Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Nyt ihan pakko postailla julkisuuteen kommenttiboksissani käyty keskustelu, joka sai alkunsa letkautuksestani elämä ennen henkkamaukkaa – saa muistella ja nauraa mukana! 😀
Hauskaa illan jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
Lauantai-illan naurut – Elämä ennen henkkamaukkaa
Joo, Fiitä oli mullakin ja nimenomaan mustana 🙂 Mulla ei onneks ole ollut tota "pers vilkkuu"-muotia ;D Mutta vyölaukkuhan kuului aikoinaan jokaisen vähääkään muodista ymmärtävän vakiovarustukseen ;DD Ja muistatteko myös sen, kun pipot rullattiin niin ylös, että korvat näkyi ja hädin tuskin otsa peittyi?Kiva, että julkaisit tämän keskustelun omana postauksenaan -hauskaa seurata, mitä kaikkia muotivillityksiä ihmiset vielä muistaakaan! :D-I-
Mulla oli pipo just tollee, että korvat ja otsa näkyy. Muistan kuinka kotona aina vollotin, kun korvia särki, kuumotti ja nipisteli niin maan pirusti, mutta aina oli kuitenkin rullattava se pipo uudestaan ylös kun ulos lähti. =D Samaan aikaan oli muotia myös ne kynsikkäät, sormikkaat ilman sormia. Ei ehkä ihan paras muotivillitys tänne pohjosen pakkasiin. =D
Äsken oikein vielä mietin, mikä oli ehkä karmein yhdistelmä: vähän polven yläpuolelle jäävät pyöräilyshortsit, löysä isokokoinen t-paita, jonka päälle laitettu vyölaukku, ne aerobic-sukat varret nilkkoihin rullattuna + purkkarit ja tietty heitto-etutukka+ samattinen iso donitsi -ai kamala sentään!! ;DD Ja oltiin oikein viimosen päälle muodikkaita :)My little pony-paitojakaan ei saa unohtaa: 3 lk:n luokkakuvassa mun lisäksi kolmella muullakin tytöllä oli sama paita päällä :)-I-
Anonyymi: Mulla oli kans pony paita, mutta se ei ollut aito my little pony vaan joku cittarin oma pony-paita! Vähän kuin Anttila myy nyt niitä Hello Kitty-kopioita – Charmmy Kittyja. =DJa mulla oli myös 16-v tosi magee Pokemon t-paita, Picatchun kuva siinä koreili. Oli niin lolita-luukkia että. Printtipaidat on toisaalta aika kivoja, voisin nytkin kotiuttaa jonkun söpön Bambi-teepparin, tosin käyttäisin sitä vaan kotona. 😉
Hahahahaa ;DD Ihan huippu keskustelu täällä 😀 Mulla oli kans niitä järkkyjä napapaitoja joissa luki tekstiä, värikkäitä ku mikä! Ja käteen kiepsautin sen käärmekoristeen ja Levis farkut jalkaan..voi järkky! Niin ja pikkureppu selkään. Etuhiukset piti tupeerata oikeen korkeelle. Voi luoja ku aloinki muisteleen 😀 Ja ensimmäiset kännykät kun tuli ni se iso, painava halko roikkui Levis farkuissa kaikkien ihailtavana :DDKiitos aamun nauruista!
J: Mun eka puhelin oli siskon vanha Siemensin luuri. Siinä sojotti antennikin ja se oli tosi makeeta kun puhelin näkyi taskusta. Myös värikuoret tuli muotiin ja myöhemmin me vajhdeltiin kaverin kanssa niitä päittäin. "ota sä tänään tää turkoosi kun sulla on sininen paita, niin mä otan ton keltasen kuoren". Nokian hittipuhelin oli kyseessä, en muista numeroa, oliko joku 1530 tai 3310…. =D
Kiitos Miia tästä hauskasta koosteesta!:) Ihan karmeaa muotia. Huomasin itsekin, että vyölaukut tekevät paluutaan. En aio ostaa. Sitten oli niitä irtokirjaimista tehtyjä kaulakoruja, jotka laitettiin mustaan nauhaan. Kaikilla oli tietenkin oma nimi kaulassa. Niitä matalalia farkkuja minulla ei ollut ja muutenkin pukeuduin aina lämpimästi, koska minulla on niin huolehtivat vanhemmat, että varsinkin äiti olisi hermostunut, jos olisi nähnyt minun palelevan pakkasilla. Jossakin vaiheessa oli pakko saada villakangastakki – mielellään ruudullinen tietenkin. Sitten tuli ne nupukkinahkajalkineet. Minullakin oli keltaiset nupukkinilkkurit, jättihuppari ja lappuhaalarit. Jossakin vaiheessa keksittiin pinssit ja niitä laitettiin joka paikkaan mm. lippalakkiin ja reppuun. Muistaako näitä enää kukaan?:D
Valua Kuvasa: Mä taistelin äitin kanssa noista napavaatteeista ja lopulta se antoi periksi. 😉 Mulla oli viininpunaiset nupukkikengät ja miesten sinivalkoraidalliset-lappuhaalarit kokoa XXL. Lahkeetkin niistä meni rikki, kun ne oli aina kengän alla, mutta se ei menoa haitannut. 🙂 Muistan kuinka syksyllä oli aina lahkeet imenyt polviin saakka vettä ja jalat oli aina märkänä kun lahkeet raahaa maata. Pinssit ja rintamerkit oli kova sana, me tehtiin kuvistunnilla itse niitä ja loput osteltiin Tiimarista. Myös kaikki ilmaispinssit pääsi reppuun, mulla oli Radiolinjan pinssi (onko nykyään DNA?) ja citymarketin. 🙂
valua Kuvasa: Kaikilla oli silloin ne nimikorut kaulassa, 🙂 Mulla ei ollut rahaa ostaa kuin yksi kirjain ja se mustanauha, olisko ollut 5 tai 10 markkaa per kirjain se hinta. Nerokkaasti sitten valitsin J-kirjaimen kun olin silloin niin ihanstunut yhteen poikaan jonka nimi alkoi J:llä… Kaikki kyseli koulussa että miksi sulla on J kaulassa, "no six kun se on mun poikaystävän nimi". Vastaus "aijaa, onko sulla poikaystävä?????". Mun toteamus "no kohta on, se ei vaan tiedä sitä vielä". =D No ei siitä pojasta tullut koskaan poikaystävää, mutta yhdet hitaat me tanssittiin koulun limudiskossa, biisi taisi olla Haddawayn I miss you… Voi sitä rakkautta…. <3 😉
Napapaidat <3 Ollapa vielä semmonen napa, että sitä kehtais esitellä. Pitäisin joka päivä napapaitaa, oli muotia tahi ei. Ja jos se sen vaatis, pitäisin myös napapaitamallista toppatakkia.Nepparihousut jätitte mainitsematta. Ne semmoset, joissa oli nepparinapit sivuilla niin, että paljas iho vilkku. Parhaimmilla tietysti Adidakset, meillä köyhillä jotku feikit.
kirpparikeiju: Niin no, jos napa oli kuosissaan nin ehkä sitä menisi vieläkin napapaidoissa, mutta luulen että oman napan suhteen on peli jo menetetty ;). HIh.Nappiverkkarit, ah hahhhahhahhh hhaaaa! =D Mulla oli ensin feikit, kahdetkin. Sitten sain muistaakseni synttärilahjaksi Adidaksen musta-valkoiset nappiverkkarit. Nekin oli mulla kokoa XL. Voi herranen aika sentään näitä muistoja, ja mäkun luulin että 80-luku olis ollut pahin. =D Mut ei, kyllä se 90`s vetää voiton kauheudellaan. :)Niissä nappiverkkareissa piti aina pitää ne alimmat nepparit auki, että lahje aukes ja käänty ja kenkä tuli sitten siitä aukosta… Ihan karmeeta. Mä olin tosi rakastunut nappiksiin silloin ja muotitietoisena tyttönä yhdistin niihin sen printti-napapaidankin. YÖÖÖÖÖK! 😉
Juu, muistan miten tärkeää oli asetella kengät tulemaan lahkeista söpösti. Bootleg-farkuista (onko se sana noin?) ja tietysti myös nappiverkkareista.Mutta hei, kai kaikki teinit on kuitenki tilannu Hemppamaukan vaatteita postimyynnistä? Sillon kun ei siis ollu nettiä, ja tilaus piti tehä joko postin kautta tai puhelimitse. Jos oli alennusmyynnit, piti vaan jännityksellä viikko tolkulla odottaa, että jokohan on kaikki menny :,)
kirpparikeiju: Postimyynti ja ne lippulapput! =D Ellos ja Josefssons oli kans suosittuja. Se oli aina jännää, kun ei tiennyt yhtään että mitä sieltä paketista tulee. Postista aina noudettiin postiennakolla… 🙂
Ei vitsi miten paljon muistoja toi mieleen tää postaus! 😀 En edes ois muistanut Date-tuoksua ellet olis kirjottanut. Mua hävettää eniten ne läskipohjalenkkarit, kun niitä niin halusin. Ala-aste pukeutumisesta syytän vain äitiä ja sen ajan muotia. Bitter sweet memories <3
Frisco: Mä en voi edes äitiä syyttää, kun se yritti vastustella mun XL-kokoisia lökövaatteita ja rivoja napapaitoja ja peppufarkkuja. =D Mulla oli Ten Points merkkisiä läskipohjalenkkareita ja syöhemmin ostin sellaiset toooosi korkeat Tukholman Din skosta. Kaverit oli ihan kateellisia mulle niistä. Puolivuotta myöhemmin taisi Din sko rantautua suomeenkin, eli oliskohan vuosi ollut jotain 1997 tai 1998? 🙂 Mistä me muuten ostettiin ennen kenkiä kun ei ollut Din skota eikä oikein muitakaan? K-kenkä? Andiamo? en musita…. 😉
Ei juma, että repesin… Miten ne onkin kaikki ollut silloin joskus niin in. 🙂 Järkyttävää! Ihana postaus <3
Image: Harmi ettei kaikista katastrofi-vaatteista ole kuvia! Ihana on muistella kaikkia edes menneitä muotivillityksiä. Olen nauranut mahan kipeeksi täällä! =D
Heiiii oletteko unohtaneet TRUMPETTIHOUSUT????? ;D ;D Ne oli kans ihan pakko olla. :))Kyllä tuli päivän naurut ja muistelot näistä muodeista,oiiihh! 🙂
sarppa: Olin ihan unohtanut! TRUMPETIT! Ja sitten niihin vielä ommella kaikkia kangaspaikkoja, kukkia ja sydämiä. Varsinkin takataskuihin piti laittaa jotkut kuvat. Mulla oli vaaleansiniset trumpetti-farkut ja muutamat kangaiset trikoo-trumpetit. Ne aina kutistu pesussa ja jossain vaiheessa oli puntti liian lyhyt, se jäi nilkan kohdalle ja väpätti siinä sitten. Ai kamalaa… =D
No mun on pakko kans tulla kommentoimaan, mulla oli niin tiukat farkut että pesun jälkeen isän piti aamulla vetää vetskari kiinni hohtimilla ja arvatkaa oliko kiva istua niin tiukat farkut jalassa koulussa koko päivä, lantioita poltteli ja polvista kiristi, sitten mulla oli mielettömän upea BALL kollari-takki, semmonen paksu tietenkin ; pinkki, jossa oli liilat hihat ja tietenkin samaa sarjaa jättisuuri T-paita ja hupparipusero, jalassa oli tietenkin Jenkkisukat, siis pinkit tietenkin ja SALIHOUSUT, tietenkin pinkit, mulla on aina ollut pitkät hiukset ja ne oli permanentattu ja tupeerattu , WOU! jalassa käytin valko-neon-pinkkejä varsilenkkareita, siis aerobic-tossuja:) (myös talvisin) -t-
Tuisku: Mulla myös. 😉 Äiti aina nosteli mua niistä vyölenksuista ilmaan, että sain sullouduttua niihin farkkuihin. =D Mutta nolompaa on se, että vielä vuonna 2001 mun silloinen poikaystävä joutui tekemään samaa….. HIIIIHHHHHIII 😉 Ei ollunna streth-legginsejä tai jousto-jegginsejä silloin. :)Kyllä tämänpäivän vaatteet on niin paljon mukavampia päällä, kun vertaa menneeseen. Onneksi on keksitty elastaani! 🙂
Herranjestas mistä ootte keskustellu ;D Tunnistan itseni ihan selkeesti noista, sillon kun olin pieni/teini, kaikki samat vaatteet ja korut sun muut on ollu mullakin :O) Eikäää, älkää enää muistuttako hihiiii ;O)