Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Olen joskus muinaisuudessa ollut hirveä kirja- ja lehtihamsteri. Kuuluin kolmeen eri kirjakerhoon, tilasin sen seitsemää eri lehteä ja kun nuo eivät vielä riittäneet, ostelin lisäksi vielä kirjoja ja lehtiä kirppareilta sekä kaupoista. Omistamani opukset eivät olleet kovin kummoisia, lähinnä kertakäyttöistä jännitystä ja romanttista hömppää, lehtien osalta sisustusta ja muotia. Kun minulla vuonna 2009 meni kuppi nurin meidän järkyttävän tavaramäärän kanssa, raivasin kaikki pölyyntymään jääneet kirjat kasaksi olohuoneeseen. Kutsuin siskot ja ystävät valikoimaan parhaat päältä ja loput kannoin selkä vääränä divareihin, kirjaston ”saa ottaa ilmaiseksi” -hyllyyn sekä Uffiin. Lehdet pistin paperinkeräykseen ja voi pojat, niitä(kin) tosiaan riitti. 😀
Kirjat osana sisustusta
Yhtä ainuttakaan kirjaa en ole kaivannut takaisin ja pitkän aikaa elin niin pahassa kirjaähkyssä, etten voinut kuvitellakaan ostavani omaa kirjaa kaupasta kotiin. Kirjastoista tuli tuttuja paikkoja, myöhemmin laiskistuin kirjastoissa ravaamiseen ja siirryin lukemaan kirjani e-kirjoina tabletilta. Varovaisesti olen viimeiset kaksi vuotta katsellut kirjoja sillä silmällä, että ehkä vielä joskus voisin muutaman omistaa. Fyysisessä olomuodossa olevien kirjojen ostokriteerini ovat kuitenkin niin tiukat, ettei moni niitä läpäise. En halua vaivoikseni enää koskaan sellaista kertakäyttökirjojen hävittämisprojektia, jonka jo yhden kerran olen joutunut tekemään. Kirjan onkin oltava sellainen, josta tiedän jo etukäteen että tulen palaamaan siihen uudestaan…
Kuvapainotteiset kirjat ja kiinnostavien ihmisten elämänkerrat ovat aina olleet sellaisia, joita tulee selailtua ja luettua uudestaankin. Kiinnostuin nuoruuden muoti-idolistani Coco Chanelista uudestaan French Wardrobe -haasteen myötä ja yhden Chanel-aiheisen kirppiskirjaostoksen inspiroimana innostuin tutustumaan hänen mielenmaisemiinsa ja filosofiaansa syvällisemmin. Siinä on nainen minun makuuni, jos näin voi sanoa – uskomattoman rohkea oman tiensä kulkija, aina tyylikäs ja minimalistisia arvoja painottava – muoti muuttuu, tyyli säilyy!
Coffee Table Book – Kauniit kirjat esille
Postauksen aihe ei kuitenkaan ole Chanel, vaan kirjojen käyttö sisustusesineinä. Englanninkielinen termi Coffee Table Book (suom. kahvipöytäkirja) kuvaa sisustusesineinä käytettäviä kirjoja, joiden avulla voidaan tuoda sisustukseen kodikkuutta, haluamiaan vivahteita ja antaa erilaisia mielikuvia kodin asukkaista kirjavalintojen perusteella. Tämä sopii omaan ajatusmaailmaani erittäin hyvin, sillä olen pyrkinyt minimoimaan turhat koriste-esineet ja koristelemaan kotini käyttöesineillä koristeiden sijaan. Kolmen K:n kombinaatio luo tasapainoa sisälläni asustavien arkiminimalistin ja himosisustajan välille – Kasvit, kirjat, kynttilät, siinä sisustukseni salaisuus.
Rakastan pienten sisustuksellisten yksityiskohtien ja hyllytäytteiden kanssa nysväämistä. Minusta on ihana vaihdella pikkutavaroiden paikkoja ja pitää vaihtelunhaluisen itseni sillä tavoin kylläisenä. 🙂
Seuraa myös Instagramissa
Voi kun oppisi taas käymään kirjastossa, minulla on paha tapa ostaa kirjoja ja vaikka monia kirjoja luen aina uudestaan ja uudestaan, niin suuri osa on kuitenkin sellaisia mitä ei välttämättä tarvitsisi kotona säilöä. Kirjat on se vihoviimeinen osa kodin raivausta mihin en ole vielä koskenutkaan :D<br />
<br />
Tuo "kuppi nurin järkyttävän tavaramäärän kanssa" kuulostaa niin tutulta, hämmästytän itseäni jatkuvasti miten helppoa raivauksesta on tullut kun on päässyt sen tietyn kipurajan yli, ja kuinka valtava määrä tyhjiä säilytyslaatikoita ja -kalusteita meillä onkaan… Onneksi ryhdyin raivaustyöhön nyt enkä vasta kotimme tulevan remontin jälkeen, niin ei tule tehtyä ylenmäärin liikaa säilytystilaa. Vähän on pakko lisätä, sillä sinun tavaramäärääsi meillä tuskin koskaan päästään ja talossamme on säilytystila edelleen 50-luvun malliin (voi kun pärjäisi niin vähällä!). En kuitenkaan murehdi enää säilytystilaa ja yhdet kiinteät kaapit on jo suunnitelmista poistuneet 🙂
Elina: Omistin ennen vanhaan varmaankin yli 300 kirjaa, joista vain muutama tuli luettua toistamiseen (Agatha Christien Poirotit). Osa kirjoista jotka tulivat kirjakerhoista kuukauden kirjoina, olivat jo alunalkaen sellaisia etten ollut kovinkaan kiinnostunut, kiltisti kuitenkin luin nekin. 😀 Myös pokkareita ostelin usein ja ne olivatkin niitä jotka lopulta vein Uffiin, kun mikään muu paikka ei huolinut. Kirjojen osalta minullakin oli vaikeaa ja lopulta olin niin turhautunut että pistin joka ikisen kirjan menemään. Agatha Christieiden suhteen olin eniten epävarma, mutta enpä ole niitäkään kaivannut… kirjastosta niitä löytyy runsain mitoin ja aina olen saanut lainattua juuri sen kirjan minkä olen halunnut. :)<br />
<br />
Itselläni kipuraja ylittyi kun tajusin että tavara on loppujen lopuksi aika arvotonta materiaa. Niiden arvokkuus on käyttämisessä – hyvässä sängyssä on hyvä nukkua, kauniista kupista on kiva juoda aamukahvit ja laadukas matto pysyy pitkään siistinä ja puhdistuu vaivattomasti. Laatu todellakin korreloi määrän kanssa, mitä laadukkaampaa ja monipuolisesti käytettävää tavaraa omistaa, sen vähemmän tavaraa tarvitaan. Juuri tein postauksen miehen uudesta imurista ja tajusin samalla että oma minikokoinen imurini on palvellut meillä yli 6 vuotta ja edelleenkin se on loistava imuri. 🙂 Tässä samassa ajassa olisin pahimmillaan omistanut jo 4 muuta imuria. Tavaran raivailussa kun pitää mielessään tärkeys aspektin, pääsee jo aika pitkälle. 🙂 Tavara voi olla tärkeä monesta syystä – käyttöarvoltaan, tarpeellisuudeltaan, muistojen vuoksi tai sen ulkonäön tuoman ilon takia. Raivaamisen yhteydessä kun käy läpi omia tuntemuksiaan, oppii tunnistamaan todella hyvin omat heikkoudet – onko tavaraa liikaa siksi että shoppailee yli tarpeen, kenties siksi että tavaraa tuputetaan sukulaisten toimesta eikä halua kilteyttään sanoa ei-kiitosta, onko tuplakappaleita kertynyt kahden aikuisen yhdistettyä elämänsä, vai onko taipumusta säästää tavaraa pahan päivän varalle tai koska niissä on muistoja… Kohtuus kaikessa on hyvä perussääntö, muistojen vuoksi saa säästää tavaraa mutta jos suurin osa tavaroista on säästössä vain muistoarvon takia, on ehkä hyvä miettiä mistä tarve muistojen säästämiselle syntyy. 🙂 Sama toimii muiden säästösyiden takia. 🙂
Olisi kiva, jos esittelisit enemmän kirjoja joita luet. Nyt esittely on jäänyt kuviin sisustukseen sopivista coffee table bookiesta.
Mohanna: Olen esitellyt muutamia kirjoja blogissa, alla pari niistä:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2016/01/lukuvinkki-nainen-joka-varasti-elamani" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2016/01/lukuvinkki-nainen-joka-varasti-elamani</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2016/01/kirjasuositus-oma-koppa-asenteellista-virkkaamista" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2016/01/kirjasuositus-oma-koppa-asenteellista-virkkaamista</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/04/konmari-siivouksen-elamanmullistava-taika" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/04/konmari-siivouksen-elamanmullistava-taika</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/03/laiturilla-kesakoteja-rannikolla-ja-saaristossa-blogiarvonta" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/03/laiturilla-kesakoteja-rannikolla-ja-saaristossa-blogiarvonta</a>
Moikka Miia! Minulla olisi sinulle ihan tähän postaukseen liittymätön toive esitettävänä. Meillä on mieheni kanssa tulossa muutto ihan uuteen taloon ja muutama seinä olisi vailla tapettia. Erityisesti olkkariin olisi haussa jokin kaunis valkonen tapetti yhdelle seinälle. Lisäksi makuuhuoneen tapetti, työhuoneen tapetti ja toivottavasti jonain päivänä lastenhuoneen tapetit ovat etsinnässä:) Tiedän, että sinä suosit maalia teillä kotona, mutta siksipä juuri ajattelin sinulle tällaisen postaustoiveen esittää kun tapeteista et ole muistaakseni aiemmin kirjoitellut:) Jos voisin teleportata sinut meille sisustamaan ja tekemään pientä pintaremonttia niin ai kuinka mielellään sen tekisin!:D Toivottavasti ehdit toteuttaa tämän postaustoiveeni ja pieni varoituksen sana, että muutakin toivetta saattaa tässä syntyä jahka päästään muuttamaan ;D Ihanaa kevään odotusta!♥
Mai: Minun ohjeeni on; ei tapettia… 😀
Hahah nyt ei huolita tuollaista neuvoa!:D<br />
Ja uudestaan kun luin tuon kommenttini niin eihän siinä ollut taas päätä eikä häntää. Eli kysymys oli voisitko Miia tehdä postauksen sinun lempi tapeteista, tapetointityyleistä, inhokeista jne. Tai toki olen kiinnostunut kuulemaan kaikenlaisesta "seinien sisustamisesta", sinä kun olet monenlaista käynyt läpi ja suunnilleen ihan kaikesta on kokemusta:D Inspiraatiota kaivataan….:D
Mai: K-raudan Cello-merkin valikoimassa on muutamia kauniita valkoisia tapetteja. Jos olisin itse nyt tapettia vailla, lähtisin etsimään mahdollisimman yksinkertaista mutta mielenkiintoisella struktuurilla varustettua tapettia. Jonkinlainen rouhean tuntuinen pinta olisi varmasti sellainen joka itseäni kiinnostaisi, olohuoneeseen sellainen sopisi kivasti. Ylellisen näköisiä helmiäiskuvioituja tapetteja on markkinoilla paljon, ne ovat todella kauniita mutta eivät istu ihan jokaiseen sisustustyyliin, kuten esim meillä sellainen olisi täysin irrallinen elementti kun kalusteet ovat nojatuoleja lukuunottamatta hyvinkin klassisia ja ehkä retrohtaviakin. 🙂 Makuuhuoneessa tuollainen ylellisempi helmiästapetti on mielestäni kauneimmillaan. ♥<br />
<br />
Lastenhuoneeseen laittaisin itse Fine Little Dayn kuusitapettia tai Ferm Livingin mustavalkoisia kuoseja. Niistä löytyy toki värikkäätkin versiot, esim pienelle prinsessalle pinkkinä. :)<br />
<br />
laitan postaustoiveesi talteen ja pidän silmät auki tapettivaihtoehtojen suhteen. 🙂 Kiitokset! ♥ ♥
Mai: Minulla ei ole varsinaisesti tapetti-inhokkeja, vähiten tykkään sellaisesta muka-vanhan näköisestä kellastuneella pohjalla olevasta kuviotapetista, sekä ohuista paperitapeteista joiden seinään saaminen on pirskuleen vaikeaa. 😀 Postaustoive taltioitu muistioon. 🙂
Hauska termi tuo coffee table book. Olen itse mahdoton lukutoukka, enkä voisi kuvitellakaan omistavani vain muutamaa kirjaa! Niitä on kyllä pöydällä, mutta monesti niin paljon, että kahvikupille pitää raivata tilaa. Antaahan ne kyllä kotoisan ilmeen vähän korkeampanakin kasana. Sen ohjenuoran olen pitänyt, että niiden kaikkien on mahduttava kirjakaappiin (jos ne sinne kaikki pitäisi laittaa samalla kertaa) ja se on pitänyt. Näin niitä ei ole aivan mahdotonta määrää ja vähentäminen sujuu sukkelasti. Osaan kylllä luopuakin niistä tarvittaessa.
Laura: Kotoisuutta tosiaan tuovat, siksi itsekin tykkään pitää osaa kirjoista esille. :)<br />
<br />
Tuo on hyvä periaate, yksi kirjakaappi jonne on mahduttava, ja jos ei mahdu niin pieni läpikäynti ja pari vanhaa kertaluku-kirjaa kirpparille. 🙂 Pysyy balanssissa. 🙂
Hei, kaunis koti sinulla! Olisin tiedustellut, että mistä tuon upean hyllyn TV-tason päälle olet hankkinut (jos voi paljastaa)?
Donna: Hylly on suomalaisen BEdesignin Deer-hylly, niitä on kahta kokoa (omani on se suurempi) ja löytyy myynnistä mm. Stockmannilta. 🙂
Vaikkei postaus Cocoa erityisesti käsitellytkään, niin joko olet lukenut 2011 suomeksi ilmestyneen Vihollisen vuoteessa – Coco Chanelin salainen sota -kirjan? Antaa vähän totuttua toisenlaista kuvaa rouvasta.
teija: Olen lukenut, ensin englanniksi ja vielä toistamiseen suomeksi. 🙂 Ei taida olla montaakaan kirjaa Cocosta joita en olisi lukenut. Tuorein lukukierroksessa oleva kirja on Sanna Tahvanaisen Pikkumusta, joka kertoo Cocon hurjista suhteista ja säkenöivistä salaisuuksista. 🙂 Pääsin tosin sivulle 47 kunnes laitoin kirjan odottamaan että saan ahmittua Paul Mccartneyn elämänkerran pois alta. 🙂