Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tytön sängynpäädyssä oleva seinähylly on kasvanut ylöspäin lisähyllyn myötä ja sisältää nykyisin My Little Pony -kokoelman jäseniä, joita löytyy sängynaluslaatikosta toinen satsi lisää. Huoneesta ei väriä puutu, vaikka kiinteät pinnat ovatkin mustavalkoisia, siitä neidin lelut ja muut tavarat pitävät huolen.
Olen itse ollut lapsena suuri My Little Pony -fani, mutta omistin vain yhden pinkin omenalta tuoksuvan aidon MLP:n. Se oli rakkain leluni, joka eräänä kesäpäivänä mystisesti katosi kesken pihaleikkien. Onneksi pääsin asian yli, vaikka pitkät tovit tuli itkeskeltyä ponin perään. 🙂
Tytöllä näitä heposia riittää kokonaisen lapsilauman leikkeihin ja neiti muistaa jokaisen ponin nimen ja erityistaidon ulkoa. Koiralelujen ja Disneyn Palace Petsien ohella ne ovat tytön tärkeimpiä tavaroita, muilla leluilla hän ei enää oikeastaan jaksa leikkiäkään. Veimme juuri pussillisen leluja pieneksi jääneiden vaatteiden ja kenkien kanssa Marskin Muksuille. Sieltä ne toivottavasti löytävät uudet pienet iloiset omistajat.
Värikästä viikonloppua kaikille!
Seuraa myös somessa
Onpa ihanan värikäs kokoelma poneja ja niin kauniisti järjestyksessä. Kummityttö on myös suuri My Little Pony -fani ja opettanut meillekin kaikkien omistamiensa ponien nimet. :D<br />
Minulla oli lapsuudessani muutamia poneja, mutta serkullani tyttösi kokolemaan verrattavissa oleva lauma. Ponit olivat vaan kovin eri näköisiä meidän lapsuudessamme ja mielestäni nuo 80-luvun pulleat ponit ovatkin niitä "aitoja ja oikeita".
Kaisa J: Ponien nimet ovat tärkeää tietoa, tyttö on opettanut isälleenkin kaikki nimet ja isin suosikkiponi on rokkiponi aka octavia. 🙂 Meidän lapsuuden ponit ovat minustakin niitä aidoimpia, tosin tytön mielestä ne näyttävät hupsuilta… näin se aika muuttuu ja muovaantuu. 😀
Aivan ihastuttava väriläiskä!! Nuo paksut vaakaraidat ovat kyllä todella upeat! Tykkään!<br />
<br />
My Little Ponyt olivat myös omia suosikkejani pienenä! ♥ Sain ensimmäisen tuliaisina vanhemmiltani joltain matkalta ja muistan miten ihana tunne oli saada se poni!!! Myöhemmin niitä kertyi aika läjä, kuten myös barbeja! 🙂
Heidi: Vaakaraidat tuovat kivaa syvyyttä huoneeseen, tykätään itsekin kovasti. :)<br />
<br />
Aidon ponyn saaminen oli juhlanpaikka, sen tunteen muistan minäkin kun avasin tuoksuponin pakkauksestaan ja se oli juuri se kaunein mitä olin viikkokausia kerjännyt, vinkunut, maanitellut ja toivonut. 😀 Äidistä oli varmasti kiva kuunnella sitä vinkunaa, onneksi se loppui kuin seinään kun viimein kyseisen ponin sain. 🙂 Minulle ei koskaan ehtinyt kertymään poneja ennen kuin olin kasvanut niistä ulos. Meidän perheessä raha oli aika tiukassa ja leluihin ei ollut kovinkaan usein varaa, jonka ymmärrän nyt isompana. Lapsena sitä tuli välillä vikistyä äidille kun kavereilla oli ziljoona ponia ja barbeja, itsellä vain yhdet kumpaakin ja sitten niitä halvempia tavisponeja ja Steffi-barbeja (jotka siihen aikaan olivat sisältä tyhjiä ja niiden raajat menivät lyttyyn jos painoi). 😀
Ulla: Juuri näin. 🙂
Voi miten ihanan näköinen hyllykkö! En nyt ihan hahmota miten päin huoneessa ollaan; oliko tässä aiemmin tytön pöytä?<br />
<br />
Teillä on kyllä leluasiat järjestyksessä ja kaikki niin siistiä. Tuleekohan näistä nykyisistä poneista aikanaan keräilytavaraa?
kirpparikeiju: TYöpöytähylly on vanhassa paikassaan sängyn toisessä päässä. Tämä on tyynypääty ikkunaseinällä, jossa tuo alempi hylly on ollut jo pari vuotta. 🙂 <br />
<br />
Vaikea sanoa millainen keräilyarvo näillä nykypäivän poneilla on parin kymmenenvuoden kuluttua. Jotenkin tuntuu ettei samanlaista arvoa enää saada leluihin aikaiseksi kuin mitä 1999 vuoteen asti valmistetuilla on. Saa nähdä millainen suhtautuminen tämän päivän lapsilla tulee vanhoihin leluihin olemaan aikuistuttuaan. 🙂
Mahtavia kuvia!. Ja hauska kuulla, että sinäkin viet vaatteita ja leluja MLL:n Marskin Muksuille. Sinne mekin aina viedään kaikki ja usein lapset saavat sitten ostaa jotain leluja ta mekkoja tilalle.
Sini N: Marskin Muksut on loistopaikka, siellä kävimme tänäänkin pyörähtämässä ja neiti osti omilla viikkorahoillaan yhden pienen elämää nähneen suloisen koirapehmolelun jolle antoi nimeksi Coco. ♥ Tyttö rakastaa koiria kovasti ja hoitaa pieniä lelukoiriaan niin hellyyttävällä rakkaudella, halusi antaa Cocolle hyvän kodin ettei sen tarvitsisi olla enää orpo ja yksin isossa kaupassa. ♥ Kyynel meinasi tulla liikutuksesta kun kuunteli neidin selostuksia koiralelusta. ♥