Kodin kauneimmat kohdat vaihtelevat usein päivän fiiliksen mukaan, joskus suosikkininäkymäni on olohuoneessa, joskus taas keittiössä. Tänään olen istunut olohuoneen puolella olevalla nojatuolilla ja tiiraillut makuuhuoneen suuntaan, jossa vallitsee valoisuus ja rauha – juuri sellainen tunne jota kaipaan elämääni tällä hetkellä.
Saattelimme eilen siskoni rakkaan Emma-koiran viimeiselle matkalleen ja mieli on haikea sekä surullinen. Emma on ollut ilopilleri meidän koko perheelle ja tärkeä osa koko porukkaamme. Oman Roope-koirani kuoleman jälkeen kävin läpi hirveän tunnemyllerryksen suuresta surusta piinaavaan syyllisyyteen ja toivon että osaan olla siskoni ja hänen tyttönsä tukena.
Karvaiset ystävämme valloittavat aina koko sydämen ja jättävät jälkeensä ammottavan aukon. Onneksi pienellä on nyt kaikki hyvin ja sateenkaarisillalla on moni vanha ystävämme Emmaa vastaanottamassa. Sisko rakas oli huikannut Emmalle vielä viime hetkellä että kertoo Roopelle meiltä terveisiä… Yksi perheenjäsen on jälleen poissa ja vie aikansa että suru muuttaa muotonsa lempeiksi muistoiksi.
Rakkaus on jokaisen hetken arvoista…
Seuraa myös somessa
Niin surullista?Voimia sinne.On rakkautta myös auttaa lemmikki viimeiselle matkalleen,jos hänen paha olla.Oma sydän särkynyt viisi kertaa samassa tilanteessa ja viimeisin,pari vuotta sitten,otti niin koville,etten aio enää koiraa ottaa.suru ja kaipuu oli niin kova ja vieläkin on.Sydän ei kestä?
Nanna: Tuo luopumisen tuska ja kipu on kauheaa, itsekin päätin Roopen kuoleman jälkeen etten enää uusia koiria ota (Miffe sentään jäi vielä hoidettavakseni), mutta nyt kun vuodet ovat vierineet olen huomannut etten ole enää niin ehdoton. ♥ Lemmikit tuovat tullessaan niin suurta iloa ja onnea, tuhansia hyviä hetkiä joita muistella, joten jokainen itku ja sydäntä puristava ikävän tunne on sen kaiken ilon ja onnen arvoista. ♥ En osaa kuvitella elämää ilman koiraa, juuri marraskuussa selvisimme Miffe-koiran kanssa säikähdyksellä kun erittäin akuutti ja ärhäkkä kohtutulehdus meinasi viedä pienen hengen alle vuorokaudessa. 🙁 Onneksi saimme lisäaikaa mummelilleni ja nyt vointi on iän tuomaa kremppaa (kaihi, kankeus) lukuunottamatta hyvä. ♥
Lämmin rutistus…. niiisk**… en oikein osaa nyt muuta sanoa. ♥ ♥ Se kaipuu on jotain aivan käsittämättömän tuskallista ja raastavaa. Voimia teille kaikille. ♥ ♥
Soili: Kaunis kiitos Soili! ♥ ♥ Juuri tulimme siskon luota kylästä ja oli kyllä haikea istua sohvalla kun ei ollut enää Emmaa rapsuteltavana. 🙁 Miffekin nuuski joka paikan läpi etsiäkseen parhaimman kaverinsa, mutta kaveria ei löytynyt. :´( Elämä antaa ja ottaa, niin epäreilulta kun se välillä tuntuukin. 🙁
Voi ei! 🙁 Tosi surullinen uutinen 🙁 Tiedän todella mitä tuo luopuminen on. Meidän tyttökoirasta luopuminen 1,5 vuotta sitten oli niin raskasta ja mun sydän yksinkertaisesti särkyi. Se luopumisen tuska tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta nyt voi hauvaa ajatella jo naureskellen ihania muistoja miettien. Ikävä on kuitenkin aina. Nyt kun vielä tuo koira-herra on vakavasti sairastellut, on olo ollut niin kurja. Sellainen pelon ja huolen möykky on ollut vatsassa pari viikkoa.<br />
<br />
Jaksamista teille kaikille. ♡ Ainoa lohtu tuossa on se, että nyt on rakkaalla ystävällä kaikki hyvin. ♡
Heidi: Olen seuraiilut sinun pikkuherran kuulumisia ja toivon että hänellä vointi kohenee. ♥ ♥ Emmankin kanssa elettiin pelossa jonkin aikaa ennen kuin oli pakko todeta että mitään ei ole enää tehtävissä, sisko joutui saman päätöksen eteen kuin minä 4,5 vuotta sitten Roopen kanssa. ♥ Rakkautta on helpottaa toisen tuskaa silloin kun toivoa paremmasta ei enää ole. :´( Nyt on Emma Roopen luona, ja Roosan, Romeon, Amin, Nöpön, Sakun, Tessan, Pipsan ja monen muun rakkaan lemmikin jotka ovat vuosikymmenten varrella luotamme jo lähteneet. ♥ ♥ ♥