Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
1000 tavaran haastepostaukseni ovat monen mielestä olleet sekavia ja tavaramäärää on ollut vaikea erillisten postausten vuoksi hahmottaa. Aamulla mieleeni putkahti hauska postausidea, jonka avulla asiaan tulee hieman selkeyttä. Melkoinen tavaroiden puljaaminenhan tästä postauksestani aiheutui, mutta sainpas kuvattua noin 99% kaikesta sisustustavarasta sekä keittiö- ja kattausvälineistä yhdessä läjässä.
Kaikki kodin tavarat yhdessä kasassa
Tavaroiden laskeminen jäi tällä kertaa välistä, mutta veikkaisin että yhteenlaskettu lukumäärä on noin 190kpl. Postausta varten tyhjensin kaikki huoneet ja kaappien sisukset pikkutavaroista. Kahta uunivuokaa, paistinpannua sekä leikkuulautaa lukuunottamatta myös kaikki astiani sekä keittiövälineeni ovat tässä samassa läjässä.
Lisäksi kuvasta puuttuu parvekkeella olevat muoviset kukkaruukut (4kpl), varastoon siirtämäni Eva Solon yrttiruukut (4kpl), TuplaKupla-pöytävalaisin sekä kodintekstiilit, kuten lakanat, torkkupeitot sekä koristetyynyt. Irtotavaroiksi voisi ehkä laskea myös papereiden säilytyksessä käytetyt Iittalan Vakka-laatikot, jotka unohdin tavarakasasta.
10 laatikkoa rullakossa – Kompakti muuttokuorma
Vaatteet, pienkoneet, kattovalaisimet, lakanat, kodin tekstiilit (tyynynpäälliset, torkkupeitot, verhot, matot, tyynyt ja peitot), tytön lelut, kirjat, elokuvat ja askartelutarvikkeet sekä siivousvälineet ja pesuaineet tekisivät yhdessä toisen samanlaisen satsin. Aika pieneen tilaan kaikki kodin irtaimisto kuitenkin mahtuisi.
Mikäli muuttaminen olisi ajankohtaista niin pakkaisin kaiken mahdollisen kahvinkeittimestä ja vaatteista alkaen lainalaatikoihin. Rullakkoon mahtuu yhteensä 10 laatikkoa pinottuna ja kaikki tavara kalusteita lukuunottamatta siirtyisi todella helposti rullakon avulla paikasta toiseen.
Loput muuttokuormasta olisi pelkkiä huonekaluja sekä kylpyhuoneessa oleva kuivaava pesukone. Toivottavasti tämä selkeytti sisustustavaran ja keittiötarvikkeiden määrää. 🙂
Kivaa perjantaita kaikille!
Lue myös: 4 vinkkiä muuttajalle – Miten pakata tavarat fiksusti
Seuraa myös somessa
Siis mikä oli tämän jutun idea?<br />
En ihan tavoittanut.<br />
Ihmeellistä touhua.
?: Postaus liittyi 1000 tavaran haasteeseeni, josta olen postaillut pitkin vuotta. Haasteessa käydään läpi kaikki omat tavarat ja samalla karsitaan turhat pois. Saman tyylisiä haasteita on mm. 100 tavaran haaste (jossa heitetään 100 tavaraa pois), tarava päivässä haaste (jossa nimensä mukaan heitetään yksi turha tavara päivässä kierrätykseen), sekä lukemattomat vaatteisiin ja pukeutumiseen liittyvät haasteet joita toteutetaan useilla erilaisilla tavoilla. Tavarataivas -dokumentti sivuaa myös samaa aihetta (löytyy Yle tv:n arkistosta), siinä mennään täysin käänteisesti, eli aloitetaan nollasta ja otetaan yksi tavara päivässä käyttöön. :)<br />
<br />
Minulle paras tapa lähestyä tavarapaljoutta on ollut omien tavaroiden, meikkien ja vaatteiden listaaminen samalla kun olen käynyt niitä läpi ja lajitellut osan turhasta kierrätykseen. Aihe ei kosketa kaikkia, ainoastaan ns. romun raivaajia. 🙂
No huh..sinä todellakin antaudut täysillä kaikkeen mitä teet 🙂
Sopii: rakastan erilaisten listojen tekemistä ja tämä tavarahaasteeni sopii samaan kategoriaan. 🙂
Kummallista ettei ihmisellä ole mitään vanhaa tavaraa jolla olisi esim. tunne tai muistoarvoa. Aika hengettömältä näyttää, suurin osa tavaroistasi löytyy varmasti tämän vuoden stockan kuvastoista.<br />
<br />
En minäkään kaikkea säästä, mutta kyllä minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta asti tallessa esim. rippi- ja synttärilahjoja(lähinnä arvotavaraa), postikortit/valokuva-albumit, tärkeimmät matkamuistot lomamatkoilta sekä joulu-pääsiäis- ja vappukoristeet(ettei tarvitse joka vuosi ostaa kaikkea uudelleen) puhutammataakn erilaisista tyynynpäällisistä jos haluaa vaikka joskus sisustukseen jotain potkua tehostevärillä.
Yrsa: En ole saanut synttärilahjaksi kahta design tuolia lukuunottamatta mitään rahallisesti arvokasta koskaan. Parhaimmat lahjani ovat olleet elämyksiä, joista ei ole jäänyt maallista muistoa jälkeensä (illallinen rakkaan kanssa, konsertti ystävän kanssa, illanistujaiset ja yllätyssynttärit perheporukalla…). Rippileirillä en ole käynyt, sillä samaan aikaan oli tanssikisaleiri jonne halusin ehdottomasti mennä, eikä sittemmin ole ollut ajankohtaista käydä rippikoulua. Olen siskoni tytön ystäväkummi, tosin kummiuteni alkoi minun ollessani 12-v enkä silloinkaan ollut riparia käynyt. :)<br />
<br />
Postikortteja ei ole tallessa ja valokuvat olen digitoinut sähköiseen muotoon ja varastoinut paperiversiot muistojen laatikkoon varastoon tytön vauvan vaatteiden ja ensiaskel kenkien kanssa. Joulukoristeita on vain vähän ja ne ovat mukana tuossa tavarakasassa, pääsiäis- tai vappukoristeita en harrasta. Tyynynpäällisiä on muutamia, niistä on maininta postauksessa. En ole värien suurkuluttuja ja vältän tavaran varastoimista sillä perusteella että saatan joskus vuosien päästä tarvita jotakin. Se on yksi tavarahaasteeni tärkeimmistä tavoitteista, että kierrätän kaiken turhan pois ja samalla opin käyttämään olemassa olevia tavaroitani monipuolisemmin. 🙂
Olipa outo vastaus Yrsan kommenttiin. Tunne- ja muistoarvoltaan tärkeiden tavaroiden EI tarvitse olla rahallisesti arvokkaita.
Silmu: Viittasin kommentillani erityisesti tähän kohtaan yrsan kommentissa: En minäkään kaikkea säästä, mutta kyllä minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta asti tallessa esim. rippi- ja synttärilahjoja(lähinnä arvotavaraa)<br />
<br />
Me olemme perheen kesken vuosia lahjoneet toisiamme yhteisellä ajalla, tekemisellä sekä ruoalla. Jos maallista mammonaa (joka muistoiksikin luetaan) on toisille annettu, on se ollut melko arkista käyttötavaraa, joka auttamatta käytössä kuluu (vrt. hajuvedet, kasvo- ja vartalorasvat, shampoosetit, yms). Minun muistoni eivät ole tavaraa, lukuunottamatta tytön vauva-ajan vaatteita, vauvaleluja ja tytön synttärikortteja, hänen parhaita arkistoituja piirustuksiaan sekä Roope-koirani tuhkauurnaa sekä kaulapantaa. ♥ Jos ei ole muistotavaraa mitä säästää, niin mistä minä sellaisia tyhjästä taikoisin? 🙂
Mitä sillä tavaralla oikeastaan tekee vaikka muistoja onkin kiva säilyttää? Itse hamstraan vaikka mitä (turhaa) jatkuvasti ja olen huomannut, että mitä enemmän karsii, sitä vapaantuneempi fiilis on. Voisinkin melkein aloittaa jonkinlaisen karsimisprojektin näistä innostuneena..<br />
<br />
Mitä muistoihin ja tavaran säilömiseen taas tulee, niin uskon, että kaikkein tärkeimmät muistot kulkevat aina mukana meissä itsessämme tunteina, muistoina ja kokemuksina. Tavaraa siinä mielessä on turha säilyttää. Vaikka silti.. valokuvista en osaisi ehkä luopua 🙂
J: Minulla on paljon rakkaita muistoja, mutta niihin ei liity tavaraa. Lapsuuden ihanat Linnanmäkireissut, sisähuvipuisto Fanfaarissa käymiset, Jurassic Park elokuva elokuvateatterissa (oli ensimmäinen leffakokemukseni teatterissa :D), monet reissut, nuotion ääressä istuminen, makkaran paistaminen ja laulaminen kitaran säestyksellä, tanssimiseen liittyvät muistot… Kyllähän näitä on vaikka kuinka paljon, mutta ovat aineettomia muistoja jotka asuvat sydämen ja muistin sopukoissani! ♥ Valokuvista minäkään en ole raaskinut luopua, tein niistä sähköiset versiot kovalevylle ja vein ne talteen varastoon muiden muistojen kanssa. ♥
Taisit mainita ylempänä ettet ole rippikoulua käynyt ja lahjasi ovat olleet elämyksiä ei materiaa.<br />
Mistä luovut jos tilaat kenkäkaapin ja maton?<br />
Ihme ristiriitaisuutta sinulla näissä touhuissa.
?: lahjani ovat olleet pääasiallisesti elämyksiä ja kokemuksia, eivät materiaa. Tässä vielä lainaus omasta kommenttivastauksestani:<br />
<br />
Me olemme perheen kesken vuosia lahjoneet toisiamme yhteisellä ajalla, tekemisellä sekä ruoalla. Jos maallista mammonaa (joka muistoiksikin luetaan) on toisille annettu, on se ollut melko arkista käyttötavaraa, joka auttamatta käytössä kuluu (vrt. hajuvedet, kasvo- ja vartalorasvat, shampoosetit, yms).<br />
<br />
En ole ostamassa kenkäkaappia enkä myöskään pyöreää mattoa. Postauksen aiheena oli jakaa teille nuo tekemäni löydöt ja samalla saada ne talteen myös itselleni. Jos mattoa saisi 120cm tai suuremmassa koossa, ostaisin sen tytön huoneeseen ja kierrättäisin kooltaan epäsopivan maton pois uuden alta. Tämä ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista.
Kelle tää postaus olikaan? Tuntuu että joudut jo itsellesi todistelemaan jotain…
jenni: Postaus on sekä itselleni että lukijoille, joita aiheeni kiinnostaa. Kyse ei ole todistelusta vaan asioiden kirjoittamisesta ylös. Mielessään on helppo ajatella yhtä sun toista, mutta postauksen muotoon kirjoitettuna ja kuvattuna asiat konkretisoituvat, myöskin tavaramäärä jonka osalta olen itse hyvin ylpeä. Olen tehnyt todella kovan vuosia kestäneen työn aloittaen vaatteiden karsimisesta vuonna 2009. Totta ihmeessä käsittelen itselleni tärkeää asiaa ja edistystäni myös täällä blogin puolella. 🙂
Olen blogisi uusi lukija ja on kyllä ilo seurata sun juttuja. Aloitin sun blogin lukemisin kumpaankin suuntaan eli ihan vanhoista ja samalla uusia postauksia. vuoden 2011 olen jo lukenut ja pikkuhiljaa myös vuosi 2012 valmistuu. On hauska huomata kuinka sun tyyli ja huonekalut ovat vaihtuneet. Oon aivan myyty tälle sun tavaramäärälle ja siksi pitikin kirjoittaa ensimmäistä kertaa. Musta on mieletöntä, että olet saannut karsittua tavarat noin vähään. Luulen, että jokaisen ihmisen kaapissa on jotain aivan turhaa roinaa ja semmosta mitä ei ole vuosikausiin pitänyt tai käyttänyt ja uutta hankitaan vain lisää. Huomaan itsekin että vaatekaapistani löytyy vaatteita nimikkeellä "sitten kun joskus olen siellä jossakin niin voin käyttää tätä" eli toisinsanoen en koskaan. Ja tottahan se on että ihminen käyttää niitä yhtiä samoja vaatteita tai ostaa uusia eikä niitä kaikkia kaapista ja sama tavaroiden kanssa. Taidan itsekin ottaa viikottaiseksi urakaksi karsia tavaraa ja viedä niitä kierrätykseen. Voisin aloittaa vaikka tyttäreni leluista ja pienistä vaatteista. Hauskaa löytää hänelle myös ensimmäinen kaima ;), kun nimi ei kovin tunnettu ole.<br />
Kiitos, ihanasta blogista!
Mami: Kiitos kivasta kommentistasi ja lämpimästi tervetuloa! ♥ ♥<br />
<br />
Aloitin blogini vuonna heinäkuussa 2011, jolloin aloin laittelemaan kotiani mieleisekseni. tarmoa ja intoa oli vaikka muille jakaa ja siihen aikaan olin 110% varma että oma unelmakotini on sisustukseltaan ylellinen ja hieman glamourhotellin tyyppinen. 🙂 Tuo tyylisuuntaus oli kuitenkin aivan väärä, jonka lopulta suostuin itsellenikin tunnustamaan. Yritin viimeiseen asti pitää kiinni kromisista esineistäni sekä silkkisistä tekstiileistä, koska ovathan ne aivan ihania, mutta eivät olleet omassa kodissani sittenkään se minun juttu. Siispä palasin vuonna 2013 alkupuolella ikään kuin takaisin lähtöpisteeseen ja aloin rakentamaan sisustusta uudestaan. :)<br />
<br />
Rakastan kauniita tavaroita ja useita erilaisia sisustustyylejä. Jos olisin miljonääri, ostaisin itselleni neljä asuntoa, jotka sisustaisin jokaisen erilaiseksi. 😀 Sen vuoksi onkin ollut todella suuri työ tämän oman näköisen kodin rakentamisessa ja tavaramäärän vähentämisessä. Tulevaisuuden tavoitteeni on säilyttää tämä tasapaino, yksi sisään ja yksi ulos taktiikalla, joka tietysti vaikeutuu vaikeutumistaan sillä kaikki tavarani ovat lemppareitani enkä raaski juuri mistään enää edes luopua. 🙂 <br />
<br />
Nimikaimoja on melkoisen vähän, tytön molemmat nimet ovat melko harvaisia ja erityisesti toinen nimi on todella harvinainen… ♥
Mielenkiintoista! Missä ovat ruuanlaitossa ja leivonnassa tarvittavat kulhot, sekoitusastiat ja vastaavat? Missä säilytät tähteet jne? Etkö pakasta mitään ja tarvitse siihen erillisiä rasioita? Nämä kysymykset siis ihan ilman sarvia ja hampaita! Itse olen tavallinen kokkaava perheenäiti, joka myös harrastaa turhan tavaran karsimista. Noin vähissä keittiövälineistöni taisi kuitenkin olla opiskeluaikoina 😀
Vaivai: Koiran vesi- ja ruokakippona ovat. 😀 Leivon sämpylöitä noinkerran kuussa ja taikinan teen 5L kattilaan, jossa se kohoaa muovikulhoa paremmin. Makeita leivonnaisia en leivo edes vuosittain, mutta kattiloissa onnistuu vispaamiset ja vatkailut tarvittaessa. Minun sekoituskulhoni olivat 7kk putkeen käyttämättä keittiön kaapissa, joten tarve on minulla niille niin olematon, että pistin ne koiruliinin käyttöön vanhojen huonokuntoisten tilalle.<br />
<br />
Pakastus hoituu pakastuspusseilla, ne ovat käteviä ja nykyisin polttoroskaksi kierätettäviäkin. 🙂
Kääk. Itsekään en ole mikään pullanleipoja, mutta silti erilaisia kulhoja tulee käytettyä ihan päivittäin. Esim. munakkaan valmistus, salsat ja vastaavat, lihapullataikinat yms. tulee pyöräytettyä kulhossa. Ihan kamala ajatuskin, että käyttäisin kattilaa 😀 Ja että pakastaisi vaikka keittoa pussissa?! Marjoihin yms. toki soveltuu. Mutta joka keittiössä toki tavallaan.
vaivai: Ruokaa voi valmistaa monella tapaa, itse en sekoituskulhoja ole kaivannut silloinkaan kun kaapissa sellaiset on olleet. Olisihan se ihanaa herätä jonain aamuna leipuri-intoisena kotikokkina, mutta valitettava totuus on se että ruoanlaitto ei kuulu suosikkipuuhiini ja teen hyvin perinteisiä ruokia vältellen tiskin syntymistä, käyttämällä olemassa olevia keittiövälineitä sekä astioita mahdollisimman monipuolisesti. Itse en pakasta keittoa ollenkaan, en tykkää sen koostumuksesta sulattamisen jälkeen. Jos teen soppaa reilummin, syömme siitä kaksi päivää ja pidämme viikon tauon soppasapuskassa. Ymmärrän että ruoanvalmistustapani aiheuttaa ihmetystä monissa, mutta itse en osaa ajatella sen olevan kovinkaan kummallista. En ole koskaan omistanut kummoisia ruoanlaitto- tai leivontavälineitä ja jos olen joskus yllättäen innostunut kokeilemaan esim piirakoita tai makeita herkkuja, olen käyttänyt luovuuttani paikatakseni mahdolliset välinepuutteet. 🙂
Kuulostaa todella kummalliselta. Miksi teet tällaista? Missä sun elämä on?
Susanna: Ei tämä ole kummallista tavaran raivaajille. 🙂 Elämää on välillä liiaksikin, mutta pistää toimeksi niin kerkiää puuhastelemaan tälläisiäkin juttuja. 🙂
Miten voit puhua raivaamisesta kun viikottain tulee uutta tilalle?<br />
Parin viikon aikana olet ostanut String hyllystön vaatesäilytykseen, String hylly tytön huoneeseen ja uuden päiväpeiton sekä olet tehnyt vaatetilauksen.
Raivaajille: String hylly on vanhempi ostos kuin pari viikkoa, tytön seinällä oleva hylly on puoliksi minun vanha ja puoliksi kirppisostoksista rakennettu. Päiväpeitto on uusi, vanhan myin yli vuosi sitten pois ja siitä saakka olen elellyt ilman. Vaatetilauksia olen tehnyt kaksi, yhden Stockmannin alesta ja toisen H&M:ltä. Henkkamaukka on pääasiassa tytön vaatetta (pakkohankinta oli minimalisti tai ei, koska lapsi ei voi alastikaan kulkea) ja Stockmannin alesta ei jäänyt käpälääni kuin yksi valkoinen Vero Modan toppi ja yksi t-paita joka meni huonoon kuntoon ekassa pesussa. H&M:n tilauksessa olevista omista vaatteistani bleiseri lähtee palautukseen rinnuksessa olevan tahran takia ja loput tulevat vasta elo-syyskuun vaihteessa (jos tulevat kun H&M:stä on kyse).
String vaatesäilytys postaus on 31.7 eli onhan se melkein 3 viikkoa vanha. Unohdit varmaan ne muoviset lankakoritkin?<br />
Entäs Selectidin teepparit joita oliki 2`.<br />
<br />
Miksi et voi reilusti sanoa että okei oon ostanut vaan itseppintaisesti pidät kiini ja nimenomaan väität toista?
Raivaajille: Postaus on silloin tehty mutta ostos on tehty aikaisemmin. Jos itse vaadit täsmällisyyttä niin toivoisin sitä sinulta itsekin.<br />
<br />
Tottakai olen ostanut tavaraa, johan sen jo postauksetkin avoimesti ja suoraan kertovat. Enkä ole väittänyt missään etten olisi ostanut niitä asioita joista olen blogiini postannut (saatesanoilla: ostanut). Toivottavasti voimme tältä erää lopetella keskustelumme, sillä soudamme nyt kehää. Minä seison edelleen joka ikisen postaukseni ja ostokseni takana sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat ilman liioittelua.
Miksi???
Susanna: Kts. yllä!
Ihana postaus Miia! Tuohon yritän pyrkiä itsekkin, että tavaramäärä olisi mahdollisimman vähäinen.
Anteeksi, mutta tuo on jo vähän maanista… :/
kisu: Olen touhukas ihminen 365 päivänä vuodesta (lukuunottamatta flunssaa) ja ehdin tekemään paljon yhden päivän aikana, ihan normi tila siis minulle. 🙂
Huh, aikamoista! Siis ihan kaikki tavarat tossa? Hienoa kyllä, kun tuut noin vähällä toimeen! Toki olisi kiva nähdä myös se pino, missä on ne loput käyttötavarat 🙂 Itse kyllä vierasta kaikenlaista sisustustavaraa, eikä meillä olekaan mitään mikä olisi vain tai ensisijaisesti sisustukseen tarkoitettu. Käyttötavaraa löytyykin sitten senkin edestä, muttta kaikkea kyllä tulee käytettyä. Että toissaalta, meiltä ei löydy mitään turhaa, kaikkea on käytetty viimeisen puolen vuoden sisään mutta kyllä sitä tavaraa sitten löytyykin tonkin edestä. Mutta itse ostankin mielummin yhden astiaston koko elämäni aikana, kuin myyn vanhan ja ostan uuden ja myyn vanhan ja ostan uuden ja vielä parempi, jos jostain saa käytettynä jotain mikä kestää kulutusta loputtomiin. Astioistakin puolet ovat lapsuudenkodistani 🙂
Tiiasara: Sisustus- ja keittiötavarat muutamaa mööpeliä lukuunottamatta olivat tuossa. :)<br />
<br />
Muut käyttötavarat luettelin postauksessani, ne ovat lähestulkoon kaikki käytössä:<br />
<br />
– neljä ruukkua kukkineen parvekkeella (painavat kuin synti eikä niitä huvikseen jaksa siirrellä) :D<br />
– neljä Eva Solon yrttiruukkua vein varastoon talvehtimaan<br />
– kaksi vuokaa käytössä (jääkapissa makaroonilaatikkoa)<br />
– paistinpannu likaisena tiskialtaassa<br />
– leikkuulauta likaisena tiskialtaassa<br />
– Tuplakupla tytön huoneessa (johto viritelty kiinni hyllyyn, en jaksanut irroittaa sitä)<br />
– koristetyynynpäälliset Bestå-kaapin sisällä<br />
– sisätyynyt varastossa<br />
– torkkupeitot bestå-kaapissa<br />
– tytön leffat bestå-kaapissa<br />
– tytön lelut., kirjat ja askartelutarvikkeet hänen huoneessaan<br />
<br />
Lakanat ovat käytössä ja vaihtolakanat kaapissa, kodinkoneet paikoillaan ja paperit sekä pikkutilpehööri on Iittalan Vakka-laatikoissa, joista löytyy oma postauksensa:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/06/sailytysjuttuja" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/06/sailytysjuttuja</a><br />
<br />
Kodin tavaramäärä ja tavarat pitää aina suhteuttaa asukkaisiin ja heidän tarpeisiin, eikä näin askeettiseksi tarvitse kenekään ryhtyä kuin mitä itse olen. 🙂 Meillä toimii arki ja arjen askareet todella hyvin näinkin vähällä tavaramäärällä enkä esim ruokaa laittaessani, siivotessani tai tanssitunnin yhteydessä ole kertaakaan kaivannut mitään mitä en jo omista. Intohimoinen ruoanlaittaja ei varmasti koskaan pärjäisi tai edes haluaisi pärjätä näin vähällä, eikä minusta pitäisikään. Tärkeintä on että itselle löytyy kaikki tarvittava, vaikka se tarkoittaisi isompaa tavaramäärää kuin mitä itselläni on. ♥
Eikun siis toihan on ihan loistavaa! Käyttötavaroilla tarkoitin esim. läppäriä, kameraa, puhelinta, niiden johtoja, suihkusaippuoita, shampoita, vaatteita, koiran harjoja ja niin edelleen… kai teiltä jotain sellaista sälää löytyy? Meillä on tavaraa aivan liikaa, mutta kun kaikkea käyttää koko ajan niin en tiedä mistä luopua. Toki harrastusten (käsityöt, kiipeily, sukellus, laskettelu, valokuvaus, skeittaus) välineistö vie äkkiä jo muutaman kaapin… sitten on oma ammattikirjallisuuteni, jota on muutama hylly, kestovaipat, lapsen ja koiran lelut ja niin edelleen. Olisin kyllä onnellinen, jos pääsisin eroon kaikesta krääsästä mutta itse olen vähän sitä mieltä, että mielummin varastoi paljon eikä osta ikinä mitään uutta, näin niinkuin ekologisuuden kannalta. Mutta mikä sitten on paras tapa toimia, en tiedä 🙂
Tiiasara: Olohuonepostauksessa on näitä kameroita sun muita härveleitä laskettuna. 🙂 Kosmetiikasta olen myös tehnyt oman postauksensa. Alta löydät tavarahaasteeseen liittyvät postaukset aihealuittain (tai tilakohtaisesti):<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/01/minun-vaatekaappini-75-yhteensopivaa-osaa" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/01/minun-vaatekaappini-75-yhteensopivaa-osaa</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/02/makuuhuoneen-tavarat-lukuina" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/02/makuuhuoneen-tavarat-lukuina</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/02/1000-tavaran-haaste-meikkipussin-sisalto" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/02/1000-tavaran-haaste-meikkipussin-sisalto</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/02/olohuoneen-tavarat-lukuina" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/02/olohuoneen-tavarat-lukuina</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/03/1000-tavaran-haaste-kylpyhuoneen-kosmetiikkatuotteet" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/03/1000-tavaran-haaste-kylpyhuoneen-kosmetiikkatuotteet</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/03/1000-tavaran-haaste-eteinen" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/03/1000-tavaran-haaste-eteinen</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/04/kortit-kukkarossa-arkikuvahaaste-osa-4" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/04/kortit-kukkarossa-arkikuvahaaste-osa-4</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/04/1000-tavaran-haaste-ruokailutila-astiat" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/04/1000-tavaran-haaste-ruokailutila-astiat</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/05/1000-tavaran-haaste-parveke" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/05/1000-tavaran-haaste-parveke</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/05/1000-tavaran-haaste-kylpyhuone-sauna" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/05/1000-tavaran-haaste-kylpyhuone-sauna</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/06/1000-tavaran-haaste-varasto" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2014/06/1000-tavaran-haaste-varasto</a><br />
<br />
Muutama postaus vielä puuttuu sekä lopullinen yhteenveto, jossa kirjaan ylös projektin varrella heränneitä ajatuksiani. :)<br />
<br />
Minusta on huono ratkaisu "kärsiä" vanhoista virheistään ja elää vastentahtoisesti huonojen tai väärin perustein tehtyjen virheostosten ympäröimänä. Toki virheistään pitää oppia ja omaa suhdettaan tavaraan muokata järkevämmäksi, mutta luopuminen on omasta mielestäni juuri se suurin opetus jonka voi saada. Kun oppii luopumaan, oppii samalla suhteuttamaan tavaran henkisen arvon oikeisiin mittasuhteisiin. Itse haluan nimenomaan irtaantua tavaroiden palvomisesta ja oppia itsestäni uusia ja järkevämpiä puolia. Ennen tavara oli minulle äärimmäisen tärkeää ja vaikka se ei suoraan edustanutkaan minua ihmisyksilönä, oli se kuitenkin jonkinlainen ihmisyyden mittari. Tämä on ollut se asia jonka olen halunnut itsestäni muuttaa vuodesta 2009 alkaen ja aika hyvissä kantimissa ollaan jo, vaikka työtä on vielä paljon edessä. 🙂
Niin mä jotenkin koen sen tavaran palvomisen lopettamisen niin, että en hanki tavaroita niiden ulkonäön tai muodikkuuden vuoksi vaan ihan vain käyttöä varten. Yhdet lautaset riittävät yhdeksi eliniäksi eikä mua stressaa yhtään se, miltä ne näyttävät. Päinvastoin. Sama asia siinä, että yksikään tavara ei ole meille tullut muuten kuin tarpeeseen. Matot ovat lattialla koska pentukoiran lonkkia piti suojella liukastumiselta ja nyt ne suojelevat taaperoa samalta hommalta. Talvella on lattialämmitys (joka lämmittää koko talon) joten matot lähtevät heti kun lapsi ja koira pysyvät molemmat tolpillaan. Tauluja ei ole seinällä eikä koristekasveja hyllyillä. Hyötykasveja kylläkin. Hyllyissä on käyttötavaraa, eikä yhtäkään koriste-esinnettä tai muistoesinettä. Tavara ei ole minulle tärkeää, vaikka vaatteita harrastankin. Jos tästä nyt pitäisi muuttaa johonkin niin, että saisi vain repullisen tavaraa mukaan, niin sinne reppuun lähtisi menetettyjen ja nykyisten rakkaiden valokuvat eikä varmaan mitään muuta. Yritän nyt innostua enemmän sisustamisesta, mutta toisaalta ei se vaan ole mun juttu. Sängyssä nukutaan ja sen pitää olla hyvä. Sohvan pitää kestää käyttöä mielellään kymmenen vuotta ja meidän Lundia-hyllyt ovat ikuisia. Musta on hienoa, että meillä on lapsen huoneessa hylly, joka on on ollut jo mun vanhemmilla heidän ensimmäisessä asunnossaan. Enkä mä kärsi siitä hyllystä mitenkään enkä kaipaa sen tilalle trendikkäämpää eikä se ole mikään maailmanloppu jos se nyt menisi rikki tai palaisi poroksi. Elämä jatkuu, tavarat on käyttämistä varten eikä ihailua tai kiintymistä.
Niin ja kun luin kommentit loppuun, niin piti vielä tulla puolustautumaan: en lue blogiasi säännöllisesti koska en ole kiinnostunut sisustamisesta mutta Vauva-palstalla oli tästä taas juttua, joten tulin katsomaan kun kuitenkin tykkään tosta minimalisuudesta vaikka itse oman ekologisuuteni ja tavarariippumattomuuteni suoritan hieman eri tavalla 🙂
Tiiasara: Minulla on suurin osa tavaroista käyttöön perustuvia, ainoastaan puiset elukat ovat enimmäkseen koristeiksi ostettu vaikka ne tytön leikeissä ovat nyt olleetkin. Minulle ei kuitenkaan ole kelvannut ihan mikä tahansa, joten olen vaihtanut esteettisistä syistä toimivia tavaroita kuten sohvan uuteen. Kestäviä hankintoja olen pyrkinyt tekemään viimeisen reippaan vuoden ajan, aika näyttää mikä on niiden todellinen tulevaisuus. 🙂
Tiiasara: postauksissani on jonkin verran jatkumoa vanhoihin kirjoituksiin, joten jos et ole kaikkia 1000 tavaran haastepostauksiani lukenut, niin suosittelen tiirailemaan ne läpi. 🙂 Kommenttibokseista erityisesti löytyy mielenkiintoista keskustelua. <br />
<br />
Myös Siivous ja Säilytys -tunnisteiden alta löytyy sellaisia postauksia, joissa minun minimalistinen tapani tulee aika hyvin esille. Teen asiat ehkä hieman eri tavalla kuin useimmat, jotka kuvaavat itseään minimalisteiksi. Minulle minimalismi ei ole totaalista kieltäytymistä mukavuuksista (joihin sisustusharrastus esim kuuluu) vaan tiedostavampaa elämistä kaiken tekemisen ja ostamisen keskellä. Minimalistiksi ei muututa hetkessä vaan siihen pitää kasvaa. Oma työni on vielä aluillaan, mutta olen itse todella tyytyväinen saavutuksiini. 🙂
Kuinka monta prosenttia tavaroistasi on ollut sinulla yli vuoden?<br />
Hienojahan roinasi ovat, mutta ei ole ekologista ostaa pääasiassa uutena ja hankkiutua eroon ja ostaa ja…
Maria: On niitä vanhempiakin tavaroita, ne eivät vain esiinny blogissa samalla tavoin kuin tuoreemmat hankinnat. Sohvalla on ikää jo kohta 5-vuotta, Bestå-tasolla samoin, Pappelinan ensimmäinen mattoni on yli 2-vuotta vanha, makkarin matto vajaa 2-v. Alessin sitruspuserrin 3-vuotta… Vaatteista suurin osa on vanhoja, jopa 6-vuoden takaa. 🙂
Minusta on outoa, että ''pitää'' olla leivontavälineitä ja/tai synttärimuistoja lapsuudesta. En ole koskaan kiintynyt tavaraan mitenkään, pystyn surutta luopumaan tavaroista, joten minulla ei ole mitään tallessa lapsuudestani. Parhaimmat muistot on päässäni, sieltä ne kaivelen aika ajoin ja naureskelen :)<br />
Tai leipomistavara, jos ei leivo, ei kai sellaisillakaan mitään tee?<br />
<br />
Meillä anoppi ihmettelee aina rikkakihvelin, sateenvarjon ja silitysraudan puuttumista. En ole kokenut niitö tarvitsevani, joten miksi niitä hommaisin? Siksi, että kaikilla ''kuuluu'' olla silitysrauta ja -lauta? Vaikka sateella ulkoilenkin, en ole koskaan käyttänyt sateenvarjoa. Kerran yritin, ae roikkui ranteessani siinä pussukassaan.<br />
<br />
Jaksan aina hämmästyä näitä Miialle tulevia kommentteja.
Jonna: Minullakin muistot ovat pääasiassa aineettomia. 🙂 Minäkään en muuten omista sateenvarjoa. 😀 En ole koskaan tykännyt niitä käyttää ja olen pärjännyt oikein hyvin ilmankin lähes koko elämäni. Rikkakihveliäkään minulla ei ole, imuri toimii meillä parhaiten.
Mutta ei yhtään lelua, päiväkirjaa, kirjettä, matkamuistoa, valokuvaa kehyksissä jne. lapsuudesta tai nuoruudesta? Ymmärtäisin jos kyseessä olisi ollut traumaattinen lapsuus tms. Mutta en muuten.
Maria: Ainut itselleni tärkeä lelu varastettiin koulun lelupäivänä vuonna nakki ja muusi. Muihin leluihin ei minulla ole koskaan ollut suurta kiintymystä, joten ne menivät pikkusiskoni leikkeihin aikoinaan. Päiväkirjoja kirjoitin joskus päivittäin, mutta nuruudenaikainen poikaystäväni luki ne salaa ja sen seuraukseni tuikkasin ne kaikki takkaan. :/ Tätä olen harmitellut joskus, mutta se oli siihen elämänvaiheeseen ainut oikea päätös, varsin ikävä tapahtuma… Syitä siis löytyy kyllä tiettyjen yleisten muistojen puuttumiselle, mutta eipä tuollaisista tule kirjoitelleeksi, ainakaan jokaisen tavaran vähentämistä koskevan postauksen yhteydessä.
Siis miten niin vaatteistasi suurin osa on vanhoja? Ei ainakaan ne avosysteemisi vaatteet! <br />
Tarkoititko takkeja? Niitä kolmea? <br />
Ja uutta rompettakin on tulossa.
Ms Tarkka: Alla lista muutamista vaatteistani, joista en itse käyttäisi sanaa "tuore hankinta":<br />
– Zaran tummansiniset pillifarkut 2010<br />
– neljät Vilan Surface legginsit 2008<br />
– kaksi mustaa Vila Surface long toppia 2008<br />
– mangon trenssi 2010<br />
– Parajumpersin musta takki 2011<br />
– Parajumpersin untuvatakki 2012<br />
– Zaran valkoinen kultanapillinen pusero 2011 loppu tai 2012 alkupuolisko<br />
– Musta pitsinen alusvaatesetti 2007<br />
– valkoinen alusvaatesetti 2009<br />
– Mangon konjakinruskea nahkainen vyö 2012<br />
– Tory Burchin ballerinat 2012<br />
– Conversen valkoiset tennarit 2012<br />
<br />
Tuossa ensimmäisenä mieleeni tulevia vanhempia vaatekappaleita, jotka ovat aktiivisesta käytöstään huolimatta edelleen hyväkuntoisia ja käyttökelpoisia. <br />
<br />
uutta vaatetta on tottakai joukossa, trikoopaidat ja neuleet ovat sellaisia joita joudun uusimaan kerran tai kahdesti vuodessa vanhojen mentyä liian huonoon kuntoon. Suosin trikoovaatteiden osalta edullisia ketjumerkkejä, sillä kalliimmat laatumerkit eivät ole olleet yhtään sen parempia mutta rahallinen menetys on ollut triplasti ellei jopa enemmän.
2 x keltaiset housut 2014<br />
silikonibaltsut<br />
korkkarit<br />
valk. pitsipaita<br />
pikkumusta<br />
avaamattomat sukkikset sukat Y-määrä<br />
2 x selected-paita<br />
neuletakit<br />
trikoopaidat<br />
rintsikat<br />
uusin HM-tilaus….Y-määrä<br />
<br />
Kaikki alle vuoden juttuja ja tässä ei varmaankaan edes kaikki.
Lisäyksensä Ms Tarkan listaan: Stockan kesäalesta kerroit tilanneesi Hilfingerin farkkusortsit, Vero Modan topin, August Silkin neuleen, Christellen nahkavyön ja nahkalaukun (vai kaksi?), Hugo Bossin farkut, Espritin puseron, Lee Scarlett Skinny -farkut ja Vero Modan raitapaidan. Artekilta löysit kangaskasseja ja Zaran valkoista clutch -laukkua oikein etsintäkuulutit blogissasi.
Ms Tarkka: Toistan tässä nyt itseäni, mutta suurin osa vaatteistani on vanhoja tai vanhahkoja, riippuen siitä miten kukakin laskee vaatteen iän. Trikkopaidat, sukat ja arkirintaliivit ovat sellaista tavaraa että minun on vaikea uskoa kenekään käyttävän aktiivisesti yli vuoden vanhoja virttyneitä sellaisia. Kyllä niitä vaan tarvitsee uusia sitä mukaa kun vanhat menevät huonoon kuntoon ja nykypäivän laatustandardien valossa se ei paljoa valitettavasti vaadi.
Ms Minimalisti: Ja vain kaksi vaatetta niistä jäivät käyttööni, sillä osa oli loppuunmyytyjä ja osa vääränkokoisia. Tieto löytyy ko. postauksen kommenttiboksista.
Ihana kuva, ihan kuin jonkun valkoisen sisustuspuodin näyteikkunasta 😀
Anna Maria: 🙂
Ei hyvää päivää näitä kommentteja taas… ikään kuin ihmisellä ei saisi olla just niin vähän tai paljon tavaraa kuin itse haluaa ja tarvitsee. Ja vihjauksia siihen suuntaan että sulla on varmasti ollut traumaattinen lapsuus kun en ole muistoESINEITÄ tallella. Itse olen (sinun ja muiden minimalismi-blogien) innoittamana alkanut karsia tavaraa ja vaikka edistys on erittäin hidasta, oi sitä mielenrauhaa minkä saa kun edes joku kaappi on järjestyksessä ja ennen kaikkea tavarat löytyy helposti. Itse ainakin pyrin nimenomaan helpottamaan arkea tämän projektin myötä. Rupesin tässä miettimään että mitäs tavaraa itselläni on lapsuudesta tallella… ei tuu mieleen muuta kuin uninalleni joka on nyt oman lapsen leikeissä käytössä. Mahtaa olla siis traumoja minullakin! 😉
Anna: Omassa ystäväpiirissäni on vain yksi, jolla on lapsuudenajaltaan leluja tai vauvajuttuja tallessa. Itselleni on hieman outoa että muiden lapsuusmuistojen kuin valokuvien puuttuminen tuntuu kummeksuttavan niin montaa lukijaani. En olisi tullut edes ajatelleeksi asiaa, ellen olisi saanut tavaranraivauspostauksieni yhteydessä kysymyksiä aiheesta. Minulla olisi varmasti vieläkin minun lapsuuteni rakkain leluhauvani jos sitä ei varastettu koulun lelupäivänä. Tämä on asia johon en valitettavasti itse voi vaikuttaa, joten on ollut pakko jo lapsena oppia elämään ilman lempinallukkaani. ♥<br />
<br />
Kiitos kommentistasi! ♥ Ihanaa saada myös puoltavia ja ymmärtäviä kommentteja tänne joukkoon! ♥
Mielestäni blogiisi tulevat negatiiviset kommentit ovat lähes poikkeuksetta hyvin "saman tyylisiä". Aivan kuin yksi kommentoija lähettäisi kommentteja eri nimimerkeillä! Tiedä sitten, mutta tältä ainakin vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin:)
Christina: Tämä voi olla hyvinkin mahdollista. 🙂
Hei Miia! Pakko kommentoida. Minua lukijana vähän harmittaa se, että vaikka ihailtavan tomerasti tartutkin tuumasta toimeen, jätät aina kuitenkin vähän vajaaksi esim. tässä postauksessa juuri se, ettei tässä ole kaikkia tavaroita (vaikka mainitset puuttuvat, ei se silti ole sama:( ). Kommenttiani ei ole tarkoitettu pahassa mielessä, vaan tämä on vaan asia, mikä minua vakiolukijana harmittaa. Vielä selveentäkseni kommenttiani, otan esiin esim. tämän 1000 tavaran haasteen. Mielestäni oli mahtavaa, että tartuit siihen, mutta sama juttu, samalla kun teit sitä, tavaroiden paikat muuttuivat ja ostit paljon tavaroita lisää. Loppupeleissä olikin jo vaikea hahmottaa, missä mentiin. Mitä olet itse mieltä asiasta?<br />
<br />
Jottei menisi pelkän synkistelyn puoleen, blogisi on mahtava, kuvat loistavia ja inspiraatiopaukut sykähdyttäviä! ;D
Pablo: Kiitos kommentistasi! ♥<br />
<br />
Ymmärrän että lukijana postaukseni voivat vaikuttaa sekavalta ja olenkin saanut siitä palautetta tavarahaasteisiini liittyen. Ensimmäinen makuuhuonetta koskeva virallinen tavarahaastepostaukseni oli tehty tuotekuvilla, joka on minulle helpoin tapa saada kuvattua ja kerrottua aivan joka ikinen tuote. Tämä oli kuitenkin monen mielestä huono tapa, joten vaihdoin heti seuraavasta postauksesta alkaen tyyliäni ja kuvasin mahdollisuuksien mukaan tavarani kameralla. Minulla ei ole ihan niin paljoa aikaa järjestellä kuvausolosuhteita kuten monella työkseen bloggaavalla, postaukseni syntyvätkin usein niistä antimista mitä milloinkin on saatavilla. Postauksestani jäi uupumaan koristetyynyt sekä peitot osittain epähuomiosta ja osittain sen vuoksi että sisätyynyt olivat varastossa kuten myös Eva Solon ruukut. Varastoreissu on tytön kanssa aina oma rulianssinsa, joten varastoa en siksi käytä kovin aktiivisesti ja myönnän menneeni tässä tapauksessa sieltä mistä rima on matalimmillaan – en jaksanut mennä varastoon postauskuvien tähden. Myös paistinpannun ja leikkuukaudan pesemisen osalta myönnän laiskuuteni. 😀 Niitä ei voi koneessa pestä kuten muut astiat (jotka pesin postausta varten) ja ihan oman mukavuuteni tähden jätin ne pesemättä ja kuvaamatta postaukseen. <br />
<br />
Irtotavara kuten astiat ja sisustusesineet on melko helppo ja nopea kasata yhteen läjään kuvausta varten, mutta jos mukaan olisi ottanut kaikki pyyhkeet, vaatteet ja lakanatkin, en olisi koskaan tehnyt tätä postausta, sillä olisin joutunut sen seurauksena mylläämään koko huushollin ympäri. Mikäli muuttaminen on jossakin vaiheessa ajankohtaista, lupaan postata aivan kaikesta yhteen kuvaan mahdutettuna, se on lupaus! ♥<br />
<br />
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi. Yritän jatkossa keskittyä enemmän kuvien sisältöön postausaiheeseen liittyen ja entistäkin enemmän katsomaan postauksiani ulkopuolisen silmin. Itsellä kun usein hämärtyy postausta tehdessä se, että mistä olen jo kertonut, koska viimeksi ja kuinka monesti. Yritän välttää myös ylimääräistä ja turhaa toistoa ja melkoista aivotyötä saa välillä tehdä muistaakseen mistä kaikesta on jo kirjoittanut, jotta postaukset eivät ole liian identtisiä. 🙂
Minusta on hienoa että karsii tavaramääräänsä pienemmäksi. En kuitenkaan ymmärrä miksi koko ajan pitää olla ostamassa uutta jota sitten taas pitää karsia pois. Miten ihminen voi niin pian kyllästyä hetki sitten hankkimaansa? Sinulla on kaunis koti, miksi pitää koko ajan ostaa uutta?
Tavarankarsija: Minulla moni tavara, varsinkin vaatteet, ovat kovassa käytössä ja osittain sen vuoksi myös uusiminen on tarpeen. En kuitenkaan allekirjoita enää tuota jatkuvaa ostamista, sillä ostan huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. En tiedä miten voi näinkin nopeasti kyllästyä, mutta joidenkin tavaroiden osalta näin tapahtuu. Aikaisemmin toteutin huomattavasti useammin ja helpommin heräteostosten hankkimista, mutta siinäkin olen vähentänyt shoppailuni lähes olemattomiin. Kirppisjuttuja olen ostanut kahden sekunnin harkinta-ajalla, mutta muutoin olen pitänyt aika hyvin kiinni 1-2vkon mietintäajastani. Se ei näy blogissa realiajassa, sillä saisin siinä tapauksessa postailla teille viidesti päivässä, joten monista postauksistani saattaa saada sen käsityksen että kuljen kaupoissa lompakko auki ja ostan kaiken mitä vastaan sattuu tulemaan. 😀
Onko kaikki lapsen piirrustuksetkin heitetty pois ja vain arkistoitu digitaaliseen muotoon? En tarkoita, että kaikkia pitäisi säilyttää, mutta minusta on hauska, kun äitini pitää vieläkin paria meidän lapsena tehtyjä joulukoristeita jouluna esillä ja kuusen koristeet on ne samat mitä silloinkin. <br />
Ihmisen muisti ei ole ikuinen ja monesti esineet, tuoksut, äänet jne. tuovat mieleen muistoja, jotka muuten ehkä olisivat unohduksissa. Meillä on myös mökillä jäljellä jotain vanhoja leluja ja astioita ja kyllä nekin vahvistavat lapsuuden muistoja, vaikka kuvittelisi, että muistaa kaiken. Siksi hieman ihmettelen tätä vimmaa hävittää kaikki tavara, jolla ei tee mitään. <br />
<br />
Toki ymmärrän tavarapaljouden ongelmat, mutta muutama laatikko "turhaa" tavaraa ei paljon vie tilaa. Tietenkin tästä saa olla eri mieltä ja varmaan sinua puolestaan huvittaa, kun saat nämä samat ihmettelyt aina näiden tavarapostausten perään. 😉
sara: Lapsen parhaat ja rakkaimmat piirustukset on tallessa sekä kovalevylle kuvattuna että paperiversiona kansiossa. Tyttöni on sen verran pieni, ettei hän ole vielä askarrellut kuusenkoristeita tai muutakaan vastaavaa. Niiden aika tulee vielä, mutta ennen sitä ei minulla ole sellaisia aarteita, joita kaikilla kouluikäisten lasten äideillä on. ♥ Täytyy myös suhteuttaa asiat ja lapsen ikä yhteen – aikuisen lapsen jäljiltä on läjäpäin tavaraa, piirustuksia ja askarteluaineksia ja vasta hetki sitten 4-vuotta täyttäneen jälkeensä jättämä tavaravuori on hyvinkin pieni. Kyllä sitä siis vielä ehditään kerryttämään tavaravuoria meilläkin, vaikka yritän tässä oman kehitykseni ohessa opettaa tytöllekin että ihan kaikkea maallista mammonaa ei tarvitse elämässä säilyttää. 🙂
Siis ei ole askarrellut? On vain ihmeelistä jos todellakin näin on.<br />
Mikäli lapsesi on päivähoidossa niin taatusti jotain ovat tehneet siellä .<br />
Juurikin joulukoristeita ja esim.äitienpäiväksi, saati muita juttuja. Tarhoissa jo 1 vuotiaat tekevät juuri em.askarteluja.<br />
<br />
Tätä ketjua on ollut mielenkiintoista seurata ja herääkin kysymys, että teetkö näitä koontipostauksia ja laskemisia ihan provokatiivisessa mielessä`?
Ihmeellistä..: Kotona olemme askarrelleet monestikin ja tehneet helmikoruja. Ne ovat kuitenkin tytön omia tavaroita joilla touhuilee ja leikkii, joten ne eivät ole muistoesineitä eikä niitä ainakaan toistaiseksi ole tarvetta alkaa säilömään.<br />
<br />
Ihan rehellisesti sanottuna ihmettelen suuresti miksi postaukseni aiheuttavat näin suurta hämminkiä ja välillä tuntuu aiheuttavan jopa suuttumusta ja mielipahaakin. Se ei ole tarkoitukseni missään olosuhteissa.
Kiitos postauksistasi Miia! Pitkästä aikaa lueskelin blogiasi ja sain inpiraatiota ja uutta puhtia omaan keskeneräiseen raivausprojektiini. Mukavaa syksyä sinulle!
Maiju: Kaunis kiitos kommentistasi! ♥ tsemppiä raivailuun ja ihanaa syksynaikaa sinullekin! ♥
Hauska postaus. Voisi tosiaan kerätä vaikka puolen vuoden välein kaikki tavaransa yhteen kuvaan. Vuoden kuluttua katsoisi onko enää mitään samoja tavaroita kuvissa vai onko koko sisustus muuttunut ihan kokonaan. Merkkaisi exceliin jokaisen tavaran ja ostopäivämäärän aina kun ostaa ja seuraavaan sarakkeeseen päivän kun siitä luopuu.
Niina: Tuo on hauska idea. 🙂 Blogin kautta on jonkin verran voinut luntata vanhoja ostoksiaan ja omistamiaan mööpeleitä, mutta tuollaisen yhteiskuvan voimin näkisi myös pienentyneen kokonasimäärän, joka antaisi ihan erilaisella tavalla onnistumisen tunteita ja lisätsemppiä elämään. 🙂
Olitpa viitseliäs! Kiva postaus, ihmeellisiä kommentteja olet saanut. Itsellä tavaraa yhdessä huoneessa saman verran kuin sinulla koko kodissa, olisi aika lailla karsimisen varaa 🙂
Minttu: Minulta toivottiin jotakin koontipostausta sekä sisustustavaroista että astioista, joten keksin yhdistää ne samaan postaukseen parempaa perspektiiviä antaen. :)<br />
<br />
Kirppikselle, huutonettiin ja tori.fihin vaan reippaasti myymään selkeästi turhaan lojuvat tavarat ja vaatteet pois. 🙂 Keräät myyntirahoilla itsellesi unelmapotin, jolla voit toteuttaa jotakin josta olet unelmoinut. ♥ Kuten äitini usein muistuttaa, on senttikin miljoonan alku! 🙂
Omista lapsuudenkokemuksista johtuen kannustaisin sinua vastahakoisuudestasi huolimatta panostamaan enemmän leipomiseen ja ruoanlaittoon. Omassa kodissani leivottiin erittäin harvoin, eikä tehty kotiruokaa. Jouduin opettelemaan kaiken kantapään kautta muutettuani pois kotoa. Olisin kaivannut sitä kuuluisaa pullantuoksuista äitiä (tai isää), joka olisi pienestä asti opastanut miten kotiruokaa tehdään. Lapselle se tuo turvallisuutta, päinvastoin kuin pyrkimys perfektionismiin.
Olivia: leipomiseen en usko koskaan löytyvän innostusta. 😀 Äitini on leipuri ja kondiittorinakin ollut ja lapsuuteeni kuului paljon leipomista ja marsipaanikoristeiden tekoa. Siitä huolimatta en ole kovin suuri leipomuksien ystävä, ja jos joskus haluan jotakin herkutella, turvaudun oman mammani ammattitaitoon. :)<br />
<br />
Kotiruokaakin meillä on aina syöty, äitini tykkää ruoanlaitosta ja on opiskellut montaa eri ruokaan liittyvään alaa kuten lihamestarin tutkintoja yms. Ruokaharrastus ei kuitenkaan ole tarttunut meidän perheen tyttöihin, vaikka ruokaa toki jokainen tahoillamme laitammekin. <br />
<br />
Tiedän että oppisin ihan hyväksi kokiksi jos oikein kovasti yrittäisin, mutta tällä hetkellä haluan keskittyä enemmän muihin tytön kanssa tehtäviin juttuihin. Olen kokeillut viime aikoina paljon uusia reseptejä ja käyttänyt luovuuttani kokkaillessani, mutten siltikään voi väittää olevani ruoanlaitosta kovinkaan kiinnostunut. Joitakin asioita ei ehkä voi pakottaen saada onnistumaan, ken tietää josko tulevaisuudessa saan sellaisen kokkailun kipinän että se kestää kahta viikkoa pitempään. 😀
Jopas on kommentteja.<br />
<br />
Omat lapsuuden tavarani (vaatteet, lelut ym) ovat oikeastaan kaikki vanhempieni luona. Minulla on pieni kerrostalokaksio, joten haluan pitää tavaramäärän pienenä. Muutimme nelisen kuukautta sitten, ja koska neliöt vähenivät puolella, olen pakostakin joutunut karsimaan tavaraa. Vaatetta on lähtenyt kassikaupalla, samoin kaikenmaailman krääsää joka on lojunut laatikoissa ties kuinka kauan. Ei ole yhtään ikävä. Olo on sitä vapautuneempi, mitä vähemmän kaapit pursuavat.
M: Se on aika yleistä että osa lapsuuden tavaroista jää säilöön lapsuuden kotiin ja vanhempien luo. Minä olen jo vuosikymmen sitten tuonut viimeisetkin omat tavarani kotiini. :)<br />
<br />
Lähes kaikki minun pienet vaatteeni ja vanhat leluni siirtyivät pikkusiskolleni käyttöön, joten niihin ei syntynyt samanlaista suhdetta kuin ehkä monella muulla aikuiseksi kasvaneella lapsella. Olen toisin sanoen oppinut jakamaan tavarani ja luopumaan niistä jo pienestä pitäen. Siskoni jäljiltä ne ovat meneet suvussamme eteenpäin seuraavaksi nuorimmalle ja siitä taas eteenpäin. Omat lapsuuden leluni ovat jo aikaa sitten lopettaneet todennäköisesti kierroksensa ja päätyneet risoina roskikseen. Siskon tyttöni leluja taas sitten vuorostaan on mennyt veljeni tytöille ja sieltä tulleet omalle tytölleni, niillä on ikää noin 16-vuotta. 😀 Meidän perheessä toisin sanoen lasten tavarat ja vaatteet kiertävät niin pitkään lapselta toiselle kuin niiden kunto antaa myöden. :)<br />
<br />
Oman tyttöni tällä hetkellä sukumme nuorin tyttölapsi, pieniä poikia sen sijaan on kaksi, joista toiselle olen antanut tytöltäni jääneitä sellaisia vaatteita jotka pojallekin sopivat (pinkkiä prinsessaa on vaan niin paljon että paljoa ei sellaisia ole vielä jäänyt :D). Myös vauvaleluista osa on mennyt samalle pikkuprinssille. ♥
Täsä kans naureskelen ja ihmettelen nuita älyvappaita kommentteja ja kysymyksiä, joita Miia saapi melkeimpä aina, ei voi ymmärtää, ei…voiko olla tuommosia (katkeria) ihmisiä olemassa, näköjään…<br />
<br />
Ei meilläkään leivottu kotona tai tehty mittään kotiruokaa mutta emmie siittä kyllä mittään traumaa oo saanu saati ole katkera, ja ossaan kyllä leipoa ja tehä ruokaa vaan sisustaminen on mulle mielusampaa puuhaa 🙂 <br />
Ei kaikki vanhemmat ole pullantuoksusia eikä tarvikkaan, ei se kotiruoka/pullanleipominen määritä vanhempien rakkautta lapseen, kyllä ne on ihan muut asiat… <br />
Tai jos ei oo lapsuusroinaa tallella, ois jotenki outo lapsuus ollu 😀 Justjust 😀 No, voihan ollakki traumaattinen lapsuus, so? Tai matkamuistoja ei oo…kaikki ei halua roinaa matkamuistona vaan riittää itte kokemus ja/tai valokuvat…Ei voi muutaku puistella hämmentyneenä päätä taas näistä kummallisista kommenteista Miialle…<br />
<br />
Tämä postaushan on ihan normaali sisustusintoilijan postaus, jos ei sitä ymmärrä, mitä ihmettä tekkee sisustusblogissa? Outoa puhetta monilla…Ei vieläkään jaksa ymmärtää mistä näitä katkeran paheksuvia ihmisiä sikiää…Huhheijakkaa…<br />
<br />
Tsemppiä Miia ♥ Olet ihana sisustusintoilija ♥
Meän Satu: Minulla silmä jo luppaa siihen malliin että lyhyestä virsi kaunis: Kiitos Satu myötätunnostasi ja ymmärryksestäsi! ♥ ♥ Lämmin halaus! ♥ ♥
hei<br />
<br />
seuraan blogiasi säännöllisesti välillä huvittuneenakin. Minä en voisi asua kodissasi ja sinä et varmaan minun. Minulla paljon runsaasti tavaraa ja sinulle ei. Onneksi me ihmiset ollaan erillaisia sisustajia ja viidymme oman mielemme mukaisissa kodeissa. Joskus ajattelen tai joistakin jutuista tulee mieleen kuinka paljon jutun aiheet ja muutokset jotka teet tulee sinun yhteistyökumppaneilta? Kuinka paljon muutat kotia vain siksi että saat jutun aikaan blogiin?? Ruuan laitosta sen verran että kyllä perusruokien teko on hyvä siirtää sukupolvelta toiselle, ei kaikkien pidä kuitenkaan olla "marttoja" Itse taas rakasta ruuan laittoa, ihanaa laittaa ruokaa ystäville 🙂
jouni: Oman kodin sisustamisessa parasta on se, että voi tehdä ihan mitä tahansa. 🙂 Rajoja ei oikeastaan ole, eikä tarvitse pahemmin välittää yleisistä normeista tai muistakaan ulkoisista asioista. Sisustuksenkin osalta voi tietysti olla ulkoisia paineita, mutta niistä ei tarvitse samalla tavoin välittää kuin esim ulkonäön tai pukeutumisen kanssa. <br />
<br />
Yhteistyöpostauksissani lukee aina erittäin selvästi mikäli kyseessä on jonkinlainen yhteistyö tai blogin kautta saatu tavarahyödyke. 99% kaikesta omistamastani on itse ostettua ja olen yhteistyökampanjoiden osalta todella tarkka, en lähde mukaan kaikkeen mitä ehdotetaan vaan tarve tavaralle on oltava minulla entuudestaan. :)<br />
<br />
En suunnittele blogini sisältöä ennakkoon, vaan postailen hetken mielijohteesta sellaisista jutuista jotka ovat mielessäni tai työnalla. Pihistä tai panosta -postaussarja on ainoa poikkeus, sillä niiden vuoksi joudun tekemään melkoisen työn ja postauksen valmiiksi saamiseen menee useita iltoja ja tunteja. 🙂
Mun mielestä tavaraa on vähän, jos pystyy vaikka tekemään vaihtokauppaa yhtään mistään. Mulla ei olisi yhtään mitään, mitä voisin antaa vaihdossa. Ei yhtään ylimääräistä astiaa, vaatetta, taulua, kehystä, kirjaa, huonekalua, verhoa, mattoa, liinavaatetta tai pyyhettä. Minusta näin on hyvä.
Tukka: Tuo kuvaamasi tilanne on minulla tavoitteena. Sinne on vielä hieman matkaa, mutta maali alkaa jo häämöttää. 🙂
Kovasti odotan viimeistä osaa, eli tytön huonetta. Maaliskuussa joskus jo lupailit tehdä sen? Minusta tämä postaussarja on ollut mielenkiintoinen!
Niin että onko tytön huoneesta tulossa vielä postaus?
Hei Miia, minua ihan oikeasti kiinnostaisi tytön huoneen tavaroiden laskenta-postaus, onkohan sitä tulossa?
Kassis: pahoittelut etten ole sinulle vastannut, vanhempiin postauksiin tulleet kommentit häviävät hyvin helposti uudempien alle enkä muistanut tulla sinulle vastaamaan kommentit julkaistessani. Kommenteista ei tule erikseen minulle muistutusta ja nykyisin julkaisen vanhempiin postauksiini tulleet kommentit vasta siinä vaiheessa kun minulla on sopivasti aikaa vastata niihin samalla kertaa. 🙂 Postaus tytön huoneesta on tehty alkuvuodesta, olet sen saattanutkin jo lukea, mutta varmuudeksi laitan sinulle tähän linkin: <br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/02/1000-tavaran-haaste-tyton-huone" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/02/1000-tavaran-haaste-tyton-huone</a>
Miia, miks et vastaa Kassikselle?? 😀 😀