Arkiminäkuvia

Ystäväni innostui tänään kuvailemaan perjantaipuuhastelujani ja kerrankin minulla on jakaa teille luonnollisempia ja aidompia arkiminäkuvia, not taken by me! 🙂

Moni on viimeisen vuoden aikana ehtinyt ihmettelemään miksen postaile enemmän asupostauksia tai miksen halua toteuttaa meikkitutorial-postauksia. Syynä selfieiden vähäiseen määrään on se, etten ole koskaan viihtynyt kameran edessä. Etenkin kotioloissa minusta tuntuu hölmöltä ja vaivaannuttavalta hymyillä pelkälle kameralle. 

Omissa asukuvissani näytän mielestäni aina myös hieman oudolta, sillä ilmeet ovat joko aivan hirveitä tai sitten näytän jähmettyneeltä patsaalta. Asukuvien aiheuttama työmäärä on hyötyyn nähden todella suuri, sillä sadasta kuvasta korkeintaan kaksi on kelvollisia julkiseen levitykseen.

Kuvattavanakin olen aikamoinen painajainen. En osaa olla sekuntiakaan paikoillani, vähintäänkin suu käy ja kädet heiluu, mikä ei tietenkään edesauta onnistuiden kuvien saantia. 😀 

Tämä neiti verkkarihousu suuntaa kohta iltalenkille ja sen jälkeen saunomaan. Ostin perjantaipalkinnoksi litran mustikoita ja mansikoita, joita herkuttelen sellaisenaan Valehtelevat Viettelijät -sarjan kolmoskautta katsellessani.

Iloista iltaa kaikille!