Kohta on vuosi on vierähtänyt viimeisimmästä kampaajakäynnistä, hiusväristä ja kunnon leikkauksesta, jos otsahiusten ja haituvien omatoimista parturointia ei lasketa. Kuten aina ennenkin, on olkapäiden alle kasvanut pitempi hiuspehko alkanut tympimään. Olen todella laiska laittamaan hiuksia ja kampauksia, valtoimenaan tikkusuorana sivuilla roikkuvat haituvat ovat kaikkea muuta kuin elegantit tai salonkikelpoiset. Tämä on näitä suutarin lapsella ei ole kenkiä -tyyppisiä klassikoita, kun kampaajaksi opiskellut oikoo omien hiustensa laittamisessa ja pyrkii pääsemään mahdollisimman vähällä vaivalla.
Tänään sanon pikkumyynutturoille, hiussoljille ja ponnareille tilapäiset hyvästit, kun istahdan kampaajan tuoliin napsaisemaan yli 20cm pituudesta pois. Muutamat teistä ovat toivoneet minulle uutta lookkia, jotakin villimpää, kuohkeampaa, värikkäämpää, pehmeämpää kuin iankaikkisen saman polkkatukan, mutta pakko on tuottaa teille pettymys – mihin sitä kissa karvoistaan pääsisi. 🙂
Polkkatukka on minulle paras vaihtoehto, sillä se on tyylikäs, asiallinen, sekaisena rento ja hieman Amelie-henkinen, ehdottoman helppohoitoinen ja nopeasti juhlakuntoon laitettava. Tällä kertaa polkka jää hieman pidemmäksi, ylläolevan kollaasin vasemman alareunan vaaleahiuksisen mallin kaltaisesti. Takaosan pituuden haluan mitoittaa trenssin kauluksen kanssa, en halua että hiukset lytistyvät tai taipuvat kauluksen alle. Sivupituus saa olla reilusti alle leukalinjan, lähes solisluulle asti. Otsahiuksiin kevyt trimmaus, sillä leikkasin ne hetki sitten ja siistiminen riittää.
Tykkään omasta luonnollisesta hiusväristäni ja hiustenleikkuun jälkeen päässäni kasvaakin vain värjäämätöntä tukkaa. Auringolla on harmittavan haalistava vaikutus, joten luulen että keskikesän kynnyksellä joudun turvautumaan sävytteeseen, jotta saan oman värini takaisin.
Illalla onkin sopivasti Artekin uuden myymälän avajaistilaisuus, jonne suunnistan ulkoiluttamaan uutta polkkatukkaani. Toivottavasti kampaajani tekee hyvää jälkeä, ettei tarvitse mennä poru kurkussa, nokka niiskuttaen ja ääni väpättäen tähän iloiseen tapahtumaan, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Kamera kulkee tällä kertaa mukana, joten postausta luvassa huomenissa – sekä hiuksista että uudesta Artekista.
Mukavaa päivää kaikille!
Kuvat: bob-hairstyle.com, thehairstyler.com
Seuraa myös somessa
Luopuisitpa tuosta raskaasta otsatukasta … Turhaa piiloudut sen taakse. Luulenpa että oikein kiva sinulle olisi just tuo vasemman alareunan vaaleatukkaisen malli. Eli sivujakaus ja ei otsista 🙂
um: En luovu, niin kauan kuin hiuksia piisaa sen verran että otsallekin niitä riittää. 🙂 Otsahiukset korostavat silmiäni, jotka ovat omasta mielestäni kasvojeni parhain piirre. Lisäksi näytän omasta mielestäni todella tylsältä ja huolittelemattomalta jos hiukset on kammattu sivuille, ns. lenkkilook. 😀
Mikset leikkaisi paljon lyhyempää otsista. Sittenhän ne silmät tulevat esiin.
Whiter shade of pale: Lyhyemmässä otsiksessa pään muoto näyttää hassulta omasta mielestäni. 🙂
Samaa mieltä tuosta raskaasta täti mallista. Rikottua ja freesimpää mallia. Rillit vaihtoon johonkin kevyempään(yep,lasten malleissakin on sellaisia) sun sirot kasvot jää tuon kaiken taakse peittoon ja silmät ei kyllä korostu tuolla tyylillä! Kauniit on silmäsi,mutta oot ihan väärässä että korostuu noin parhaiten.
miu: En tykkää yhtään rikotuista malleista, eivät sovi tikkusuoralle hiuslaadulleni. Monesti olen rikottuja malleja kokeillut ja aina näytän yhtä homssuiselta kun hiukset sojottavat suorana. Vaatisi laittamista että hiuseen saisi taipuisuutta ja sellaiselta haluan nyt välttyä. 🙂
Laita kuva millainen tuli polkasta?