Tämä postaus on totaalisesti normaaleista kirjoitusaiheistani poikkeava. Mutta koska aiheella on suuri merkitys omassa elämässäni, tahdon jakaa tämän myös teidän kanssanne… Osa teistä saattaa muistaa alkuvuodesta alkaneen kuntokuurini, josta sivulauseessa mainitsin muutaman kerran. Vuodenvaihteessa, lähes vuosi sitten tein lupauksen itselleni, että hankkiudun eroon ylipainosta jota oli kertynyt aikalailla.

23 kilon painonpudotus – Vuoden mittainen urakka

Olen 158 cm pitkä ja painoin viime jouluisen mässyttelyn jäljiltä 73 kg. Kamalaa avautua tänne näin yksityiskohtaisesti, mutta eipä se häpeilykään ei ole koskaan minua painonhallinnassa auttanut. Painoni oli jojoillut raskauden jälkeen ylös ja alas. Kymmennenkin kilon heittoja saattoi olla kolmen kuukauden sykleissä. Päätin kuitenkin, että jojoilut saavat minun osalta olla tässä ja vuosi 2013 otetaan vastaan kevyempänä, terveenä ja ennen kaikkea tyytyväisenä omaan kehonkuvaan.

Vartaloni on muodoltaan varsin hassu, olen päärynä ilman peppua. Alavartaloni on kaksi vaatekokoa suurempi, kuin ylävartaloni, mutta kunnollista lantiota ei silti ole. Minulla rasva kertyy suurimmalti osin reisiin ja takamukseen (mutta vain syvyyssuunnassa) sekä rintoihin ja poskiin. Keskivartaloni oli korkeasta painostani huolimatta kohtuullisen kapea, eikä painonnousu näyttänyt oikealla pukeutumisella niin pahalta. Oloni oli kuitenkin raskas, enkä voinut rintavuuden takia nukkua vatsallani enää lainkaan.

Paino putosi 500g viikossa

Painonpudotusvauhtini oli noin 500 g viikossa, eli hyvin maltillinen. Annoin itselleni välitavoitteita, jotka saavutin onnistuneesti ja palkitsin itseäni haaveilulistallani olevilla sisustustavaroilla. Olen tunnesyöppö ja varsinkin tylsyyteen ja väsymykseen tuli naposteltua kaikenlaista ja aivan liikaa. Tästä vierottautuminen oli kaikkein vaikeinta minulle. Olen myös hirmuinen ahmatti, eli annoskokoni olivat kasvaneet aivan hillittömiin mittasuhteisiin ja saatoin ottaa kolmekin isoa lautasellista ruokaa yhdellä ruokailukerralla.

Tein elämäntaparemontin ja minulle ainoa oikea tyyli oli totaalikieltäytyminen kaikista herkuista. Itsekurin puute oli alunperinkin syynä siihen, etten lopulta enää pystynyt vastustamaan herkkuja ollenkaan, vaan saatoin syödä salaa miehenkin namikätköt, vaikka syyllisyys siitä oli hurja. Minusta on kadehdittavaa, että suurin osa ihmisistä kuitenkin pystyy pitämään balanssin herkuttelujen suhteen. Minä en valitettavasti kuulu siihen onnekkaaseen ryhmään.

Totaalinen herkkukielto ja sokerilakko

Jätin pois ruokavaliostani kaikki herkuiksi lueteltavat, eli pizzan, karkit, jäätelöt, kakut, pullat, pasteijat, croisantit, vanukkaat… Opettelin syömään säännöllisesti, vaikka nälkä ei olisi ollutkaan ja kiinnitin huomiota annoskokoihin. Ruokani oli normaalia kotiruokaa, eli lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia, vilja- sekä maitotuotteita. Välttelin turhaa sokeria, esimerkkinä osa jogurteista, joissa on enemmän sokeria kuin muita ainesosia. Leivän syöntiä vähensin rankalla kädellä, sillä myös se on ollut yksi omista heikkouksistani. Leipää saatoin lapata yhdeltä istumalta 8 viipaletta ja enemmänkin olisi mahtunut, jos olisin kehdannut syödä pussin tyhjäksi.

Päivittäinen kalorimääräni oli alussa aika pieni, mutta kasvatin sitä pikkuhiljaa lisätessäni liikuntaa. Pelkästään jo herkkujen poisjättäminen sai painon nytkähtämään reiluun laskuun. Tuo on klassinen klisee, johon en itsekkään uskonut ennen, mutta kun katsoin itseäni peilistä en voinut kiistää tuloksia. Herkkujen tilalta söin kevytviiliä, tosin se ei maistunut ihan samalla tavalla kuin vaikkapa pussilinen irtokarkkia tai pullavapitko, joka ennen oli kahvin kanssa suurinta herkkua.

9-osainen kotijumppaohje

Lisäsin pikkuhiljaa myös liikunnan määrää ja tein kaksi kertaa päivässä kotijumpan tytön touhutessa mukana omiaan lelujensa kanssa.

9-osainen jumppareseptini sisältää:

1. Lämmittelynä 15-20 minuuttia paikallaan juoksentelua / hölkkää / tanssimista

2. 50 x vatsalihasliikettä (tyyliä vaihdellen)

3. 50 x kylkilihasliikettä per puoli

4. 50 x selkälihasliike

5. 100 x ulkoreisilihasliikettä per jalka, lattialla kylkiasennossa makuullaan

6. 50 x sisäreisiliike per jalka, lattialla kylkiasennossa makuullaan

7. 50 x peppulihasliike per pakara (koira-asennossa)

8. 10-50 x punnerrusta, ensin naisten punnerruksia ja nyt onnistuu miesten punnerruksetkin.

9. Staattisia vatsalihaksia eli lankkua niin kauan kuin jaksaa ja hitusen yli. Aloitin tämän 20 sekunnin kestolla ja nyt onnistuu jo useampikin minuutti tuossa kidutusasennossa.

Lähtöpaino 73 kg – Tavoitepaino 50 kg

Lähtöpainoni tammikuun alussa 2012 oli 73 kg ja painoindeksini oli 29,2.

Välietappeina käytin:

• 68 kg (saavutettu 03/12)
• 62 kg (saavutettu 04/12)
• 58 kg (saavutettu 06/12)
• 55 kg (saavutettu 09/12)
• 52 kg (saavutettu 10/12)

Lopullinen tavoitteeni täsmentyi matkanvarrella 50 kiloon, jonka olen todennut olevan itselleni sopiva paino, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin hyvinvoinnin kannalta. Sen olen nyt saavuttanut kovan työn tuloksena ja tämä projekti on ollut jokaisen itkun ja hampaankiristyksen arvoinen.

Minäkuvani on muuttunut onneksi vuosien varrella, enkä sorru enää täydellisyyden tavoitteluun. Osaan olla suopea itselleni, vaikka virheitä ja elämän merkkejä kehosta löytyy. Olen viimeinkin tullut sinuiksi niiden kanssa. Olen hyväksynyt raskausarpeni, enkä piilottele niitä enää. Oikeastaan kun asiaa nyt mietin, niin olen aika tyytyväinen ja onnellinen omaan ulkonäkööni juuri tällaisena, vaikka tiedostan etten ole uimarannan timmein nainen tai Victoria´s Secret – tasoinen mallikaunotar. Tämä oli ihana oivallus, josta tuli hyvä mieli. 🙂

Parantunut minäkuva ja parempi olotila

Postauksen piti alunperin olla kuvaton. Halusin kuitenkin näyttää teille tuloksia ja sen, etten ole tikku vaikka painankin nyt 50 kiloa. Alavartaloni on eriparia yläosan kanssa ja reiteni ovat muotoutuneet voimakasrakenteisiksi koko elämän kestäneen aktiivisen tanssiharrastuksen vuoksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, enkä enää havittele kapoisia mallin sääriä, koska se ei ole omalla kohdallani edes realistista. Päivän asuna toimivat taas mustat legginsit, kuten yleensä aina ja jokapäivä.

Älkää säikähtäkö tätä yllättävää avautumista painoasioista! Tahdoin ikuistaa tämän elämäni virstanpylvään ja samalla ehkä toimia tsempparina, jos siellä ruudun toisella puolella on muita saman asian kanssa kamppailevia.

Ihanaa iltaa kaikille!