Iskälle…

Iskä rakasti valokuvaamista ja musiikkia, samoja asioita kuin minäkin. Meitä yhdisti monta muutakin asiaa, kuten kiinnostus suomalaiseen arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Iskän tavaroita läpikäydessämme löytyi valokuvien joukosta useita Eliel Saarisen suunnittelemien kohteiden edustoilla 60-70-luvuilla otettuja mustavalkoisia vanhanajan selfieitä. Iskä ihanasti oli kirjoittanut vielä kuvien taakse missä ja milloin kuvat oli otettu. ♥︎ Tietämättäni olen kulkenut monia samoja polkuja kuin isäni aikoinaan… Iskän muistoksi ostin neilikoita, sinikoita ja kynttilöitä – hänen lempivärissään! ♥︎

Iskän muistolle - Ajatuksia elämästä ja kuolemasta
Iskän muistolle - Ajatuksia elämästä ja kuolemasta
Iskän muistolle - Ajatuksia elämästä ja kuolemasta

”Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys, vaan hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan. Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset; metsäorvokit nuo syksy unhoitti laasta pois. Yksinäin alla päin saavun kukkien luo, poimin ne armaallein. Anteeksi saan, tien onnelaan, tunnen taas löytänein.” – Metsäkukkia / Anu Tuulos

Iskäni rakasti soittaa haitaria. Olavi Virran esittämä Metsäkukkia oli yksi iskän lempikappaleista ja laulan sen iskälle siunaustilaisuudessa haitarin säestämänä… iskän lähtiessä viimeiselle matkalleen meidän lasten ja lähimpien sukulaisten saattamana. ♥︎ 

Muistakaa rakastaa… joka päivä! ♥︎


Seuraa myös Instagramissa 

27 kommenttia “Iskälle…

  1. &hearts; &hearts; &hearts;<br />
    <br />
    &quot;Pysähtyi aika,<br />
    pysähdyin aikaan. <br />
    Aika jatkoi <br />
    matkaansa,<br />
    <br />
    siellä<br />
    <br />
    uudessa paikassa,<br />
    uusissa metsissä.&quot;<br />
    <br />
    Itku tuli. Täältä suurien kyyneleiden seasta voimia ja halauksia sinulle Miia &hearts; Lämmin osanottoni suuren surun keskellä. &hearts;

  2. Surullista ja kaunista &hearts;<br />
    Olen lukenut jo pitkään blogiasi. Paljon samoja mielenkiinnon kohteita ja nyt isien poismenon takia taas yksi yhdistävä asia lisää. Voimaa ja jaksamista!

  3. Lämmin osanotto. &hearts; tosi kauniisti kirjoitat isästäsi, hän oli varmasti tosi ylpeä sinusta.

    1. zubi: Kiitos! &hearts; Toivon niin, hän oli todella ylpeä blogistani vaikkei tiennytkään mitään nettimaailmasta tai blogin kirjoittamisesta. Iskälle aina lähetettiin omat kappaleet kaikista lehdistä joissa oli juttua minusta tai blogistani ja ylpeänä aina niitä sitten esitteli muulle suvulle. &hearts;

  4. Halaus ja osanottoni &hearts;<br />
    <br />
    Itselläni oli vastaava tilanne tasan kaksi vuotta sitten. Onneksi ne hyvät muistot kantavat surun ja ikävän keskellä. Voimia sinulle ja läheisillesi!

  5. Lämmin osanotto suruun. Tekstisi tuo niin elävästi mieleen meidän perheen surun viime syksyltä.. Rakkaita muistoja meiltä ei onneksi kukaan voi ottaa pois &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *