Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Jännäreiden ja elämänkertojen lisäksi tykkään lukea chic lit -kirjallisuutta, johon lukeutuu mm. Jojo Moyesin koskettava Kerro minulle jotain hyvää. Kirja tarjosi mukavan lukuelämyksen lisäksi myös lohtua – edes saduissa ei aina kaikki mene kuin saduissa. Kyseinen kirja tuli luettua jo jokunen hetki sitten ja eilen ostettujen violettien neilikoiden ja kynttilöiden myötä muistui mieleeni että olin lupautunut tekemään tästä kirja-arvostelupostauksen lukijani S:n pyynnöstä.
Koskettava kertomus elämän haasteista ja rakkaudesta
Jojo Moyesilla on uskomaton kyky tuoda kirjan tarina lukijalleen todeksi ja kirjaa lukiessani tuntui kuin tarina olisi elokuvan tapaan pyörinyt pääni sisällä. Kirjan päähenkilö Louisa Clarkin elämä heittää härän pyllyä kaikissa elämän osa-alueissa ihmissuhteista työhön.
Tarinan tapahtumista tuli mieleeni ranskalainen elokuva Koskemattomat, josta kirjoittelin teille TÄÄLLÄ. Kerro minulle jotain hyvää oli realistinen, yllätyksellinen ja hyvin koskettava, toisin sanoen kaikkea mitä hömppäpömppäinen chic lit ei genrenä useinkaan tarjoa. Tässä rakkaustarinassa ei noudateta normeja – prinssi ei pelasta prinsessaa eikä paha saa palkkaansa. Loppukohtaus viimeistään saa kyyneleet virtaamaan.
Vaikuttava ja samaistuttava tarina
Mielenkiintoista oli huomata miten iso vaikutus kirjalla minuun oli, ehkäpä juuri sen vuoksi etten ollut varautunut näin aidon oloiseen nurinkuriseen rakkaustarinaan kirjan ensimmäistä kertaa avatessani. Oletin tämän olevan leppoisaa huumorilla ja hauskoilla sattumuksilla rytmitettyä lukemista kuten chic lit totutusti on ollut (esim Himoshoppaajat, Bridget Jones jne) ja yllätys oli puhtaasti positiivinen huomatessani, että kirja on kaikessa herkkyydessään jopa raadollisen suorasukainen.
Kerro minulle jotain hyvää
Kerro minulle jotain hyvää on varsin nerokkaasti valikoitu nimi tälle kirjalle. Vasta lopussa selviää mistä nimi juontaa juurensa ja miten se oikeastaan edes liittyy kirjaan tai sen sivuilla esiintyviin henkilöihin. En meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni ja kolmessa illassa olin sen ahminut läpi.
Suosittelen äärettömän lämpimästi lukemaan tämän Jojo Moyesin omasta mielestäni parhaan teoksen ja mikä onkaan parempi ajankohta upottaa nenänsä kirjaan kuin viileät syysillat.
Leppoisaa iltaa kaikille!
Lue myös: Kirjavinkki: Northug – Minun tarinani
Seuraa myös somessa
Kiitos kirjavinkistä!
Milla: Ollos hyvä! 🙂
Tää oli niin hyvä! Ainoa kirja, jota lukiessani olen itkenyt.
irina: Kirja meni kyllä niin syvälle sisimpään, loppu oli ihan täyttä parkumista. <3
Tämä oli kyllä tosi hyvä kirja! Ja myös kirjan jatko-osa, suosittelen sitäkin! 🙂
Linda: Jatko-osa Jos olisit tässä on matkalla Adlibriksestä kohti postiluukkua. 🙂 Ostin myös Ne jotka ymmärtävät kauneutta -kirjan, on kuulemma sekin aivan loistava. 🙂
Piti oikein googlettaa tuo ”Ne jotka ymmärtävät kauneutta”, mutta siis joo! Aloitin tuon kirjan aikanaan kun imetin vastasyntynyttä, luin sitä vain ruotsiksi siksi en tunnistanut nimeä, mutta oli siis ihana kirja siihen asti mihin pääsin! Sitten tuli unettomat yöt ja, no, ei jaksanut enää lukea. Pitääkin lainata tuo uusiksi! 🙂 Jojo Moyesilla on kyllä hyviä kirjoja, myös ”Ole niin kiltti, älä rakasta häntä” ja ”Parillisia ja parittomia” kannattaa ehdottomasti lukea!
Linda: Moyesilla on kynä todellakin hallussa, tykkään hänen eloisasti tavasta kuvata ihmisiä, tunteita ja paikkoja. ❤ innolla odotan että pääsen lukemaan jatko-osankin, tämä kirja kaipasikin jatkoa ja onneksi sellainen on tehty. 🙂
Tämä löytyy myös elokuvana, tykkäsin!
Annika: täytyykin etsiä tuo elokuva, ehdottomasti nähtävä! 🙂 Kiitos vinkistä!
Loistava kirja, ja itse asiassa juuri katsoin myös leffan, joka ei ollut huono sekään. Leffa sopii näihin syksyihiin iltoihin! Myös muut Jojo Moyesin kirjat ovat mielestäni hyviä. Vähän samantyylisiä ovat myös Lesley Lokkon kirjat, suosittelen 🙂
Rita: Jojo Moyesin tyylistä tykkään kovasti. ❤ Leffa täytyy myös nähdä, kiitos vinkistä! 🙂
Heippa! Blogisi on muuttunut kovin kaupalliseksi viime aikoina. Lukijana jää kuitenkin toisinaan epäselväksi, milloin kyseessä on yhteistyö ja milloin haluat vain kehua jotain merkkiä/ tuotetta. Tai milloin vinkata jostain edullisesta mahdollisuudesta. Esimerkkinä viime ajoilta Balmuir-postaus (markkinointia vai ei, yhteistyötä ei ainakaan kerrottu?) House of Brandon-postaus (selkeästi markkinointia ja tämä myös kerrottu) tämä postaus (vaikutti, että ei olisi markkinointia, mutta lopussa taas kaupallinen linkki). Käsittääkseni piilomarkkinointi blogeissa on kiellettyä ja yhteistyöt tulisi olla aina lukijan tunnistettavissa. Toivon, että persoonallinen blogisi ei muuttuisi tulevaisuudessa pelkäksi mainoskatalogiksi.
Lisa: merkitsen yhteistyöt aina hyvin selkeästi jo postauksen alussa sekä ingressissä tekstin muodossa. Tällä samalla tavalla olen toiminut aina ja olen erittäin tarkka siitä että postauksen takana oleva yhteistyö näkyy lukijoille jo ensimmäiseltä riviltä.
Tämä postaus ei ole yhteistyö, adlibris ei ole miltään osin ollut mukana tämän postauksen tekemisessä ja tuo kaupallinen linkki on affiliate-kumppanuuslinkki josta saatan saada muutaman roposen jos joku suosituksestani kyseisen linkin välityksellä kirjan itselleen ostaa. Affialite-kumppanuus on kaikille sosiaalisen median julkaisijoille avoin (ei ole siis blogista riippuvainen) ja se mahdollistaa pienen taloudellisen tulon heille jotka niitä käyttävät. Itse merkitsen aina nämä kyseiset linkit *kaupallinen linkki -nimityksellä postauksen lopussa, monet eivät valitettavasti niin tee. Affiliate-linkkien käyttäminen on täysin vapaaehtoista eikä sen taustalla ole yhteistyöhön liittyvää kontaktia. Kyseinen linkki on näin ollen kaupallinen,mutta postauksen sisältö ei ole.
Tästä postauksesta en ole saanut taloudellista tai muutakaan hyötyä. Kirjakin on itse ostettu. 🙂
Millaisia aiheita toivoisit luettavaksesi? Olisi mielenkiintoista tietää millainen postaus sinusta olisi mukavaa luettavaa. 🙂
Kiitos pikaisesta vastauksestasi!? Postausten aiheisiin minulla ei juuri ole toiveita. Olen lukenut blogiasi jo vuosia, joten valitsemasi aiheet ovat minua kiinnostaneet. En toki kritisoinutkaan aiheita, vaan kaupallisuuden lisääntymistä. Halusin myös tuoda esiin kokemukseni lukijana siitä, että aina markkinointi ja yhteistyöt eivät ole olleet mielestäni aina selkeästi nähtävissä. Ehkä kaupallisten yhteistöiden lisääntymisessä on myös se riski, että ne häivyttävät blogin persoonallista otetta. Kun tätä kävin miettimään, niin halusin myös jättää kommenttini asiaan. Jokatapauksessa, lukijana jatketaan ja ihanaa syksyä sinulle Miia!?
Lisa: Olen kirjoittanut blogia jo yli kuusi vuotta ja sen myötä saan yhteistyöehdotuksia päivittäin. Suurimpaan osaan vastaan kieltävästi, sillä muutoin kaikki postaukseni olisivat jonkinlaisen yhteistyön tuloksia. 🙂 Lähden mukaan ainoastaan sellaisiin kampanjoihin ja yhteistyöehdotuksiin joiden koen olevan aidosti hyvin kiinnostavia, kuten esimerkiksi tuorein Dermosil-postaukseni, jossa vastaanotin tuotteita testiin ja tein niistä postauksen. Ymmärrän toki että lukijan näkökulmasta viikottaisesti toteutettu yhteistyöpostaus saattaa tuntua suurelta määrältä, ehkäpä täällä koneen toisella puolella ollessa suhteellisuudentajukin hieman hämärtyy kun erilaisia ehdotuksia tulee parhaimmillaan useita päivässä.
Itselleni yhteistyöpostaukset ovat todella tärkeitä, ne mahdollistavat laajemman repertuaarin erilaisista aiheista ja myös konkreettisia kokemuksia joita teelle pystyn jakamaan. Uskoisin että ilman näitä minulle tarjoutuneita yhteistyömahdollisuuksia blogini olisi hyvin paljon tylsempää luettavaa. 😀
Kiitos asiallisesta keskustelusta ja ajatusteni herättämisestä, arvostan suuresti ystävällistä tapaasi kertoa tuntemuksistasi ja ehdottomasti teen itsetutkiskelua ja selaan postauksiani taaksepäin katsoakseni asiaa ns. toisesta näkövinkkelistä.
Tunnelmallista torstai-iltaa! <3
Kiitos tästä lukuvinkistä, vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! 🙂
Piia: Kannattaa lukea, aivan ihana kirja joka vie kyllä niin mennessään! 🙂
Hei
Luin jo jonkin aikaa sitten kyseisen kirjan ja se oli myös mielestäni hyvä. Kuten myös jatko-osakin.
En kuitenkaan lukisi sitä chic lit-kategoriaan!
T: Kirja on virallisesti valittu chic lit -kerhojen valikoimaan ja sillä perusteella siihen tartuin. Chic lit on kieltämättä yleensä rennompaa luettavaa, mutta kenties tuokin genre kasvattaa siipiään kevyemmän hömppäkuplan ulkopuolelle. Ihan mahtava kirja, tykkäsin kovasti ja toivottavasti ensi viikolla pääsen ahmimaan jatko-osan. 🙂
Olet ostanut kannen väritykseen sopivaa rekvisiittaa tätä postausta varten, eikö tämä sodi ajatusmaailmaasi vastaan? Eihän esimerkillisesti tuo violetti ruukku ole yhtään tyyliäsi?
Emma: En sentään. 🙂 Lilat kukat ja kynttilät ostin niiden itsensä takia, minusta tuo kahden eri tummuusasteen yhdistäminen on upean näköistä (neilikat ja tuikut). Kirja tuli mieleeni tuosta lilasta väristä ja kun olin jo kesällä luvannut kirjoitella tästä kesälukemisestani niin päädyin tekemään postauksen nyt… vaikka kesä ei enää olekaan. 😀 Ruukku on tytön, sai lahjaksi orkidean ruukkuineen ja turvallisuussyistä siirsin sen olohuoneeseen (kaatui jo kerran neidin käsittelyssä).
Katsoin tuon leffana vuosi sitten Japanin lennolla nolostellen, kun välillä nauraa käkätin huolella ja välillä pillitin ihan täysii.?
Marie: Viikonloppuna olisi tarkoitus katsoa leffa, popparitkin jo valmiina odottaa kaapissa. Täytynee myös nessupaketti ottaa viereen valmiiksi, on muutenkin tunteet olleet pinnassa viime aikoina niin arvaan jo etukäteen että itkua piisaa. 😀