Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Meidän vieressä sijaitsevan lahden ympärystä tulvii. Kuvat on otettu tänään päivällä ja toivon ettei vesi ole noussut enempää. Kävelytiet ovat jo kokonaan veden vallassa ja autotielläkin on vettä, hui sentään….
Nyt nukkumaan, hyvää yötä kaikille!
Seuraa myös somessa
Nyt on aika pulista alennusmyynneistä ja antaa vastine saamaani kritiikkiryöppyyn. Pohjustuksena haluan kertoa, että olen vuosia sitten ollut ihan hirveä ale-hamstraaja. Kaikkea kivaa piti ostaa kun halvalla sai. Varsinkin vaatteita ja kenkiä ostin ihan hillittömät määrät, enkä niitä edes paria poikkeusta lukuunottamatta koskaan käyttänyt. Typeryyttä sanon minä! Monesti humpuukiin törsätty raha oli suoraan pois jostakin pitkäaikaisesta haaveesta, kuten Artekin ritiläpenkistä tai Aarnion Tupla Kupla -valaisimesta.
Jouluale 2009 muutti kaiken. Silloin tein päätöksen olla ostamatta yhtään mitään. Ja voi elämä, miten vaikeaa se oli. Olisin tarvinut sitä, tätä ja tota ja mutku ja jos vaikka että… Kävin suorastaan päänsisäistä sotaa ostaako vaiko eikö.
En kuitenkaan sortunut shoppailuun, vaan hampaita kiristelemällä välttelin kauppoja myös verkossa. Myös raskausajan pakollinen vuodelepo hillitsi kaupoissa juoksemista ja helpotti merkittävästi shoppailuholismiani.
Rahat säästyivät designunelmien toteuttamiseen ja myöhemmin helmikuussa ajattelinkin, että hyvä etten silloin ostanut ”soda-pop-karamellin-haudutus-konetta”. En olisi sillä mitään tehnyt, en ole sellaista kaivannut… enkä tahtoisi sitä enää edes omistaa. HYVÄ MINÄ! 🙂
Tänäkään vuonna en aio alennusmyynteihin lähteä. Pidän kiinni uudesta periaatteestani olla ostamatta mitään mitä ei tarvita tai ole pitempään jo haluttu hankkia. Halpa hinta ei saa enää riittää syyksi. Ylläpidän ostoslistaa, jota päivitän noin kuukauden välein. Harvakseltaan siihen mitään lisään ja vielä harvemmin poistan.
Ostoslistallani on edelleen:
Uusina juttuina listalle on ilmestynyt:
Näitä listalla olevia asioita voisin toki kotiuttaa ilomielin alennuksella (ja ilmankin rahatilanteen salliessa), mutta harvemmin alennus on niin tuntuva, että jaksaisin alkaa etsimällä etsimään kyseisiä tuotteita. Pyrin pysymään ostoslistallani olevissa tuotteissa ja välttämään heräteostoksia viimeiseen asti. Joitakin pieniä ja edullisia koriste-esineitä, kynttilöitä ja somisteita tulee välillä ostettua, mutta niissäkin yritän pysyä kohtuuden rajoissa.
Sitten toiseen asiaan. Olette saattaneet rivien välistä huomata, että mielialani blogissa on ollut hieman alavireinen. Olen jonkun verran saanut kommenttia siitä, että blogissani vain ostellaan ja ostellaan. Se on sekä totta että ei ole.
Laitoin blogini pystyyn heinäkuussa. Sisustuksemme osalta oli silloin isoimmat kalustehankinnat saatu jotakuinkin tehtyä ja niin sanotun punaisen langan pää löydetty. Blogini yksi perusperiaatteista on kertoa ja kuvata kaikki eri vaiheet oman kotini valmistumisesta ja loppusilauksesta. Välillä mennään syteen ja toisinaan saveen. Tahdon taltioida kaikki visiot, kokeilut ja sommittelut, jotta opin näkemään ja hahmottamaan asioita paremmin. Tämä on siis myös opiskelua minulle.
Tiedätte varmasti tunteen, joka tulee kun katsoo vanhoja kuvia – ”voi ei, mitä mä oikein ajattelin silloin kun noin tein”. Jo vajaan puolen vuoden aikana olen monesti ehtinyt ajattelemaan noin. Se kertoo mielestäni jonkinlaisesta kehityksestä.
Millainen sitten on sisustusblogi, jossa ei koskaan ostettaisi mitään? Jopa DIY-aiheisissä blogeissa ostellaan, vaikkei sitä välttämättä samalla tavalla havannoi. En tiedä miten sen rajan voi vetää, mikä on liikaa ja mikä liian vähän. Vältän ostamasta itselleni turhaa tavaraa ja nopeasti kyllästyttävää rompetta. Olen jo ehtinyt oppimaan itsestäni muutamia asioita 4 vuoden aktiivisen oman kodin sisustamisen aikana. Tiedän, mitä haluan ja mitä en. Jos olen joskus epävarma, harkitsen ja pähkäilen siihen asti että tiedän vastauksen.
Olen saanut myös palautetta siitä, että ostan kalliita asioita ja olen turhamainen. Omasta mielestäni näin ei ole. Ostan toki esimerkiksi Gant Homen, Aarnion tuotteita, mutta ne kaikki ovat olleet haavelistoillani useamman vuoden. Olen tarkoin harkinnut niiden hankintaa ja ajoittanut sen sellaiseen saumaan, kun varat antavat myöten.
Miksi pitäisi ostaa halvalla Artekin kopiotuoli, kun unelmani on ostaa aito ja oikea designtuoli? Mielummin odotan kuukauden tai pari kauemmin ja ostan kalliimman ja mieleisemmän tuolin. Enkä pelkästään merkin takia, vaan siksi, että Artekin tuoli edustaa minulle itselleni jotakin. Hyvää designia ja kestävyyttä, ajattomuutta ja tulevaisuuden sijoitusta, sekä alkuperäisyyttä. Tahdon omistaa asioita ja esineitä, jotka ovat minulle tärkeitä ja vaikka sitten turhamaisuuden nimissä Artekin tuolit ovat minulle juuri niitä!
Minua ja blogiani on kritisoitu siitäkin, että ostan kalliita Gantin ja Eero Aarnion tuotteita. Gantin tähtikuvioiduista tuotteista olen tykännyt kautta aikojen, mutta hinnan vuoksi en ole niitä aiemmin raaskinut ostaa. Kun viimein päätin 20% alennuksella ostaa torkkupeiton ja pari tyynynpäällistä, ajattelin itsekin että olenko ihan seonnut. Hinta ihan aidosti kirpaisi, mutta kun laskin kuinka monta kopiota olen näistä ehtinyt jo hankkimaan ja huonoksi toteamaan, tulin siihen lopputulokseen että tein viimein viisaasti.
Kokemukseni perusteella uskalsin hankkia lisää Gantin tekstiilejä ja nyt olen jo useamman Gant-tuotteen onnellinen omistaja. Gantin lakanoissa nukuttuani en tosiaankaan palaa enää vanhoihin petivaatteisiini. Luulen, etten ole ainoa Ganteissa nukkuja, joka jakaa tämän mielipiteen.
Hyvin suuresti ihmettelen myös Aarnion tuotteista saamaani kritiikkiä. Eikö se ole hyvä juttu, että tukee ja arvostaa suomalaista muotoilua ja yritystä? Ymmärrän toki, etteivät kaikki pidä Aarnion muotoilusta, mutta itse olen aivan rakastunut ihanan hupsuihin ja erikoisiin valaisimiin sekä tuoleihin. Tosiasia on se, että blogini kertoo minusta, meidän kodista ja sisustuksestamme. Siihen oleellisena osana integroituu myös rakkauteni kotimaiseen designiin ja haluni panostaa laadukkaisiin tuotteisiin.
Muutaman asian tahdon vielä loppuun sanoa. Olen saanut kommentteja, joissa kotiamme haukutaan kamalaksi, hirveäksi ja rumaksi, sekä arvostelua siitä, että sisustuksemme on tusinatavaraa, hyi yök sentään. Näiden kommenttien sävy on selvästi loukkaava ja niillä mitä luultavimminkin tavoitellaan minulle mielipahaa. Alkuun olinkin hieman loukkaantunut, mutta sittemmin olen ymmärtänyt että päivän päätteeksi tärkeintä on seisoa omien sanojensa ja tekojensa takana. Itseäni ei juurikaan kiinnosta, vaikka kolmellatoista tusinasta olisi samanlainen sisustus, enkä kirjoita blogiani sen vuoksi että kalastelisin kehuja.
Mielipiteitä on hyvä olla, eikä sisustustyylistämme ja tavaroistamme tarvitse tykätä. Pyrkimyksenäni ei todellakaan ole hakea mitään erikoisen persoonallista tyyliä. Ikean Bestå on varmasti yleisin kalustesarja tällä hetkellä ja Aarnion Tupla Kupla -valaisimiakin löytyy tuhansista kodeista. Kattolamppumme on ostettu kaikkiin kyliin ja kaupunkeihin levittäytyneestä Anttila-ketjusta ja Riviera Maisonia vasta löytyykin sisustuksesta kiinnostuneiden kodeista. En tosiaankaan ymmärrä tätä kaikkea vihaa ja raivoa minkä olen osakseni saanut. Eihän 80m2 kerrostalokoti nyt voi kovin kummoinen ollakaan. Me ollaan tavallinen perhe ja meillä on meidän näköinen koti. Joten älkää enää jaksako, jookos?
Näiden mielipahaa aiheuttaneiden kommentoijien vuoksi aion poistaa kokonaan anonyyminä kommentoimisen mahdollisuuden. Toivon että te ystävälliset ja ihanat anonyymit että tästä muutoksesta kovin paljoa pahastu!
Tunnelmallista päivää kaikille ja iloisemmalla mielellä iltaan!
Kuvat: Alberto Adan ©, Kaboompics
Seuraa myös somessa
Joulut on juhlittu ja meillä ollaan jo palattu perusarkeen. Ihana oli nauttia rauhasta, nukkua päiväunia, herkutella joulumuonaa ja saunoa yllin kyllin. Akkujakin on ladattu, joten toivottavasti uutta virtaa piisaa kevään auringon paisteeseen asti.
Olin ilmeisesti ollut todella kilttinä koko vuoden, koska sain niin ihanan täydellisiä puketteja! Paketeistani paljastui mm. kosmetiikkaa, harmaa-valkoiset pörrötossulit, valkoinen Olympus PEN mini -kamera ja tykötarpeineen sekä Adoben Photoshop-ohjelmisto. Kiitos kaikille rakkaille muruilleni lahjoista!
Olenkin nyt kovasti opiskellut kameran ohjekirjaa, kuvaustekniikoita, kuvasuhteita ja valotuksia. Photoshop on asennettuna koneella ja perustason kuvankäsittelyperiaatteita on harjoiteltu ahkerasti. Räppäsin muutamia kuvia kameralla ja tässäpä siis uusia kuvia uudella kamerallani. 🙂
Kuva otettu illan hämärässä salamalla.
Tämä kuva otettu pimeässä salamalla.
Lampusta sain kerrankin kunnon kuvan, enkä vain häikäisevää valomöykkyä.
Tunnelmavalaistus ilman salamaa. Vanhalla kameralla tämä kuva olisi ollut täysin musta.
Lähikuvaa tytön huoneesta.
Pyyhkeet pimeässä kylppärissä ilman salamaa (ovesta tulee valon kajoa).
Lupasin lopettaa makkarin kuvaamisen, mutta kun se vaan on niin kiva! Muualla kotonamme on kamala sotku, koska jouluna on äitilläkin lupa laiskotella, joten siksi makkarikuvia jälleen. Joulun koristeet on jo riisuttu takaisin säilöön ja ainoastaan jouluvalot jäivät tunnelmaa luomaan. Uudeksi vuodeksi ajattelin pistää vähän blingblingiä kehiin. Kattaus on jo suunniteltu ja kuohuvat ostettu, ainoastaan muutama rekvisiitta uupuu ja ostoksille käypi siis tieni.
Jos sieltä ruudun takaa löytyy joku, jolla olisi suositella hyviä valokuvaus-opuksia niin ilahtuisin kovasti vinkistä.
Heipat hetkeksi!
Seuraa myös somessa