Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Otsikon kysymystä olen itse miettinyt jo iät ja ajat, sillä olen aina haaveillut sellaisesta julkitilamaisesta avarasta kodista, jossa jokainen funktio ja käyttötarkoitus on mietitty harkiten ja tilantuntu säilyttäen. Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että avaramman kodin saisin muuttamalla isompiin neliöihin, joissa tila kasvaa mutta kalusteiden määrä ei. Nyt haluan kuitenkin haastaa itseni ja omalla sisustuksellani todistaa tämän mielipiteeni vääräksi, sillä en halua maksaa lisätilasta ylenpalttisesti vain unelmasisustukseni vuoksi. 🙂
Kuva: The Print Store
Ei tarvetta isommalle kodille
Meidän pieni perheemme ei todellakaan tarvitse yhtään isompaa kotia, kuin tämä nykyinen 80m2 kolmio on. Tässäkin on jo aivan tarpeeksi ilmaa ympärillä ja huomaan päivittäin imuroivani täysin turhiakin nurkkia, jonne pöly kertyy siinä missä varsinaisiin käyttöneliöihinkin. Olenkin haudannut isomman kodin haaveeni nyt kokonaan ja olen vain hyvilläni siitä että mahdumme tarvittaessa vaikka puolet pienempään kaksioon, ilman että arkielomme kärsii. 🙂
Kuva: My Caleidoscope
Tulevaisuuden päämäärä
Tulevaisuuden päämääräni on miettiä kodin erilaiset tärkeät käyttötarkoitukset ja suhteuttaa ne kodin kokoon ja sisustushaaveisiini. Pienessä kodissa kaikki asiat ovat intiimejä ja toisen läsnäolo on selkeämmin havaittavissa. Kaikille tämä ei luonnollisestikaan ole optimaalisin asumisvaihtoehto, mutta itse tykkään siitä että oma perhe elää ”iholla”. En tarkoita tällä sentään perhepedissä nukkumista tai että ruokapöytä sijaitsisi vessassa, vaan sitä että jokaisella asukkaalla on oma pieni paikkansa rauhoittumiseen ja yksityisyyteen. Tärkeää on että yksityisyydestä huolimatta suurin osa asioista tapahtuisi kuitenkin yhteisissä tiloissa. Siksi itse kannatan esimerkiksi avokeittiön ja olohuoneen yhdistelmää. 🙂
Kuva: The Print Store
Uusia tavoitteita
Olen ottanut tavoitteekseni myös sen, että lakkaan haaveilemasta asioista joista ei minulle ole mitään konkreettista hyötyä. Yksi näistä turhista ja unholaan joutavista unelmistani on suuri ruokailutila jonne mahtuisi 8-10 hengen suuri ruokapöytä käsinojallisine tuoleineen. Tällaisesta erillisestä suuren suuresta ruokailuryhmästä ja -tilasta olen haaveillut niin pitkään kuin muistan. Jos unohdan sydämeni kaihoisan äänen ja keskityn ajattelemaan järjellä, niin mihin ihmeeseen minä tarvitsisin tuollaista ruokailutilaa kun meitä on vain kaksi-kolme ihmistä pöydän ääressä syömässä.
Isoja ruokabileitä tai juhlia en järjestä edes vuosittain ja neljän hengen pikkukinkerit hoituvat hyvin pienen pöydän ääressä tai olohuoneeseen katettuna. Ja tiedän, etten tulisi isoja ruokailtamia järjestämään vaikka tilat ja mööpelit siihen löytyisikin. Mikäli isoja juhlia, kuten tytön synttäreitä varten tarvitaan enemmän tilaa, löytyy tästä läheltä muutamakin ihana paikka jonne voi siirtyä juhlimaan. Ja varastostani löytyy tytön 1-v synttäreitä varten ostettu Ikean 80x200cm kokoinen pöytä, jonka saa helposti kannettua kotiin lisäpöydäksi.
Kuva: nofatnowhip.com
Ei enempää säilytystilaa
Hyvänä esimerkkinä tässä toimii myös aikaisempi tapani lisätä vuosi vuodelta säilytystilan määrää, joka johti siihen että koti oli täynnä kaappeja, laatikostoja ja lipastoja. Tavarat eivät säilytyssysteemeistään huolimatta olleet yhtään sen helpommin käytettävissä tai löydettävissä. Säilytystilaa oli liikaa ja tavarat lopulta vinksin vonksin missä sattuu. Edes minä, joka olen melkoinen organisoija ja kaappien siisteysfriikki, en saanut pidettyä tavaroita järjestyksessä.
Onneksi lopulta tajusin, että koska en voi elää huolettomasti sotkuisten ja suorastaan katastrofaaliseen kuntoon räjähtäneiden kaappikätköjeni kanssa. Aloin karsimaan tavaraa ja sen jälkeen myös hillousvarastojani eli tyhjentyneitä säilytystiloja. 🙂
Kuva: petitevanou.com
Tavaran tarkoitus
Tähän aiheeseen liittyen olenkin päättänyt haastaa itseni miettimään tavaran määrää ja niiden käyttötarkoituksia entistäkin tarkemmin; mitkä tavarat ovat sellaisia joita todella tarvitsen ja mitkä ovat vain ”koristeina” täydentämässä kotia. Koristeet ovat ihan ok silloin kun ne ovat tiedostetusti koristekäytössä.
Minulta kuitenkin löytyy muutamia juttuja joista olen huomannut että käyttökerrat ovat jääneet yhteen tai kahteen. Nämä tavarani vain pyörivät kaapista ja paikasta toiseen ilman mitään järjellistä syytä. Ainut hetki kun niiden olemassa oloon reagoin, on se kun ärtyneenä joudun siirtelemään näitä turhakkeita pois tieltäni. 😀
Kuva: landinskan.se
Listan laatiminen
Ajattelin tehdä listan kaikesta mitä kotoa löytyy ja katsoa millaiseen lukemaan pääsen kun olen viimeisenkin kaapin ja säilytyslootan käynyt läpi. Puolen vuoden välein olen yleensä tehnyt tätä läpikäyntiä, mutta jonkin verran olen havainnut hilloamista viime aikoina omassa suhtautumisessani. Minulla on kaapissani mm. yksi romulaatikko, jonne on kertynyt mitä ihmeellisintä lippulappua, käyntikorttia, kynää, ruuvia, mutteria, pompulaa, kynttilää ja muuta roipetta. Laatikko on pariin otteeseen vaihtunut suurempaan, joten tämäkin kertoo että on aika tehdä pieni raivausprosessi. 🙂
Tyttökin otti taas uuden kasvupyrähdyksen ja osa alkusyksystä ostamistani välikausi- ja sisävaatteista on jäänyt jo pieneksi. Myös astiapuolella olen huomannut että puolet kipoista ja kapoista jäävät kokonaan vaille käyttöä ja päätinkin tehdä merkkauksen niille; Laitan jokaiseen keittiövälineeseen ja astiaan maalarinteipin palan ja aina käyttöön ottaessani nappaan teipin pois. Kuukauden kuluttua poistan surutta kaiken missä teippipala on vielä kiinni.
Kuva: landinskan.se
Vanhat neliöt entistä avarammaksi
Tavoitteeni on maksimoida oman kodin neliöt ja saada kodista entistäkin avarampi, olematta kuitenkaan tyhjä tai keskeneräisen näköinen. Haluan myös kehittyä tiedostavammaksi kuluttajaksi niin sisustustavaroiden, ruoan, vaatteiden, elokuvien kuin muiden ostettavien juttujen ja palveluiden osalta. Samalla haluan haastaa itseni kokeilemaan uudenlaisia ajattelutapoja kaikissa elämän osa-alueissani työstä vapaa-aikaan ja hankinnoista kierrättämiseen.
Tästä aiheesta on tulossa varmasti juttua jonkin verran ja mietiskelin jo blogihaasteenkin tekemistä ja välittämistä tämän tiimoilta. Saa nähdä miten pääsen itse vauhtiin, tai siis hiljennän vauhtiani on ehkä oikeampi termi tälle uudenlaiselle suuntaukselleni. 🙂
Ihanaa uutta alkanutta viikkoa!
Seuraa myös Instagramissa
Niin hyvä kirjoitus 🙂 Itsellekkin on kertynyt aivan likaan tavaraa (osa täysin rojua) mitä pitäisi käydä läpi ja surutta laittaa eteenpäin/heittää pois. Harmi kuinka vaikeaa se onkaan sisäiselle hamsterille.
Mari: Joistakin turhaksi osoittautuneista tavaroista ja vaatteista on todella vaikea luopua. Itse olen aika hyvä jo karsimisessa ja luopumisen tuska on nopeasti ohi menevää, mutta ajoittain on liian vaikeaa silti minullakin. 🙂 Paljon tsemppiä sinulle omaan karsimiseen! ♥
Mielenkiintoisia näkökulmia, pääasiassa hyvällä tavalla :)<br />
En tiedä minkä verran vietät aikaasi keittiössä, mutta minulla pomppasi silmään, että kuukauden (tai parin) käytön jälkeen heität teipatut tuotteet menemään. Itse keittiöalan ammattilaisena vietän aikaani keittiössä paljon ja siitä syystä myös keittiötarvikkeita on paljon. Minulla ainakin eri asioita, tarvikkeita ja asioita tarvitsee eri vuodenaikaan. Esimerkiksi on tiettyjä tavaroita, joita tarvitsen vain säilöntäaikaan. Sen vuoksi, en voisi heittää niitä nyt pois, vaikka en niitä keskellä talvea tarvitsekaan moneen kuukauteen. Tätä näkökulmaa kannattaa myös siis pohtia 🙂
Salli: Vietän keittiössä mahdollisimman vähän aikaa. 😀 En tykkää ruoanlaitosta enkä leipomisesta ja meillä tehdään suht simppeliä tavallista suomalaista kotiruokaa, enimmäkseen uunissa valmistaen. 😀 varsinaisia leipomuksia teen vain sämpylöiden tai joulupipareiden muodossa, sillä itse en oikeastaan koskaan enää herkuttele ja tyttö on vasta 3-v. Monesta tämä kuullostaa varmasti hyvin oudolta, mutta itse en ole suurista yrityksistäni huolimatta oikein koskaan innostunut keittiössä hääräilemään kuin sen mitä on pakko, eli aamupalat, päiväruoka ja iltapala. Siksi selviämme aika vähällä ja meille vähemmän kuin kuukauden välein käyttettävät keittiövälineet voi suoraan raivata pois. Helposti kyllä saa korvattua jonkin satunnaisen keittiövempaimen olemassa olevilla kun keskittyy olemaan luova. Olen esim vispannut jo vuosia kanamunat ja kermat sun muut satunnaisesti vaahdotettavat jutut metallisella käsivispilällä, joten meidän perheessä ei ole vuosiin ollut sähkövatkainta. Eikä sitä ole edes tarvittu. 🙂
Ihan samoja mietteitä on minulla ollut jo pari vuotta. Huusholli on täynnä tavaraa, vaikka kuinka yritän vähentää, enkä hirveästi ole niitä ostamalla lisännytkään. Haluan väljempää näihin neliöihin, mutta kyllä on vaikeaa!! Tein jo päätöksen, että myyn kaikki vanhat käyttämättömät joulukoristeet ja luetut kirjat ja pokkarit kirppiksellä, mutta eikös ne pöydät sitten olleet jouluun saakka varattuja 🙁 Myös se seikka, että meillä on paljon rakkaita perittyjä kalusteita ja matkoilta tuotuja sisustusjuttuja, vähän hidastaa tätä hommaa… Ymmärrän siis mietteesi ja pyrkimys on sama, vaikka kotini onkin aivan toisenlainen kuin sinun.
Minna: Tuo muistojen ja perittyjen juttujen määrä on aina hankala aihepiiri karsimisen kannalta. Itse olen sitä mieltä että koska kaikkea ei kuitenkaan voi säilyttää ja mitään ei mukaansa saa hautaan mennessään, niin kohtuus tuossakin. Mutta miten jaotella tärkeät asiat tosi tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin… tähän en osaa sanoa yleispätevää neuvoa. Itse olen valokuvannut joitakin juttuja itselleni "talteen" ennen pois laittamista. Ja useampi vuosi sitten pakkasin muutamia tunnesiteellisiä tavaroitani varastoon laatikkoon ja kun myöhemmin niitä kävin läpi huomasin etten ollut ajatellut niitä tavaroita kertaakaan sinä aikana kun ne olisvat säilössä olleet. Sen perusteella sain riittävän suuren syyn niiden karsimiseen ja vein koko laatikon sellaisenaan kierrätyskeskukseen. <br />
<br />
En tiedä onko tästä sinulle apua, mutta voisit pakkailla joitain juttuja laatikkoon ja varastoida ne vaikka vuodeksi. Ihan kokonaan siis pois varsinaisesta kodista, eli varastoon tai autotalliin tms. varastoksi luokiteltavaan paikkaan. Silloin ei luopumisen tuskaa ja huonoa omaatuntoa tarvitse niin paljoa potea, koska ne ovat sinulla kuitenkin vielä. Jos myöhemmin tunneside niihin katkeaa, on helppo tehdä lopullisia päätöksiä niiden suhteen. 🙂 ♥
Kirjoitit ajatukseni! Aloitan aina raivausurakkani ilman suunnitelmaa, liian suuresti ja väsähdän jo rojuvuorien katseluunkin. Taidanpa tehdä ryhtiliikkeen.
Sanna: Liian isosti aloittaminen aiheuttaa usein kotikatastrofin ja raivausähkyn. 😀 Aloita pienesti vaikka siitä että laitat joka päivä yhden tai kaksi turhaa tavaraa kierrätyslaatikkoon tai pussiin, jonka viet sitten pois kun olet saanut sen täyteen. Viikossa se on jo 7-14 ylimääräistä tai risaa tavaraa / vaatetta ja kuukaudessa 28-56 tavaraa. Tuolla tavalla laskettuna pienikin päivittäinen asia on kuukaudessa hurja määrä turhaa roinaa. 🙂
Hyviä pointteja! Minulla ollut vaatteiden suhteen samaa karsintaa, kaikki pois mistä en tykkää tai ei tule käytettyä. Eikä niitä "motivaatio" housujakaan kannata hillota, ostan uudet jos kykenen hoikkumaan 🙂 . Kodin sisustuksesta myös pyrkinyt poistamaan (myymään) ne esineet, huonekalut, matot, joista en todellakaan pidä. Toki sitten ostanut tilalle miellyttävämpiä….! Saako udella, onko taloudessa puolisoa? Nimittäin, minä muuttaisin omassa kodissani enemmänkin, mutta se on tuo miehen kanssa sisustaminen….ei se voi tajuta, että hyvä huonekalu myydään väärän värin vuoksi pois….!!! Kiitettävästi kuitenkin toteuttaa vaimo-kullan visiot! Joskus olenkin herkutellut ajatuksella JOS ASUISIN YKSIN, oi millainen koti minulla olisikaan! Mutta hyvä näin, koti on kompromissi, ei pelkkä minun visio. <br />
<br />
Mielenkiinnolla jään odottelemaan juttujasi asian tiimoilta, saatko laskettua tavarat ym. Mietin hetken, mutta kyllä on mission impossible meidän kodissa 🙂 <br />
<br />
Äläkä ihan kaikkea hävitä, kuten sanoitkin, osa tavaroista on olemassa ihan vaan koristetarkoituksessa. Osalla myös tunnearvoa, tai, haluatko säästää lapsellesi jonkun?!<br />
Mutta turha on turhaa, vähemmälläkin pärjää! Vielä loppuun, ainakin vaatteiden osalta olen pitänyt ohjenuoranani jos ostan uuden vaatteen, laitan yhden vanhan pois. Usein lähteekin pino kirpparille, kun kausi vaihtuu….
tonttu: Vaatteiden suhteen olen itse tehnyt karsintaa jo todella pitkään. Kaikki sellaiset "sitten kun"-vaatteet saivat lähteä, samoin kauniit vaatteet jotka eivät istuneet minun päälle niinkuin halusin. Myös huonot ja hiertävät kengät raahasin aikoinani uffin laatikkoon, sellaiset 30 paria lähti korkkareita ja muita muovisia kenkuleita. Päivääkään en ole niiden suhteen katunut, enkä ole kaivannut yhtäkään vaatetta tai kenkää ikinä takaisin. :D<br />
<br />
Me asustamme tytön kanssa tällä hetkellä pääasiallisesti kaksin ja koira löytyy taloudesta myös. Mies ei onneksi koskaan laittanut pahemmin hanttiin minun sisustusjutuissani, ainoastaan kiintokaappien purkamista aikoinaan vastusti mutta myöhemmin myönsi olleensa väärässä. Olen saanut aina sisustella hyvin vapaasti ja miehellä on samantyyppinen sisustusmaku, joten ei tarvinnut kättä vääntää montaakaan kertaa. :)<br />
<br />
Tunnepuolen siteet tyttö saa rakentaa tavaroihin itse ja nyt kun hän alkaa jo enemmän ymmärtämään asioista niin hänen mielipiteensä otan tietysti huomioon. Haluan kuitenkin opettaa hänelle että tärkeät asiat eivät ole sellaisia mitä voi ostaa tai koskea, vaan ne tulevat sydämistä ja teoista. ♥ Jos hänelle on jokin tavara tärkeä niin saa ilman muuta sellaiset säilyttää, kunhan ei ripustaudu liikaa tavaraan ja mammonaan. <br />
<br />
En halua että tyttö aikuisena säilöisi minun joitain juttujani vain siksi että ei kehtaa sanoa minulle ei kiitosta. 😀 Ja myöhemmin kun tyttö on muuttamassa omilleen (eli tooodella pitkän ajan päästä) niin hän saa valita mitä mukaansa ottaa ja mitä ei. Aina parempi jos pärjää vähemmällä kuin mitä minä aikoinaan ja satsaa rahat järkevästi. ♥<br />
<br />
Itse olen noudattanut myös tätä yksi sisään ja yksi ulos taktiikkaa. sillä saa aika hyvin karsittua uusien ostamista, kun vanhoista ei halua enää mitään hävittää. 🙂
Olen karsinut ja karsinut jo toista vuotta, osaksi että muutimme 120 neliöisestä 50 neliöön. Ja nyt voipi olla että taloudellisista syistä menee vielä pienemmäksi. Ollaan kyllä kahdestaan niin tämä nykyinen kyllä riittää. Joitakin asioita on ihmeen vaikea karsia, minulle ne on nuo lehdet. Aivan älytöntä, tiedän. Jos oikein myönnän ja asiaa mietin niiin voi tämä kumma hamstraus näkyä painossakin. Sitä mukaa kun lehtiä tulee lisää niin painokin nousee…eli sokerilakko ja romulakko alkakoon. Ja ei yhtään uutta lehteä.
Anonyymi: Teillä onkin neliömäärä pienentynyt aika reippaasti, mutta ehkä se ei ole huono asia ollenkaan. 🙂 Meilläkin olisi varaa vähentää neliöitä, sillä koen että oma makkarini on liian vähäisellä käytöllä. Jos olohuone olisi toisen mallinen, saisin laitettua sänkyni olohuoneeseen ja pystyisin jakamaan tilan vaikka valkoisella verholla. ♥<br />
<br />
Minä keräsin lehtiä joskus itsekin, tilasin varmasti kaikki mahdolliset sisustuslehdet Glorian kodista Oma mökki lehteen ja niistä luopuminen kirpaisi. Päätin kuitenkin silloin eteisen kiintokaappeja purkaessani, että en halua enää jemmailla vanhoja lehtiä, koska niitä en kuitenkaan tule lukemaan enää. Siispä annoin ystävien ja siskojen valikoida parhaat päältä ja loput pari sataa lehteä kärräsin paperinkeräykseen. Silloin kyllä vilkkui euronkuvat silmissä kun laskeskelin roskikseen heittämääni summaa. En ole sittemmin lehtiä tilannut enkä irtonumeroitakaan kovin usein ostanut, koska edelleenkin mielessäni vilkkuu se muisto tuosta traumaattisesta roskakeikasta. 😀
Olipa kiva löytää casablogit! Ammatiltani olen muotoilija ja tekstiilisuunnittelija, joten sisustus ym. kiinnostaa, mutta tämänhetkinen kiinnostukseni nousee vieläkin henkilökohtaisemmasta syystä. Olen ollut aviossa 38 vuotta…4 lasta lentänyt omilleen…ja asunnon vaihtoprojekti meneillään. Aioimme muuttaa kaksikerroksisen, 111 neliön rivaristamme pienempään yksitasoon, mutta löysimmekin itsemme kirjoittamassa kauppakirjoja IHANASTA, UUDESTA OMAKOTITALOSTA. <br />
Ja mitä teimme! <br />
Olen kyllästynyt "elämän varrella tulleista matkamuistoista", niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Ja kaikki meni myyntiin. Nyt on vain autotallin perukoilla pieni kasa tärkeimpiä "matkamuistoja". <br />
Oi tätä vapauden tunnetta! <br />
JA NYT…asumme YKSIÖSSÄ kevääseen! Kaikki pientä ja sievää…ei mitään turhaa… mutta KIINNOSTUS uudesta VALKOISESTA SISUSTUKSESTA kaihertaa mielen pohjalla…AIVAN IHANAA! Täältä saa hienoja vinkkejä! KIITOOOS!
Sirpa: Ihanaa että löysit tänne CASAan ja mukava kuulla että olet saanut inspiraatiota blogeistamme. ♥<br />
<br />
Hyi, te olette tosi rohkeita. 🙂 Joskus on hyvä repäistäkin itsensä irti vanhoista tavoista ja painolasteista. Itsekin olen muutamaan otteeseen tehnyt radikaaleja valintoja ja niistä on aina elämä poikinut jotain entistäkin parempaa tilalle. ♥<br />
<br />
Toivottavasti tulet inspiroitumaan blogiini jatkossakin, valkoinen on minunkin rakkauteni ja odotan jo kovasti kevättä ja aurinkoisia päivä. ♥ ♥♥ Silloin valkoinen sisustus herää henkiin niin kauniisti. ♥
Olen viikonloppuna täyttänyt minulla uusia kauniita säilytyslaatikoita ja huomasin ettei ne riitä mihinkään.<br />
Meillä on vuosia ollut tapa käymme laivalla juuri joulua ja viime vuonna ostin paljon joululahjoja tälle joululle. Sitten unohdin ne ja ostin Amerikasta kesällä lisää. <br />
No, lahjat ovat suht ajattomia, eli voin varmaan antaa niitä vuodenkin päästä jouluna. Minun suuri kompastuskivi on se että ostan kivoja juttuja itselleni tai lahjaksi ja unohdan ne.<br />
<br />
Vaikka hoitovapaa ja opintovapaa on tiukentanut rahavaroja, silti ylimääräistä tuntuu olevan kun hyvä löyty tulee vastaan. <br />
<br />
Olen eilen hakenut kirpparilta myymättömät romppeet, eli tapahtuu poistumistakin.<br />
<br />
Nyt olen kehittänyt itselle säännön, saan ostaa vain jos lahja menee eteenpäin 2 kk sisällä. <br />
<br />
Kirppiksellä tykkään käydä myymässä mutta vain kesäisin Hietsussa. Huutiksessa on kaupankäynti hiljentynyt merkittävästi.<br />
<br />
No, onneksi ylimääräiset mahtuu kaappiin mutta kesällä viimeistään. Autoon mahtuu 12 banaanilaatikkoa, sen verran aion myytävää kerätä.
Lanttuleikkuri: Lahjojen ostaminen hyvissä ajoin on järkevää, mutta siinä saattaa kyllä tapahtua sitten tuo mikä sinullakin että joulujemmat ehtii unohtaa ennen joulua. 😀 MInulle kävi kerran samalla tavalla kun kesän alennusmyynneistä ostin valmiiksi lahjoja joulua odottamaan enkä sitten muistanut niitä ollenkaan. Muistin ne vasta kun joulu oli jo ohi, joten annoin sitten uudenvuodenlahjat näille ihmisille. :D<br />
<br />
Huutonetin hiljentymisen olen itsekin huomannut, veikkaan että uudistus aiheutti sen että siellä tehomyyjiäkin on aiempaa vähemmän. Nyt sitten vaan kesän kirppistä odottelemaan ne 12 banskulootaa ja otat mission saada ne täytettyä ennen kuin toukokuu koittaa. 🙂
Hyvä kirjoitus! 🙂 Itse olen mietiskellyt aivan samoja asioita ja tulen seuraamaan mielenkiinnolla projektisi etenemistä. Vielä kun itse raaskisi luopua kaikesta turhasta roinasta.. 🙂
Laura: Viikonloppuna ajattelin tehdä yhden postauksen aiheeseen liittyen, kun tuossa kävin aika raalla kädellä läpi omia tavaroitani. Ihan kaikesta "turhasta" en minäkään raaskinut tällä kertaa luopua (VIELÄ!) mutta pakkasin kaiken pois ja päätin että kolmen kuukauden sisällä ne saavat lopullisen lähtöpassin tästä huushollista. 🙂
Minäkin haaveilen kaapeista joita avatessa ei tavarat tippuu päähän. Mutta joka kerta kun lähen karsimaan mussa herää säästäjä.. "entäs jos mä tarvitsen tätä joku päivä ja sit ketuttaa kun joutuu ostamaan uuden". Aivan mahdoton siis olen! 😀
Maanvaiva: Tuo "jos vielä joskus"-ajattelutapa on vaikea, kokemusta on minullakin. 🙂 Joskus olen hillonnut niin kummallisia asioita pelkästä säästämisen riemusta ettei tosikaan. 😀 Mutta harvoin sitä oikeasti muistaa kaikkea omistamaansa ja liian usein tulee sitten ostettua tupla ja triplakappaleita samoista välineistä, kuten minulla kävi aikoinaan viinipullon avaajan kanssa. 🙂
Kas edellinen kommentti menikin anonyymina..no jokatapauksessa sain hyvän sysäyksen aloittaa raivausta ja älytön löytö oli kyllä tämä että mullahan on kaapillinen muovipusseja, just tuota keittiötarviketta ja meikkejä ja vielä lisää meikkejä…kukaan ei kyllä uskoisi että olen kouluttautunut fengshuisisustajaksi. Kiitos Mia hyvistä vinkeistä!!!!
Pia: HIhiii, suutarin lapsella ei ole kenkiä ja fengshui-sisustajan kaapit kätkevät sisäänsä kaaoksen. 😀 Nyt vaan iso laatikko tai jätesäkki ja sinne kaikki turhaakin turhempi roipe. Sitten loota kiinni ja joko varastoon tai kierrätykseen. Sydän itkee hetken aikaa, mutta kun seuraavan kerran menet kaapille ja se onkin tip top ja sieltä löytyy heti se mitä etsit, se tunne on sanoinkuvaamattoman hieno ja lopettaa sydämen itkut siihen paikkaan. 🙂 Tsemppiä! ♥
Mielenkiinnolla odotan mitä aiheesta saat aikaiseksi postata nimittäin mä olen syntynyt minimalistin sydän rinnassani ja luennoinutkin työni puolesta siitä joskus vuosia sitten:) Mun heikkous on astiat mutta siitäkin heikkoudesta olen parantunut lukuisten muuttojen ansiosta:)
sissi: MInäkin olin nuoruudessani minimalisti, mutta sitten lähti mopo käsistä. Ensiksi aloin haalimaan vaatteita ja kenkiä, sitten niiden lisäksi tuli meikit, laukut, kirjat, lehdet ja viimeisenä sisustushärpäkkeet. 😀 Nyt olen tehnyt karsintatyötä viitisen vuotta enemmän ja vähemmän onnistuneesti ja nykytilanne alkaa olla oikein hyvä. 🙂 MInun heikkous on tänäpäivänä ehdottomasti tuolit ja valaisimet, en voi vastustaa kauniita lamppuja enkä ihania tuoleja. 😀
Mä olen niin samaa mieltä tästä Miia. Meillä on vähemmän neliöitä kun teillä, mutta bonuksena tosin iso,iso terassi ja päälle vielä kämpän verran omaa pihaa, joka tekee kevät- ja kesäelosta aivan ihanaa. Se tuo asuntoon niin paljon lisää tilaa, ja tekee asunnosta meille ihan täydellisen.<br />
<br />
Minä käytän rahani mielummin muuhun kun tavaraan ja sen säilömiseen, sillä tavarat on se joka niitä neliöitä yleensä enemmän tarvitsee. Hauskaa on esimerkiksi se että äitini luulee että asumme jostain pakosta pienemmässä asunnossa, emmekä muuta kauemmas omakotitalon perässä – se ei vaan ole meitä. Me rakastamme kaupungin sykkeessä asumista, palveluita, ystävien näkemistä, lyhyitä matkoja kaikkialle jne. Me emme olisi onnellisia kaukana kaikesta, pitkistä työmatkoista, kaukaisista palveluista.<br />
<br />
Meillähän remontoitiin ihan huolella asunto tämän vuoden aikana, jolloin kaksiosta tehtiin kolmio, niin että tytölle saatiin oma huone, ja meille oma makkari. Kaikki asiantuntijat olivat ennen remonttia sitä mieltä ettei kodista voi tulla avaraa ja kaikille tavaroille löytyä paikkaa. Kyllä löytyi, ja hyvin mahtui. Tietysti samassa yhteydessä heitimme kaiken turhan ja ylimääräisen tavaran pois. Se jos joku oli keventävä tunne. Vieläkin voisi karsia, varsinkin vaatteista.<br />
<br />
Meidän remontin lopputuloksen, johon me olemme enemmän kuin tyytyväisiä, löytyy tuolta oman blogini puolelta. Ei enempää neliöitä tavaroille, vaan enemmän vapautta elää!<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="http://mustikkasmoothie.blogspot.fi/2013/09/sisustus-valmis-valmis-valmis-remontti.html" target="_blank">http://mustikkasmoothie.blogspot.fi/2013/09/sisustus-valmis-valmis-valmis-remontti.html</a>
Rouva G: Juuri tätä ajatusmallia itsekin toteutan jatkossa, sillä olen aika hyvin lopettanut haaveiluni isommasta kodista. 🙂 Olen aina tykännyt asua kerrostalossa, koska en ole viherpeukalo enkä jaksaisi ison (tai pienemmänkään) pihan hoitamista. Olen myös mukavuudenhaluinen ka koen että kerrostalossa minulla on rennompi asua ja vähemmän hoidettavaa kuin rivi- tai omakotitalossa. Minulle sopii hyvin että maksan yhtiövastikkeen muodossa huolto- ja ylläpitotöistä ammattilaiselle, mielummin kuin stressaisin itse lumenluonnista, pihan hoidosta ja muusta. 🙂 Tämä on minun juttuni elää näin. ♥ Olen joutunut vuosien varrella monesti perustelemaan kerrostaloasumisen valintaani ja minullakin moni sukulainen ja tuttu on sitä mieltä että tämä(kin) koti on vain väliaikainen etappi matkalla kohti omakotitaloa. Mutta ihan rehellisesti sanottuna itseäni kauhistuttaisi muuttaa omakotitaloon sillä sen hoitaminen on kuitenkin aikaavievämpää kuin tämä kerrostalossa elo. 🙂 Kyllähän se valkoinen hulppea kivitalo merenrantatontilla olisi unelma, mutta ensin pitäisi voittaa lotossa jotta minulla olisi varaa palkata myös puutarhanhoitaja ja yleismies-jantunen pitämään talo ja puitteet kunnossa. 😀 <br />
<br />
Enkä kaipaa myöskään enempää neliöitä, vaan asun oikein mielelläni tässä kompaktissa neliömäärässä. On oikeastaan aika vapauttavaakin kun ajattelee että voisimme aivan hyvin kutistaa nykyiset neliöt puolella ja siltikin asua ihan mukavasti ja väljästi. :)<br />
<br />
Sinun blogiasi luenkin säännöllisesti ja kuulut viikottaisiin vakkariblogeihini. 🙂
Ihanaa kun kirjoitat taas minimalismista! Olen lukenut blogiasi jo pidempään ja palaan aina välillä vanhoihin tavarankarsimispostauksiisi, niistä saa kivasti inspiraatiota. Olen vähentänyt tavaraa muutaman vuoden ja enimmät (eli helpoimmat 😀 ) tavarat ovat jo lähteneet mutta nyt projekti tuntuu junnaavan paikallaan, tulee siis tarpeeseen nämä minimalismikirjoitukset! Olen koittanut muutenkin etsiä netistä jotain "raivausta edistyneille" vinkkejä. Olen myös salaa elätellyt haavetta siitä että laskisin meidän tavarat mutta ajattelin että minua pidettäisi hulluna 😀 Olisi kyllä kiva nähdä muiden tavaramääriä/luetteloita niin varmaan saisi uusia näkökulmia siihen mitä oikeastaan tarvitsee sen sijaan että itse tajuamattaan hilloaa jotain asiaa vain tottumuksesta.
Hanna: MInimalismisuus on sydäntäni lähellä, vaikka ei kyllä blogini perusteella viimeisen vuoden selauksella uskoisi. 😀 <br />
<br />
Tästä aiheesta on tulossa paljon asiaa jatkossa, sillä olen ihan uudella tavalla kiinnostunut minimalistisesta elämästä, ihan sisustuksesta muihin elämänosa-alueisiin asti. Olen niin ylpeä itsestäni etten ostanut näitä loppuvuoden juhlia varten oikeaa iltapukua, vaan löysin sellaisen moneen menoon taipuvan yleispätevän mekon Zarasta, johon tyydyn ja vielä oikein mielellänikin. Sillä mekolla hoidan kaikki kinkerit ja luulen että tämä mekko on minulla käytössä vielä vuosienkin päästä mikäli koko vain jatkossakin on passeli. 🙂 Ja korujakaan en ostanut "pakolla", vaan päätin olla alipukeutunut mielummin kuin ostaa jotakin vain siksi että käytän kerran tai pari kunnes myyn pois. 😀 Vielä kun sisustuspuolellekin saisin ripauksen tästä ajatusmallistani ammennettua, niin hyvä olisi. 🙂