Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Tänään on päivä vilistänyt ohi salamavauhdilla. En ehtinyt tarttumaan kameraan kuvatakseni teille makuuhuoneen siivottuja kaappeja kuten piti ja nyt on voimat niin veks, että rötkötän sohvalla teekupin kanssa. Tahdoin kuitenkin tulla huikkaamaan teille pikaiset moikat ja erityisesti kiittämään edelliseen avautumispostaukseeni tulleista tsemppaavista kommenteistanne. Kaunis kiitos siis teille jokaiselle!
Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille!
Seuraa myös somessa
Käväisin eilen Stockmannilla etsimässä Nomess Copenhagenin säilytyslaatikoita, joita tahdoin myös alusvaatteillemme sekä muulle pikkutavaralle. Muutamia kappaleita oli jäljellä ja kotimatkalle lähti kaksi isompaa laatikkoa. Tähän leveään ja litteään laatikkoon minun piti laittaa varastoitavat koristetyynynpäälliset sekä muut sisustustekstiilit, mutta joulupalloja ja -koristeita on niin vinot pinot, että jouduin hyödyntämään laatikkoa niiden säilömiseen.
Tämän korkean ja leveän laatikon ostin joulukoristeita varten ja mielessäni laskin että siihen olisin saanut kaikki mahtumaan. Eivätpä mahtuneet ja siksi ylimmän kuvan laatikkoon on eksynyt koristeita myös.
Aikaisemmin ostamani kolme pienempää laatikkoa pääsivät vaatesäilytykseen. Ja kuten arvata saattaa, en päässyt Stockmannilta ulos pelkästään kahden laatikon kanssa, vaan mukaani tarttui myös muuta.
Vanha muovinen hammasharjamukimme on haljennut ja olen ollut ostamassa uutta mukia jo hetken. Kuin tilauksesta silmiini osui teräksinen Möven hammasmuki, jossa halkeamisongelmaa ei ole. Sellainen oli tietysti ostettava. Mukin vieressä oli esillä sarjan muita tuotteita ja höveli kun olen, niin kassalle päätyi myös kannellinen purkki topsipuikoille sekä wc-harja vaihdettavalla harjaosalla.
Mutta nyt on hyvä pynttyharja, jossa ei tarvitse vaihtaa kuin harjasosaa. Aikaisemmin meillä on käytetty Sinin muovisia harjoja, joihin ei lähikaupassamme myydä vaihtoharjoja. On kurja ostaa aina uusi kokonainen paketti ja samalla tuottaa turhaa muovijätettä, mutta wc-harja kuuluu niihin juttuihin joita ei koskaan muista ennen kuin on jo myöhäistä.
Nämä ostokset olivat jopa tarpeellisia, joten huokaisin helpotuksesta että pääsen melko vähällä. Liukuportaita kohti suunnatessani eksyin Philippin tuotteita täynnä olevan pöydän eteen ja kaksi minuuttia myöhemmin olin maksanut tämän alla olevan ostokseni…
Philippin teräksinen Cocoon-karamellikulho, jonka käyttötarkoitus meillä on tosin toinen. Kulho pääsi eteisen kaapin päälle avainten, kolikoiden ja muun taskuissa pyörivän pikkusälän säilytystä varten entisen kukkamaljakon tilalle.
Tämä on juuri se syy, miksi välttelen keskustan Stockmannilla käymistä. En ikinä pääse sieltä ulos ilman heräteostoksia. Ikinä. 😀
Viime aikoina olen saanut kritiikkiä ostoksistani. Lähinnä siitä että ostan uutta ja myyn vanhaa, ja että minulle millään tavaralla ei ole merkitystä. Tämä ei pidä paikkaansa. Minulle tavaroilla on hyvin suuri merkitys, vaikka välillä katsonkin parhaimmaksi antaa, lahjoittaa tai myydä tavara eteenpäin ja parempaan kotiin sekä kunnolliseen käyttöön.
Meillä ei ole perintökalleuksia, koska emme ole vielä perineet ketään. Kummankaan lapsuudenkodeissa ei myöskään ole antiikkia yms. joten senkin vuoksi tulevaisuuden saldo jäänee suppeaksi. Tykkään toki ostaa tavaroita ja huonekaluja käytettynä ja käytänkin paljon Huutonettiä sekä Toria. Minusta ei kuitenkaan ole eroa tavaran merkityksellisyyden vuoksi, ostanko uuden kalusteen kaupasta vai käytetyn, kenties 50-vuotiaan lipaston osto- ja myyntiliikkeestä. Minulle se on uusi joka tapauksessa.
Mitä tulee ekologisuuteen, niin senkin vuoksi suosin esim. Huutonettiä. Minulla on monta hakuvahtia valmiina ja jos käytettynä voin ostaa esim Barcelona- tai Tirup-tuolin, niin tottahan toki mielummin teen niin. Mutta aina ei tarvitsemaansa löydä käytettynä kohtuullisen matkan päästä ja siinä vaiheessa kuvioihin astuu kaupat.
Huonekalujen ja esineiden merkitys muodostuu vuosien varrella, kuten niiden perintökalleuksienkin suhteen. Nekin ovat olleet joskus uusia. Joskus sorrun tekemään hutiostoja, mutta uskon että siihen sortuu moni muukin sisustamisesta ja vaihtelusta pitävä.
Nämä hutiostot eivät alussa tietenkään sellaisilta vaikuta, joten tarkoituksellisesti en niitä tee. Ja koska tiedän että tarpeita ja makuja on monia, en näe ongelmaa siinä että annan, lahjoitan tai myyn itselleni turhiksi osoittautuneet esineet tai tavarat pois. Ne jatkavat elämää uudessa kodissa uusien ihmisten kanssa.
Olen aloittanut bloggaamiseni reilut 1,5 vuotta sitten, kun olimme saaneet remonttiprojektit ja sisustuslinjat alkutekijöihinsä. Koko blogini tarkoitus on ollut toimia muistikirjanani ja apurina tässä sisustusviidakossa, jossa ihania ja kauniita asioita putkahtaa jokainen päivä verkkokalvoille.
Olen kehittynyt blogini myötä ymmärtämään uusia ajattelutapoja ja myös havainnollistamaan kotiamme paremmin. Tämä on palvellut 110 % tarkoitusperiäni ja teidän ihanien lukijoiden avittamana koko blogimaailma on kasvanut osaksi minua.
Vuonna 2008 sisustushaavelistani on sisältänyt 463 tuotetta / asiaa / esinettä. Nyt listalla on enää 23 juttua. Olen lähtenyt lähes nollasta sisustamaan tätä kotia, sillä aikaisemmista räpellyksistäni ei koskaan tullut valmista, vaan kaikki jäi puolitiehen ja keskeneräiseksi. Olimme ostaneet sitä sun tätä ja mahdollisimman halpaa… ja paljon. Näistä mikään ei ole ollut säilyttämisen arvoista, vaan vuosien varrella olemme pikkuhiljaa korvanneet hutivalintoja niillä virallisilla haavehankinnoilla.
Kun kuulin vuonna 2009 olevani raskaana, aloitimme miehen kanssa kotiin panostamisen ja teimme listaa siitä millaisessa kodissa tahdomme asua. Kodin olemassa olon merkitys kasvoi salamavauhtia, kun matkassamme olikin yhtäkkiä pieni toukka. Meidän molempien intressit kodin esteettisen ulkoasun ja viihtyvyyden suhteen ovat jotakuinkin samat. Koti ja sisustus menevät etusijalle matkailuun, kulttuuririentoihin, tai muihin harrastuksiin verrattaen. Tämä on meidän valintamme ja on täysin päivänselvää, että kaikki eivät ajattele samoin eikä tarvitsekaan. Toivoisin ymmärrystä myös meidän suuntaan.
Esimerkkinä edelliseen voisin ottaa esille tuoreen ostokseni hammasmukin. En ole koskaan omistanut sellaista hammasmukia, joka on valmistettu ollakseen vain hammasmuki. Kun miehen kanssa laitoimme hynttyyt 7 vuotta sitten yhteen, hammasmukina toimi tuiki tavallinen juomalasi. Sen hajotessa vuosia sitten korvasimme lasin muovisella mukilla, jonka olimme saaneet kylkiäisenä jostakin tapahtumasta. Tuosta mainosmukista aika jo jätti ja koska olen ollut ostamassa teräksistä ja kestävää hammasmukia jo vuosia, en koe että hammasmukin ostaminen on sairasta ostomaniaa, johon tarvitsen terapiaa.
Olen kertonut avoimesti teille ostokäyttäytymisestäni täällä blogissa ja myöntänyt että joskus se kuuluisa mopo lähtee käsistä, varsinkin lempikaupoissani joiden tuotteista voisin kotiini ottaa puolet. Tätäkin puolta itsestäni olen työstänyt pitkään ja suunta on ollut parempaan. Tiedän omat puutteeni ja välttelen niitä paikkoja, joissa lompakon nyörit eivät pysy säpissä. Olen onnistunut välttämään hutiostoja melko hyvin ja viime vuonna niitä tein vain muutamia. Uskon että sama suunta jatkuu ja tulevana vuotena niitä tulee vielä harvemmin, jos lainkaan.
Rakastan kauniita esineitä ja sisustamista. Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja kaipaan uudistusta tasaisin väliajoin. Pyrin kuitenkin pitämään järjen päässäni ja hillitsemään himotuksiani sisustusesineiden suhteen. Mietin 99 % ostoksistani melko pitkään ja pyrin parhaani mukaan käyttämään harkintaa. En kuvaa aivan kaikkea blogiini mitä ostan, mutta se ei tee minusta ostoholistia. Ja vaikka blogissani esiintyy paljon uusina ostettuja tavaroita, se ei tee minusta maailman tuhoajaa tai kerskakuluttajaa, joka harkitsemattomasti laittaa rahaa haisemaan vain saadakseen jotain uutta. Asioilla on monta eri puolta ja ne eivät ole mustavalkoisia.
Anteeksi tämä avautuminen, pyrin pitämään blogini positiivisena ja iloisena paikkana. Nyt en voinut kuitenkaan sivuuttaa saamaani kritiikkiä pelkällä olankohautuksella.
Vastapainoksi on huomenna luvassa iloisia asioita ja paljon kuvia.
Kivaa päivää kaikille!
Seuraa myös somessa
Kun uni ei tule silmään, on aika kohdata haasteita. Sain White & Fresh -blogin Irinalta blogihaasteen, jossa kuuluu kertoa itsestään kahdeksan uutta asiaa, joita ei vielä ole tullut kertoneeksi blogissaan. Kiitos Irinalle tästä todella haasteellisesta haasteesta.
Tämä on tosi vaikea toteuttaa, koska olen kertoillut itsestäni niin paljon ja tehnyt vastaavanlaisia postauksia jo monesti. Yritetään nyt kuitenkin saada jotain aikaan.
1. Koska elämä on liian lyhyt odotteluun, olen päättänyt tavoitella unelmiani entistäkin aktiivisemmin ja suunnitelmissani on suunnata sisustussuunnittelijan ammattiin. Koulutuspaikka on jo kiikarissa ja se onkin seuraava etappi, jonka avulla pääsen lähemmäksi unelma-ammattiani. Tällaisia tavoitteita siis luvassa tulevaisuudessa ja sen kautta myös blogissani tullaan näkemään oman kodin lisäksi muita sisustusprojekteja ja opintonäytteitä.
2. Olen viime kesästä asti haaveillut toisesta koirasta. Miffe-hauva kaipaisi kovasti kaveria ja itsellänikin olisi sydämessä paikka vapaana. Rakasta Roope-koiraani ikävöin kovasti edelleen eikä mikään tai kukaan voi koskaan tulla tilalle, mutta kolmas karvaturrin kokoinen kolo odottaisi sydämenvalloittajaa.
3. Olen opiskellut jonkin verran mm. valaistusoppia, myymäläkonsepteja sekä tilasuunnittelua aikaisempien työtehtävieni vuoksi. Suuri kiinnostus sisustamiseen on syntynyt jo teini-iässä, jota olen vuosien varrella jalostanut enemmän ja enemmän. Hyvää harrastusta ei kannata vaihtaa huonoon ammattiin, sanotaan, mutta uskon vahvasti että sisustussuunnittelijan työt täyttäisivät unelmani myös päivätyön puitteissa.
4. Olen monesti kertonut tykkääväni siivoamisesta ja järjestelystä, mutta olen viime aikoina huomannut suorastaan rakastavani sitä. 😀 Odotan innolla että saan tarttua rättiin ja Laura Ashleyn suihkeeseen ja pyyhkiä pölyjä. Myös lattioiden pesu on mukavaa puuhaa, tosin siihen hommaan ryhdyn vain parin viikon välein.
5. Olen koko pienen ja suuren ikäni harrastanut tanssia ja kokeillut useita eri tanssilajeja. En tiedä miten geenit ja mielenkiinnonkohteet vaikuttavat asiaan, vaikuttavatko mitenkään, mutta tyttömme on hurja tanssifani ollut aina ja syksyllä hän pääsee tanssitunneille. Kolmen vuoden rajapyykki ylitetään toukokuussa ja pääsemme syyskauden alkaessa viimein osallistumaan satubalettitunneille. Tyttö odottaa sitä jo kovasti, mutta siihen asti tanssimme kotona kaksin Anniina Balleriina -piirretyn tahdissa.
6. Löysin rakkaan lapsuudenystäväni muutama kuukausi takaperin ja olen aivan ihmeissäni miten voikaan pitkän tauon jälkeen tuntua siltä, kuin ei oltaisi koskaan oltu erossa. Olen lapsena muuttanut usein paikasta toiseen ja moni rakas ystävä jäi vanhaan asuinkaupunkiin. Ihmeen ja sattuman kautta tapasimme ystäväni kanssa ja tuntuu kuin olisin eheämpi ihminen kuin ennen.
7. Maaliskuussa koittaa kuumat paikat, sillä pääsen tiirailemaan ihanan Adam Lambertin konserttia suoraan eturivistä. Vuosia sitten American Idols -ohjelmassa kilpaillessaan hän oli oma suosikkini ja itkua tuhersin kun hän tippui kilpailusta. Uskoin kuitenkin koko ajan että hänen lahjoillaan uransa nousee huipulle ilman voittoakin ja herra on todistanut tämän oikeaksi.
Haaveissani olisi päästä kuuntelemaan Queenin muistokonserttia, jossa Adam laulaisi solistin osuuden. Freddie Mercury ja Queen olivat 90-luvun alussa itselleni musiikillisesti hyvin tärkeitä. Varsinkin We Are The Champions, Show Must Go On ja Who Wants To Live Forever antoivat minulle voimia kaiken koulukiusaamisen keskellä, josta selvisin lopulta voittajana.
8. Eräiden rakennusteknisten seikkojen vuoksi voi olla mahdollista että muutamalle seinällemme tullaan tekemään korjauksia. Se tarkoittaisi sitä, että remonttia pukkaa taas, vasta kun kun heinäkuussa sain uurastettua seinämaaliprojektini kanssa. Hyvänä puolena tuossa on se, että aikuisten makuuhuoneen oviaukon laajennus taitaa sittenkin tapahtua muun remontin yhteydessä ja saan ne haavelistallani olleet pariovet. Elän siis toivossa, että remppa starttaisi ja mielellään jo kohtapuoliin. 🙂
9. Ylimääräinen paljastus ja villi kortti. 🙂 Olen pahasti koukussa Candy Crush -peliin, jota pelailen pääasiassa iPadin kautta. Olen päässyt vasta kenttään 35 ja mietinkin nyt kuumeisesti pitäisikö maksaa eteenpäin pääsemisestä vai ei. Facebookin kautta ilmeisesti on mahdollista saada lisäelämää, mutta en ole kovin aktiivinen febulainen ja hieman vierastan ajatusta sen kautta pelaamisesta… Toivoisin neuvoa teiltä kokeneemmilta karkkimurustelijoilta, jos teitä löytyy lukijoistani!
Huh, olipas monta juttua keksittävänä. Vakituisille lukijoille ja blogitutuille tuossa ei kovin montaa uutta asiaa tainnut lopulta kuitenkaan olla.
Viime aikoina on paljon liikkunut erilaisia haasteita, joten en tällä kertaa jaa tätä eteenpäin kenellekään tietylle. Olisi kuitenkin ihana lukea pieniä paljastuksia ja uusia puolia teistä kanssabloggaajista, joten jos tahdot ottaa osaa tähän niin nappaa haaste mukaasi. 🙂
Nyt muutama erä karkkipeliä ja jospa se nukkumatti sitten tulisi heittämään unihiekkaa silmiin. Kauniita unia kaikille ja ihanaa huomenta teille, jotka luette tämän vasta aamusella.
Ps. Päivällä luvassa postausta ostamistani Nomessin lisälaatikoista. Ja muutama muukin juttu eksyi kassan kautta kotimatkalle. Niistä lisää siis päivällä. Adjo ihanaiset miehet ja naiset!
Seuraa myös somessa