Erilainen asenne elämään

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja olin täynnä energiaa, ideoita ja virtaa uuden vuosikymmenen innostamana. Tammikuun puolivälissä äitini kuitenkin sairastui äkillisesti ja siitä alkoi elämäni pisimmät ja pelokkaimmat 5 viikkoa, jonka aikana sairaalan käytävät ja taskuun ryttääntyneet nenäliinat tulivat tutuiksi. Tunteet heittelivät ylös alas lääkäreiden antamien tilannekatsausten mukaan. Päälimmäisenä mieleen jäi kuitenkin oma avuttomuus ja pelko. Läheisen sairastuessa vakavasti sitä on ihan voimaton ja tätä tunnetta minun oli vaikea hyväksyä.

Elämä balanssiin

Vakavien asioiden äärellä aloin näkemään oman elämäni erilaisessa valossa. Äitini on tällä viikolla siirtynyt kotiin jatkamaan toipumistaan ja koska tilanne näyttää hyvältä, on minulla jäänyt himppasen ajatustyöhön vaadittavaa energiaa omaankin käyttööni. Elämänlaatu ei itsestään parane, joten tämän kevään agendalla on ryhtyä ajatuksista tekoihin ja laittaa oma elämä ja asiat balanssiin.

Terveydestä kannattaa huolehtia ennen kuin myöhäistä. Tämä ei koske pelkästään fyysistä hyvinvointia, kuten ruokavaliota, painonhallintaa, lepoa ja liikuntaa, vaan myös henkisestä terveydestä ja ennen kaikkea omasta jaksamisesta huolehtimista. Olen ollut viime viikot äärimmäisen väsynyt ja tänään olen ensimmäistä kertaa tammikuun puolivälin jälkeen kokenut kunnolla innostuvani jostakin niin paljon etten meinaa pöksyissäni pysyä… tällä energialla on hyvä jatkaa!

Työ ja vapaa-aika

Kotona työskentelyssä on paljon hyviä puolia ja arvostan suuresti etätyömahdollisuutta. Oman kodin rauhassa työn tehokkuus on erinomainen ja koen että luovuuskin kukkii enemmän kotona kuin toimistolla. Huonona puolena on se että kodin pitäisi ensisijaisesti olla koti. Kaikki viitteet työasioista olisi hyvä saada suljettua välillä kokonaan pois silmistä ja mielestä.

Työn ja vapaa-ajan erottaminen on haastavaa etenkin kun työskentelee yksin. Huomasin jo viime syksynä että vuokraamastani minitoimistosta huolimatta jämähdin aamukahvin jälkeen kotiin ruokapöydän ääreen työskentelemään, kunnes en toimistolle jaksanut raahautua enää ollenkaan. Jalo päätökseni pyhittää arki-illat vapaaksi ei myöskään toteutunut ja loppuvuoden tein töitä kotona aamusta iltaan ja usein myös viikonloppuisinkin.

Uusi päämaja

Irtisanoin minitoimiston vuokrasopimuksen päättymään vuodenvaihteeseen ja tätä olen katunut. Tuskailin asiaa yrittäjä toimiville ystävilleni viikonloppuna ja aivoriihen tuloksena päätimme yhdistää kimpsut ja kampsut kustannustehokkaasti saman katon alle.

Kiikarissa onkin nyt löytää mahdollisimman nopeasti uusi noin 100m2 kokoinen media- ja markkinointialan sekatyöläisille soveltuva päämaja, jonka saisi pienellä pintaremontilla kuntoon. Huomenna olemme menossa katsomaan yhtä vuokratilaa, joka alustavien tietojen valossa vaikuttaa hyvin potentiaaliselta vaihtoehdolta.

Bloggaaminen ja somevaikuttajana toimiminen

Olen myös miettinyt miksi kirjoitan tätä blogia ja haluanko jatkossakin olla osa rakentamaani verkostoa. Olen tarkastellut kriittisesti itseäni somevaikuttajana ja sitä mitä annettavaa minulla ylipäätään on. Laitoin kaikki risut ja ruusut rinnakkain listaan ja totesin että ruusuja on selvästi enemmän ja niinpä jatkan blogini kirjoittamista niin kauan kun se tuntuu kivalta. Sisällöntuottaminen erilaisissa muodoissaan on kutsumukseni ja oma blogini on myös luonnollinen jatkumo työlle jota teen.

Katse siis eteenpäin ja kohti parempaa! Haluan olla itselleni armeliaampi ja hellempi. Haluan olla enemmän läsnä kaikessa mitä teen ja muistaa nauttia jokaisesta pienestäkin hetkestä rakkaideni kanssa.

Aurinkoista päivää kaikille!

---