Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Minimalistinen koti on monen mielikuvissa tyhjyyttä kumpuava ja niin pelkistetty, että se näyttää keskeneräiseltä. Tästä mieliin piintyneestä ajatuksesta huolimatta minimalistikin voi sisustaa kotiaan, nauttia väreistä ja kauniista tavaroista, ostella silloin tällöin uusiakin juttuja. Kaiken A ja O on laatu ja määrä – ostetaan harkiten, panostetaan laatuun, eikä koskaan hamstrata yli oman tarpeen.
En tiedä onko joku jossakin keksinyt jo termiä tällaiselle uuden ajan minimalismille, mutta itse kutsun sitä jalostetuksi materialismiksi. Sen sijaan että haetaan turvaa ja vaurautta runsaasta tavaramäärästä, halutaankin hallita omaa tavarapaljoutta ja kuormaa keventämällä saada elämästä yksinkertaisempaa ja laadukkaampaa, vapauttaa resursseja tavaran huoltamisesta ja omistamisen tuomista vaatimuksista henkisen puolen nautintoihin ja mielekkäämpiin asioihin, kuten harrastuksiin ja ihmissuhteiden ylläpitoon.
Nykypäivän nuorilla on jalat maassa
Nykypäivän nuoret haaveilevat edelleen omakotitaloasumisesta, mutta ero oman ikäluokkani nuoriin vuosituhannen vaihteessa on hurja. Silloin haaveiltiin hulppeista taloista, isoista tonteista, useista sadoista neliöistä ja kerroksista, uima-altaista, kahdesta mersusta ja vaikka mistä. Ihmisiä arvotettiin omaisuuden mukaan, mitä enemmän tavaraa omisti, sen paremmin näytti menevän.
Nykypäivän nuoret ovat enemmän jalat maassa ja haaveetkin maltillisemmat, suurten neliöiden ja näyttävyyden sijaan arvostetaan elämisen helppoutta, sitä pientä punaista tupaa ja omaa pikku perunamaata… eikä haittaa vaikka pihassa olisi Lada.
Minimalistisella kodilla voi olla eri merkityksiä
Ulkoisesti vähäeleiseltä ja väljältä näyttävä koti saattaa kätkeä sisäänsä useita kymmeniä tuhansia tavaroita hyvin varastoituna ja kalusteisiin jemmailtuna. Tällöin puhutaan minimalistisesta sisustustyylistä, jossa luodaan tarkoin harkittu minimalistinen tunnelma vähentämällä esillä olevaa tavaramäärää. Näissä kodeissa vaihdellaan kausivärejä usein, jemmoista löytyy aina sesonkiin sopivia piristäviä pienesineitä ja tekstiilejä, joilla mm. värimaailmaan saa uutta ilmettä.
Yhtä väljältä, avaralta ja riisutulta näyttävä koti voi olla myös minimalistista elämäntapaa noudattavan asuinympäristö. Tavaraa ei esimerkki ykkösestä poiketen säilötä kaapeissa, varastoissa eikä laatikoissa ja kaikki ylimääräinen on karsittu kokonaan pois. Trendejä ei seurata eikä vaihtuvuuttakaan välttämättä kaivata. Kotia ei ole sisustamalla sisustettu, tavarat ovat useimmiten löytäneet paikkansa käyttötarpeen mukaan ilman visuaalisia hienouksia.
Sitten on vielä edellä mainittujen lukuisat erilaiset variaatiot, joita onkin jo paljon vaikeampi määritellä. Jokaisella tavaralla ja kalusteella on näissä kodeissa yleensä paikkansa ja tarkoituksensa, ylimääräisistä tavaroista pyritään pääsemään eroon, koti on sopivalla tavalla väljä muttei kuitenkaan tyhjä… Itse koen kuuluvani variaatioiden ryhmään, minimalistiset arvot ovat monilta osin minulle tärkeitä, mutta vaihtelunhaluni ja rakkauteni sisustamiseen tuovat rosoisuutta ja ristiriitoja kokonaisuuteen.
Minimalistisuus ei ole yksinkertaista
Minimalistisuuteen pyrkiminen ei aina ole yksinkertaista ja olen joutunut miettimään monia ristiriitaisuuksia omien toiveiden ja tarpeiden välillä. Kun jokaisella tavaralla ja esineellä on paikkansa, tuo uuden tavaran ilmaantuminen mukanaan kaaoksen. Niinkin pieni uusi asia kuin viherkasvi saattaa aiheuttaa koko kodin mylläyksen, jossa jokainen pientavara vaihtaa paikkaa.
Vaihtoehtona olisi tietysti antaa vain olla ja sulloa uusi kasvi johonkin minne se jotakuinkin mahtuu, mutta itse en tuosta tavasta tykkää. Minulle tavaroiden johonkin vaan laittaminen edustaa tavarakaaoksen alkua – ensin oli yksi, sitten kaksi ja kohta kymmenen tavaraa joilla ei ole omaa paikkaa.
Takaraivossani kummittelee edelleen muistot menneestä, niistä tuhansista vaatteista ja kaapit täyttävistä tilpehööreistä, joita vuosikaudet karsin saadakseni kodin hallintaani… ja vuoden 2012 sisustusbuumista jonka seurauksena meinasin joutua ojasta allikkoon.
Minimalisti on harkitsevainen ennakoija
Nykyisin tuleekin mietittyä jokaisen ostoksen kohdalla miten se sopii olemassa olevaan sisustukseen, mihin sen laittaisin, mitä muutoksia joutuisin sen vuoksi tekemään. Parin euron arvoinen ihanakin tavara jää hyvin usein kauppaan juuri näistä syistä.
On ollut suuri työ opetella ymmärtämään ettei kaikkea kaunista todellakaan tarvitse omistaa ja saada, aina tulee ihanampia, upeampia, tarpeellisempia ja kauniimpia tavaroita ja jos kaiken ostaisin, niin hukkuisin tavaratulvaan. Välillä kelkka kääntyy kokonaan ympäri ja poden tavaraähkyä, sellaisina hetkinä on helppo käydä kiertelemässä kaupoissa siskojen ja ystävien makutuomareina kun mikään näkemäni ei tunnu niin merkitykselliseltä että haluaisin hankkia sen itselleni.
Miten luoda tunnelmallinen koti vähällä tavaramäärällä
Tästä hieman pitkäksi venähtäneestä alkujohdannosta päästäänkin viimein postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli siihen miten saa luotua kodikasta tunnelmaa vähällä omaisuudella. Näitä tuoreita kuvia katsellessa ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen minimalistinen sisustus, tavaraa tuntuu olevan ensi vilkaisulla runsaasti, joidenkin makuun kenties liiankin paljon. Vaikka tila on hyvin valkoinen, se ei kuitenkaan näytä värittömältä. Saatat ehkä ajatella sitä miten vaikeaa tuollaista hyllyhökötystä on siivota, tai miten hankalaa on pyyhkiä pölyjä, kun pientä tavaraa on niin paljon.
Vain 27 tavaraa – Runsaus on silmänlumetta
Yllätytkö jos sanon että hylly sisältää 27 tavaraa, sisältäen kasvit, kirjat, kaiken? Piensisustamisella voi hyvin hämätä katsojaansa, luoda erilaisia tunnelmia jopa yksinkertaisen kalustuksen keskelle. Tavaroita ei määrällisesti tarvita paljoa, eikä haittaa vaikket omistaisi yhtään virallista koriste-esinettä tai kynttilää. Kasvit, kukat, lehdet, kirjat ja muut arkiset tavarat riittävät mainiosti kodin koristeluun, tärkeintä on niiden asettelu.
Tyhjää tilaa ei pidä pelätä, tavaroiden ympärille saa jättää reilusti ilmaa. Kirjoista ja lehdistä saa houkuttelevia asetelmia vaakatasoon pinottuna, kasveja ja kukkia voi sommitella sinne tänne fiiliksen mukaan. Säilytyslaatikot voi jättää näkyville, pinota vaikka päällekkäin pikkupöydäksi ja laittaa valaisimen siihen päälle. Sisustettaviin tiloihin voi tuoda pientaravaa myös muista huoneista, asetella kirjoja makuuhuoneeseen olohuoneen sijaan, tai tuoda korurasian olohuoneen puolelle, mikäli käytettävyys sen sallii.
Loppusilauksen saat toteutettua valaistuksella. Kattovalaistuksen lisäksi tarvitaan epäsuorasti siivilöityvää valoa tilasta ja sen koosta riippuen pari kolme kappaletta. Omassa olohuoneessani on kaksi pöytävalaisinta iltatunnelmointiin – Milk-valaisin löytyy hyllystä kasvien alta ja Louis Poulsenin AJ sitä vastapäätä tv-tasolta.
Kotoisuuden tuntu on muutakin kuin tavaraa
Sisustusmakuja on monia, joillekin kotoisuus syntyy runsaammasta tavaramäärästä, rakkaiden esineiden luomasta runsaudesta ja niiden tuomasta tunnelmasta. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa sisustaa omaa kotiaan, tai olla kokonaan sisustamatta jos siltä tuntuu.
Moni on kuitenkin herännyt viime vuosina tavarasta johtuvaan ähkymäiseen oloon, kaikea on vähän liikaa ja on ymmärretty miten paljon tavara teettää työtä. On huoltoa, siivoamista, pyykkäystä, järjestelyä, viikkaamista, puhdistamista, korjaamista…
Kirsikkana kakun päällä vielä karsimiseen käytettävät tunnit, tavaroiden lajittelu, pakkaaminen, niiden kanniskelu kierrätykseen, ja pahin kaikista – kirppismyynti kaikkine vaiheineen, huoh. Mitä vähemmän tavaraa, sen enemmän vapaa-aikaa, asia jonka olen saanut itse huomata näiden kahdeksan karsimisvuoteni aikana.
Inspiroivaa iltaa kaikille tavaroihin ja karvoihin katsomatta!
Seuraa myös somessa
Alla olevissa lauseissasi kiteytyy hyvin se miten minäkin nykyään ajattelen, vaikka minulla on vielä tavaroiden karsiminen kesken. Saan paljon kiittää sinua siitä, että ajattelen/toimin nykyään näin. Tosin olen luonteeltani hyvin järjestelmällinen ja pidän yksinkertaisesta ja selkeästä. Aiemmin ahdistuin kaikesta siitä tavarasta mitä oli esillä ja kaapeissa, enkä oikein ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä. Aluksi oli vaikeata luopua, nyt ei enää 🙂 <br />
"Nykyisin tuleekin mietittyä jokaisen ostoksen kohdalla miten se sopii olemassa olevaan sisustukseen, mihin sen laittaisin, mitä muutoksia joutuisin sen vuoksi tekemään. Parin euron arvoisen ihanankin tavaran ostaminen jää hyvin usein kauppaan juuri näistä syistä, on ollut suuri työ opetella ymmärtämään ettei kaikkea kaunista todellakaan tarvitse omistaa ja saada, aina tulee ihanampia, upeampia, tarpeellisempia ja kauniimpia tavaroita ja jos kaiken ostaisin, niin hukkuisin tavaratulvaan."
PirjoV: Alussa on vaikea tehdä päätöksiä luopumisen suhteen, ja vielä vaikeampi miettiä onko jokin tavara tarpeellinen vai ei. Itsellänikin meni pitkään ennen kuin tajusin omat ongelmakohtani, missä asioissa riipuin kiinni tunnesyistä, ja missä taas välttämättömyyksien takia. Karsimisen aikana olen oppinut hahmottamaan tarpeitani paremmin, moni asia jonka kuvittelin olevan tarpeellinen päivittäisessä arjessa, onkin ollut korvattavissa hyvin yksinkertaisella tavalla. :)<br />
<br />
Tsemppiä oman uurastuksesi pariin! ♥
Niin, siis näissä kuvissahan ei tavaraa ole mitenkään vähän, jos sitä tarkoitit?
eevu: tavaramäärä on suhteellista. 🙂 Suomalaisessa keskivertokodissa (kaksi asukasta, 85m2) on yli 10 000 tavaraa, joista keittiössä on 30%. Loput 70% jakaantuvat muihin huoneisiin eli olohuoneen ja kahden makuuhuoneen kesken. Huonetta koskeva tavaramäärä lasketaan tällöin useissa tuhansissa. Siihen nähden lähes neljämetrisessä avoimessa hyllystössä näkyvillä olevat 27 tavaraa ovat kuin kärpäsen kakka järvessä. 🙂 <br />
<br />
On helppo ajatella kodin olevan minimalistinen jos kaikki pikkutavarat ovat kaappien ja laatikoiden sisällä näkymättömissä. Näin itsekin ajattelin aikoinaan kun olohuoneessa oli useita ovellisia kaappeja. Todellisuus puskee vastaan kun pinoaa kaikki tavarat keskelle lattiaa, määrä ei usein yllätä omistajaansa pienuudellaan. 🙂
Hassua miten osuikin samat ajatukset tälle päivälle! Aloitin viime vuoden lopulla karsimisurakan kaappeja siivoamalla, mutta edelleen tavaraa on liikaa. Tänään päätin jatkaa projektia tekemällä listoja tarvitsemistani tavaroista koskien mm. vaatteita, meikkejä, astioita, kodin tekstiilejä.. Ehkä tarpeiden konkretisoimisen jälkeen on helpompaa luopua ylimääräisiksi osoittautuvista tavaroista. Muistan aikanaan taivastelleeni urakkaasi, jossa laskit omistamiasi tavaroita ja nyt huomaan, että jotain vastaavaa olen nyt itsekin tekemässä 😀 Kiitos inspiraatiosta!
Henna: Kävipäs hyvä tuuri että tämä postaus sattui samalle päivälle. 🙂 Kannattaa ehdottomasti tehdä lista puutteista ja asioista joita haluaisi korvata paremmalla / ehjällä / pienemmällä… Tällä tavoin on helpompi hahmottaa kokonaisuutta ja se auttaa ihme kyllä myös luopumisen vaikeudessa. :)<br />
<br />
Moni taivasteli aikoinaan tätä minun urakkaani, jossa ei tuntunut olevan järkeä. 😀 Olen sittemmin saanut useita kommentteja ja sähköposteja joissa lukija on tavaroiden läpikäymisen aikana tehnyt listaa ja todennut sen hyväksi keinoksi karsimisessa ja oman tyylin löytämisessä. Jonkun pitää aina olla ensimmäinen joka tuo julki hassut tapansa, vaikka se monella saakin aikaan hämmästyneen ja huvittuneenkin mielen. 🙂
Ooh tämä kirjoitus oli kyllä blogitaivaan kirkkain tähti ko. aiheesta pitkään aikaan! Hyvin puit sanoiksi tärkeitä ajatuksia ja jalostettu materialismikin on oiva nimilanseeraus – vähemmän, mutta laadukkaampaa. Sitä kohtihan ollaan menossa koko ajan, ja hyvä niin. <br />
<br />
Itsekin haaveeni omakotitalosta ovat hyvin maltillisia, ja miten tuskastuttavaa onkaan kun mihinkään ei ole varaa, myynnissä on vain niitä nousukausikartanoita joissa 200 neliötä. Kuka sellaista tilaa tarvitsee? 😀 Noh, tavaroillehan ihmiset isoja koteja usein hankkivat. Tavaralle jota ei oikeasti tarvita.<br />
<br />
Sanoit niin tyhjentävästi kaiken, että ei tule hirveästi mieleen mitään enää mitä lisätä…:D
Minna: Ihana olet Minna, kiitos tästä kunniasta! ♥ ♥<br />
<br />
Usein isomman kodin tarve syntyy tilanpuutteesta, jossa vaikuttavana tekijänä on tavaramäärä. Ikea on ollut loistava suunnannäyttäjä siinä miten pienistäkin neliöistä voi taikoa esiin useita eri tiloja usealle eri ikäiselle asukkaalle. Entisaika ja eri sukupolvien yhteisasuminen ahtaissa tiloissa on ikuisesti mennyttä, mutta jotkin jutut ovat selvästi palaamassa pikkuhiljaa takaisin, kuten se että ihmiset ovat alkaneet nauttimaan pienemmistä kodeistaan eikä enää olla samalla tavalla vaihtamassa isompaan ja isompaan kuten kymmennen vuotta takaperin. 🙂
Isomman kodin tarve ei välttämättä synny tavaroiden määrän aiheuttamasta tilanpuutteesta negatiivisessa mielessä! Me hankimme isomman kodin sen vuoksi, että meillä on arjessa kätevämpää olla (tarkoittaen ylipäätään tilantuntua kodinhoitohuonetta vaatehuoneita vierashuonetta) ja sen vuoksi, että harrastustarvikkeille on omat tilansa. Tarpeisiin vaikuttaa kovasti mm. se mitä perheessä harrastetaan. Meidän autotallissamme on hiihtosuksia, laskettelusuksia, monoja, kypäriä, luistimia, polkupyöriä, lätkäkamoja ym.ym. <br />
<br />
Tämä ei silti tarkoita, ettemmekö me miettisi hankintojamme yhtä tarkasti kuin joku pienemmässä asunnossa asuva 😉 <br />
<br />
Yksi syy miksei olla vaihtamassa isompaan, ainakin pääkaupunkiseudulla, on myös raha. Asunnot ovat kallistuneet ja kaikilla ei ole edes mahdollisuutta ostaa isompaa.
Rose: Omassa tuttavapiirissäni tarve isompaan asuntoon on aina syntynyt tilanpuutteesta ja siitä että asukkaat kokevat kotinsa ahtaaksi. Viimeistään uuden lapsen syntyessä kaivataan lisää neliöitä, vaikkei kyseessä olisi edes pieni koti tai liian vähäinen huoneluku. Myös varastotilat ovat sellaisia joita monet arvostavat. Halutaan kunnon tilat tavaran varastoinnille mikä on osittain ymmärrettävää esim kausiharrastusvälineiden osalta, mutta euroiksi muutettuna varastoitavan tavaran kustannukset nousevat ihan uudelle tasolle. Tiedän myös perheen joilla on lämmin autotalli, mutta ovat joutuneet vuokraamaan autolleen ulkopaikan 35€/kk, koska autotalliin on säilötty ylimääräisiä huonekaluja ja tavaroita. <br />
<br />
Uskon että moni miettii tarkkaan oman kotinsa kokoa, tarvetta ja siitä koituvaa kustannusta. Me asumme tytön kanssa 80m2 kolmiossa joka ei todellakaan ole sieltä pienimmästä päästä. 😀 Jos kyseessä olisi vuokrakoti, vaihtaisin viivana pienempään ja (toivottavasti) hieman edullisempaankin, sillä ei olisi mitään järkeä maksaa näin suuresta kodista. :)<br />
<br />
Kovin moni ajattelee vieläkin että kaikki jotka asuvat alle 100m2 kodeissa olisivat jotenkin surullisia ja odottaisivat että pääsevät isompaan kotiin. Että kyseessä olisi ns. "rahanpuute", ei ole varaa näillä hintatasoilla ostaa tai vuokrata isompaa. Tätä olettamusta haluan itse hälventää, sillä kaikki eivät haaveile omakotitaloista, rivareista, tai suurista neliöistä. Olen kaupunkiasuja henkeen ja vereen, rakastan asua korkealla ja ainoa mitä maantaso-asumisesta jään kaipaamaan on oma pieni piha johon istuttaa kasveja ja kukkia. ♥
Kaunis olohuone. Voisin kuvitella, että tilassa on levollinen olo. Luovuitko muuten kokonaan niistä String- hyllyn lokerikoista mihin oli istutettu mehikasveja?
Hani: Kiitokset! ♥ String muovilokerikot ovat nyt molemmat tytön huoneessa, toinen leluilla (kuten alunperin oli tarkoituskin kun kaksi niitä ostin) ja toisessa on mehikasvit, joita tyttö haluaa hoitaa. 🙂
Mihin ovat mehikasvit string-hyllystä hävinneet? Yhdessä postauksessa ne olivat multaa vaille valmiit, muttei niitä ole hyllyssä sen jälkeen näkynyt. Eikö tuo ole juuri sellaista harkitsematonta kuluttamista, mitä vastaan itse olet? Ainakin blogikirjoituksessa kirjoitat kun kerrot miten mietit jokaisen ostoksen kohdalla jo valmiiksi sijoituspaikan, mutta nekin ilmeisesti katosivat hetkessä. Tuntuu vähän ristiriitaselta.<br />
<br />
Niin, yksi kysymys mulla oli ihan aiheeseen liittymättä. Oletko törmännyt muihin vastaavanlaisiin monipuolisesti muunneltaviin hyllykokonaisuuksin kuin String? Olen vastaavanlaista kokonaisuutta haeskellut, mutten ehkä oikeilla hakusanoilla kun en meinaa löytää. String-sarja kun ei oikein ihan omaan sisustukseen sovi. Kiitos jo etukäteen mahdollisista vinkeistä! 🙂
Diip: Ovat molemmat tytön huoneessa, toinen pikkuleluilla (ostettu juuri tätä tarkoitusta varten) ja mehikasvi-lokerikko meni pari viikkoa myöhemmin perässä kun tyttö halusi hoitaa niitä puolestani. 🙂 <br />
<br />
Olitko päättänyt jo kommenttia kirjoittaessasi että olen vastuuton kuluttaja ja "hankkiutunut" eroon muovibokseistani? Tälläisen fiiliksen olen havaitsevinani kommentistasi. Muoviboksien suhteen olen ollut erittäin harkitsevainen, vuoden päivät niitä olen katsellut ja asiasta postasinkin viime keväänä, vai oliko peräti vuoden 2014 lopulla. En sanoisi tuollaista harkinta-aikaa vastuuttomaksi, mutta myönnän että joskus olen tehnyt vääriä valintoja kovasta harkinnasta huolimatta. :)<br />
<br />
Ikealla on vaatekaappijärjestelmä jolla voi luoda hieman samantapaisen kokonaisuuden, mutta se ei näytä kovin viimeistellyltä ja siksi on mielestäni huono valinta oleskelutiloihin. Muuta vastaavaa ei tule tähän hätään mieleen, missä olisi mahdollisuus lisäillä hyllyjä, kaappeja, laatikostoja ja pöytätasoja moduulimaisesti. Anttilassa on tytön huoneen String-kokoinaisuutta muistuttava valmis kaluste, jossa sivulaidat, pari hyllyä ja pöytälevy. Sitä ei voi kuitenkaan laajentaa eikä siinä ole esim laatikostoja joita lisätä. <br />
<br />
Yksi tärkeä tekijä moduulikalusteissa on niiden saatavuus, String on yksi harvoista joiden osalta voi todella luottaa siihen että lisäosia on saatavana vielä kymmenienkin vuosien kuluttua.
Lundialla voi suunnitella hylly-kaappikokonaisuuksia. Samoin Muuramella (ei ulkoasulta niin kevyitä kuin String tai Lundia)
Lundia: Lundialla ja Muuramella on loistavat moduulisarjat, mutta eivät uskoakseni ole ihan sitä mitä nimimerkki Diip hakee. 🙂
Upea tuo isompi peikonlehti ja ruukku, mistä löytyivät?
nanna: peikonlehti on lahja mieheltä, kasvi on kukkakaupasta ja ruukku Stockmannin Casa Stockmann-merkkinen. 🙂
Liikaa viherkasveja hyllyssä…ei hyvä. iso peikonlehti sopisi paremmin lattialle tai jonku jakkaran päälle.
Tykkään kyllä ihan älyttömästi tuosta string-kokonaisuudesta mutta pakko kysyä, että ovatko laatikot, kaapit jne sitten käytännössä tyhjiä? Miksi siis iso säilytysjärjestelmä ilman säilytystilan tarvetta? Käsittääkseni tuo muuramenkin lipasto on aikamoinen tilaihme ja vetää tarvittaessa aikamoisen tavaramäärän sisäänsä :)<br />
<br />
Itse pyrin (hallitun tavaramäärän lisäksi) myös siihen että säilytystilaa olisi olemassa perusteltu ja järkevä määrä, siten että kakille on oma paikkansa ilman kaaosta mutta ilman tyhjäksi jäävää säilytystilaa.
Mä olen sun kanssasi samaa mieltä. On turhaa hankkia säilytystilaa / säilytysjärjestelmiä, jos ei ole tavaraa mitä niissä pitää. Näin itse säilytysjärjestelmäkin muuttuu mielestäni turhaksi, ennemmin olisi tyhjää avaraa tilaa! <br />
<br />
Lainaus: "…miten paljon tavara teettää työtä. On huoltoa, siivoamista, pyykkäystä, järjestelyä, viikkaamista, puhdistamista, korjaamista… "<br />
<br />
Kommenttina tuohon ylläolevaan, että vaikka sinulla olisi paljonkin tavaraa, mutta kaikelle on paikkansa ja tarpeensa, niin eihän niitä jatkuvasti tarvitse olla huoltamassa, järjestelemässä tai korjaamassa. Pyykkäystä toki on, mutta sanoisin sen määrän olevan aika vakio: kyllä ne likaiset vaatteet pitää aina pestä 😉
Viearilija: Eivät ole tyhjiä. 🙂 <br />
<br />
Pärjäisin vallan mainiosti ilman String-hyllystöä joten säilytystilan puolesta en ole sitä olohuoneeseen laittanut. Se on enemmänkin visuaalinen valinta, olohuone näyttää kauniimmalta ja kutsuvammalta kun taustalla on avoin hylly ja runsaasti kasveja. Minulla on todella huonosti laskutilaa muualla ja hylly onkin oiva paikka kukille, kirjoille ja kynttilöille joiden haluan olevan esillä minua ilostuttamassa. 🙂 Tämä on itseasiassa yksi niistä minimalistisuuden iloista, haluan nauttia kauniista tavaroistani ympäri vuoden, enkä säilyttää niitä piilossa kaapissa. ♥<br />
<br />
Muuramessa on kolme laatikollista tytön vaatteita (yläosat, alaosat, alusvaatteet ja asusteet), yksi laatikollinen elokuvia, yksi kippiovellinen kaappi pitää sisällään hifivehkeistöä, yksi laatikollinen on papereita (työ ja henk.koht), yhdessä lootassa on kuvauskalustoa (mm. jalusta) ja yksi laatikko sisältää tällä hetkellä Louis Poulsenin aj-seinävalaisimen joka edelleen odottaa paikkaa ja / tai kaveria. 🙂 <br />
<br />
String-laatikostoissa on sisustustavaraa (pari tyynynpäällistä, muutama kynttilänjalka jne.), kuumemittaria, koiran tarvikkeita, varalaturi, kuulokkeet yms. tilpehööriä. String-kaapeissa on muutama kirja, tytön piirustuksia ja piirustuspaperia. Jokaisella kaapilla ja laatikolla on oma käyttötarkoituksensa, tavarat on lajiteltu siististi omiin ryhmiinsä ja yksikään loota ei ole täynnä. Ne saisi mahtumaan pienempäänkin tilaan jos yhdistäisi ja laittaisi ne sekaisin. Tiiviimmin olivatkin ennen kuin ostin nuo String-kaapit pari viikkoa takaperin. 🙂
Rose: Vastasin jo vierailija-nimimerkille tuohon säilytystila-asiaan, kopioin sen myös tähän sinulle jos sinulla sattuu olemaan vastauskommenttien sähköpostitilaus päällä:<br />
<br />
Pärjäisin vallan mainiosti ilman String-hyllystöä joten säilytystilan puolesta en ole sitä olohuoneeseen laittanut. Se on enemmänkin visuaalinen valinta, olohuone näyttää kauniimmalta ja kutsuvammalta kun taustalla on avoin hylly ja runsaasti kasveja. Minulla on todella huonosti laskutilaa muualla ja hylly onkin oiva paikka kukille, kirjoille ja kynttilöille joiden haluan olevan esillä minua ilostuttamassa. 🙂 Tämä on itseasiassa yksi niistä minimalistisuuden iloista, haluan nauttia kauniista tavaroistani ympäri vuoden, enkä säilyttää niitä piilossa kaapissa. ♥<br />
<br />
Muuramessa on kolme laatikollista tytön vaatteita (yläosat, alaosat, alusvaatteet ja asusteet), yksi laatikollinen elokuvia, yksi kippiovellinen kaappi pitää sisällään hifivehkeistöä, yksi laatikollinen on papereita (työ ja henk.koht), yhdessä lootassa on kuvauskalustoa (mm. jalusta) ja yksi laatikko sisältää tällä hetkellä Louis Poulsenin aj-seinävalaisimen joka edelleen odottaa paikkaa ja / tai kaveria. 🙂 <br />
<br />
String-laatikostoissa on sisustustavaraa (pari tyynynpäällistä, muutama kynttilänjalka jne.), kuumemittaria, koiran tarvikkeita, varalaturi, kuulokkeet yms. tilpehööriä. String-kaapeissa on muutama kirja, tytön piirustuksia ja piirustuspaperia. Jokaisella kaapilla ja laatikolla on oma käyttötarkoituksensa, tavarat on lajiteltu siististi omiin ryhmiinsä ja yksikään loota ei ole täynnä. Ne saisi mahtumaan pienempäänkin tilaan jos yhdistäisi ja laittaisi ne sekaisin. Tiiviimmin olivatkin ennen kuin ostin nuo String-kaapit pari viikkoa takaperin. :)<br />
<br />
____________________________________________________________________<br />
<br />
Jos jokaisella tavaralla on paikkansa eikä kaapit ja laatikot ole niin täynnä että sinne syntyy sotkua, ei ole mitään syytä karsia tai vähentää niiden määrää. Kaikki on kiinni itsestä, jos on tyytyväinen omaan tavaramääräänsä, ei asiassa ole mitään parannettavaa. 🙂
Hyvä postaus ja aivan ihania kuvia olohuoneesta! Valkoinen, vihreä, musta, toimii ♥ Hyvä tuo minimalismin "tyypitys", tunnistan itseni hyvin kohdasta 1. Liika tavaramäärä tarkoittaa minulle ennen kaikkea aivojen ylikuormittumista, ärsykkeiden tulvaa ja jatkuvaa muistutusta siitä että asialle pitäisi tehdä jotain, sanalla sanoen stressiä. Kuitenkin kaipaan vaihtelua ja nautin esimerkiksi tyynynpäällisten vaihtamisesta, uusista kynttiläasetelmista, viherkasveista jne. Jälleen kerran kiitos sinulle Miia innostuksesta kodin tavaramäärän vähentämiseen, olo on kaikin puolin niin paljon kevyempi ja onnellisempi! :)<br />
Hanna
Hanna: Visuaalinen ylikuormitus ja liialliset ärsykkeet ovat tuttu ilmiö minullekin. 🙂 Se että siirryin pari vuotta sitten tekemään työtä "kotitoimistoon", on varmasti myös vaikuttanut omalla kohdallani siihen että halusin ympäristöstä selkeämmän ja minimalistisemman. Englanninkielinen termi tuolle olisi clutter free zone, tilpehööritön alue. 😀 Kun mielessä on sata ja yksi asiaa poukkoilemassa, en kaipaa yhtään ylimääräistä aktivointia. Siihen perustuen pukeudunkin nykyisin mustaan ja valkoiseen, värit ovat häipyneet vaatekaapistani kuin varkain vuosien aikana. :D<br />
<br />
Kaunis kiitos sinulle Hanna ja aurinkoista kevään odotusta! ♥
Hyvä postaus 🙂 Olemme muuttamassa pian omaan kotiin (pienemmästä isompaan) ja ajankohtaisena asiana onkin uuden sisustuksen miettiminen kun tilaa onkin yhtäkkiä nykyiseen verrattuna paljon. Emme kuitenkaan aijo ns. ängetä joka paikkaa täyteen vaan muutamme ensin ja katsomme sitten pikku hiljaa mitä tarvitsemme lisää ja mitä asioita pitäisi päivittää. Pitäisikin jossain vaiheessa alkaa pakkaamaan ja miettimään mitkä tavarat lähtevät uuteen kotiin ja mitkä heitetään pois tai menevät kierrätykseen jne. Yritän myös pyrkiä minimalistisuuteen ja onneksi suurin osa nykyisistä huonekaluista/tekstiileistä on sellaisia joihin olemme tyytyväisiä ja ovat ns. ajattomia.
moonangel: Juuri noin kannattaa tehdä, antaa uudelle kodille aikaa ja antaa tunnelman syntyä sinne itsestään. ♥<br />
<br />
Me muutimme tähän kolmioon aikoinaan 35m2 yksiöstä ja tein sen virheen että ryntäsin liian nopeasti huonekalukauppaan ja ostin summanmutikassa jotain, jotta saisin tilan täytettyä. Niin väärä lähestymistapa kuin olla ja voi. Jälkikäteen olen tullut siihen tulokseen että pelkäsin tyhjää tilaa, halusin äkkiä täyttää kodin jotta se ei näytä väliaikaiselta, jokin henkinen kummallisuus tuo. :D<br />
<br />
Onnea uuteen kotiin! ♥ ♥
Kyllä nykyajan nuoretkin ovat materian perään, mutta ehkä eri tavalla; nyt tuntuu merkit, brändit ja some olevan hyvin tärkeitä (ei toki kaikkien nuorten joukossa) ja kalliita tuotteita voi ostaa vähemmän. Asumishaaveiden muuttuminen kertoo myös taloustilanteesta; enää pankit eivät myönnä lainoja, joilla ostaa iso omakotitalo ensiasunnoksi ja pk-seudulla ja kasvukeskuksissa pitää tyytyä pienempiin koteihin. Osa siis joutuu tyytymään, osa haluaa asuakin ns. järkevän kokoisessa kodissa.<br />
Minä olen muuttojen ja säästämisen seurauksena itsekin itse asiassa toteuttanut minimalismia, koska monien tavaroiden kohdalla olen päätynyt siihen, että käytän nyt vanhat loppuun ja sitten vasta alan miettiä uusia. Ja uusia ostaessa mietin laatua ja sitä, että ne olisivat minulla tavarasta riippuen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Ja koska uusi muutto on vielä edessä ehkä jo tänä vuonna niin siihen valmistaudun jo nyt, jotta tuleva muuttokuorma olisi sellainen, että mukana tulisi vain tärkeitä tavaroita. Piensisustamista taas on järkevöittänyt lemmikit ja lapset, kun tavaraa ei voi pitää esillä ja niille pitää etsiä oma, turvallinen paikka ja jos sellaista ei löydy, ehkä koko tavaraa ei tarvitse ollakaan. :)<br />
Minä kuitenkin säästän aika paljon sellaista tavaraa, jota en tarvitse ehkä juuri nyt tai edes puolen vuoden sisällä, ettei koko ajan tarvitsisi ostaa uutta, kun kotona ei olekaan jotain tavaraa x, jota juuri nyt tarvitsen. Aikaa minulla tähän touhuun ei kyllä kovin paljon kulu, joten en tiedä mitä kaikkea oikein pitäisi omistaa, että niistä luopuminen toisi lisäaikaa, kun ei tarvitse enää huoltaa ym. tavaroita! Tai ehkä minä olen jo sellaisista tavaroista luopunut ja nykyinen tavaroihin liittyvä tekeminen tuntuu mielekkäältä. :)<br />
Onko sinulla konkreettista esimerkkiä mistä tavaroista luopuminen on tuonut sinulle lisää vapaa-aikaa johonkin kivempaan?<br />
<br />
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksella kirjoitettu postaus! 🙂
K-K: Sosiaalinen media antaa ymmärtää että nykypäivän nuoret ovat merkkien perään ja kilpavarustelevat elämäänsä. Uskon että näkyvimmän kerman ja glitterien joukossa piilee myös ne toisenlaiset arvot, ainakin minun tuntemani nuoret ovat erittäin fiksuja kaupunkilaisia, merkkituotteet ovat vain yksi osa heidän elämäänsä eikä mitenkään tärkeä osa edes. <br />
<br />
Olikohan Kauppalehti vai Taloussanomat josta pari viikkoa sitten luin tuosta nuorten omakotitalohaaveesta, kuinka se on tutkimusten mukaan maltillisemmalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa nykyisillä kolmekymppisillä. Paljon on uutisoitu myös pienistä omakotitaloista ja niiden suosion kasvusta, iltalehdessä oli mm. juttu aiheesta lokakuussa 2015:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="http://www.iltalehti.fi/asuminen/2015102620560902_an.shtml" target="_blank">http://www.iltalehti.fi/asuminen/2015102620560902_an.shtml</a><br />
<br />
Moni on unohtanut miten vaikeaa oli saada lainaa vuosituhannen alussa. Ei silloinkaan myönnetty 100% asuntolainoja, lainamäärätkin olivat paljon pienempiä. Olin juuri täyttänyt 19 kun ostin ensimmäisen oman asuntoni, ei ollut puhettakaan että olisin saanut 100% rahoituksen pankista ilman erillisiä vakuuksia. Nyt palaamme takaisin tuohon aikaan, jolloin pääomaa vaadittiin se 15% käsirahan tai vakuuden muodossa. <br />
<br />
Tuo on myös yksi muoto toteuttaa minimalismia, käyttää jo omistamansa materia loppuun ja välttää uuden ostamista. Kantaa vastuu ostamistaan tavaroista ja sitoutua niihin, tämä on asia jota nykyisin pyrin toteuttamaan elämässni. Itselleni tuo tapa olisi aikoinaan ollut rangaistus huonoista valinnoista, en olisi voinut elää tavaravuorieni kanssa, vaatteitakin oli neljän ihmisen elinikäiksi. 🙂 Minulle oppi on tullut karsimisesta, siitä henkisestä työstä jonka olen joutunut tekemään tavaoita läpi käydessäni. Olen samalla oppinut ymmärtämään ostokäyttäytymistäni ja sain hamsterikierteen katkaistua. Vaatteet, kosmetiikka ja kengät olivat minulle pahin heikkous. Kaukana ovat nyt ne ajat… ja silloinen ajatusmaailma. :)<br />
<br />
Minusta on ihana vaihtaa ajatuksia tämän aiheen tiimoilta teidän kanssa. Uusia näkökulmia on mielenkiintoista tutkiskella, samalla saa ehkä oppiakin elämään. Kiitokset kommentistasi! ♥
Tarkoitin sitä, että ainakaan minun tuttavapiirissä ei teini-ikäisenä edes ollut varaa varsinaisiin merkkituotteisiin ja olimme ihan tavallisen keskiluokkaisen perheen lapsia. Nykyään nuorille on normaalimpaa omistaa kalliimpiakin tuotteita ja halutaan omistaa niitä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö elämässä olisi muutakin kuin tavarat tai etteikö somessa materiaalista elämäänsä jakava voisi olla jalat maassa. :)<br />
Asuntojen hinnat on noussut, joten siksi pitää ostaa ja olla kiinnostuneita pienemmistä asunnoista. Tällä tarkoitan sitä, että pieni perhe voi asua kaksiossa, kaksilapsinen perhe kolmiossa jne tai ostetaan pieni omakotitalo 120 neliöisen talon sijaan. Osa haluaa asua pienemmässä asunnossa, osalle se on valitettava pakko. Esim. sinä asut aika tilavasti. 🙂 <br />
Toki asumiseen vaikuttaa niin paljon muutkin asiat kuin vain asunnon koko. Ja kyllä kai kaupunkilaiset asuvat muuallakin kuin kerrostalossa, jos ei ihan keskustassa asujista. 🙂
K-K: Merkkituotteekin ovat nykyisin aika lavea käsite, tuntemillani nuorilla aikuisilla ei ole tuhansien arvoista Vuittonia tai Chanelia, mutta edullisempia merkkijuttuja heiltä löytyy muutamia, kuten Makian takkeja, Marimekon vaatteita ja sisustuksen saralta Eero Aarniota ja Hayta. He eivät shoppaile ylenpalttisesti ja elävät melko säästäväisesti, mutta ostavat joitakin juttuja ns. parempaa laatua. :)<br />
<br />
Asuntojen, talojen ja tonttien hinnat ovat nousseet ja se pakottaa väistämättä tyytymään pienempiin neliöihin, sekä kaupungeissa että kehyskunnissa. Ennen vanhaan painotus oli nimenomaan tuossa tyytymisessä – haluttiin jotakin prameampaa ja hienompaa, eikä oltu täysin tyytyväisiä omaan kotiin. Monet ottivat isojakin riskejä, itsekin olin melkoinen tuulispää kun 19vuotiaana ostin 66m2 kolmion. 😀 Nykyisten nuorten juttuja kuunnellessa ja keskusteluun osallistuessa on ollut hienoa huomata kuinka ollaan tultu ikäänkuin taaksepäin ajassa, vaikka rahoitusta saisi kahden työssäkäyvän nuoren tuloilla hulppeaankin lukaakiin, katselevat he vapaaehtoisesti kompakteja koteja joissa asunnon mielekkyys ei synny luksuksesta ja neliöiden suuruudesta, vaan alueen kulkuyhteyksistä, siitä että arki rullaa kevyesti eteenpäin ja lainan hoidosta ei koidu suurta henkistä taakkaa. 🙂 Rivari ja omakotitalokin voi olla pieni ja suloinen, ja kerrostalokoti voi pienuudestaan huolimatta maksaa miljoona taalaa. 😀
Olen sikäli samaa mieltä muutaman muun kommentoijan kanssa että en oikein ymmärrä string kokonaisuuden ideaa jos siinä on yksi tavara siellä toinen täällä. Miksi hankkia noin iso hyllystö ja jatkuvasti lisäosia siihen kun ei sinulla ole säilytettävää siinä? Samoin Muuramen vitriinihän on todella massiivinen ja näyttäisi että se on aivan turhan iso sinun tavaramäärälle. Saahan sen täyteen jos laittaa pari paitaa per hylly. Tytön huone oli aiemmin ihanan pirteän keltainen joten ihmetyttää että sattumalta hän itse vaati saada siitä mustavalkoisen joka taas vastaa sinun ihannettasi. Kyllä luulisi että lasten huoneessa voi olla väriä. Tämä tuntuu hirveältä arvostelulta mutta nämä ovat vain asioita joita olen todella ihmetellyt . Muuten olen samoilla linjoilla sinun kanssa että itsekin kannatan minimalismia enkä tykkää turhasta tavaramäärästä! Kuitenkin väriä ja persoonallisuutta saa kodissa olla ettei se näytä miltään design tuotteiden esittelytalolta..
mielipidemuija: String-hylly on lähestulkoon ainoa kaluste jossa on kotonani laskutilaa. Se toimii pääasiallisesti sisustuselementtinä, mutta tarjoaa bonuksena myös loistavan säilytystilan. :)<br />
<br />
Hyllyä ei ole hankittu olohuoneeseen, se oli alunperin makuuhuoneessa ja syys-lokakuun taitteessa se siirtyi olohuoneeseen sohvan lähdettyä. Muuramen kaappi sisältää vaatteita, minusta on ihanaa että kaapissa on väljyyttä ja saan myös kengät samaan paikkaan. En tiedä oletko postaustani aiheesta lukenut, mutta se löytyy täältä jos kiinnostaa:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2016/02/vierailu-vaatekaapissa" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2016/02/vierailu-vaatekaapissa</a><br />
<br />
Vaikka tavaraa on määrällisesti vähän, ei sitä minun mielestäni tarvitse kuitenkaan sulloa pieneen boksiin vaikka ne sinne mahtuisivat. Itse tykkään siitä että yhdessä laatikossa, hyllyssä tai kaapissa on yhdenlaiset tavarat, tykkään että jokaisella tavaralla on oma selkeä paikkansa ilman sullomista, penkomista ja sotkua. <br />
<br />
Tytön mustavalkoinen huone ei vastaa minun ihannettani lastenhuoneesta. Jos itse sen laittaisin uusiksi, ei sinne tulisi mustaa seinille laisinkaan. Huone nyt kuitenkin on tytön ja vaikket sinä halua asiaa uskoakaan, on yksi tytön lempiväreistä musta. 🙂 Toinen tytön lemppariväri on tällä hetkellä kirkas violetti, siinä olet oikeassa että violetin osalta olisin ollut itsekäs määräilevä äiti ja sanonut ettei sitä maalata seinälle. :)<br />
<br />
Tytön huoneessa on niin paljon väriä että silmiin sattuu, tälläkin hetkellä näen kaikki sateenkaaren värit pitkin lattiaa, sängynpäällistä ja seinähyllyjä. Ei se että lapsen huoneen seinät ovat mustat, valkoiset tai mustavalkoiset tarkoita että lapsen huone olisi väritön. Lelut ja tavarat huolehtivat kyllä siitä että värittömyydessä ei tarvitse lapsiparan kärsiä. 😀
Ei tämä kokonaisuus ole ollut kokonaisuudessaan makkarissa, olet siis isontanut tätä?<br />
Minäkin ihmettelen näin suuren laskutilan hankintaa, eikö kasveille ja kynttilöille olisi ollut vaihtoehtoa?
String: Ei olisi ollut vaihtoehtoa laskutilan suhteen, keittiötasoille en halua suuria asetelmia laittaa, olohuoneeseen Deer-hyllyn alle ei mahdu (ja menisi aivan tukkoonkin koko seinusta) ja ruokapöytää en halua täyttää myöskään. Jäljelle jää vain lattia, joten tarpeen oli, ja ihanaltakin näyttää. 🙂
Minä ymmärrän minimaalisuudella että jokaisella tavaralla on käyttötarve ja tarkoitus. <br />
Minusta se on myös yhteydessä kuluttamiseen. Tällöin kannattaa suosia laatua .<br />
Meillä on iso talo joka ei tarkoita että emme suosi minimaalista kuluttamista. <br />
Ihmettelin jopa ivallista sävyä meitä ison talon omistajia kohtaan.
Samaa mieltä! Minimalisti ilman funktionalismia ei ole mitään. tietty funktionalismilla voidaan selittää melkein mitä vaan esim. tavara on funktionaalinen, koska esteettisyys.<br />
<br />
Miia varmaankin toivoisi olevansa kestävää kehitystä kunnioittava kuluttaja ja minimalisti. Omaa seulaani hän ei kylläkään läpäise, tosin sillähän ei ole merkitystä suuressa mittakaavassa.
Mini: Missä kohdassa olit aistivinasi ivallisuutta? Minulla ei todellakaan ollut tarkoitus loukata isojen kotien asukkaita, ainoastaan antaa ajattelemisen aihetta kaikille kodin kokoon katsomatta, miettiä mistä johtuu oman kodin tilanpuute jos sellaista kokee, mistä asumisessa todella maksat. En missään nimessä tarkoita että jokaisen pitäisi muuttaa koirankopin kokoiseen boksiin, asumisen mielekkyys ei riipu pelkästään neliöistä ja se tässä onkin jutun juju. <br />
<br />
Minimalistisuus on monivivahteinen asia, joillekin se tarkoittaa kaikesta luopumista, toisille ei minkään ostamista, kolmansille tyylivalintaa ja neljänsille elämän selkeyttämistä pienillä valinnoilla. Toisen tapa ei ole yhtään sen enempää oikein tai väärin kuin omansa. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että minimalistisuudessa on kyse tarpeellisuudesta, jokaisella tavaralla on käyttötarve ja tarkoitus, olkoot vaikka pelkästään visuaalinen sellainen. Tuossa ylempänä kirjoittelinkin jo nimimerkille K-K, että yksi ja erittäin tärkeä minimalismin muoto on käyttää jo omistamansa materia loppuun ja välttää uuden ostamista. Kantaa vastuu ostamistaan tavaroista ja sitoutua niihin, ja juuri tämä on asia jota nykyisin pyrin toteuttamaan. En olisi voinut noudattaa tuota aikaisemmin, se olisi ollut rangaistus huonoista valinnoista, enkä olisi voinut elää hyvää elämää tavaravuorieni kanssa. Minulle oppi on tullut karsimisesta, siitä henkisestä työstä jonka olen joutunut tekemään tavaroita läpi käydessäni. Olen samalla oppinut pitkäjänteisyyttä ja ymmärrän ostokäyttäytymistänipaljon paremmin kuin koskaan aiemmin. <br />
<br />
Postaukseni on tarkoitettu pääasiassa sellaisille jotka kokevat että oman kodin seinät kaatuvat niskaan, tavaraa on liikaa ja asia stressaa. Jos ihminen on kodissaan onnellinen, ei tavaramäärää tai kodin kokoa ole tarpeen muuttaa. 🙂
Sanni: esteettisyys on ihan virallisestikin funktionalismin ominaisuus, on siis ihan hyväksyttyä pitää kaunista tavaraa tärkeänä sen ulkoisen habituksen takia. 🙂 <br />
<br />
Suuressa mittakaavassa yhdenkään ihmisen tekemisillä, tavoitteilla tai ajatuksilla ei ole merkitystä, olet täysin oikeassa. Pienillä asioilla ja valinnoilla on kuitenkin yksilötasolla erittäin suuri merkitys, ihmisen hyvinvointi luo ympärilleen lisää hyvinvointia. Negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin takertuminen on yksi niistä asioista joista olen opetellut eroon, osana elämän yksinkertaistamista jota minimalistisuudeksi voidaan kutsua. :)<br />
<br />
Kommenttisi viimeinen osuus oli ilmeisestikin kritisointia? Jotta saisimme oikean keskusteluyhteyden, haluaisin kuulla millä tavoin sinä toteutat minimalistisia aatteita omassa elämässäsi? Minusta on mielenkiintoista jakaa ajatuksia aiheen tiimoilta puolin ja toisin, ja ihan vilpittömin mielin haluaisin jatkaa kanssasi jutustelua. Eniten minua kiinnostaa ajatuksesi kuluttamisesta, millainen on ostokäyttäytymisesi, onko sinulla jokin tietty osa-alue elämässäsi johon haluat panostaa (harrastukset, matkailu, ruoka?), ja mitä ajattelet kierrättämisestä? Onko sinusta kierrätys uuden ajan vitsaus joka mahdollistaa ihmisten holtittoman shoppailun ilman syyllisyyttä? Vai onko se globaalisti loistava keino vähentää uuden tuottamista? Toivottavasti palaat keskusteluun vielä. 🙂
"Tuossa ylempänä kirjoittelinkin jo nimimerkille K-K, että yksi ja erittäin tärkeä minimalismin muoto on käyttää jo omistamansa materia loppuun ja välttää uuden ostamista."<br />
<br />
Huomaatko Miia itse lainkaan kuinka kirjoitat ja toimit ristiriitaisesti. Em ala väittelmään kanssasi tästä,mutta blogiasi seuranneena olet kova kuluttamaan, näitä voi kkatsella blogihistoriastasi.<br />
Minusta minimalisti ei osta samantyylisiä esim. kynttiläjalkoja, Kubuksia jne. USEITA kappaleita .<br />
Miksi ei voi riittää yksi kaunis tai visuaalisesti viehättävä esine? Kierrätät kyllä mutta se on hieno juttu. Kyllä sinä olet kova ostamaan 🙂 Silti.
Mini: Vuoropuhelu menee nyt jankuttamiseksi puolin ja toisin. 🙂 Huomaan ja tiedän erittäin hyvin mitä teen, miten toimin ja ajattelen. Vaikuttaa siltä ettet lukenut koko postausta, varsinkaan kohtaa jossa kuvasin erilaisia tyylejä toteuttaa minimalismia ja jossa kerroin omakohtaisista ajatuksistani sen suhteen.<br />
<br />
Millä tavoin yksi Kubuksen kulho tuo enemmän arvoa elämään kuin kolme? Jos haluan kolme kasvia Kubuksen näköisiin kulhoihin, miksen voisi tahtoani toteuttaa? Mikä tuossa sotii minimalistisuutta vastaan? Sekö että tavaroita saisi olla vain yksi tai mielellään ei ollenkaan. Olemme selvästi nyt eri aaltopituuksilla näkemystemme kanssa ja se on aika normaaliakin silloin kun puhutaan voimakkaista aatteista ja tunnepohjaisista asioista kuten minimalismi ja sen ilmentymät. :)<br />
<br />
Aurinkoa viikonloppuusi! 🙂
Luin jokin aika sitten pari teosta koskien tavarapaljouden karsimista, nimiä en hitsi vie tähän hätään muista. Mutta siellä oli ajatuksia herättävästi ohjeistettu uusia hankintoja. Ihastusta aiheuttavan esineen/vaatteen/ym nähdessään tulisi miettiä että minkä vuoksi sen haluaa. Haluaako siksi, että se ilahduttaisi vai siksi että sen tarvitsee vai siksi että se esim. nostaisi omaa statusarvoa. Tosi mielenkiintoista! Joskus ahdistaa nimittäin ihan mielettömästi se miten kaikki ihmisen toiminta ja hankinta kuormittaa sekä alussa että lopussa luontoa. Miten vähällä kaikki oikeasti tulisivat toimeen! Sitä niin helposti käytetään suuria summia uusiin autoihin, jätti-isoihin taloihin ja velkoihin, kun samaan aikaan ihmisiä menehtyy aliravitsemukseen ja janoon. Ja jonkun suurin ongelma on se, minkä väriset kynnet ottaisi tällä kertaa tai haluaa ehdottomasti uudet tuhannen euron vanteet autoon. <br />
<br />
Ihanaa lähestyvää kevättä! Ihania aurinkoisia päiviä! ♥
Kati: juuri nuo jutut ovat tärkeitä omien ostotottumusten käsittelyssä, oppia ymmärtämään itseään ja syitä miksi ostaa – tarpeeseen, lohduksi, palkinnoksi, tavan vuoksi, vai "harrastuksena". Samalla tulee useimmiten ratkaiseeksi myös syyn miksi tavaraa on ylipäätään liikaa. Itse olen ollut kamala vaatehamsteri, joka viikko piti ostaa uusia vaatteita vaikken vanhoistakaan ollut ehtinyt hintalappuja poistamaan. Piristin ja palkitsin sillä itseäni ja oikeutin osteluni sillä että ostin "vaan" halpaa eikä rahaa kulunut paljoa. Parilla kympillä vaatetta viikossa teki kuitenkin kuukaudessa sievoisen summan, en vaan halunnut kohdata tuota asiaa silloin. Se itsensä syyllistäminen ja kiukku mitä koin vaatevuoria raivatessani ja kierrättäessäni oli kamalaa. Tajusin konkreettisesti sen miten paljon rääsyjä olin kerännyt nurkkiini ja kuinka paljon rahaakin niihin oli lopulta palanut vaikken mitään kallista raaskinutkaan koskaan ostaa. Tuo oli ensimmäinen kunnon sysäys kohti fiksumpaa elämää ja ostoskäyttäytymistä. :)<br />
<br />
Aurinkoista kevään odotusta sinulle myös! ♥ ♥
"yksi ja erittäin tärkeä minimalismin muoto on käyttää jo omistamansa materia loppuun ja välttää uuden ostamista. Kantaa vastuu ostamistaan tavaroista ja sitoutua niihin, ja juuri tämä on asia jota nykyisin pyrin toteuttamaan."<br />
<br />
Siis oletko yhtään kiinnittänyt huomiota ostokäyttäytymiseesi ja siihen tahtiin, jolla jopa huonekalut kotonasi päivittyvät? Vaateminimalismi alkoi aika pienellä määrällä mutta vaatteiden määrä paisuu koko ajan, eikä vaatteesi missään nimessä ole laadukkaita ja ajattomia. Minä en ymmärrä ollenkaan, kun blogiasi pitkään lukeneena en tunnista sinua ollenkaan sinun omasta tekstistäsi. Minusta sinä ostat ja kulutat ihan hirveästi.
minimalismia: Olen kyllä, viimeiset kahdeksan vuotta olen työstänyt tätä asiaa ja edistynyt paremmin kuin hyvin. :)<br />
<br />
Kerrohan minulle sellainen vaatemerkki tai yksittäinen tuote joka on laadukas ja kestää erittäin aktiivista käyttöä vähintään kolmesta neljään vuotta? Itse en ole koskaan löytänyt vastausta tähän ongelmaan ja jos sinulla on ratkaisu käsissäsi, kerro ihmeessä se meille muillekin jotka "joudumme tyytymään" vaateliikkeiden tavalliseen valikoimaan. Ompelimo ei ole ratkaisu, sillä heilläkin on sama ongelma materiaalien kanssa – laadukkaita ja kestäviä kankaita on vaikea löytää ja niistä ei voida antaa takuuta kuin vasta käytössä.<br />
<br />
Mielelläni kuulisin myös mikä sinun mielestäsi on ajatonta pukeutumisessa? Omistan useita muodin historian perusteella klassiseksi mielettyjä perusmallisia vaatteita ja pidän omaa tyyliäni melko klassisena, mutta ilmeisesti olen väärässä vaikka olen työskennellyt muodin parissa 10 vuotta ja työnkin kautta saanut perehtyä monenlaisiin muotiin liittyviin asioihin suunnitteutyöstä tuotantoprosesseihin ja kaupallistamiseen. Haluaisin kuulla sinun versiosi asiaan. 🙂
Tartuit nyt kahden kappaleen verran yhteen sivulauseeseen kommentissani, ja jäit siitä vänkäämään. <br />
<br />
Ostan kyllä itsekin samantyyppisiä vaatteita, siis keinokuituisia ja ns. muodin mukaisia (vrt. New York-ostoksesi, viimeisin liehupaita jne) mutta minä en väitäkään omistavani french warderobia.<br />
<br />
Tämä nyt tuskin oli pointtini, vaan se, että vaikka kuinka sanot olevasi minimalisti ja haluat venyttää minimalismin määritelmää, ei sinusta kyllä sellaista kuvaa saa. Siis sitä mikä tulee minimalistista ensimmäisenä mieleen. Isot huonekalut ja lamput vaihtuvat jopa enemmän kuin kerran vuodessa, samanlaisia Kubuksia on ties kuinka paljon, uusia kyntilänjalkoja ja kasveja ja muuta sälää tulee koko ajan. Joka seinällä on säilytyskaluste laatikoineen jne. Jos nyt laatikoissa on tavalliseen kotiin verrattuna vähemmän ns. henkilökohtaista sälää ja muistoja jne, niin ei se kyllä vielä minimalistia tee. Siis sisustus kyllä on pohjoismaisen minimalistinen, vastakohtana esim. English country interiorille, mutta tuosta muusta tekstistä, joka kuvaa kokonaista elämänasennetta, en kyllä sinua valitettavasti tunnista.<br />
<br />
En kyllä ymmärrä, miten sinulle on niin tärkeää olla "minimalisti", että haluat ihan uuden määritelmän sellaiselle minimalistille, joka kuitenkin ostaa ihan koko ajan jotain? Minusta ihan keskeisintä minimalismissa on se, että pääsee irti tavaran "palvomisesta". Ettei tavaran omistaminen näyttele elämässä keskeistä osaa ja että tavaran hankkimiseen ja pyörittämiseen käytetyn ajan voi kohdentaa muihin asioihin. Itse en tähän pysty, enkä haluakaan pystyä. Kotini on pohjoismaisen vähäeleinen mutta kyllä minulla tavaraa on kaapeissa. Ja haluan ostaa designia ja sisustaa. Sinä viet kyllä "minimalismin" aivan toisenlaiselle tasolle. Kuten sanoin, en sinua tekstistäsi tunnista.
minimalismia: Vänkääminen on ilmeisesti mielipidekysymys, sillä vastasin sinulle hyvin lyhyesti, jonka lisäksi esitin sinulle kysymyksiä jotta saisimme kunnon keskustelun aikaan…<br />
<br />
Koen minimalististen arvojen olevan minulle tärkeitä, siksi minimalismi minua kiinnostaa ja olen pyrkinyt pienillä ja suuremmilla teoilla kohti sellaista elämää jota haluan elää ja jonka koen arvokkaaksi. En ole opetellut minimalistiksi, vaan jokainen minimalistisuuteen viittaava muutos elämässäni on ollut luonnollisen kehityksen seurausta, alkaen vuoden 2008 vaatekatastrofista, joka herätti minut huomaamaan että elämäni voisi olla parempaakin. :)<br />
<br />
Minulla on runsaasti muistoja vaikkei blogista esiin tulekaan, kaiken ei tarvitse aina olla maallisessa muodossa. Tämä on yksi tärkeimmistä minimalismiin (tai suursiivoukseen) liittyvistä asioista, joita haluan viestittää eteenpäin. Tuo lausahduksesi minun muistojen puutteestani on laatikkoajattelua, on jokin käsitys josta pidetään kiinni kynsin ja hampain eikä yhtään voida laajentaa horisonttia. On niin helppo sortua lokeroimaan ihmisiä ja asioita, asettaa omat normit erilaisille asioille –> vrt. toiset gootteja ja toiset noloja "gootteja", jotkut on uskovaisia ja toiset vääräuskoisia… Kaikki aatteelliset ja tunneperäiset asiat on hyvin henkilökohtaisia, niihin ei ole olemassa mitään muuta määritelmää kuin se minkä ihminen itse tuntee. Jonkun mielestäni sinä saatat vaikuttaa minimalistilta vaikket itse asiaa koe näin. Kumpi teistä on silloin oikeassa?<br />
<br />
Jotta päästään eteenpäin tuosta shoppailupuolesta, laitan vielä pari esimerkkiä siitä miten toteutan minimalismia sisustukseen keskittyvän blogini ulkopuolella:<br />
<br />
– ruokahävikki pyöreä nolla, ei leivän kanttustakaan roskikseen<br />
– sähkönkulutus pudonnut 1,5 vuodessa kuukausitasolla 800:sta kWh:sta 108kWh:n, säästöä sähkölaskuun lähes 100€/kk.<br />
– autoa en ole koskaan omistanutkaan, joten julkisilla matkustaminen on aina ollut ykkösjuttu. Tämä on sekä ekologinen että minimalistinen valinta, ja olen kiitollinen että minulla on mahdollisuus elää autottomana.<br />
– Viimeiset 1,5-2 vuotta olen käyttänyt vaatteet ja kengät loppuun, jonka jälkeen olen vienyt vaatteet lumppukeräykseen (mm. H&M vastaanottaa tekstiilijätettä), kengät ovat valitettavasti roskiskamaa, niille ei kierrätyssysteemiä vielä ole.<br />
– en hamstraa ruokaa, kosmetiikkaa, vaatetta, perustavara… Ostan harkiten ja vältän tekemästä virhehankintoja. Vahinkoja ja poikkeuksia sattuu joskus meille kaikille, on mahdotonta olla täydellinen tai ehdoton. Pidän itseäni ja elämäämme kuitenkin minimalistisena ja minun mittapuullani se täyttää ne kriteerit joita itse pidän tärkeinä.
Mielenkiiintoinen keskustelu minimalistisesta sisustuksesta?Minäkään en Miia miellä kotiasi minimalistiseksi.Mielestäni se ei välttämättä liity tavaroiden vähyyteen vaan että eiää ekologisesti,pienellä ja vähällä.Ostokset ovat tarkkaan harkittuja,jotka kestää läpi elämän,ei turhaa tavaraa ja ne joita oikeasti tarvitsee.Sinä vaihdat huonekaluja,valaisimia ym.sen verran tiuhaa tahtia,ettei kovin minimalista ole.Se on toki oma asiasi ja ei ole tarkoitus olla millään tavalla loukkaava!Loppuelämän vaate onkin sitten hankalampi löytää?Mutta pyrkimys on hyvä ja tähän kaikkien pitäisi pyrkiä.Kokoajan tässä itsekukin uutta opitaan…
Nanna: Voiko vähällä elämisen arvottaa ostamisen kautta? Onko se ainoa mittari jonka avulla voidaan sanoa ihmistä minimalistiksi, tai vastaavasti kerskakuluttajaksi tai kulutuksen vastaiseksi?<br />
<br />
Tässä muutama esimerkki omasta elämästäni ja siitä miten toteutan minimalismia blogin ulkopuolella:<br />
<br />
– ruokahävikki pyöreä nolla, ei leivän kanttustakaan roskikseen<br />
– sähkönkulutus pudonnut 1,5 vuodessa kuukausitasolla 800:sta kWh:sta 108kWh:n, säästöä sähkölaskuun lähes 100€/kk.<br />
– autoa en ole koskaan omistanutkaan, joten julkisilla matkustaminen on aina ollut ykkösjuttu. Tämä on sekä ekologinen että minimalistinen valinta, ja olen kiitollinen että minulla on mahdollisuus elää autottomana.<br />
– Viimeiset 1,5-2 vuotta olen käyttänyt vaatteet ja kengät loppuun, jonka jälkeen olen vienyt vaatteet lumppukeräykseen (mm. H&M vastaanottaa tekstiilijätettä), kengät ovat valitettavasti roskiskamaa, niille ei kierrätyssysteemiä vielä ole.<br />
– en hamstraa ruokaa, kosmetiikkaa, vaatetta, perustavaraa enkä myöskään sisustustavaraa. Ostan harkiten ja vältän tekemästä virhehankintoja. Vahinkoja ja poikkeuksia sattuu joskus meille kaikille, on mahdotonta olla täydellinen tai ehdoton. Pidän itseäni ja elämäämme kuitenkin minimalistisena ja minun mittapuuni se täyttää ne kriteerit joita itse pidän tärkeinä.
Eipä kai elämistä voi arvottaa ostamisen kautta,mutta luulisi ostokäyttäytymisen olevan aika olennainen osa minimalismia.Hienosti harjoitat minimalismia arjessasi.
Nanna: Ei voi minustakaan, ostokäyttäytyminen ja -tavat ovat vain yksi osa minimalistista elämäntapaa, kokonaisuus koostuu useista palasista. 🙂
Minimalismissä on monta muotoa ja minimalistinen sisustus varmaankin kuvaa tätä blogia ja blogin pitäjää. Mutta muutoin ei tämä blogissa näytetty toiminta kuvaa mitenkään minimalismia. Edellisen kirjoittajan kommentti siitä, että tekstistä ei tunnista tätä blogia on osuva. Tämä pitkäaikainen lukija ainakin luki tekstiä täysin hämmentyneenä. Vaatteiden osalta on todella vaikea löytää laatua, mutta ainakin minä en sitten osta enää sitä vaatetta, jonka olen huonoksi tai huonohkoksi todennut. Esim. syksyisessä postauksessa kehuit zaran mustia housuja ja meinasit, että pitäisikin mennä pian hakemaan toiset (en tiedä menitkö), mutta sitten jo kommenteissa totesit haalistumista. Miksi sitten harkitset toisten ostoa, vaikka ensimmäisetkin ovat jo hapertuneet? Tai oikeastaan ihmettelen sitä, että kun hyviä mustia housuja on vaikea löytää ja ne eivät tiuhassa käytössä kestä, niin pitäisikö sitten siirtyä käyttämään niiden tilalla jotain ihan muuta? Tämän on nyt ihan vaan pohdistaan, ei varsinainen kysymys…Suosittelen tutustumaan tähän alapuolelle linkkaamaani blogiin ja bloggaajaan ajatuksiin kuluttamisesta. Linkissä bloggaaja suosittelee oikeasti kestäviä legginssejä: <a rel="external nofollow" href="http://keskenon.blogspot.fi/2016/02/kestaa-kestaa-ja-kestaa.html" target="_blank">http://keskenon.blogspot.fi/2016/02/kestaa-kestaa-ja-kestaa.html</a>
Sinituuli: vastaan sinulle tuohon vaatteiden kestävyyteen ja uusimisen tarvetta koskevaan asiaan:<br />
<br />
On vaikea saada sanoin selitettyä teille miten kovaan kulutukseen esim vaatteeni joutuvat, jotta saisitte käsityksen siitä miten minä perustan mielipiteeni laadusta ja kestävyydestä. Kun ihminen omistaa tasan yhden farkut ja käyttää niitä 24/7 kuukausikaupalla, välillä pesten ja takaisin jalkaansa laittaen, ei farkkujen laatua voida mitenkään verrata keskenään toisiin, edes samanlaisiin, jotka saavat levätä kaapissa viisi päivää viikossa. Tähän perustuu myös näkemyserot, jollekin laadukas t-paita on minun käyttötahdillani silkkaa sutta ja saa minulta kasan risuja palautteeksi. 😀 Siksi yhdelle hyvä saattaa olla toiselle huono, ja toisinpäin. :)<br />
<br />
Zaran farkut ovat mielestäni laadukkaat, ne ovat kestäneet erittäin hyvin käytössä (tuskin ovat edes tarkoitetut päivittäiseen himokäyttöön sillä mittakaavalla mitä minä olen omiani pitänyt jalassani), hentoinen haalistuminen on ainoa miinus jonka annan ja sekin ilmeni vasta useiden pesukertojen jälkeen. Monella olisi mennyt kokonainen vuosi että olisivat pesseet ne niin monesti kuin mitä minä olen joutunut tekemään (farkuissa on istutettu kukkia, autettu muuttohommissa, lennetty peffalleen kauppakeskuksen rapaisessa oviaukossa, kompastuttu polvilleen pöpelikköön koiralenkillä, kipattu kulhollinen puuroa syliin jne. likaista pesua vaativaa hommaa ja mokailua :D)<br />
<br />
Kyseiset Zaran farkut ovat edelleen käytössä, itseasiassa jalassani parhaillaan. 🙂 Ovat haalistuneet, mutteivat niin pahasti etteikö niitä voisi käyttää. Itse en olisi ikinä uskonut että alle 40€:n farkut voisivat edes kestää tällä tavalla, vaatimustaso korreloi hintaa enkä odota saavani maailman parasta laatua halpaan hintaan. Varsinaisten halpisvaatteiden ostamista kuitenkin vältän, tarkoittaen etten osta vaatteita joista jo päällepäin näkee että se on huonosti tehty tai materiaalista tuntee sen B-laatuisuuden (jotkin puuvillat esim t-paidoissa). Tämä sääntö koskee tiestysti myös kalliimpia merkkejä, mutta niistä harvemmin havaitsee laatutasoa ennen kuin käyttää ja pesee vaatteen. 🙂 Tuon vuoksi moni (kuten minäkin) teemme joskus hutiostoksia, ne eivät ole tahallisia mutta valitettavasti vaateteollisuuden tehotuotanto on laskenut laatua vähän joka merkillä. Jos olisi kristallipallo niin tuoltakin voisi välttyä… teknologian kehitystä odotellessa, sekä vaatteiden laadun parantumisen että kristallipallon kehityksen osalta. 🙂
Tavaramielessä todella hyvä idea mutta visuaalisessa ja taiteellisessa mielessä tuo on kyllä todella tylsä väripaletti.
Vähän muutama tehosteväri ja siitä tulee hieno.
taidehippimies: Näin on meitä moneen junaan. 🙂 Itse tykkään harmonisesta väripaletista, jossa ei sekoitella monia värejä tai edes useita eri sävyjä samasta väristä keskenään. Terävä mustavalkoisuus ei innosta, mutta sellainen skandinaavisen pehmeä ja valkopainotteinen värimaailma jossa musta terävöittää ja vihreä elävöittää on minun juttuni. Lisäväriä toki tulee sitten ihan arjen asioista kuten keittiössä olevista hedelmäkulhoista yms. jotka ovat kiva lisä ihan visuaalisestikin eikä vain makunystyröiden vuoksi. 🙂