Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Näin vuoden alkuun on hyvä tehdä pieni katsaus materialistisiin haaveisiin ja tarpeisiin ja niitä haaveitahan minulta löytyy vaikka millä mitalla. Artekin valkoinen Mademoiselle tuoli keikkuu edelleen listan kärjessä, mutta tilanpuutteen vuoksi en ainakaan toistaiseksi sitä aio ostaa. Myös Burberryn trenssi saa jatkaa toteutumattomana kestohaaveena listan hännillä tämänkin vuoden, en vieläkään raaski maksaa ohuesta takista niin kovaa hintaa kuin mitä siitä pyydetään. Mahdottomien haaveiden sijaan keskityinkin tällä kertaa keräämään ylös sellaisia tuotteita, joiden ostamiselle on jonkinlaiset järkiperusteetkin olemassa.
1. Nicolas Vahé tee | 2. Eva Solo teekuula | 3. Bodum termospressopannu | 4. Bodum muki | 5. Nicolas Vahé kahvi | 6. Bodum termosmuki
Kahvi- ja teeostoksia
Kylässä käydessäni hörppäsin kupillisen Nicolas Vahén teetä ja tykkäsin kovasti sen mielenkiintoisesta hedelmäisestä mausta. Haluaisin päästä maistelemaan kaikkia kolmea saatavissa olevaa makuvaihtoehtoa, sekä C1-kahvia.
Teen valmistusta ja hauduttamista varten haluaisin Eva Solon teekuulan, joka vaikuttaa varsin kätevältä kapistukselta. Pannukahviin siirtymisen jälkeen olen löytänyt kahvista aivan uusia puolia ja tahtoisin päästä kokeilemaan Bodumin ylistettyä termospressopannua. Haluaisin ostaa itselleni myös yhden Bodumin reissumukin, joko hauduttamiseen soveltuvan Travel Pressin tai tavallisen matkamukin mustana tai valkoisena.
1. Aika Design talouspaperiteline | 2. Fiskars sakset | 3. Fiskars yleissakset | 4. Fiskars juustohöylä | 5. Fiskars kuorintaveitsi | 6. Peugeot maustemyllyt | 7. Peugeot maustemylly | 8. Fiskars juustöhöylä
Valkoisia keittiövälineitä
Tyylikäs uusi keittiöni tarvitsee tyylikkään uuden talouspaperitelineen ja AikaDesignin valkoinen Veto on juuri sellainen. Omistan kahdet Fiskars Inspiration -sarjan valkoiset yleissakset ja tarvetta olisi vielä kolmansille, jotka tulisivat keittiön sijasta toimistokäyttöön.
Myös pienemmät sakset ja paremman juustohöylän tarvitsisin, pehmeälle kermajuustolle ja kovalle emmentalille omansa. Uutta kuorimaveistä en kylläkään tarvitse, mutta visualistinen silmäni tahtoo vaihtaa mustasta valkoiseen. Turhamaista on, tiedän! 😀
Olen onnistunut kehittämään itselleni maustemyllymanian ja huomannut hipelöiväni jokaisen kaupan keittiötarvikeosastolla ensimmäisenä maustemyllyjä. Uusia myllyjä en todellakaan tarvitse, mutta salaa haaveilen valkoisesta Peugeotin Paris U´selectin -myllysarjasta. Yksi teräskärkinen Fidji U´selectkin kelpaisi keittiövälinekokoelmaani.
1. Normann Copenhagen veitsi | 2. Arabia kulho | 3. Eva Solo paistokasari | 4. Arabia kulho | 5. Sagaform mortteli | 6. Nicolas Vahe maustesekoitukset | 7. Design House Stockholm pullot
Astioita ja muuta tarpeellista
Normann Copenhagenin pyöreä Chop-veitsi on ergonominen kokkauskaveri ja varmasti erinomainen esim yrttien leikkuuta varten. Olen onnistunut rikkomaan kaksi Iittalan Teema-kulhoani ja haluaisin rikkoutuneiden tilalle ostaa jotakin uutta.
Arabian Koko-sarja miellyttää muotoilultaan omaa silmääni ja päätinkin jo että seuraavan Prismareissun yhteydessä ostan kaksi S-kokoista kulhoa kotiin viemisiksi. M-kokoiset Koko-kulhot ovat myös todella kauniita ja olen harkinnut että vaihtaisin Teeman syvät lautaset jossakin vaiheessa näihin kaunokaisiin.
Eva Solo Gravity -paistokasarille minulla ei ole tarvetta, mutta uteliaana haluaisin päästä kokeilemaan pataruokien hauduttamista kannen alla. Sagaformin tyylikkään mustavalkoinen posliininen mortteli sen sijaan tulisi tarpeeseen, vanha morttelini hajosi jo neljä vuotta sitten enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa uutta tilalle. Perinteistä kivimorttelia en halua, siihen jää voimakkaiden yrttien maku ikävästi kiinni.
Nicolas Vahén maustesekoituksia pitää päästä jossakin vaiheessa kokeilemaan, erityisesti minua kiinnostaa kanalle tarkoitettu mausteseos, jonka on kehuttu antavan ruoalle uudenlaisen twistin. Design House Stockholmin Pipette-pulloihin haluaisin tehdä omat mausteöljymixit, toiseen oliiviöljyä, valkosipulia ja basilikaa, ja toiseen öljyä, chiliä ja pippureita.
1. Fiskars Kitchen Garden | 2. Plantui Smart Garden | 3. Tregren Genie
Unelma keittiöpuutarhasta
Yrttifanaatikkona tahtoisin kokeilla kaikkia markkinoilla olevia yrttien kasvatuslaitteita. Fiskarsin Kitchen Garden -keittiöpuutarhassa sekä Plantui Smart Garden -sisäpuutarhassa kasvattelisin yrttien lisäksi myös salaattia. Habitare 2014 -messuillakin näyttävästi esillä ollut Tregrenin Genie-ruukku olisi myös kiva päästä testaamaan. Harmi vaan, ettei yhdellekään näistä ole kunnollista tilaa.
1. Mayn käsisaippua | 2. POP Design tiskirätti | 3. Sini roskapussirulla
Arkisia ostoksia
Siivoamiseen liittyvät ostokset ovat aina perusteltuja, vai mitä? 🙂 Mayn-käsisaippua on samaa sisarussarjaa Musta5101-astianpesuaineen ja keittiösuihkeen kanssa ja tämän kauniiseen pumppupulloon pakatun minttu-kookoksen tuoksuisen uutuustuotteen tahdon kylpyhuoneeseeni.
POP Designin ekotiskirätti näyttäisi keittiössäni takuulla todella kivalta, Sinin sangallisia roskapusseja olen käyttänyt jo ikuisuuden ja niitä voisin hamstrata taas varastoon valmiiksi muutaman rullallisen.
Purkkeja ja Dymottelua
Kuivaruokakaappiin kaipaan järjestystä ja selkeyttä, ja siksi aionkin korvata värikkäät myyntipakkaukset Casa Stockmannin akryylimuovisilla ilmatiiviillä säilytyspurkeilla, joiden kanteen kirjailen Dymolla purkeissa olevien ruoka-ainesten nimet. Tämä on epävirallisen ostoslistani tärkein must-have-hankinta ja ensimmäisenä jonossa odottamassa vuoroaan.
Kaikkea ei onneksi aina tarvitse omistaa ja haavelistoista on hyvä jättää jotakin seuraavallekin vuodelle. Huomaatteko muuten, että ajatukset ovat nykyisin keittiön suunnalla? Yhtään makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen kuuluvaa todellisella tarpeella perusteltavaa haavetta ei listallani nimittäin ole. 😀
Seuraa myös somessa
Vuoden 2006 keittiössäsi näkyi olevan läpinäkyviä säilytyspurkkeja.
Ohis: Juuri samaisia purkkeja olen omistanut ja sittemmin ne siskolleni antanut evakkoon. 🙂
Eikö sulla jossain vaiheessa ole ollut Peugeotin myllyt? Voisko jossaina vaiheessa saadata myllykoosteen, jossa on arviot käytössä olleista myllyistä?
Olet siis ostamassa täysin samoja purkkeja mitä ennen olet omistanut ja sittemmin antanut pois (tuskin ne evakossa on, jos et kerta ole saamassa niitä takaisin vaan joudut ostamaan uudet)? Eikö se, että olet niistä jo kerran luopunut viittaa siihen, että tulet niihin uudestaankin kyllästymään ja antamaan pois? <br />
<br />
En ymmärrä, miten puhut itsestäsi minimalistina, mutta silti tulevan vuoden ostoslista on jo nyt noin pitkä? Mitä merkitystä on kuorimaveitsen värillä, kun se kuitenkin yleensä säilytetään laatikossa eikä sitä kukaan nää? <br />
<br />
Seuraan blogiasi, koska kotiisi olet tehnyt kauniita valintoja, mutta en vain aina ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. <br />
<br />
Miksi ensin hirveellä tohinalla luovut tavaroista, vakuuttelet miten pienellä tulet toimeet, mutta kuitenkin hetkessä olet taas haaveilemassa ja ostamassa… Yleensä vielä ostamassa jotain sellasta mitä sinulla jo on, mutta pitää vain saada tällä kertaa erilainen (pippurimyllyt vaihtuu vähän väliä, lautaset vaihtuu teemasta kokoon, jne.).<br />
<br />
Kaikkea hyvää kuitenkin kuluvalle vuodelle!
nana: Minulla on Peugeotin kirkkaat Vittel-myllyt ja ne ovat ainakin toistaiseksi olleet oikein hyvälaatuiset. Parhaimmat kaikista koskaan omistamistani myllyistä olivat tekniikan osalta Georg Jensenin myllyt, ne eivät jääneet koskaan jumiin ja jauhoivat suolankin kevyellä pyöräytyksellä. 🙂 Laitan postaustoiveesi talteen, kiva idea! 🙂
Tirppa: Vein säilytyspurkit siskolleni testattavaksi, kun hän tuskaili oman ruokakaappinsa kanssa ja itselläni väheni säilytystila vanhan keittiön osittaisen purkamisen vuoksi. 🙂 Hän on sittemmin vaihtanut toisenlaiseen säilytyspurkkisarjaan ja hänellä on käytössä on enää vain kaksi korkeaa ja kolme matalaa purkkia. Hänelle turhat korkeat purkit saan takaisin ja ne itseasiassa ovatkin jo valmiina odottamassa. :)<br />
<br />
Luovuin purkeistani säilytystilan vuoksi, sitä kun ei ollut enää nimeksikään enkä tahtonut pitää ruoka-aineksia esillä. Nyt kun säilytystilaa tuli uuteen keittiöön näin runsaasti ja ruokakaapin hyllyille mahtuu 23,5cm korkea purkkikin, ostan mielelläni näitä samoja hyväksi havaittuja värjääntymättömiä ja kivan näköisiä purnukoita lisää vanhojen lisäksi (joita siis alunperinkin liian vähän nykyisiin tarpeisiini). <br />
<br />
Ilmaisin ehkä postauksessa liian huonosti sen että lista on haavelista, jokaista listalla olevaa keittiövälinettä en ole suinkaan hankkimassa. Olen tehnyt tälläisen joka vuosi ja mielenkiinnolla vuoden lopussa katsonut läpi mitä listalla olevia tuotteita olen ostanut ja mitkä ovat jääneet ostamatta. :)<br />
<br />
Myllyjä en ole ostamassa, minulla on jo Peugeotin kirkkaat 30cm korkeat myllyt ja niiden lisäksi myös sagaformin tamminen mylly, joilla pärjään oikein hyvin ja nekin ovat mielestäni kauniita. Kuten kuorimaveitsestä mainitsin, sen vaihtaminen mustasta valkoiseen on pelkkä väri ja kyseessä tosiaan on halua vaihtaa mutten ole ainkaan toistaiseksi niin tekemässä. Minulla on tällä hetkellä Magisson juustohöylä, joka on todella huono eikä edes oltermannia leikkaa kokonaisina siivuina. Tuosta löytyy googlettamallakin paljon negatiivista palautetta ja juustohöylän / höylien ostaminen on täysin perusteltua, olenhan Magissoni kanssa taistellut jo pari vuotta ostamatta uutta…
Hiukan häiritsevää tuo sinun tapasi puhua design-esineistä sen mukaan, kuka niiden lisenssit omistaa eikä sen mukaan, kuka ne on suunnitellut. Minusta se on jopa vähän rahvaanomaista. Lisenssien omistus tulee ja menee, mutta suunnittelijahan se tärkein on ja hänen työtään tulisi kunnioittaa. Artekin lisenssitkin taitaa tällä hetkellä omistaa Vitra. Mieluummin tulisi puhua Tapiovaaran Mademoisellesta ja Aallon lampuista jne. Tai jos nykyisen valmistajan haluaa mainita niin mainitsee sitten molemmat.
häiritsevää: Tuo on makukysymys miten kukakin tahtoo tavaroitaan nimetä. 🙂 Artek on meillä suomessa niin vanha ja vahva brändi, että itse aion käyttää jatkossakin Artekin tuotteista Artekin nimeä, viis siitä kuka lisenssit omistaa. 🙂 Skandinaavisista designer-ikoneista voisi tietysti näiden ikiaikaisten klassikoiden osalta puhua suunnittelijan nimelläkin, mutta uudemman designin osalta nimet eivät sano juuri kenellekään mitään. Vai miltä sinusta kuullostaisi Nicholai Wiig Hansenin pöytä, Jade Barnes-Richardsonin naulakko tai Pontus Ny´n kynttilänjalka? Uuden designin aikakausi on valmistajapainotteista – yhdellä valmistajalla on iso tuoteryhmä, joka noudattelee yhtenäistä ideologiaa ja linjaa, vaikka suunnittelijoita on kymmeniä ellei satoja, kuten esimerkiksi monella tanskalaisella designtalolla. Näin myös tuntemattomat nuoret taitajat saavat mahdollisuuden ja kenties heistä joskus kasvaa Aallon, Kukkapuron, Poulsenin ja Jensenin veroisia legendoja. ♥
No mä en kyllä viitannutkaan tähän uuteen designiin vaan klassikoihin, Tapiovaaraan, Aaltoon jne. Perinteisesti nimekkäät muotoilijat ja arkkitehdit loivat itselleen mainetta ihan omalla nimellään, ja he saivat luomuksilleen jonkin talon taakseen, joka toi designin tuotantoon. Nykypäivän design-talot toimivat totta tosiaan ihan erilaisella konseptilla, enkä tässä heitä siis tarkoittanutkaan. Kasvaako näistä nuorista, nimettömistä suunnittelijoista joskus legendoja, jää nähtäväksi. Mutta tämähän se juttu onkin, että niistä muotoilijoista, joilla oma vahva nimi ja brändi on jo vuosikymmenien ajan ollut, tulisi mielestäni puhua muotoilijan nimellä ja sitten uusien, kasvottomien design-talojen kohdalla puhua siitä talosta/valmistajasta, kun he kerran nimenomaisesti brändäävät taloa eikä yksittäisiä suunnittelijoita. Mielestäni aika yksinkertaista ja kunnioittaa kummassakin tapauksessa kyseistä brändiä.
häiritsevää: Molemmat tavat ovat omasta mielestäni täysin oikeita. Klassikkosuunnittelijoiden tuotteissa joskus itse suunnittelijan lisäksi on tärkeää myös tuotteet valmistajan tieto. Eero Aarnio on tässä hyvä esimerkki, hän suunnittelee tuotteita usealle eri talolle ja mielestäni myös tuolla tiedolla on merkitystä, pelkkä nimikään ei ole tae laadusta nimittäin. Aalto on tietysti tässä asiassa erikseen, hänen tuotantonsa on jo tehty ja niistä on syntynyt klassikoita hänen nimensä kautta, kauan ennen kuin Artek itsessään oli "huippudesignia".
Oi Miia! Että mä rakastan sua! 😀 rakastan sun uutta keittiötä ja tyyliäsi!! Ihanaa, kun tänne voi tulla ja napata inspiraatioita♥
Jenniina: ♥ ♥ ♥ Ihana olet! 🙂
Vinkkinä, että täältä löytyy tuon Aika designin tuotteita ilman toimituskuluja: <a rel="external nofollow" href="https://www.mso.fi/kauppias/aika-tuotteet" target="_blank">https://www.mso.fi/kauppias/aika-tuotteet</a> 😉
Täytyy nyt vähän ihmetellä, että toisaalta vähennät tavaraa ja kirjoitat paljon minimalismista,mutta toisaalta ostat samoja tuotteita useaan otteeseen tai vaikkapa mietit kahta uutta juustohöylää. Tietenkin ymmärrän, että uuteen keittiöön haluaa uusia tuotteita, mutta ei oikein sovi siihen tavaranvähennyshaasteeseen (vai oliko se vain viime vuoden juttu).
paradoksi: Ilmaisin ehkä itseäni hieman huonosti postauksen tekstissä. Kyseessä ei siis ollut virallinen ostoslista jonka kanssa kävelen kauppaan hakemaan tavarat kotiin, vaan haavelista, jonka joillakin tuotteilla on järkiperusteet ostamiselle. 🙂 Juustohöylästä kirjoitinkin jo tuossa ylempänä Tirpalle, minulla on siis pari vuotta ollut yksi ainut huono höylä joka on muodoltaan kaunis kuin kukkanen, muttei leikkaa juustoa kokonaisina siivuina vaan repii juustosta pieniä paloja. Tämän tilalle aion ostaa uuden toimivan höylän, ja koska meillä syödään usein pehmeää sekä kovaa juustoa (oltermanni tytölle, emmental minulle, namks :D), on hyvä että kummallekin juustolaadulle on oma toimiva vempaimensa. Kuorintaveistä en ole ainakaan nyt ostamassa, ja siitä mainitsinkin että sen vaihtaminen mustasta valkoiseen on puhtaasti esteettinen väriin perustuva syy, eli huono sellainen. :)<br />
<br />
Ruoka-aineksien kokeilu ei ole minusta turhaa, joten siihen en nyt erikseen kirjoita lisäperusteluita. Tavaroiden osalta järkeviä hankintaperusteita löytyy teekuulalle, termosmukille (ostan siis vain yhden, en neljää jotka ovat kuvassa), sakset, juustohöylät 2kpl, talouspaperiteline, mortteli, 2kpl Koko pieniä kulhoja (hajonneiden teemojen tilalle), roskapussit, käsisaippua ja tiskirätti (siivoustarvikkeet ovat tarpeen aina) sekä Casa Stockmannin kirkkaita purkkeja lisää. 🙂 Jos nämä listaamani tavarat olisivat tosiaankin aivan kaikki tulevan vuoden aikana tekemäni ostokset, kutsuisin itseäni jo ultimaattiseksi minimalistiksi, hihii. 😀
Meillä on tuo sama juustohöylä (Fiskars Inspiration Coconut juustöhöylä) ja sillä kyllä leikkaa niin kovia kuin pehmeitäkin juustoja ongelmitta. 🙂 Syömme paljon erilaisia juustoja eikä sellaista juustoa ole vielä tullut vastaan, jota ei tuolla höylällä voisi leikata!
K-K: Fiskarsin höylät ovat aina olleet laadukkaita. 🙂 Äidilläni taitaa edelleen olla 20 vuotta vanha mustavarsinen Fiskarsin perushöylä käytössä eikä sitä ole tarvinnut edes teroittaa koskaan. 🙂
Meiltä löytyy tuo Bodumin Columbia pressotermari. Saatiin se häälahjaksi jo monta vuotta sitten, mutta on käytetty vain pari kertaa. Jotenkin ei ole löytänyt meillä käyttöä, kun ei kotona juurikaan kahvia tai teetä juoda, ja vieraitakin käy aika harvoin. Sääli sinänsä, kun on kuitenkin niin kaunis ja varmasti hyväkin pannu. 🙂 Noh, ehkä täytyy alkaa juomaan viikonloppuisin sitten kahvia ihan sen takia, että saisi tuolle käyttöä. :-D<br />
<br />
Hmm, toi Mayn minttukookos-saippua on ”mielenkiintoinen”. Kokeilin sitä juuri kaverin luona yksi päivä, enkä kyllä erityisemmin ihastunut siihen tuoksuun. Pidän mintusta ja rakastan kookosta, mutta yhdistelmänä ei toiminut mun nenuun. Jäi myös aika voimakkaasti tuoksumaan käsiin huuhtelunkin jälkeen, ja sitten kun siihen yhdisti vielä tuoksuvan käsirasvan, niin hajukimara oli melkoinen. Eli ehdottomasti kannattaa nuuhkia ennen ostamista. Muuten kyllä tuntui ihan hyvältä eikä mitenkään liian kuivattavalta, joten joku toinen tuoksu kyseisestä sarjasta olisi kiva testata. Pullokin kun on kaunis, joten kiva tuollaista olisi omassa vessassa katsella. 🙂
Aamu: Tuota Bodumin Columbia pressoa on kehuttu todella paljon, se on kuulemani mukaan yksi helppohoitoisimmista ja helpoiten puhdistettavista laatupressoista, ja kahvikin maistuu makoisalta. 🙂 Itse keittelen nyt kahvini perinteisellä vanhanajan teräspannulla mutta moni lukijani suositteli kokeilemaan pressokahvia ja olisi mielenkiintoista päästä vertailemaan näitä kahta keskenään maun osalta. :)<br />
<br />
Minttu-kookos on yhdistelmänä jännän kuuloinen. 🙂 Itse karsastan voimakkaita tuoksuja enkä tykkää että saippua tuoksu jää pitkäksi aikaa leijumaan ympärille. Käsivoide on hajusteetonta, joten hajujen kimaraa ei tulisi omassa tapauksessani. Niin utelias kyllä olen, että on pakko päästä kokeilemaan tuota Mayn uutta saippuaa. 🙂 Pullo ja etiketti ovat kauniita, kuten Mayn ja Musta5101 tuotteissa aina. ♥
Kieltämättä näistä jutuista tulee vähän outo kuva, ensin vimmalla kamat pois ja sitte takas, mutta tietenki tarpeeseenhan nuo tulisi 🙂 Tosin tulee myös mieleen että olisit varmaan pian saanu jo sen Burberryn trenssin sillä rahalla mikä menee kun ostat uudestaan tavaraa 😀 Ja kyllähän se trenssi kestää monen monta vuotta.
mm: Saan vanhoja purkkejani siskolta takaisin ja ostan puuttuvat kappaleet niiden lisäksi. 🙂 Aluksi ajattelin että ostaisin Iittalan Jarseja, mutta ne ovat niin tyyriitä etten ruokakaapin sisään raaskinut ostaa 12kpl 40€ arvoisia purkkeja. 🙂 <br />
<br />
Burberryn trenssin ostamatta jättämisen syynä ei ole rahanpuute, vaan se etten raaski ostaa lähes 2000€ takkia. Parajumpersin 900€ hintainen untuvatakki kirpaisi aikoinaan pahasti ja vaikka onkin maksanut itsensä takaisin monen vuoden käytöllä (se on siis ainut talvitakkini), en silti mielellään maksaisi noin korkeaa hintaa välikausi-kesä-trenssistä, vaikka onkin ajaton ja klassinen yms. 🙂 Tiger of Swedenin 400€ trenssi kestää takuulla yhtä monta vuotta aktiivista käyttöä kuin tuhansien arvoinen Burberrykin, aikuisten vaatekäyttö on muutenkin sellaista että laadukkaasti valmistetut vaatteet kestävät kymmeniäkin vuosia hyväkuntoisena. Sisustukseen satsaan huoletta suuriakin summia, mutta vaatteisiin en, näin meitä on moneen junaan. 🙂
Aa, ne oli lainassa! Vähänkö kätevää:P Itekkin oon miettiny noita kyseisiä purkkeja keittiöön, Casan siis. Niin ja tuli tuossa mieleen että oon muistakaseni lukenu että se burberryn trenssin laatu ois jotenki huonontunu. Tiiä sitte, mutta joo takuulla joku muukin trenssi kestää.
mm: No tavallaan lainassa. 🙂 Jos siskoni olisi ne kaikki tahtonut pitää niin en olisi niitä missään nimessä pyytänyt tai vaatinut takaisin, ihan ikiomaksi ne hänelle annoin kun kaipasi selkeyttä omaan ruokakaappiinsa. 🙂 Meitä on viisi naista – äitini, me kolme siskosta ja siskon tyttö, jotka kierrätämme keskenämme tavaroita ja vaatteita aina turhien tavaroiden tai uusien tarpeiden ilmaannuttua. Aina ekana on kilautus heille kun esim mekkoa, korkkareita tai villasukkia kaipailen. :)<br />
<br />
Burberryn trenssistä olen lukenut samaa, mutta itse en usko (tai halua uskoa) laadun yleisellä tasolla huonontuneen. Moni merkki myy nykyisin ns. halvempaa mallistoa perusmalliston ohessa (Boss Orange, Armani Jeans, Michael (by) Michael Kors…) ja luulen että Burberryllä on ollut jokin yksittäinen "edullisempi" tuote myynnissä josta tuo on saanut alkunsa… Tai ainakin toivon ettei Burberry ole lähtenyt mukaan tähän trendiin että nostetaan hintoja ja huononnetaan samalla laatua, jotta saadaan suurempi kate.
Ihan kivat haaveet :)<br />
Fiskarsiin luotan saksissa ja höylissä, ja meillä ainakin tarttuu tuo juustohöylän läpyskä jumittamaan pehmeissä juustoissa, joten ostin tuon toisenkin mallin. Ei mene hermot, ja on höylä käytössä, kun toinen on pesukoneessa.<br />
Saksia mulla on turkoosina, v.punaisena, vihreänä, keltaisena ja oranssina. Sen takia, kun meillä on aina sakset hukassa. Vielä tuonkin määrän jälkeen, vaikka asumme tytön kanssa kahdestaan kaksiossa :O<br />
Mä olen ajatellut, että tänä vuonna en osta yhtään mitään. En vaatetta enkä taloustavaraa. En mitään. Tiukkaa tekee. Mutta itsekuri on ollut melkoinen. Olen sovitellut kenkää, takkia, paitoja. On ollut pyyhettä yms. käsissä ruokakaupassakin. Mutta, en ole ostanut kuin pöytäpeilin tyttärelle, ettei tarvitse omani perässä juoksennella. Siis joo, tyttärelle ostan juttuja kyllä. Vähemmän kuin ennen niitäkin.<br />
Mun kun pitäs päästä tosta roinasta eroon…
Minsku: Fiskarsin sakset on maailman parhaita! ♥ Se perusmallinen höylä jumittaa joskus pehmeissä juustoissa, jää ikäänkuin jumiin se kärki siihen juuston pintaan ja repii viipaleen kahtia. Riippuu toki juustolaadusta, mutta sellaiset nahkeapintaiset kermajuustot kuten Arlan, ovat haastavampia. Kärjetön pehmeän juuston höylä höylää ehjiä viipaleita. :)<br />
<br />
Meillä sakset ei ole onneksi hukassa, mutta monesti olen tarvinnut paperille saksia ja silloin on yhdet keittiösakset olleet koneessa pesussa ja toiset likaisena, ärsyttävää alkaa pesemään saksia. 😀 Kynsisakset on Fiskarsin, ne ovat äitiyspakkauksesta kohta 32-vuotta tulleet ja toinen muovipäällyste on irti. Niitä voi käyttää kyllä vielä, mutta melkoista säätöä on välillä niiden kanssa. 😀 Hyvin ovat kyllä kestäneet, ikivanhat ja tuhansia kertoja koneessakin pestyt. ♥<br />
<br />
Minulla ei ole varsinasta shoppailulakkoa, mutta yritän tänä vuonna olla tiukempi ja tarkempi ostoksieni kanssa ja välttää sortumasta yhteenkään heräteostokseen kukkia lukuunottamatta. 🙂 Saa nähdä miten tulee menemään, voi olla haastetta kerrakseen näiden ihanien kevät uutuuksienkin kanssa, syksystä puhumattakaan. 🙂
Mulla on toi Bodumin termarimuki. Oltiin muutamia vuosia sitten Köpiksessä ja se oli jotenkin pakko ostaa. No, nyt kun vietän työmatkalla aikaa, kuinka kätevä sitä olisikin käyttää, ei bussissa oikein saa kuumaa juomaa juoda. Se siitä sitten. Mutta poiskaan en anna.<br />
<br />
Mutta ehdottoman ei ein saa minulta listallasi oleva teekuula. Itse en juo huonoa teetä, voin jättää sen kuppiin viemäriin menemistä, mutta suustani en alas laita. No, ehkä lentokoneessa. Parasta musta teetä tehdään oikeesti tosi yksinkertaisesti : keitä vesi kiehuvaksi ja kaada pannuun. Anna odottaa n minuutti, jolloin vesi vähän kylmenee. Anna olla kauemmin jos keität vihreää tai valkoista teetä, mutta mustassa aste oli n 95 – 97 asteista. Sitten teemurut. Murut saa olla ohjeen mukaan, mitä teepurkissa lukee 3 – 5 min ja sitten murut pois. Bodumilla on ihania teepannuja, joissa on keskellä iso lävikkö. Näin teemurut saavat tarpeeksi tilaa turpoamiseen ja aromin liukenemiseen. Sitten kun aika on mennyt, murut vaan pois ja tee on valmis. <br />
Teetä on äärimmäisen helppo tehdä ja siinä on vaikea epäonnistua, mutta silti pahaa teetä saa todella, todella usein. Ihan peruskauraa on että teetä tarjoillaan termarissa, jossa on joskus tarjoiltu kahvia = tosi pahaa teetä. Tai teet jätetään tarjoiluastiaan ja silloin parkkihappo iskee täysiä. <br />
<br />
Teekuulassa ei tee ikinä pääse oikeuksiin. Jos sinulla on nyt kaapissa enemmän tilaa, katso onko pannun kokoinen tila. Tietenkin riippuu kuinka usein teetä teillä juodaan. Esim vanhemmillani ei teetä juo käytännössä kuin minä. Joten heillä on minulle annettu kattia vuodelta x ja y. Keitän kattilaan vettä, kiuhumisen ja hieman jäähtymisen jälkeen laitan pari pussia veteen ja muutaman minuutin jälkeen otan pois. Ja lopputulos on hyvä. Eli hyvää teetä saa vaikka nuotiolla, kunhan vaan tietää mitä tekee.
Lanttuleikkuri: Bodumin termari tulisi ihan kotikäyttöön, koska monesti joudun keskeyttämään kahvin lipitykseni kesken ja haalennutta tai kylmää kahvia on ikävä myöhemmiin hörppiä. 🙂 termarimukissa kahvi pysyisi pitempään lämpimänä eikä haittaa vaikka tulisi keskeytyksiä. :)<br />
<br />
Teetä meillä juodaan talvella viikottain, kesällä minulle maistuu paremmin tee kuin kahvi ja silloin teetä meneekin joka päivä kuppi tai pari. 🙂 Ohjeet ovat loistavat, nappaan ne itselleni ylös ja vaihdan teekuulahaaveeni teepannuun. 🙂