Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Pitkä puhelu ystävän kanssa, kuppi kuumaa palan painikkeeksi. Muutama surumielinen kyynel vierähtää poskelle, hiljainen kiitos että olet siinä ja kuuntelet, myötäelät, sydäntäni lämmität silloin kun sitä kylmää. Surumielinen kyynel kuivuu, hiljaisuus lohduttaa. Vain hengitys kuuluu ja vastaus, olet rakas ystävä. Kyyneleet vaihtuvat nauruun, mustalla huumorilla maustettuihin sutkautuksiin. Nauru raikuu ja kyynel valuu uudestaan poskelle. Ilon kyynel. Se maistuu naurulta ja rakkaudelta.
Virtuaalinen lämmin halaus teille aivan jokaiselle!
Seuraa myös somessa
Runot kuuluvat tekijänoikeuden alaisuuteen ja niiden luvaton lainaus on kiellettyä. Sitaattioikeutta hyödyntämällä voi julkaista toisten luomaa tekstiä, kuten olet Tabermannin ja Askolan runoissa oikeaoppisesti tehnytkin. Kahden ensimmäisen runon tekijänoikeutta kuitenkin loukkaat, koska niistä puuttuu tieto runon tekijästä. Korjaathan tämän tai poistat kaksi ensimmäistä runoa, kiitos.
M: Tiedän ja siksi yhtä runoa lukuunottamatta olenkin laittanut runon oheen sen tekijä ja oikeudellisen omistajan nimen (Tommy Tabermann, Irja Askola). Ensimmäisen kuvan runo pyörii sellaisenaan pitkin internettiä, enkä tiedä onko se edes varsinaisesti runo. Positiivareissakin tuo on putkahdellut esiin, se useissa aforismi-sivustoissa, joista ei virallisia runoja juuri löydy. Postauksen teksti sen sijaan on lähtöisin ihan minun omasta päästäni ja oman koneeni näppäimistöstä. Runon muotoon ajatukseni puin, mutta en kyllä ajattele itseäni minään runoilijana joten minun tekstiäni saa jokainen ihan vapaasti lainailla käyttöönsä ilman siteerauksia tai sitaattitietojakin. 🙂
Ymmärrän pointtisi, joka on ihan totta, mutta olisi joskus kiva, jos voisi sanoa jotain kivaakin toisen jutuista eikä tarttua aina niihin ikäviin pointteihin. Tässäkin oli ajatuksena kuitenkin hyvän fiiliksen tuominen. Joskus on parempi olla hiljaa vaan, jos ei ole mitään kivaa sanottavaa.
Irina: Tekijänoikeusasiat ovat tärkeitä ja itse olen nykyisin todella tarkka siitä mitä lainailen ja siteeraan. Pyrin pyytämään aina luvan kirjallisesti kaikkeen lainailuun. :)<br />
<br />
Olisi kyllä mukavaa että tämän tyylisiin postauksiin, jotka kirjoitan pienessä tunnekuohussa, olisi vastaanotto hieman iloisempi. 🙂
Tekijänoikeus on toki "vakava" ja tärkeä asia, mutta rajansa ihmisten nipottamisellakin!! Keskitytään olennaiseen vai mitä M 😉
Joo tuntuu että ihmiset keksimällä keksii ain jotain valittamisen aiheita >:( *huokaus*
Sansu: Tekijänoikeusasiat ovat tärkeitä, ja huolehdinkin siitä että minulla lupa lainailuun ja siteeraamiseen. Ensimmäisen kuvan runon pätkä ei taida olla edes runo, sillä se on hyvin yleinen lausahdus korteissa ja erinäisillä sivustoilla pitkin internettiä. Se ei ole edes alkuperältään välttämättä suomalainen, vaan käännös jostakin. Samaa ideaa viljellään kaikkien maiden kielillä ja alkuperän löytäminen taitaa olla mahdotonta.Alkuperä johtaa todennäisesti aikaan ennen internettiä. :D<br />
<br />
Amen! ♥ 🙂
saparo: Aina löytyy jokin mihin tarttua, kuten tässäkin postauksessa. 😀
Ihania kuvia Mia, tykkään katsella niitä, ja runoja kuvien kanssa kirjoitan itsekkin.. tuli vaan mieleen että osassa kuvarunoissani ei ole kirjoittajaa merkittynä, johtuen siitä että runot ovat omiani. Mistäs tietää siis koska on oma runo kuvassa tai vaikka otsikossa.. ääh nipottamista aina jostain en kestä.<br />
Mä ainakin aina ennen nukkumaan menoa luen blogisi ja tun iloiseks ja nyt erityisen iloiseks noista runoista ja kuvista .
Ritu: Ohjesääntönä nettietiketissä on melkeimpä se että mitä nettiin kerran laitat, se siellä pysyy ja eteenpäin leviää. 🙂 Sinun täytyy keksiä itsellesi taiteilijanimi, jolla signeeraat kaikki runosi. Ei se silti kokonaan poista sitä, etteikö niitä voisi kopioida eteenpäin ilman sinun tietojasi, mutta vähentäisi ainakin väärinkäytöksiä. :)<br />
<br />
Ihana olet! ♥ ♥ Kiitos sinulle kivasta kommentistasi. Piristi mieltä tässä remppastressin tiimellyksessä mukavasti! ♥ Halaus! ♥