden välein. Ja silloin sitten minä lepään ja herkuttelen 🙂 Ja tuon kaksi kuukautta pidän huolen pienokaisesta ja kahdesta teinistä, mutta unohdan itseni. Tiedostan tuon yhtälön olevan pielessä, mutta koska mä olen aina ollut huono matermatiikassa, en osaa ratkaista yhtälöä oikein 🙂 Miialta on nyt kyllä tullut niin paljon hyviä vinkkejä yhtälön ratkaisuun, että mä uskon nyt saavani edes jotain tuloksia aikaiseksi. Tosin, niin uskoin pari kuukautta sittenkin, kun liityin FitFarmiin… Alku olikin hyvä, mutta sitten tuli mies lomalle… <br />
<br />
Tuo Kirsin ehdottama FB-ryhmä olis kyllä loistava idea! Kukahan sen osaisi perustaa? Mä oon itse niin surkea FB:n käyttäjä, että tuskin siinä onnistuisin 🙂 Kirsi, onnistuisko se sulta?
Hei! Yritän tässä kovasti keksiä ratkaisuja sun ongelmaan, en tiedä onko ne kovin hyviä tai sinulle sopivia, mutta kannattaahan sitä kokeilla jos vaikka löytäisitkin ratkaisun. 🙂 <br />
<br />
Onko sulle liian suuri kynnys lähteä kuntosalille? Monilla kuntosaleilla on tiettynä aikana päivästä lapsiparkki, johon lapset voi jättää kuntoilun ajaksi. Jos isommat lapset ovat tarpeeksi vanhoja olemaan jo yksin kotona, ei heitä tarvitse ottaa mukaan.<br />
<br />
Tai mitä jos lähtisitte yhdessä kävelylle? Rauhallinenkin kävely lähes päivittäin tuo yllättäviä muutoksia, joita ei edes aluksi huomaa. Kokemusta on, aloitin kävelylenkit 16-vuotiaana päivittäin, menin vain enkä ajatellut sen kummemmin laihduttavani, ja kas vain, puolen vuoden, vuoden kuluttua oli melkein kaikki läskit lähtenyt ja jalatkin vähän kiinteytynyt. Enkä kävellyt edes kovin nopeasti, itseasiassa kävelyni oli välillä löntystelyä, enkä edes pukeutunut lenkkivaatteisin, koska en sellaisia omistanut.<br />
<br />
Kolmas vinkki, kotijumpallakin saa yllättävän paljon aikaan. Tiedän kokemuksesta, ettei kotona oikein tahdo tulla ainakaan itselläni mitään jumppaamisesta, kun itse pitää kannustaa itseään jatkamaan. MUTTA, tähän löytyi ratkaisu youtubesta. Löysin sattumalta kreisin nuoren naisen pilates-kanavan, ja johan on tehokasta 10-20 minuutin jumppaa! Eikä tule lopetettua liikkeitä kesken, kun video pyörii taustalla! Jos joku liike tuntuu vaikealta, tekee vain helpomman variaation (esim. miesten punnerrukset -> naisten punnerrukset) tai tekee liikkeen hitaammin. Jos kotoa ei löydy käsipainoja, käyttää limsapulloja tai vaikka kirjoja.<br />
Suosikki kuntoilukanavani youtubessa: <a rel="external nofollow" href="http://www.youtube.com/user/blogilates" target="_blank">http://www.youtube.com/user/blogilates</a><br />
Tosi puhelias nainen, mutta vie ainakin huomioni pois siitä, että jumppaat! ;D
Cherry, kiitos hyvistä vinkeistä!! Kuntosalilla mä tykkäisin käydä, mutta täällä ei ole sellaista salia, jossa tuo lapsiparkki olisi. Tai on yksi, mutta sinne pitäis maksaa jäsenyys, ja sitä mä en halua tehdä, pelkät kk-maksutkin on ihan riittävän suuri kustannuserä! Etenkin, kun talossa on kaksi teiniä, joiden kuntosalikortit ym pitää maksaa 🙂 Kotoa kyllä löytyy kuntopyörä, kahvakuulat, jumppakuminauhoja, jumppapallo, käsipainoja ja viimeistään ensiviikolla pitäisi postin tuoda mulle Selätin. Niin ja onhan tuossa myös Wii, sekä siihen muutama jumppapeli ja Zumba. Eli jumppaamaan pystyisi hyvin kotona, jos vaan sais persuksen ylös sohvalta! Ja kävely… Se on IHANAA! Mutta; mä olen koko syksyn sairastellut tosi paljon, kuumetta muutamia viikkoja putkeen ja kun kuume lähti, meni nivelsiteet jalasta… Ja toi sairasteluhan on ihan siitä johtuvaa, etten saa riittävästi raitusta ilmaa ja liikuntaa. Enkä syö tarpeeksi! Se on kyllä onni, että mulla ei ole tota herkuttelu -ongelmaa! En syö sipsejä, en pullia, en viinereitä, en keksejä, en karkkia (satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta), en juo mehuja, limuja enkä energiajuomia… Ainoat paheet on jäätelö ja punaviini 🙂 Ja niistä jäätelö on se, mihin olen koukussa. Itsekuria pitäs mulle löytyä roppakaupalla jostain, sillon jäis jätskit kauppaan. Ja päättäväisyyttä pitäs kans saada jostain, jotta saisin takapuolen ylös tästä sohvasta.
Jee, kokeilin ja onnistuin luomaan ryhmän, toivottavasti nimi on sinusta sopiva, kun täytyi hetkessä se keksiä. Ryhmä on salainen, joten sen löytävät vain blogiasi ja tätä viestiketjua lukeneet. Ryhmä löytyy nimellä: OKV lukijoiden tsemppiryhmä<br />
Saas nähdä paljonko siellä on hetken päästä porukkaa :)<br />
Mä en kyllä löydä tota ryhmää 🙁
Teija ja Neiti Sievänen: Minäkin olen aika yksinäinen, vaikka tuo miehen ketale onkin. Hän on paljon töissä (aamusta iltaan) ja varsinkin aikaisemmin kun tyttö söi mautonta vauvan ruokaa, niin itselle ei tullut tehtyä mitään ruokaa. Söin sitten herkkuja ja leipää ja illalla pitsaa. 🙂 Ei sitä oikein raaskinut tai jaksanutkaan alkaa kokkaamaan, vaikka olisi pitänyt kyllä. Tuokin on sellainen rutiini, jonka olen vasta viimeisen vuoden aikana opetellut ja nyt teemme ruokaa myös päivisin. :)<br />
<br />
Minäkin ajattelin, että kaikki mitä suuhunsa laittaa täytyisi olla superherkkua ja "syömisen arvoista". 🙂 Vaikka totuus on se, että syödä pitää jotta pysyy hengissä ja terveenä, eikä siksi että ruoka on hyvää ja herkkua. 🙂 Nuo ajatukset oli minulla niin pinttyneitä, että meni puoli vuotta ennen kuin oikeasti ymmärsin, että ruoka syödään elämiseen, eikä eletä saadakseen ruokaa. :)<br />
<br />
Tsemppia teille molemmille ihanille! ♥ ♥ ♥ Olette muruja! 🙂
Kirsi: HIh, ihana että onnistuit! ♥ Minä olen aivan uuno ja mies loi minulle OKV:n oman facebook-sivun. Enkä kyllä tajua niistä asetuksistakaan hölkäsen pöläystä. 🙂
Löytyykö nyt? Vaihdoin asetuksen salaisesta suljetuksi. Vielä ei ainakaaan näkynyt että joku olisi laittanut pyynnön hyväksyttäväksi ryhmään. Jos jollakin enemmän tietoa mihin kohtaan nuo pyynnöt tulevat, niin kertokaa ihmeessa 🙂 Miia; olen yrittänyt tehdä itselleni joskus blogia, ja ymmärrys ei riittänyt alkuunkaan, joten taidat olla kuitenkin taitavampi koneiden kanssa 🙂
Kirsi: Minä en löytänyt sitä ryhmää, yritän vielä uudelleen myöhemmin. :)<br />
<br />
Blogin pitäminen on helppoa, myös bloggerin puolella. Ohjeet on tosi helpot ja suomenkieliset. Hihii :)<br />
<br />
Facebookin logiikasta en tajua hölkäisen pöläystä. Pitäisi perehtyä siihen ihan ajan kanssa, koska sekään ei voi vaikeaa loppukädessä, muutenhan kukaan ei sitä käyttäisi. 🙂 Olen vaan sellainen hätähousu, että helposti heitän aina hanskat tiskiin jos tietokoneen kanssa ilmenee eripuraa. 🙂
Teija: Mielettömän suuri kiitos viestistäsi, ihanaa että uskalsit avata tilannettasi! ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Olen itse kokeillut tuotakin niksiä että en syö tarpeeksi tai lainkaan, ei toimi pitemmällä tähtäimellä. 🙁 Elimistö menee säästöliekille ja kun syöt, niin se varastoi kaiken kun osaa jo ennustaa etää kohta on taas aika, kun energiaa ei saa. Siksi olisi ihan ekana tärkeää opetella syömään edes jotain pientä ja säännöllisemmin. Tämä oli minulle vaikeaa, koska olen aina aikaisemmin turvautunut poppakonsteihin, nälkiinnyttämiseen ja vaikka mihin. Minä ostin tätä opettelua varten jääkaappiin Valion normaalia raejuustoa (on parhaimman makuinen, eikä sellainen kuiva nirskuva möykkyjuusto) ja tonnikala paloja öljyssä ja sekoitin niistä itselleni noin 200g annoksia, jos en jaksanut / viitsinyt / huvittanut alkaa itseä varten ruokaa laittamaan. samoin olen opetellut syömään tytön kanssa yhdessä ja samaa ruokaa (meillä makaroonilaatikkoa, keittoja, perunaa ja kastiketta sekä lihaa / kalaa / kanaa) ottaen edes pienen määrän itsellenikin. Kun aloin syömään viisi kertaa päivässä, säännöllisesti ja edes vähän kerrallaan, niin elimistö pikkuhiljaa tottui siihen ja aloin vuosien tauon jälkeen tuntemaan nälkää. Itse en edes muistanut miltä nälkä tuntuu, vaan päivien syömättömyyden jäljiltä minulla oli vaan mielitekoja, enkä pystynyt säätelemään niitä enää lainkaan. Olen siis joutunut opettelemaan uudestaan syömisen. :)<br />
<br />
Tiedän tuon tunteen itsekin, kun saa neuvoja kuinka toimia ja saada painoa alemmas. Tiedän itsekin että kun syö vähemmän kuin kuluttaa niin laihtuu, ja liikuntaa lisäämällä kulutat hieman enemmän ja täten voit syödä hieman enemmän. Mutta käytännössä asian toteuttaminen ei olekaan niin yksinkertaista, vaikka sen pitäisi olla. Jos se olisi helppoa, ei maailmassa olisi yhtään ylipainoista ihmistä. Siihen itse lopulta tuudittauduin ja annoin itselleni armoa. Uskon, että jokaiselle on olemassa se oma keino ja tyyli saada elämä hallintaan ja paino sopivaksi. Siihen ei ole yhtä ainutta oikeaa neuvoa. Itsekin olen kokeillut vaikka millaisia konsteja ja netistä hakenut tietoa ja niksejä niin paljon, että voisin kirjoittaa kirjan aiheesta. Silti minulla meni aikaa, että löysin sen oman jutun ja minulla se oli herkkujen kokonaan poisjättäminen ja syömisen uudelleen opettelu. <br />
<br />
Tahdon voimaa sain siitä, että kyllästyin oman ulkonäköni aiheuttamaan mielipahaan ja siihen että se hallitsi minua ja toimintaani liikaa. Ja että isäni sai sydänkohtauksen. Näin iso herätys piti olla, ennenkuin ymmärsin että omilla elintottumuksillani en tule itse elämään kovin pitkään. Meillä on suvussa paljon sairauksia, kuten sepelvaltimotautia, josta isänikin kärsi. <br />
<br />
kotona tehtävään jumpaan ryhtyminen ei ole helppoa, kyllä itsekin monesti istuin sohvalla ja mietin että kohta, kohta, ihan kohta… Mutta jokin pieni kiukkupussi sisälläni sanoi, että jos et itse tee työtä itsesi eteen, niin ei kyllä tee kukaan muukaan. Ja purin paljon kiukkua ja turhautumista kotona hikoiluun. Alussa se oli vaikeaa, mutta siitäkin sain kehitettyä oman rutiini josta pidän edelleen kiinni. Viisi kertaa viikossa teen tuon kotijumpan, ja enää vain kerran päivässä. Olen pidentänyt sarjoja nyt, eli teen 100 toiston settejä, kun kuukausi sitten tein kaksi kertaa päivässä 50-toiston sarjoja. :)<br />
<br />
Minua auttoi vauhtiin pääsemisessä menevä musiikki, 80-luvun tanssihittejä tykkään kuunnella samalla kun jumppailen. Ja jos kapaan lisäbuustia, niin ajoitan jumppani samaan hetkeen ostos tv-mainoksen kanssa, jolloin voin jumapata samalla kun katselen kaiken maailman huuhaa-laitteiden ja selluliitinpoistovimpaimien mainosvideoita. :)<br />
<br />
Palatakseni aiheeseen takaisin, sinulle suosittelisin sitä että yrität opetella syömään sen viisi kertaa päivässä ja valitsemalla terveellistä normaalia ruokaa. Sinun täytyy opettaa vartalosi siihen, että sen ei tarvitse enää säästää energiaa varastoon vaan se voi huoletta käyttää kaiken energian. Se auttaa normalisoimaan aineenvaihduntaa, joka edistää lopulta painonpudotusta. Ja yksi elämä täällä kai eletään, joten tehdään siitä yhdessä mahdollisimman terve ja pitkä!!! ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Jos kaipaat tsemppausta ja vertaistukea, niin minulle saa aina laittaa viestiä!!! ♥ ♥ Autan mielelläni sinua! ♥ ♥ ♥ *iso halaus* ♥ ♥<br />
<br />
Kauniita unia! ♥ ♥
Kylläpä herkistyin lukiessani jälleen vastauksesi, ja ajattelin että ihanaa kun löytyy vielä joku noin kultainen ihminen, ja täysin tuntemattomille ihmisillekin vielä ♥ ♥ ♥ Miltäs kuulostaisi perustaa FB: n ryhmä meille kaikille jotka olemme tätä blogikirjoitusta seuranneet, eli painonpudotus tsemppiryhmä? Uskon että antaisi uskomattomasti voimia monelle :)<br />
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!<br />
-Kirsi-<br />
Kirsi: Itse en käytä FB:tä aktiivisesti ja olen ihan tumpelo sen kanssa, ainoastaan Oma Koti Valkoisen facebook-sivulle käyn linkkailemassa uusimmat postaukset. 🙂 Tuollainen painonhallinnan tukiryhmä olisi kyllä loistava saada, sillä itsekin olisin sellaista kaivannut monesti oman laihdutukseni aikana ja kaipailisin vieläkin, koska tiedän ettei tämä ole vielä ohi minunkaan osaltani. Menee vielä vuosia, ennen kuin voin täysin luottaa siihen, että syömiseni on hallinnassa vaikka mitä tapahtuisi. :)<br />
<br />
Kirsi, olet ihana ihminen! ♥ ♥ Kiitos lämpimistä sanoistasi! ♥ ♥ ♥ Arvostan suuresti teitä lukijoita ja olen itse saanut teiltä niin paljon, että mielelläni autan jos vaan osaan ja pystyn! 🙂 Vuorovaikutus teidän kaikkien kanssa on bloggaamisen paras puoli ja olen kiitollinen jokaisesta kävijästä ja kommentista! ♥ ♥<br />
<br />
Mitä tekisinkään enää ilman teitä?? :)<br />
<br />
Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥
Aamupala syöty ja aamukahvi juotu! Enää pitäisi muistaa neljä ateriaa… Mutta ennen lounasta on vuorossa vatsalihasliikkeitä ja lankutusta!!<br />
<br />
Haleja ja kiitos tsemppauksesta ♥
Onnea mielettömästä saavutuksesta- ei varmasti ole tullut helposti!! Kaunis ja pikkuinen olit kyllä mun silmiin jo aiempia kuvia katsellessa, mutta lopulta se on tärkeintä miltä itsestä tuntuu 🙂 Omassa kropassa pitää olla kuin kotonaan! Nyt vain tsemppiä ylläpitoon 🙂
blanco: Ihana murunen! ♥ ♥ ♥ Oli kyllä kova työ ja tuska, mutta onnistuin! 🙂 Ja koska en ikinä enää tahdo jojoilla painoni kanssa, on haasteita edessä vielä. Olen jojolaihduttanut ja -lihonut niin monta kertaa, että tällä kerralla olen realistinen ja ymmärrän, että painosta täytyy pitää huolta myös jatkossa ja uudet elämäntavat täytyy todella iskostaa päähän. Aikaisemmin olen tässä vaiheessa alkanut olemaan liian rennosti ja palannut vanhoihin syömistapoihini. Samalla salakavalasti on alkanut paino nousemaan. Nyt pidän huolta itsestäni ja jatkan samalla linjalla lopun elämääni. :)<br />
<br />
Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle J! ♥
Ihan mieletön suoritus, onnittelut! Tunnistan niin tuon reisi"ongelman". Mullakin on kestänyt sen 20vuotta, että hyväksyin paksut jalat ja pohkeet ja etten saa ohuita jalkoja en vaikka painaisin 40kg (olen samanpituinen kuin sinä). Ja mitä enemmän liikkuu, sitä paksummat lihakset jalkoihin tulee..Mun ihannepaino olisi 50-55kg ja sitä se olikin 10vuotta sitten. Salakavalasti on 1kg/vuosi tullut ja 1.raskauden jälkeen paino ei ainakaan ole tippunut. Viime tammikuussa sain vähän pois, mutta sitten tulin uudelleen raskaaksi ja nyt ei tietenkään voi laihduttaa, mutta terveellisesti pitäisi yrittää elää..vaikeaa. Mulla on sellainen vartalo, että paino kertyy tasaisesti jokapaikkaan ja se vasta onkin huono, koska ei näytä niin pahalta, vaikka 10kg ylimääräistä onkin. Olo sen sijaan on tukala ja vaatteet kirraa..itseään ei kestä katsella vähissä vaatteissa. <br />
<br />
Kiitos tästä postauksesta, sain siitä sellaisen kimmokkeen, että vaikka olenkin raskaana, voin silti liikkua ja syödä oikein. Yritän nyt olla, ettei paino nousisi yli 10kg. Kunhan tämä toinen lapsi on saatu ulos ja imetykset sun muut ohi, palaan taatusti tähän postaukseen :)<br />
SM: Kun syö hyvin, voi hyvin. 🙂 Tuo hyvin syömisen merkitys on vuosien varrella vaan muuttunut väärään suuntaan ja sillä tarkoitetaan usein ylensyömistä. 🙂 Nyt kun olen itse opetellut syömään viisi kertaa päivässä ja säännöllisellä rytmillä, olen huomannut ettei mielitekoja ole juuri ollenkaan tai jos onkin, niin ne on niin pieniä ettei niihin sorru. Raskausaikana on muutenkin tärkeää pitää verensokerit tasaisena, joten tuo säännöllinen ruokarytmi on hyödyllinen jo nyt. Ja jos valitsee mielummin terveellisempiä vaihtoehtoja välipaloiksi, kuten salaatteja (esim kananpaloilla tai tonnikalalla), raejuustoa tonnikalalla tai hedelmillä, tummaa leipää särpimillä (ei rasvaisinta juustoa), niin elimistö voi hyvin. Jos nälkäänsä syö yhden viinerin, niin itselläni se ainoastaan kasvattaa ruokahalua ja sen jälkeen tulee syötyä paljon muutakin. :)<br />
<br />
Pienilläkin valinnoilla on suuri merkitys, kun tarkastelee pidemmällä aikavälillä. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei ole merkitystä miten muutoksen tekee, kunhan kuitenkin edes yrittää. Monesti pikaiset laihdutusyritykset johtavat jojoiluun ja huomaat sahaavasi painon kanssa edes takaisin. Parempi vaihtoehto olisi laihduttaa hitaasti, mutta varmasti ja opettelemalla syömään oikein. Tuo kuullostaa nyt ihan oppikirjamateriaalilta, mutta pitää täysin paikkansa vaikka onkin tylsää toistoa. En olisi itse ikinä uskonut, että syömällä voi laihtua. 🙂 Kyse olikin lopulta vain siitä mitä syö ja kuinka paljon. :)<br />
<br />
Ota kuitenkin rennosti odotusaikana ja imettäessäsi, ehdit kyllä spurttaamaan sitten kiloja pois kun sen aika koittaa. ♥ ♥ Pieni herkkuhetki on minusta sallittua, kun toimii väliaikaismajoituksena uudelle kasvavalle ihmiselle. ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Ihanaa maanataita ja tunnelmallista joulun odotusta (varsin keväiseltä näyttävästä säästä huolimatta :))! ♥ ♥
Kiitos tämä on aika ajankohtainen postaus mullekkin. =D Mulla on nimittäin ongelmana, että juon kahvia pitkin päivää ja unohdan syödä. Mies mulle aina huomattaa, että etkö ole taaskaan syöny mitään. Syön usein vasta sitten illalla kun teemme ruokaa. Lapset syötän ja itse unohdan syödä…Välillä en oikein edes tiedä mitä voisi syödä välipalaksi, kun ei aina jaksa jogurttia ja leipää. Ja herkkuja voisin mussuttaa pitkin päivää. Olen melkein koukussa suklaaseen. Ehkä nuo herkut vetää juuri siksi puoleensa, kun en syö kunnolla. Imetän vielä eli kunnon ravinto olisi myös siksi tärkeää. =/ Pituus 161 ja paino 56 kg ja ennen raskautta 51 kiloa. Mutta haluaisin lisää lihasta ylävartaloon (luiset hartiat ja niskat jumissa =/). Kahdesta raskaudesta jäi vatsaan tuollainen rössöpömppis. Haluaisin kunnon ruokavaliorempan ja liikunnan lisäystä, että saisi hyvän yleiskunnon. Olisi ehkä enemmän energiaakin eikä olisi niin kiukkuinen, kun verensokerit pysyy tasaisena eikä nälkä yllätä. Tuo jumpparesepti pitää ottaa ylös. =) Ja löytyisipä jokin täyteläinen aito rahka,viili tai jogurtti joka ei olisi rasvaton ja pumpattu täyteen sokeria maun saamiseksi, jonka syömällä saisi oikeasti täydenolon eikä sokerihumalaa. =D
Torkkuja: Tuo kahvi on tuon suhteen paha. Minulla oli vuosia, kun en syönyt mitään ennen klo 16, join vaan kahvia kuppi kaupalla. Eikä ollut nälkä. Mutta sitten illalla mätin rekkalastillisen kaikkea, pääasiassa herkkuja ja pizzaa. Mikä on huono, koska kalorit paukkui kerralla 2000-3000 ja olo oli aina sellainen pöhnäinen ja raskas. Ja koska aamuisin en syönyt, niin en myöskään jaksanut aamupäivisin oikein mitään. <br />
<br />
Oliin niin tottunut tuohon oloon, etten ajatellut siinä olevan mitään kummallista. Mutta nyt kun olen SYÖNYT (hih :)) 5 kertaa päivässä oikean kokoisiä määriä unohtamatta aamupalaa, niin olo tosi paljon parempi kaikin puolin. Jaksamisen ero on kuin yöllä ja päivällä. 🙂 Kyllähän tuosta aina kirjoitetaan joka paikassaja muistutetaan ravinnon tärkeydestä ja siitä mitä syö. Mutta en ole uskonut että syömisellä on oikeasti niin suuri merkitys kaikkeen. Monesti ajattelin, että nämä vinkkejä ja ohjeita antavat ihmiset ovat terveysintoilijoita, joilla ei ole lainkaan suhteellisuuden tajua ja itselleni vannotin että KUN KAIKKI EI VAAN LAIHDU VAIKKA SYÖ OIKEIN! 🙂 Mutta minä en ollut syönyt oikein, en kertaakaan sen jälkeen kun peruskoulu ja säännöllinen ruokarytmi loppui. Söin miten sattuu ja kokeilin sata erilaista poppakonstia ja paastoa ja dieettiä. Ja jojoilin. Kuukaudessa saattoi tulla 5kg ja seuravassa kuussa se sama 5kg lähti, kunnes tuli taas uudestaan… Ehkä siksikin raskausaikana paino nousi 84kg asti, koska oli pakko syödä ja elimistöni ei ollut siihen tottunut. Ja mussutin kyllä herkkujakin. 🙂
Hei!<br />
Olen seurannut blogiasi nyt kesän yli, ensisijaisesti tietenkin sisustusjuttujen takia mutta toki muukin on kiinnostanut, etenkin lapsiperheen elämä, onhan itsellänikin vajaa 2 v. tytär. Mutta nyt ensimmäistä kertaa kommentoin. Olen joka kerta lukiessa ajatellut, että sullapa on täydellinen elämä. On upea koti, mies ja lapsi, aina niin siistiä ja puhdasta, ihania hankintoja, suloinen lastenhuone, ylellisiä kenkiä ja kaikenlisäksi KAUNIS KROPPA.. Tottahan toki tiedän, että kaikki blogit ovat vain osa kirjoittajansa elämää mutta en vaan ole osannut kuvitella mitä muuta siellä kameran takana voisi olla. En olisi voinut kuvitellakaan, että sinä olet ollut ylipainoinen, en ikinä! Ja tiedätkö, sun kirjoitusta lukiessa tuli mulle heti olo, että minäkin voin saada kaiken tuon mistä haaveilen ja kadehdinkin kun blogiasi luen. Luin jostakin, että aina kun pistät jotain herkkua suuhusi, niin mieti, että onko sen syöminen tärkeämpää kuin laihtuminen, tuon ajatustavan turvin tässä on nyt syksyä menty laihdutuksen merkeissä ja tämä sinun kirjoitus tulee nyt toiseksi sen rinnalle, antamaan minulle jaksamista! Tähän kommenttiboksiinkin varmasti palaan yhä uudelleen. Kiitos sinulle tästä kirjoituksesta, siitä että avasit elämääsi meille ja kiitos myös kauniista blogistasi, joka on oiva keino paeta niitä omia tiskivuoria ja 2-vuotiaan uhmaikää 🙂 Lämmin kiitos!
Taika: Anteeksi viivästynyt vastaus! ♥ ♥ ♥ Kiitos ihanainen sinulle kommentistasi! ♥ ♥ Minä tai elämämme ei todellakaan ole lainkaan täydellistä. 🙂 Ja sisustusjuttujen ohessa yritän tuoda aina esille ripauksen tätä oikeaakin elämää kaiken kauniin lisäksi. :)<br />
<br />
Tahdon avautua sinulle Taika, koska haluan että uskot siihen että voit saavuttaa mitä hyvänsä! ♥ ♥♥<br />
Olen ollut lihava, on raskausarpia, löysää ja velttoa nahkaa, selluliittia. Ikivanhat silmälasit, jotka pitäisi kipeästi uusia. Tyttö nukkuu todella huonosti, tai no nyt jo paremmin kuin ikinä. 🙂 Olen välillä yksinäinen, kun mies on paljon töissä ja oma ystäväpiirini kutistui raskausaikana, kun elämä vei niin erisuuntiin. On vaivoja ja vaikka mitä. 🙂 <br />
Joskus tuntuu että elämä on turhankin vaikeaa ja raskasta, mutta aina olen onnistunut löytämään valon pilkahduksen ja suuntaamaan katseeni toiveekkasti tulevaisuuteen. 🙂 Minun rakas koira kuoli reilu vuosi sitten ja se oli karmea paikka. Moni saattaa ajatella, että mitä sitä nyt lemmikkiä itkee vuositolkulla, mutta minulle Roope oli oma vauva ja osakseen Roopen takia olen jaksanut elämän karikoissa. <br />
Sain vuosia sitten diagnoosin lapsettomuudesta ja siksikin koirien tärkeys elämässäni oli suuri. Ne on minun omia vauvoja. ♥ <br />
<br />
Mutta niin vaan ihme tapahtui ja raskauduin. Sitä ihmeteltiin lääkärienkin osalta ja olin koko raskausajan kontrollissa, välillä makasin yksin sairaalassa ja itkin. Mutta tyttö syntyi ja uusi elämä alkoi. En ehtinyt sopeutua ajatukseen äitiydestä kun asiat etenivät niin vauhdilla ja olin jo vuosia psyykannut itseäni lapsettomuuteen. Elämän koulu on ollut kova, olen itkenyt ja itkenyt. Ollut väsynyt ja itkenyt lisää. :)<br />
<br />
Mutta samalla olen niin kiitollinen kaikesta, myös niistä huonoista jutuista. Sen vuoksi että olen joutunut kohtaamaan ikäviä asioita, osaan arvostaa sitä mitä minulla juuri nyt on. Kovalla työllä on itse kaikki hankittu ja eteenpäin elämässä menty vaikka läpi harmaan kiven. 🙂 Me olemme tavallisia kaduntallaajia, ilman mitään etuuksia. Olemme miehen kanssa tehneet vuosia kahta, jopa kolmeakin eri työtä samanaikaisesti. Elämä on ollut matka töistä töihin ja kotiin nukkumaan jotta pääsee töihin. 🙂 Tämänkin vuoksi oloni on ollut hieman orpo täällä kotona tytön kanssa, kun elämän muutos on niin suuri menneseen. :)<br />
<br />
Me olemme miehen kanssa moelmmat nyt satsanneet kotiin ja sisutamiseen, koska kotona olemisen merkitys on tytön myötä kasvanut suureen osaan. Me ei matkailla, ei syödä ulkona, en käy brunssilla, en osa viikottain vaatteita, vältän heräteostoksia, ja syömme edullista tavallista (ja usein punalappuista alennettua) ruokaa. 😉 Eli vaikka sisustusrintamalla tapahtuu paljon ja uusia ostoksia ilmestyy, niin meidän elämä ei muilta osin ole yltäkylläisyydessä elämistä. :)<br />
<br />
Olemme epätäydellisen täydellisiä jokainen ja omasta elämästä kannattaa etsiä ne parhaat palat ja keskittyä niihin. ♥ Niin minä olen tehnyt ja samalla oppinut hyväksymään epätäydellisyyteni. :)<br />
<br />
Iso ja lämmin halaus sinulle Taika! ♥ ♥ ♥ Ja kaunis kiitos kun jaksoit jättää minulle kommenttia! ♥ KOmmentit ja te lukijat olette minun elämäni suola ja pippuri ja ilman teitä olisin hyvin yksinäinen ihminen. ♥
Mä tuun väliin 🙂 Pakko vaan sanoa, ettei kenenkään kokemuksia/suruja voi vähätellä ( mm.koirasi ). Me olemme kaikki niin erilaisia ihmisiä ja koemme asiat hyvin eri tavalla. Se, että kaiken pahojenkin kokemusten jälkeen löytää positiivisuutta elämään ja uskaltaa uskoa hyvään on rikkaus. <br />
<br />
♥ ♥ zemppiä molemmille ♥ ♥
Kiitos sinulle Miia vastauksestasi ja siitä, että rohkeasti kerrot myös elämäsi kipeistä asioista. Halaus myös sinulle! Kerroinkin, että olen huono kommentoimaan mutta kyllähän nämä kommenttiboksit ovat sellaisia, että ne saavat blogin ihan toisella tavalla eloon.<br />
<br />
Olen itsekin ollut paljon tyttäreni kanssa yksin, sukulaiset asuvat kaukana jne. joten lapsen hoito on ollut aina vastuullani, samoin esim. yöheräämiset. Mieheni aloitti oman kotimme rakentamisen kun lapsemme oli 4-5 kk ikäinen, joten meillä oli elämässämme kaksi suurta projektia samaan aikaan ja on edelleenkin, pihatyöt ovat ensi kesänä edessä jne. Jokaisella meistä on omat kipeät kokemukset ja huonot hetket, onkin osattava nauttia niistä hyvistä hetkistä, niitäkin meillä kaikilla on. Tästä eteenpäin ihan varmasti osaan arvostaa niitä hyviä hetkiä aina vaan enemmän! Ihan uskomatonta miten sinä Miia olet koskettanut yhtäkkiä elämääni ja ajattelutapaani aikalailla.. Palaan blogiisi varmasti aina uudelleen ja nyt ihan uusin silmin.
Love: ♥ ♥ ♥ Ihana olet muruseni! ♥ ♥ ♥
Taika: Kiitos sinulle Taika! ♥ ♥ te lukijat olette maailman ihanimpia! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Teillä onkin ollut raskasta aikaa, kun tuo rakennusprojektikin on käynnissä. Olen sivusta seurannut tuttava perheen rakennusprojektia ja kaikki sympatia teille! ♥ ♥ Sitä kun ei voi keskenkään jättää vaikka voimavarat hiipuisi puolivälissä, patti tilanne siis vaikka lopputulos on siinäkin palkitseva kun pääsee ikiomaan kotiin. ♥<br />
<br />
Ja mieti, teidän ikioma talo, teille tehty sydämellä ja hartaudella. Se jos mikä on upeaa. Muksujen on siellä hyvä kasvaa ja parhaimmassa tapauksessa mummuna ja pappana hoidatte lastenlapsia kiikkustuolissa heidän puuhiaan katsellen. Ihanaa! ♥ ♥ ♥
Voi kun oli IHANAA lukea tämä!!<br />
Itselläni ei ole ollut vaakaa moneen vuoteen. Viimeksi neuvolassa sitä tarkkailtiin ja raskauden loppupainoksi tuli 85 kg, lähtöpaino 68 kg. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen olin taas painossa 68 kg, ja pari viikkoa vielä siitä, paino oli 64,5 kg. Kaikki ylimääräiset kilot raskaudessa tulivat siis tietenkin vauvasta, istukasta ja lapsivedestä, mutta myös nesteen kertymisestä raskausmyrkytyksen takia. Olo oli aivan kaamea painaessani 85 kg :(<br />
Nyt paino taitaa olla siinä 65 kg. En koe itseäni läskiksi, koska raskaus, synnytys ja äitiys on tuonut elämään vähän erilaista näkökulmaa ja olen itselleni armollisempi. Mutta en tunne oloani mitenkään hyväksikään tässä kropassa. Haluaisin tiputtaa 10 kg pois ja sen jälkeen kiinteyttää.<br />
Ongelma vain on siinä, että en tiedä, miksi painoni ei edes tipu. En syö säännöllisesti herkkuja, kotitöistä ja lapsenhoidosta tulee ihan kiitettävästi liikuntaa päivän mittaa. Epäilen kuitenkin, että se voisi olla tuo kirottu LEIPÄ. Sitä tulee helposti syötyä päivän mittaa 10-12 palaa. Tuhottomasti hiilareita.<br />
<br />
Sun inspiroimana aion NYT tilata vaa'an itselleni!! Siitä se lähtee….. 🙂
Tänää TOINEN PÄIVÄ, kun olen tehnyt kotijumppaa! Wuhuu! 🙂 Oikeestaan ikinä päässyt tähän toiseen päivään, se on jumahtanut siihen yhteen. <br />
Ajattelin ottaa nyt ihan vaan päivä kerrallaan, miettimättä sen liiemmin tulevaisuutta. <br />
Vaa'ankin haen huomenna postista :)<br />
Kiitos Miia tästä tsempistä ♥
En löydä ryhmää (FB ei ole oikein hallussa mulla) 🙂
Kokeilitko vain kirjoittamalla ylös olevaan kenttään: OKV lukijoiden tsemppiryhmä<br />
Tuollein minä ainakin löydän ryhmät helpoiten. Onko kukaan muu kuin Teija yrittänyt päästä ryhmään?
En mä löydä sitä vieläkään! Ja noin just mä sitä olen koittanu hakea, että kirjotan sinne hakukenttään ton OKV lukijoiden tsemppiryhmä! Saisitkohan sä jotenkin liitettyä tänne sen linkin?
<a rel="external nofollow" href="https://www.facebook.com/groups/448704065166487/" target="_blank">https://www.facebook.com/groups/448704065166487/</a>
Kirsi: Tuo linkki vie vaan facebookin etusivulle, eli sitä ei löydy. Onko tuo oikea linkki vai onko se vaihtunut? Kysyy tollo-Miia 🙂
Mä kyllä pääsin tolla inkillä oikeaan ryhmään 🙂 Olitko Miia kirjautuneena facebookiin kun kopioit linkin selaimeen? Koska jos et ollut kirjautuneena, sillon sut ohjataan aina siihen kirjautumissivulle.
Teija ja muut: LÖYSIN! 🙂
Loksahti suu auki, YLI 20KG VUODESSA?! Hui, olen todella ylpeä sinusta 🙂 Itse nyt kolmannen raskauden jälkeen olen 10kg liian painava ja tämä antoi kyllä inspiraatiota!<br />
Haluatko kertoa mitä söit päivän aikana, kun aloitit projektisi?<br />
<br />
Ystävällisin terveisin,<br />
Jonna
Jonna: Tammikuusta marraskuun puoliväliin 23kg. 😀 En olisi alussa uskonut että tälläinen muutos todella tapahtuisi. :)<br />
<br />
Minä jätin alussa kaikki herkut ja leivän pois, koska ne olivat pahimmat paheeni joiden kanssa itsekuri ei riittänyt. Tässä syömisiäni alkuvaiheessa ja huom, minulla oli tosi rankka startti ja kaloriraja vain 700kcal! <br />
<br />
– Aamulla söin tytön kanssa puuroa ja pari ruokalusikallista piltti marjasosetta sekä kahvia maidolla. <br />
– aamupäivällä kahvia maidolla<br />
– ruokailu noin klo 14 aikaan, normi kotiruokaa kuten makaroonilaatikkoa, jauhelihakeittoa, perunaa ja lihapullia…. annoskoko tuntui silloin naurettavan pieneltä, kun olin tottunut syömään kuin hevonen. 🙂 Itseäni varten en salaattia viitsinyt tehdä, mutta kurkkusiivuja tai tomaattia saattoi lautaselle päätyä. :)<br />
– noin klo 16 kahvi maidolla (tämän jätin pois kesällä)<br />
– noin klo 18 normi kotiruokaa taas<br />
– noin klo 20 iltapala joka oli usein tonnikalapaloja öljyssä ja raejuustoa sekoitettuna. Yhteensä noin 200g (raejuusto noin puoli purkkia á 100g ja tonnikalaa puolipurkkia á 100g).<br />
<br />
Tällä reseptillä menin pitkään ja paino lähti laskuun tosi hyvin. Viisi kertaa se jymähti paikoilleen ja painonlaskua ei tapahtunut, mutta aina se lähti lopulta uuteen laskuun. Kun lisäsin liikuntaa niin lisäsin myös syömisiä. Kesällä söin jonkun verran hedelmiä ja ruokana saattoi olla raejuustopohjainen salaatti. Mutta ihan perusainesosia käytin, en valinnut rasvattomia vaihtoehtoja vaan samaa kuin muillakin meidän perheessä. Sinistä kevyt maitoa ja normaalia raejuustoa, joista Valion on parhaimman makuinen minun mielestäni. :)<br />
<br />
Tonnikala oli öljyssä, koska rasvojakin tarvitsee ja vedessä olevaa tonnikalaa ei syö erkkikään. Se on niin kuivaa ja "jauhoisen" makuista. 🙂 Öljytonno on namia. 🙂
Jonna: Ainiin, unohtui. Minulla oli tuo syöminen tarkoituksella iltapainotteista alussa, sillä olin aikaisemmin iltasyöppö enkä aamulla koskaan syönyt aamupalaakaan. Yritin tuolla tavalla "huijata" kroppaani, että kaikki on niinkuin ennenkin ja iltamussutus jatkuu. 🙂 Nykyään iltapala syödään tuntia aikaisemmin, eli noin klo 19 aikaan. 🙂
Hei miten nuo sisäreisilihakset oikeen tehdään? lukee että samalla tavalla kuin ulkoreidet mutta eihän käytännössä voi ? 🙂 täytyy kokeilla sinun reseptiä 😉
Janita: Sisäreisi liike tehdään kylkimakuulla. Pää nojaa alempaan kämmeneen joka tukeutuu lattiaan, ylempi jalka on taitettuna polvesta niin että jalkapohja on lattiassa. Alempaa jalkaa nostetaan suorassa linjassa ylös ja lasketaan alas, muttei liian alas jotta vaste ei katoa. Liike tunnetaan myös kylkilihasliikkeenä, sillä se tehoaa myös jenkkakahvoihin, vaikkei siihen kovin tehokas olekaan. Sisäreidelle se tekee hyvää, parillakymmenelläkin toistolla saa jo sisäreiden lihaksen kramppaamaan ja kihelmöimään. 🙂
Hieno saavutus ? voisitko kertoa miten lähdit nostamaan päivittäisiä kalorimääriä ja kuinka kauan söit vain tuon n. 700kcal?
Milla: Tuo 700kcalin dieetti on todella rankka, menin sillä itse muutaman kuukauden mutta olen vetänyt rankkoja dieettejä ja kisavalmistautumisia ennenkin, joten olen kokemuksien kautta oppinut lukemaan kroppaani. Mikäli dieetin aikana ilmenee voimakasta heikotusta tai huimausta, pitää kalorimäärää nostaa välittömästi. Ekoina päivinä voi pää särkeä, itselläni on usein ilmentynyt myös palelua sekä voimistunutta liikehuimausta. En uskalla suositella näin rankkaa dieettiä kenellekään, olethan varovainen mikäli kokeilet tätä! ♥ ♥<br />
<br />
Kalorien nostaminen onnistuu helpoiten lisäämällä esim ilta tai aamupalaan yhden tuhdin rahka-annoksen, josta saa noin 200-300kcal lisää. Leipää ja muuta ns. "nopeaa herkkua" kannattaa välttää, sillä niitä tulee helposti syöneeksi liikaakin ja kierre ylöspäin on valmis. Itselläni meni noin 12vkoa että pääsin eroon vanhoista heikkouksistani leivän, pizzan ja karkkien osalta eikä kaupassakaan enää tullut mielitekoa ostaa itselleen jotakin hyvää. Tuo raja on kaikilla henkilökohtainen, joillakin ruokavalio korjaantuu helpommin ja vaivattomammin kuin toisilla. Minulla oli aika vaikeaa, mutta sisulla siitä selvisin ja repäisin itseni irti kaikesta herkuttelusta. :)<br />
<br />
Paino on pysynyt samana jo pari vuotta, jojoilu on ollut normaalista nestetasapainosta ja hormonaalisista kuukausivaiheista johtuvaa parin kilon heittelyä. Virallista jojoilua ei ole ollut, ensimmäistä kertaa elämässäni. :)<br />
<br />
Tsemppiä! ♥ ♥