Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
No eihän siitä mitään tullut, että olisin pitänyt tietokoneettoman päivän. Niin meni aika tylsäksi, kun ei oikein muuta tekemistä ole kuin odotella huomista. Pakko tulla lukemaan päivän blogipostaukset ja samalla kirjoitella omakin. Tämä postaus sisältää avautumista repsahduksestani ja ahmimisesta, joten hyppää oli jos aihe ei kiinnosta!
Eroon ahmimisesta on elämän mittainen prosessi
Tämän päiväisen postauksen aihe on vähän tylsä, kurja ja asiapitoinen, mutta itselleni ajankohtainen. Suuren painonpudotuksen ja elämäntaparemontin jälkeen helposti tulee ajatelleeksi, että ”minusta ei enää koskaan tule ylipainoista”, mutta pikkuhiljaa huomaamattaan palaa takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin. Itse sorruin eilen ylensyöntiin, ja täysin yllättäen. Näin ei ole käynyt piiiitkiin aikoihin ja kontrollin menetys oli kuin märkä rätti olisi lätkäisty naamalle.
Kaikki alkoi joululimpusta, joka on suurta jouluherkkuani. Otin eilen alkuillasta kaksi viipaletta limppua ja laitoin päälle sipauksen rasvaa ja kinkkua. Kun ne oli syöty, tein kaksi viipaletta lisää… kun ne oli syöty tein vielä neljä… kunnes pussissa oli jäljellä enää kanttupalat ja olo oli aivan kamala.
Ulkopuolisen silmin näytti varmaankin siltä, että olisin ollut nälässä viikkokaupalla, kun ahmin ja mussutin leipää kitaani. Kärsin ihan kamalista vatsanväänteistä ja olin varma että vatsalaukku puhkeaa, sillä tuollainen määrä leipää (pitkän leivättömyyden jälkeen varsinkin) aiheuttaa itselleni pahan turvotuksen.
Pahasta olosta huolimatta ei syöpöttelyni jäänytkään siihen. Illalla päätin mutustaa yhden piparin… ja lopputuloksena olin vedellyt nassuuni 13 piparia. Hupsista. Itsekuria ei ollut lainkaan ja jokaisen piparin jälkeen päätin että yksi vielä ja sitten seis.
Mieli ei pysy painonpudotuksen vauhdissa mukana
Tämä oli hyvä muistutus itselleni siitä, että asiat eivät korjaannu samaa vauhtia, kuin mitä paino putoaa. Olen syönyt oikeaoppisesti ja terveellisesti vasta vajaan vuoden, karistaen 23kg turhaa painotaakkaa harteiltani, mutta pääkoppa ei tule samaa vauhtia. Yksi syy aikaisempaan ylipainooni oli se, että söin liikaa ja epäterveellisesti, myös annoskokoni olivat hillittömän suuret. Sain ihmeellisiä ahmimiskohtauksia, joita en pystynyt katkaisemaan kuin vasta silloin kun kaappi oli tyhjä.
Vääränlainen ajattelumaailma syömisen suhteen on niin pinttynyt päähäni, että menee vielä vuosia että saan huokaista helpotuksesta. Siihen asti joudun välttämään mielitekoja, tai ainakin ennakoimaan seuraukset holtittomasta ahmimisesta. Henkinen kamppailu siis jatkuu edelleen, vaikka luulin että pahin olisi jo takana.
Normaalipainossa pysyminen on vaikeaa
Normaalipainossa pysyminen on vaikeaa, voisin sanoa että jopa vaikeampaa kuin laihduttaminen. Laihdutuksen aikana on mahdollisuus iloita onnistumisista ja hakea motivaatiota pienempään vaatekokoon siirtymisestä ja tuttujen kehuista. Normaalipainoisena painonhallinta on aika tylsää, koska onnistuessaan ei tule merkittäviä onnistumisia. Tarkoitus toki onkin ettei mikään muutu (paino, vaatekoko), mutta on kuulkaa niin kuivaa touhua tämä. 😀
Eilisen ahmimisen jäljiltä on olo edelleen kuin ilmapallolla ja kaikki syöminen kuvottaa. Onneksi en ole kovinkaan suuri jouluruoan ystävä, joten uskon että onnistun palaamaan takaisin ruotuun ja normaaleihin annoskokoihin, ilman ahmimista ja ylensyöntiä. Suklaatakin ajattelin maistella kahvin kanssa huomenna. Pitäkäähän peukkuja, ettei mopo lähde taas käsistä.
Alla tuore kuva, joka paljastaa että tuntuvaa muutosta ei ainakaan vielä ole havaittavissa vaikka kotijumpan lisäksi on viikottaiseen liikuntaani kuulunut mm. zumbailua, kahvakuulaa ja tasapainolautailua. Lenkkeilyintoni katosi odotetusti kahden viikon jälkeen, enkä ole saanut enää aikaiseksi raahautua tuonne pakkaseen kuin vain välttämättömyyksien takia.
Joulua odotellessa
Huokaus sentään. Onneksi huomenna on aatto ja pääsee nauttimaan joulurauhasta ja perinteikkäistä joulupiirretyistä, joita odotan itse yhtä kovasti kuin meidän tyttökin. Joulupukki tonttuineen käy aamuun mennessä jättämässä lahjat kuusen alle, joten aamupäivä meneekin varsin innostuneissa fiiliksissä lahjojen avausta odotellessa.
Ihanaa aatonaattona kaikille!
Seuraa myös somessa
Heippa, eikös ne herkuttelut ole silloin tällöin sallittuja, kunhan palaa ruotuun taas juhlien jälkeen? ♥ Tosin minusta ei ole neuvojaksi kenellekään, olen varsinainen jojottelija :)<br />
Ihanaa joulua, nauti ja rentoudu, hyvä ruoka, parempi mieli 🙂 haleja Sulle !
t: Periaatteessa on, ja olisi ihanaa antaa vaan mennä pyhien yli. 🙂 Mutta tiedän jojoilu-kokemuksestani sen että jos annan itseni mässyttää useamman päivän mitä mieli halajaa, niin en saa enää itseäni välttämättä ruotuun kuin puolen vuoden ja plus 20kg jälkeen. 🙁 En ole vielä siinä vaiheessa, että uskallan ottaa riskiä ja syödä vapaasti. Eilinen oli hyvä esimerkki siitä, että kontrolli ei pidä ja syöminen ei lopu ennenkuin herkut on kokonaan tuhottu. 😀 Hyvä etten mennyt eilen illalla hakemaan huoltoasemalta karkkia, läheltä piti nimittäin. :)<br />
<br />
Ihanaa joulua sinulle myös! ♥ ♥ iso ja lämmin halaus takaisin! ♥ ♥ ♥
Tsemppiä! Tuttu on tuo tunne, olen pahimmistakin pahin jojottelija ja nyt on mopo lähtenyt käsistä ja pitäs ottaa itseään niskasta kiinni. Olen niin vaivainenkin, että en pääse jumpalle enkä lenkille, joten sitäkin suuremmalla syyllä. Olen sortunut samantyyliseen syömiseen, pitkään laihduttaessa, omatunto ja pahaolo siitä sit muistuttaa ne lähipäivät, mutta minkäs teet. Joulu juhlitaan ja sit taas tsempillä jatkoon painonhallinnassa.
-päivi-: Olin niin varma, että et ratkea ahmimiseen ja siksikin sallin itselleni vapauden maistella kaikkea, kuten sitä hemskatin joululimppua. 🙂 En ymmärrä mitä ihmettä oikein tapahtui, koska puolessa tunnissa olin syönyt ison paketin kokonaan (noin 12 siivua) ja 24 siivua kinkkua. En pystynyt lopettamaan, vaan mutustin hymy korvissa nautiskellen ja vaikka alkoi mahakin jo kiristämään, niin silti jatkoin. Ja ne piparit…. sinne meni isot paksut ja vaivalla tehdyt piparit omaan napaan ja nyt ei ole pipareita sitten. Pakkasessa on vielä onneksi paketti piparitaikinaa, mutta miehelläkin on nassu hassunnäköinen kun kuuli että olin syönyt KAIKKI koristellut piparit yhteen menoon. 🙁 <br />
<br />
Tarkoitus oli joulunaikaan syödä vapaammin ja maistella kaikkea kohtuudella, pienen ähkynkin sallin itselleni, mutta tämä meni jo totaalisesti överiin. Olo on samanlainen, kuin olisin käynyt vohkimassa kaikki lahjasuklaat omaan napaani. Karsea olen. :)<br />
<br />
Itse keskityn nyt ruokaan, eli saan syödä niin paljon kuin huvittaa, mutta vain ruokaa. En edes maista pipareita, suklaita, torttuja yms. kun en osaa olla ahmimatta. Myös limppu meni kieltolistalle. :)<br />
<br />
Olen varautunut muutamaan lisäkiloon ja toivon että pyhien jälkeen saan katkaistua herkuttelun kokonaan ja palattua viisi-kertaa-päivässä syömiseen. 🙂
Meilä lahjojen avaaminen on vasta illalla, ihan tylsää ;). <br />
<br />
Mie olen päättäny yrittää saaha painoa alemmaksi vuoden vaihteen jälkeen, saa nähä miten onnistuu.. ja miten pysyä siinä painossa.
Riikka: meillä avataan lahjat päivällä, ruokailun jälkeen. Meillä on tapana syödä jouluruoka jo joulurauhajulistuksen jälkeen ja illalla ottaa santsiannokset. :)<br />
<br />
Laihdutuksessa on paljon tuskastuttavia vaiheita, mutta se on kyllä palkitsevaakin. ♥ Se onnistumisen tunne on ihan mieletön kun pääsee välitavoitteisiin. Painonhallinta tavoitepainon saavuttamisen jälkeen on todella puuduttavan tylsää, ja aika vaikeaakin. Helposti tekisi mieli antaa hieman joustoa, mikä omassa tapauksessani saattaa aiheuttaa herkkukierteen ja painonnousun (eikä puhuta parista kilosta vaan puolivuotta ja plus 20kg vauhdista). Paljon tsemppauksia sinulle omaan projektiisi, paljon se vaatii mutta enemmän se lopulta antaa. ♥ ♥ ♥ ♥
Hei Miia, olet todella upean painonpudotuksen saavuttanut, olet jo erittäin hoikka ja kaunis. Ota joulu ihan rauhallisesti ja anna itsellesi lupa nauttia jostakin hyvästä. Laita itsellesi jokin raja että esim tapanina alat taas laskemaan kaloreita tai tarkkailet että syöt terveellisesti ja sallittujen rajojen sisällä. Älä syyllistä itseäsi turhaan tuosta limpusta ja pipareista. Kun alkaa mennä överiksi ja tuntuu että on vielä nälkä yritä jutella itsellesi että seuraava juttu on sitten jokin hedelmä mitä syöt esim. Pidä hedelmiä ja esim miniporkkanoita tai muita paloiteltuja vihanneksia jääkaapissa mitä voit syödä hyvin mielin. Paras on vaan yrittää pitää heti sitten arkena ruokapäiväkirja että tulee syötyä oikein. Jos jää jouluherkkuja yli, laita ne vaikkapa pakkaseen jotta niitä ei ole näkösällä koko ajan tai sitten radikaalinen juttu on heittää ne pois. Vuosi 2013 tuo sinulle varmasti menestystä painonhallintaasi! Lämmin halaus!
Maria: Tarkoitus oli että olisin nautiskellut herkkujakin vähäsen, eli kohtuudella kuten normaalit ihmiset. 🙂 Mutta eilinen ahmiminen todisti sen, että en ole ihan vielä valmis joustamiseen. Leipä on aina ollut pahe, jonka kanssa olen ongelmissa. Sämpyläpussit tyhjenee minun hyppysissä alle vuorokaudessa ja ruisleipäkin on namia. 😀 Siitä limpusta nyt puhumattakaan… :D<br />
<br />
Minulla on raejuustoa ja tonnikalaa, hedelmiä, omenoita, pakastemarjoja, mehukeittoja… joista voin välipalana nauttia jos tulee mielitekoja ja herkkutarpeita. Mutta olen ihan mahdoton herkkupeffa ja jos vaihtoehtona on piparit yms. niin mieluummin niitä syön kuin terveellisempiä vaihtoehtoja. On ollut pakko mennä nolla-toleranssilla herkkujen kanssa juuri siksi, että en osaa hallita herkutteluni määrää. 🙂 <br />
<br />
Paljon on vuodessa muuttunut mutta paljon on vielä tekemistä. Päänsisäiset asiat ei ulospäin enää näy, mutta eilinen muistutti itseäni siitä että kovaan työhön saan varautua vielä jonkin aikaa. On ihan hassua, kun ei voi edes yhtä konvehtia pistää suuhunsa kun ei luota omaan itseensä että osaisi jättää sen siihen. :)<br />
<br />
Kiitos sinulle ihana Maria sanoistasi! ♥ ♥ Iso halaus! ♥ ♥
Rauhaisaa joulun seutua myös valkoiseen kotiin!♥ <br />
Meillä myös on oman tunnon tuskia joulu syöpöttelyistä. Ja koko syksyn syöpöttelyistä! <br />
Täytyy ottaa tammikuulla heti mallia sinusta! 😉
Jonna: Ihanaa ja tunnelmallista joulua sinulle myös! ♥ ♥ ♥ Tammikuussa minulla alkaa pieni spurtti, jonka tarkoitus on karistaa muutama extrakilo, joiden oletan ilmestyvän pyhien aikana. 🙂 Paljon tsemppiä sinulle, täällä ollaan tukena ja apuna jos tarvis! ♥ ♥
Hyvää joulua sinulle!
Villa Brickyard: Kaunista ja hyvää joulua sinulle myös! ♥ ♥
Ihana, rehellinen ja kannustava kirjoitus ♥ Tie ahmimisestakin on vain eteenpäin auki, nyt vaan hirmusti tsemppiä ja itsekuria ♥<br />
<br />
Mulla olis koko projekti vielä eespäi… 🙂 Iik.<br />
<br />
Ja tässä samaan syssyyn toivottelen myös hyvää joulua ja leppoisaa oleilua ♥
Sari: Turha on minun salailla asiaa, koska se ei hyödytä. 😀 Olen ollut varsinainen piiloahmatti koko ikäni ja vuorotellen ollut joko nälkäkuurilla tai antanut vapauden syödä holtittomasti mitä tahansa. Jojoilu on todella rasittavaa. :D<br />
<br />
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaikka tie oli kivinen, möykkyinen, synkkä ja raskas, oli se kaiken vaivan ja itkun arvoinen. ♥ ♥ ♥ Fyysisesti olo on nyt todella paljon parempi ja pirteämpi, jaksan enemmän ja unenlaatu on parempaa. Myös verenpaineet on normalisoituneet, aikaisemmin ne olivat lievästi koholla. Paljon tsemppiä sinullekin omaan koitokseesi! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa sinulle! ♥ ♥ ♥
Voi että muru, kyllä sä pystyt lopettamaan ihan kevyesti sen ahmimisen, uskon suhun ja pidän peukkuja täällä 🙂 ♥ Jouluna kuuluukin vähän ahmia ja herkutella, niin mäkin tein jo ja teen vielä monta päivää ;D Oikein rauhallista joulua teidän koko perheelle ♥ ♥ T.M ja H 🙂
Minna: Hihii, mie luulin kans että pystyn, mutta NOOOOUP, sinne meni vaivalla ja rakkaudella tehdyt ja koristellut isot piparit. Snif. :´D Miestä hieman kiukutti, kun kaikki piparit olin vedellyt napaani. :D<br />
<br />
JOuluna saa ottaa rennommin ja syödä vapaammin, itse meinaan omalla luvallani syöpötellä vapaasti varsinaista ruokaa, mutta herkut ja leipä on jätettävä pois. Einköhän mie laatikoilla ja kinkullakin saa ne pakolliset joulukilot vyötärölle. :D<br />
<br />
Ihanaa joulua teille molemmille! ♥ ♥ ♥
Hieno postaus! Onneksi olkoon painonpudotuksesta…upea saavutus! Hyvaa Joulua!
Perhesalaattisekoitus: Kiitos ihana murunen! ♥ ♥ <br />
<br />
Hyvää ja rauhaisaa joulua teille myös! ♥ ♥
Ihanaa joulua teidän perheelle ♥ Täällä ollaan mässäilty koko päivä ja päätin, että ilman oman tunnon tuskia. Joulun jälkeen alkaa taas minun "kalorien laskenta" 😉
H: Kaloreiden laskeminen on jouluna ihan tyhmää. 😀 Minäkään en niitä laskeskele, mutta tammikuussa sitten taas otteen kiristys ja kuntokuurille. 🙂 Herkut on minun jätettävä kuitenkin pois, sillä niiden kanssa en pysty hillitsemään itseäni. <br />
<br />
Ihanaa joulua sinulle! ♥ ♥
Tiedän niin miltä susta tuntuu 🙂 Itse olen kanssa karistanut viime keväänä ja kesänä 15kg, mutta silti välillä iskee juuri samanlaisia repsahduksia. Mun pitäisi olla täysin ilman sokeria, jottei sellaisia tapahtuisi :/ ihanaa joulua kuitenkin sinnepäin ja kiitoksia blogista, jota on kiva lukea päivittäin ♥
Katja: Näistä pahoista repsahduksista tulee niin karmea olo, henkisesti kuin fyysisestikin. Ja mie söin kaikki meidän ihanat koristepiparit, vaikka ne oli nimenomaan tehty tytölle ja miehelle. :´( Morkkis on kova ja alankin kohta paistamaan miehelle yllätykseksi pipareita, jotka odottavat aamulla kahvin kera. ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi! ♥ ♥ Mukavaa ja rentouttavaa joulunaikaa sinulle myös! ♥ ♥
Hei mutta joskus saa ja pitää repsahtaa! se on vaan niin totta. Itse aloitan tän laihduttamisen tammikuussa! nyt on pakko. Ja tiedänkin että tulen varmasti repsahtamaan, ja annan itselleni luvan siihen. Koska jos otan linjan että ei mitään ylimääräistä saa mennä suuhun, niin taatusti menee pilalle koko laihdutus. ♥ semppii! se on varmasti rankkaa pysyy normaalimitoissa, mutta pystyt siihen kun oot noin hurjasti jo tsempannut vuodessa! Erittäin ihanaa joulua ♥ ♥ ♥
Jenna: Minulla on tuon itsekurin kanssa asiat niin huonolla tolalla, että yhdestä pienestäkin repsahduksesta saattaa tulla puolen vuoden päivittäinen repsahdus. Olen tosi hyvä siirtämään laihdutusta ja kaikkea muutakin aina seuraavalle päivälle, alias huomiselle. 😀 Vuoden verran aloitin dietin "huomenna", kunnes 365 päivän jälkeen tajusin että se on ihan oikeasti aloitettava NYT! 🙂 Päätös oli helppo mutta siinä pysyminen todella, todella vaikeaa. <br />
<br />
Itselläni jää helposti päälle "pakko syödä jotain"-olo, eli saatan iltaisin rampata jääkaapilla tunnin välein hakemassa jotain pientä (eli paketillisen limppua tai 13kpl isoja pipareita :D). Tämä on se kamala kierre josta pääsin vaivalla eroon enkä ikinä tahdo enää takaisin siihen. Syöminen hallitsi aivan liikaa koko elämääni, kun viime aikoina minä olen ollut se joka hallitsee syömisiä. 🙂 Kumpa osaisin suhtautua ruokaan järkevämmin, mutta uskon ja toivon että jonakin päivänä sekin on mahdollista. ♥<br />
<br />
Tunnelmallista ja kaunista joulua sinulle Jenna! ♥ ♥ ♥
Hurjasti tsemppiä murunen ♥ Tekisi mieli sanoa, että herkuttele vaan joulunpyhät ja jatka sitten terveellistä elämää. Mutta olen itse sen verran joko-tai-ihminen, että esim. tupakanpolton lopettamisen jälkeen en voi sallia itselleni yhden yksiäkään savuja tai siitä se mopo alkais lähteen käsistä. Eikä kyllä onneksi ole tehnyt mielikään ja keväällä tulee 3v. polttamatta :)<br />
Ihanaa ja herkullista joulunaikaa, mitä herkkuja se sitten sisältääkään ♥
LittleB: Mulla on niin tuhma mopo, että se ei useinkaan tottele mitä sanotaan. 😀 Älyttömän upea saavutus tuo savuttomuus, ei ole helppo homma sekään.*iso halaus* Lopettamisen tuska taitaa olla aika samanlainen, oli kyseessä sitten riippuvuus ruokaan tai tupakkaan. Ruokariippuvuudessa ja ahmimishäiriössä (joka minulla kai jonkinasteisena on ollut) on se huono puoli, että syömistä ei voi kokonaan lopettaa. Kultaisen keskitien löytäminen on minulle tosi vaikeaa, koska olen ääripäiden ihminen ja kiihdyn mopollani nollasta sataan sekunnissa. :D<br />
<br />
Ihanaa joulua vielä tätäkin kautta! ♥ ♥ ♥ Olet raksu! ♥ ♥
Samoin sinne ♥ ♥ Yritähän pitää mopedi kurissa 🙂
LittleB: Melkein pysyi mobedi kurissa. 😀 After eight-suklaata tuli syötyä öklötykseen asti ja lanttulaatikkoa söin vuoden edestä, muuten ei jouluherkut pahemmin maistuneet vaikka ähky olikin jatkuva olotila. 🙂 Olo on tosi pullea ja raskas, en viitsi vaalle mennä katsomaan lukemia, mutta veikkaisin sellaista plus2kg lisäystä peruspainooni tällä mässytysellä. Ihan ok siis, niistä kiluista pääsen eroon ennen uutta vuotta. 😀
No mut hyvä ettei ihan lähtenyt lapasesta! Tulihan tuota syötyä, mut tän hetkinen olotila just kotiin saapuneena on enemmänkin nälkä 🙂 Paino näyttäs olevan kuitenkin sama entinen 🙂
LittleB: mie kävin vaalla tänään ja kilo oli vaan tullut lisää painoa. JES. 😀 Olo on tosin raskas edelleen ja masu pullottaa, mutta äkkiä sen pöhöttyneen olotilan saa pois kun muistaa juoda tarpeeksi vettä (olen tosi huono siinä) ja syödä vähän pienempiä annoksia, kuin joulun aikana. 😀
Hyvä sinä, ei kuitenkaan kiloa enempää! <br />
Voi saisimpa mäkin tän raskaan olon, turvotuksen ja pöhötyksen pois. Mulla tätä on kestänyt 13 vuotta… niin kauan on tämä maha vaivannut ja sitä on tutkittu. Vaan empä ole apua mistään saanut 🙁
Voi kuule, kun kuulostaa tuo sinun ala- ja ylämäki painonhallinnassa tutulta. Tuota samaa rataa aina välillä mennään. Sitä ihan järkevänä ihmisenä itsekin aina ihmettelee, mikä iskee, kun kylläisyyden tunne ei tule vastaan lainkaan, menee suolakeksejä juustolla vaikka kuinka monta, vaikkei ole yhtään nälkäkään, päin vastoin.
Marjo: Jojoilu taitaa olla hyvin yleistä, mutta siitä harvoin kukaan puhuu ääneen. Yleensä kuulee vaan tarinaa siitä, että voi syödä huoletta mitä tahtoo ja paino ei nouse. Voi kumpa olisikin niin, mutta ainakin itselläni on jojoilu enemmän sääntö kuin poikkeus jos syön vapautuneesti. :D<br />
<br />
Se on minulle myös mysteeri, että miten ihmeessä sitä vaan puputtaa lisää ja lisää vaikka ei todellakaan tee edes mieli. Käsi käy lautasella tai piparipurkissa jatkuvasti ja vielä senkin jäkeen kun ähkytila on saavutettu. 🙂 Juusto, namnam. Mun herkkua. ♥ ♥ ♥ Ja niin kieltolistalla kuin olla ja voi. 😀
Oletko kuullut oa:sta eli ruokariippuvaisista? Googlaamalla löytyy lisää aiheesta. Luin postauksesi ja kommentit ja tuli ihan oma kokemus mieleen. Suosittelen lämpimästi tutustumaan avoimin mielin oa-sivuihin. Saatat löytää sieltä ratkaisun pysyvään painon hallintaan ja onneen.<br />
<br />
-Tipsu
tipsu: Olen tietoinen ja lukenutkin asiasta jonkin verran. 🙂 Itselläni on nykyisin todella hyvä tilanne, olen pysynyt normipainossani enkä ole ahminut yli kahteen vuoteen. En syö juurikaan sokeria, en herkkuja, ja kaikki vanhat ahmintaa helposti aiheuttaneet herkut eivät enää ole edes hyvänmakuisia. 🙂 Mitään ruoka-aineita en enää itseltäni kiellä, mutta sokeriset herkut, leivät tai pizzat eivät enää maistu samalla tavoin kuin ennen. Rakastan salaatteja, paellaa ja risottoja, herkuttelen marjoilla, hedelmillä, ja niistä tehdyillä smoothieilla. Kerrasta sokeri- ja mättökatkolle, se oli minulle oikea päätös, vaikkakin todella radikaali ja haastava projekti. 🙂