Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Maanantai-illan akkujen lataushetki menikin sitten hieman toisella tavalla kuin ajattelin, kun rakas karvaturrini Miffe sairastui todella yllättäen. Maanantain ja tiistain välinen yö meni valvoessa Miffen vointia. Heti tiistaina suuntasimme tutulle lääkärille tutkimuksiin ja lukuisten testien, labrakokeiden ja kuvausten lopputuloksena oli erittäin ärhäkkä ja akuuttia leikaushoitoa vaativa kohtutulehdus.
Meillä oli suojelusenkeli matkassa mukana, sillä ilman märkivää kohtuvuotoa emme olisi oireiden perusteella välttämättä osanneet ensimmäisenä epäillä märkäkohtua. Miffe söi, joi ja teki tarpeensa täysin normaalisti, vaikka olikin selvästi kipuinen, ja kohonneet tulehdusarvot olisivat kuittaantuneet sisäkorvasta löydetyllä tulehduksella.
10 vuotias Miffe – Meidän perheen hauvavauva
Tiistai-ilta ja yö meni vahtiessa Miffen vointia ja odottaessa seuraavan päivän leikkausajan lähestymistä. Koska Miffe on jo 10-vuotias, tutkittiin koiruli perinpohjaisesti, jotta voitiin varmistua Miffen yleiskunnosta ja siitä ettei kohtutulehdus ollut levinnyt maksaan, munuaisiin tai muihin sisäelimiin.
Muistoissani on edelleen Miffen velikoiran Roopen kohtalo. Roopella sydämen vajaatoiminta ja muut komplikaatiot aiheuttivat voinnin romahduksen, joiden vuoksi jouduin tekemään maailman vaikeimman päätöksen päästää rakkaan Roopeni vehreämmille laitumille.
Viime viikkojen kiireistä aiheutunut vanha univelka, pinnalle noussut suru Roopen menetyksestä, suuri pelko Miffen selviämisestä ja jumalaton väsymys saivat aikaan vuosisadan karmeimman päänsäryn ja sellaisen vatsaväänteen, että meinasin itsellenikin jo soittaa apua ambulanssin muodossa.
Koiran kohtutulehdus
Normaalisti koiran kohtu on noin lyijykynän paksuinen. Miffellä oli niin paljon kertynyt mätää kohtuun, että sen paksuus vastasi HK:n lenkkimakkaraa ja muistutti ulkoisesti mustekalaa lonkeroineen. Miffe leikki, riehui ja oli normaali iloinen itsensä vielä maanantaina päivällä ja alkuillastakin. Mitään merkkejä elimistössä jylläävästä tulehduksesta ei ollut ennen myöhäisiltaa.
Tulehdus eteni todella nopeasti muutamassa vuorokaudessa ja ilman leikkausta Miffe ei enää olisi ilostuttamassa meidän elämäämme. Eilinen leikkaus meni riskeistä huolimatta erinomaisesti ja koko kohtu sekä munasarjat mätävarastoineen saatiin poistettua.
Miffe heräsi seniori-koiran anestesiasta ennätysvauhdilla ja koska koira potee todella kaameaa eroahdistusta, kävin hakemassa Miffen kotiin toipumaan jo alle tunnin sisään leikkauksen päättymisestä.
Koiran anestesian jälkihoito
Lääkityksen aiheuttama pari tuntia kestänyt vikinä ja vinkuna oli korvia raastavan surullista ja lohdutonta kuunneltavaa. Lääkäri tästä onneksi minua varoittelikin ja sanoi ettei se johdu kivuista, joten onnistuin jotakuinkin olemaan hätääntymättä.
Miffe sai nukuttua ja levättyä minun kainalossa peiton alla iltaan asti. Puolenyön jälkeen leikkauksen yhteydessä annettu kipulääkitys alkoi selvästi menettämään vaikutuksensa ja yö meni tuskaisesti asentoa vaihdellessa ja vingahdellessa.
Aamulla tarjottu ruoka maistui kivuista huolimatta neidille hyvin ja ruoan jälkeen annettu särkylääke auttoi nopeasti. Kipuja on selvästi edelleen, mutta sateenvarjoa muistuttavalla teletöötillä eli kaulurilla koristeltu Miffe on jo yrittänyt piehtaroida petipaikassaan ja yrittänyt useasti venytellä jumiutuneita lihaksiaan. Venyttely tosin ei oikein onnistu, sillä leikkaushaava kinnaa vastaan. Komplikaatioiden riski on edelleen olemassa, mutta jokainen tunti on edistystä ja suunta tervehtymiseen.
Kiitokset kaikille teille jotka olette tukeneet ja lähettäneet meille sydämiä Facebookin kautta. Olette olleet suuri apu ja auttaneet minua jaksamaan tämän kauheuden keskellä!
Kiitos!
Seuraa myös somessa
Voi Miffe, pikaista paranemista ♥
J: Kiitos ystäväiseni! ♥ ♥
Pikaista paranemista Miffelle ja paljon hellyyttä ja kupsutuksia… Minkä rotuinen Miffe on?
Sari: Kiitoksia! ♥ Miffe on sekarotuinen, villakoiran ja cockerspanielin sekoitus joka on viime vuosina tullut todella suosituksi ja tuntee nimen Cockapoo ja Cockerpoo. Meidän vuhvelien (Roope s. 2002, Miffe s. 2005) syntymäaikaan ei tuollaisesta cockapoo-sekoituksesta ollut vielä tietoakaan ja hämmästelinkin kun muutamia vuosia sitten alkoi netistä löytymään juttua ja kuvia meidän koirien näköisistä kavereista. 🙂 Jenkeissä Cockapoo on ilmeisesti nyt rekisteröitykin oikeaksi roduksi, mutta en ole jaksanut varmistaa tiedon oikeellisuutta. 🙂 Suomessa Cockapoo on ihan vaan sekarotuinen lajike. 🙂
Voi Miffe-parka 🙁 Ja omistajansa.<br />
Mun koiralla oli ilmeisesti juuri valeraskaus, taitaa olla lopuillaan, koska eilen suostui jo syömään koiranruokaa, ja ei ole enää vinkunut leluilla leikkiessä. <br />
Kohtutulehdus on koko ajan mielessä, ja kiroan itseni, etten leikkauttanut tuota ajoissa. En tiedä, kannattaako leikata enää, koska ei tiedä, että miten tuon koiran käy lonkkiensa kanssa. <br />
Keväällä lekuri sanoi, että pitää eutanasia antaa lonkkien takia, mutta lisäravinteiden ansiosta kävelee nyt neljän kilsan lenkkejä, eikä ole kipulääkettäkään tarvinnut juuri antaa. Talvi ja lumi voivat kuitenkin taas pahentaa asiaa.<br />
<br />
Hitsin vaikeata olisi lopettaa 7,5-vuotias koira, joka haluaa koko ajan leikkiä, ulkoilla yms. En selviä itse siitä lopettamisesta. Tuo koiran kipeänä olo oli jo ihan karmeaa 🙁
Minna: Kiitos Minna! ♥ ♥<br />
<br />
Meille tuli tuo kohtutulehdus ihan yllätyksenä, vaikka tiesin että riskit ovat leikkaamattomalla nartulla aina olemassa. Miffe oli vielä päivälläkin oma riehakas itsensa, leikki ja hepuloi, piehtaroi ulkona ja riehui normaaliin tapaan. Hätäännyin todella pahasti illalla kun Miffen vointi lopulta romahti ja koirarassukka oli kipuinen eikä voinut istua tai makoilla. 🙁 Tuli mieleen Roope-koirani sydämen vajaatoiminnan oireisto, samalla tavalla alkoi hänenkin oireet ja tutkimus paljasti että sydämen toimimattomuuden takia keuhkot olivat täynnä nestettä. :(<br />
<br />
Koirat piilottavat niin hyvin niiden kivut, Miffekin yritti eilen olla niin urhea ja pirteä kun näki miten surullinen minä olin. 🙁 Lievien kolotusten kanssa koira pystyy elämään hyvää elämää, ihmisenä on vaan niin vaikea tietää mikä on siedettävää ja mikä on jo tuskaisaa. 🙁 Itse olen tehnyt päätöksen että päästän Miffen paremmille laitumille kun käy ilmi että koira ei enää voi nauttia elämästään. Miffellä todettiin paha kaihi ja hämäränäköä ei ole enää ollenkaan. Näköaisti on onneksi koiralla aisteista vähäpätöisin, joten siitä ei pitäisi olla varsinaista haittaa ainakaan vielä. Ennusteet sen pahentumisesta ovat kuitenkin aika huonot, näkö voi hävitä kokonaan koska hyvänsä jos ja kun kaihi etenee. Miffellä on myös jonkin verran selkävaivoja, takajalat ovat pitemmät kuin etutassut, mikä aiheuttaa notkoselkäisyyden ja sen myötä kipua mitä vanhemmaksi ja raihnaisemmaksi elää. Niin suurta huolta ja murhetta nämä karvaiset pikkulapset aiheuttavat, mutta päivääkään en pois vaihtaisi. Puolet elämästäni olen koirien kanssa ollut, enkä osaisi kuvitella elämää ilman karvaturria. ♥<br />
<br />
Hyviä vointeja sinulle ja vauvahauvallesi, toivottavasti isoilta säryiltä vältytte ja saatte vielä yhteistä aikaa! ♥ ♥ Olette ajatuksissani! ♥ ♥
Voi ei…! Paljon haleja, voimaa ja tsemppiä teille kaikille ja erityisesti Miffelle. ♥ ♥ <br />
<br />
Tulee niin mieleen meidän oman neiti-hauvan menetys vuosi sitten syksyllä. Me tosin tiedettiin, että koira oli sairas ja käytettiin sitä sydänspesialistilla asti. Koiran heikkenevää kuntoa oli niin kamala katsoa ja sitten pian tulikin se vaikean päätöksen hetki. Tai oikeastaan päätös ei ollut vaikea, siinä kohtaa ei ole kuin vain se yksi vaihtoehto, mutta vaikeaa oli katsoa pienen rakkaan elämän sammuminen omaan syliin. En tiedä toivunko siitä koskaan niin, ettei ajatus nostaisi kyyneleitä silmiin. Niin kuin nytkin. <br />
<br />
Ihana kuulla, että leikkaus onnistui ja Miffe on piristymään päin! 🙂 Lähetän paljon hyvää energiaa ja voimia teille! Kaikki menee varmasti hyvin! ♥
Huolestuin jo kun et ollut postannut. Onneksi Miffe sai hyvää hoitoa ja on tervehtymässä 🙂
voi huh, seuraa nyt hyvin sitä koiraa ja vahdit ja jos kitinä jatkuu kuitenkin vielä pari päivää niin kysy lekurista, mulla kuoli mu neppi labbis 10vuotiaana tohon johonki komplikaatioon, mutta nuorempi labbis oli parin päivän jälkeen valmis törmäilee sillä kaulurilla jokapaikkaan 😉 eli tervehty nopsaa… joo pidä sun vieressä sitä ja halaa kovasti♥
Voiiiih :/ Pikaista paranemista pienelle ♥ ♥
Ihana kuulla että pahin on ohi ♥ Paranemisia Miffelle! 🙂
Voi Miffe parka. Mutta onneksi kaikki on nyt parempaan päin.
Hieno homma, että leikkaus meni hyvin. Onhan koirat niin ihania perheenjäseniä ja kauhealtahan se tuntuis jos taas joutuis tekemään ikävän päätösken 🙁 Onneksi nyt meni kaikki hyvin ja saatte vielä nauttia pitkään karvakuonosta :).<br />
<br />
Kivaa torstaita sinne!!!
Karvaisen ystävän sairastaminen on raastavaa ja hirveää.Se kun ei osaa kivuistaan kertoa:(Itsekin olen sairastanut fyysisesti näinä kertoina ja stressi eläimen hyvinvoinnista on tuskaisaa.Eläimet kyllä tietävät,kun niitä autetaan ja onneksi ovat sitkeitä!Toivottavasti Miffen kivut helpottavat ja paranee pian ennalleen.Eläimet tuovat niin paljon hyvää ihmisten elämään.
Hui kamala! 🙁 Oma koirani sai juuri viime kesänä kohtutulehduksen, mutta se on vielä nuori ja tulehdus ei tullut kovin yllättävänä (oli niin vaikeat juoksut takana), joten voin vain kuvitella, kuinka kamala yllätys tuo on ollut! Tosi hyvä, että Miffe on kuitenkin jo noin hyvässä kunnossa ja että kaikki meni hyvin 🙂 Meillä kävi niin, että koira ei alkanut ollenkaan syömään leikkauksen jälkeen, joten ihan vain sen perusteella voisin kuvitella, että olette voiton puolella jo 🙂 Toivottavasti Miffellä on vielä useita terveitä elinvuosia tiedossa! 🙂
♥ ♥ ♥ Voimia ja paljon suojelusta teille ♥
Onpa onni että Miffe pääsi ajoissa leikkaukseen ja ehdittiin pelastaa! ♥ Toivotaan hyvää toipumista neitoselle! ♥ <br />
<br />
Itse menetin vuosia sitten 10-vuotiaan Perhoskoirani märkäkohdulle :'( Sen jälkeen päätin, että jos ikinä otan enää tyttökoiraa, vien ehdottomasti leikkaukseen jos en teetä pentuja. Oli iso järkytys menettää koira niin yllättäen, ihan hetkessä. Olin itse vielä sairaalahoidossa kun äitini joutui viemään koirani lääkäriin ja sinne jo esilääkitykseen nukahti ikiuneen :'( Petollinen ja hitaasti kehittyvä sairaus 🙁 <br />
<br />
Onneksi teillä näyttää hyvin valoisalta! ♥ Toivon sydämestäni että Miffe on pian oma iloinen ja terve itsensä!
Pahoittelut kaikille etten ole vastannut kommentteihinne aikaisemmin! ♥<br />
<br />
Miffe on toipunut hyvin, muutama takapakki koettiin mutta nyt on kohtutulehduksen osalta terveen paperit kainalossa. 🙂 Toivotaan että saimme monta vuotta lisää yhteistä aikaa. ♥ ♥<br />
<br />
En osaa kuvitella elämää ilman koiraa, siinä oli jo suuri sopeutuminen kuin Roope kuoli 2011 ja Miffe jäi yksin. 🙁 Joillekin koirat ovat "vain" lemmikkejä, mutta minulle Miffe ja Roope ovat aina olleet kuin lapsia. ♥ Ikävöin Roopea vieläkin joskus, vaikka siitä on jo melkein 5v kunhän tassutteli sylissäni sateenkaarisillalle. En ole lainkaan valmis saattelemaan Miffeä sinne, ja onneksi koira voikin nyt todella hyvin ja on erittäin nuorekas ikäisekseen (on yli 10v). Perussairauksia kuitenkin on, joten viikko ja kuukausi kerrallaan elellään eteenpäin. ♥<br />
<br />
Halauksia teille ja teidän karvaisille perheenjäsenille! ♥ ♥