Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Ajattelin tehdä teille ensimmäisen virallisen vaatepostauksen. Ja voi että sentään miten vaikeaa puuhaa on asetella vaateparsia niin, että tummista mytyistä saisi vielä jotain selvääkin! Ja valotuskin on ihan pielessä. Yritin kyllä iPhotolla muokata kuvista hieman kirkkaampia, mutta pakko se on vaan todeta ettei amatöörikameralla saa osaamaton ammattitason kuvia. Kuvateksteissä infoa vaatteistani, jos ketään nyt kiinnostaa. 🙂
Etualalla Zaran farkkuja, 3kpl tummansinisiä ja yhdet beiget.
Farkkujen yläpuolella Zaran beiget ja mustat pillilahkeiset housut ja samaa sarjaa bleiserit.
Tässä lähikuvaa lempparipöksyistä eli pillifarkuista.
Hieman parempaa kuvaa bleiseristä ja housuista. Nämä löytyvät siis myös mustana.
Vero Modan paitapuserobody ja Zaran shortsit. Suosin paksuja mustia sukkahousuja ja H&M:n 100 denierin sukkikset on suosikit.
Edelliset kera lempparikorkkarien, kun ei niitä Louboutineita vielä ole.
Sama paitisbody kuin edellisessä, kynähame Mangosta ja peep-toe korkkarit.
Zarasta vuonna nakki ja muusi ostettu taftimekko. Ihana mekko, jolle kuva ei tee oikeutta!
Parempia takkejani. Musta ja kameli villakangastakki, konjakinruskea nahkainen trenssi ja beige arkitrenssi.
Tässä parempi kuva Zaran aitonahkaisesta trenssistä.
Äitiyslomalaisen paremmat vaatteet
Yritin väkertää teille valmiita settejä! Tässä oikealta vasemmalle:
musta ja beige mekko H&M
musta kotelomekko Mango
valkoinen paitis Vero Moda ja musta kynähame Mango (näitä löytyy 3 kpl)
siistimpi perus trenssi Mango
musta nahkatakki Vila ja huivi Pieces
kengät Zara, Mango ja takana olevat ylipolvensaappaat Bianco
Näiden lisäksi siistimpiin vaatteisiini kuuluu muutama valkoinen peruspaitis ja kasa ohuita 10 denierin ihonvärisiä sukkahousuja. Paitoja en jaksanut silittää ja sukkikset ovat, no, sukkikset! 🙂
Tein 1,5 vuotta sitten rankan inventaarion kaappiini ja tässä siis kaikki jäljellä olevat ”paremmat” vaatteeni. Nämä riittävät oikein hyvin tarpeisiini, koska mammalomalla ei paljon tarvitse pynttäytyä. Michael Korsin nudesta/beigestä juhlavasta mekosta haaveilen, se olkoon ostoslistalla viimeistään helmikuussa, kun ystävämme astuvat avioliittoon. Lisäksi tahtoisin korvata beiget trenssini Burberryn mustalla ja beigellä polvipituisella trenssillä ja Louboutinit tahtoisin myös. Kummatkaan noista eivät ole ajankohtaisia hankintoja ainakaan ennen ensisyksyä….
Teen jossain vaiheessa myös part 2:sen, jossa aiheena mukavat ja käytännölliset asukokonaisuudet äitiyslomalaiselle. 😀
Huomasin Oikotie.fi-sivustolla myynti-ilmoituksen meidän edellisestä väliaikaiskodista, jossa asuimme vajaa 4kk ennen kuin ostimme tämän nykyisen kodin. Ihania muistoja noilta ajoilta! Harmi ettei meillä ole yhtään kuvaa tallella. Olisi ollut niin kiva näyttää miten hauskasti saimme sisustettua tuon pienen saunallisen 35,5m2 yksiön. Tietysti valkoisella! Ja meitä mahtui tuonne sentään mies ja minä sekä kaksi koiraa. Hyvin oli tilaa. Meillä oli 160cm leveä jenkkisänky, sohva, 4 hengen lasinen ruokapöytä tuoleineen, tekotakka, tv-taso, pesukone… Eli kaikki mitä nytkin. 🙂
Oli kyllä hurja tunne kun muutettiin 35,5m2 kokoisesta yksiöstä 80m2 kolmioon. Sänky täytti makuuhuoneen kivasti, mutta muilta osin meillä oli melkein tyhjää. 🙂
Minimalistisuus omassa elämässäni kiteytyy tähän sanontaan – Vapauta luovuutesi, näe lahjasi. Vähän tavaraa, tilaa toteuttaa. Ajattelin tarinoida teille sisustamisessa ja pukeutumistyylissäni vallitsevasta säännöstä.
Olen lähtöisin normisuomalaisesta pienituloisesta viisi lapsisesta perheestä, jossa oli tarpeeksi kaikkea tarpeellista materiaa hyvään ja turvalliseen elämään. Jos jotain erikoista tai kalliimpaa halusi, ei ollut itsestään selvää että sellaista sai. Monesti kävikin niin, että ei enää halunnutkaan sitä tavaraa, lelua tai vaatetta, kun joutui tovin odottamaan. Välillä oli rahat tiukilla, mutta harrastuksista ei kuitenkaan koskaan tingitty.
Joskus oli vaikeita kausia, erityisesti teini-iässä. Se oli lähinnä sellaista nuorison perusvollotusta kun muilla on, niin mäkin haluun, miksi mä en saa koskaan-ikinä-milloinkaan mitään. Isosiskon vaatteisiin oli monesti tyytyminen ja näin aikuisena olen siitä kiitollinen. Jakamisen ja kierrättämisen jalon taidon olen jo kotoa oppinut ja onneksi olemme voineet pyörittää vaatteita ja kenkiä kolmen siskoksen ja äidin kesken, samaa kokoa kun kaikki olemme.
Kun muutin 18-vuotiaana omaan kotiin silloisen poikaystäväni kanssa, ymmärsin miten kalliiksi elämä ja eläminen tulee. Sain toki kotoa ottaa mukaani yhtä jos toista käyttötavaraa, mutta silti paljon jäi uupumaan (esim. minulle elintärkeä vedenkeitin). Poikaystäväni oli myös omien periaatteideni vastaisesti piilohamsteri, joka keräili kaikkea mahdollista käytetyistä nauloista alkaen. Mitään ei saanut heittää pois, vaikka olisi ollut kyseessä rikkinäinenkin tavara.
Tuo ajattelutapa tarttui myös minuun pikkuhiljaa. Aloin itsekin hamstraamaan kaiken näköistä. Pääasiassa sisustustavaraa ja vaatteita. Huomasinkin seuraavaan asuntoon muutettaessa ja tavaroita pakatessani miten paljon kaikkea turhaa rojua on nurkat pullollaan. Jokainen kaappi ja hylly, varasto, vaatehuone, nurkka – kaikki tupaten täynnä.
En enää tiennyt enkä muistanut mitä jo omistan ja usein tuli ostettua kaupasta tavaraa tuplana ellei jopa triplana välttääkseen etsimisrumban. Muistan edelleen, kuinka tavaroita pakatessani laskin huvikseni kylpypyyhkeet. Niitä meiltä löytyi 42kpl. Ja tavallisia vesilaseja yli 30kpl. Lakanoista ja tyynyliinoista nyt puhumattakaan. Minimalistisuus ei käsitteenä ollut vielä tavoittanut minua.
Henkilökohtaisesta hamsteriudesta kertonee se, että samoihin aikoihin keräilimme parhaan ystäväni kanssa mm. alushousuja. Luit ihan oikein, ALUSHOUSUJA! 😀 Meillä oli omat korit eri mallisille pöksyille. Minulla oli reilusti yli 100kpl stringejä ja monia kymmeniä normimallisia alushousuja, boxereita ja hipstersejä. Oli varmaan UFF:in lajittelijoilla hauskaa, kun purkivat kuusi kassillista pikkuhousuja, joissa lähes kaikissa oli vielä hintalappukin kiinni.
Pikkuhiljaa minua kuitenkin alkoi ahdistaa tavaramäärä kotonamme, oma shoppailuni sekä itseänikin pahemman hamsterin kanssa eläminen. Meillä oltiin kuin sotatantereella, ainainen taistelu tavaroista ja tavaroiden paikoista. Koti ei enää tuntunut kodilta, vaan lähinnä kaatopaikalta ja hylättyjen tavaroiden hautuumaalta.
Muutenkin tuntui, ettei omilla toiveillani ollut mitään merkitystä ja elämä oli siivousta ja hampaiden kiristystä. Kompromissiin emme koskaan päässeet, ennen kuin ero viimein tuli (tosin ihan muista syistä). Samalla kun pakkasin omia tavaroitani, luovuin kaikesta mahdollisesta turhasta. Muuttokuormani oli kooltaan vain puolikas pakettiautollinen sisältäen sohvan. Voi että mikä tunne, vapaus!
Sitten tapasinkin nykyisen mieheni ja pistimme hynttyyt yhteen. Olen löytänyt vertaiseni ja olemme melkolailla samoilla linjoilla tavaramäärän suhteen. Tähän kotiin muuttaessa tosin koin takapakin, sillä iso koti vaati mukamas runsaasti tavaraa ja mopo riistäytyi hetkellisesti aivan käsistä. Vuosien 2007-2008 aikana ostin aivan hulluna kaikkea, etenkin alennusmyynneistä, ja vaikken varsinaisesti mitään kadu niin kyllä mielelläni olisin jättänyt kaikki nuo jutut ostamatta.
2008 lopulla alkaneen tavaran karsimisen seurauksena meillä on sopivasti kaikkea tarpeellista käyttötavaraa ja vaatetta. Muistoille on yksi laatikko per nuppi ja niiden lisäksi tietysti remonttitarvikkeet, harrastusvälineet ja kausivaatteet. Roinasta ei tarvitse enää kättä vääntää ja meillä toimii periaate 1 sisään ja 1 ulos. Mitään turhaa ei enää hankita.
Tässä muutamia esimerkkejä yksi sisään ja yksi ulos -taktiikasta, jonka avulla pidän tavaramäärän hallinnassani.
Ostin Gantin lakanasetit ja uudet peitot, jonka seurauksena tuplapeitto ja kaikki aikaisemmat tuplapussarisetit pistin pois.
Hankin New Wave -sarjan astiastoa ja samalla karsin aikaisemmat astiasarjat pois. Jätin vain 2 kpl valkoisia Arabian Koko-kuppeja ja pikkuneidin omat astiat.
Ostin uuden untuvatakin, koska vanha meni pilalle pesussa ja päätyi roskiin. Luontainen vaihdos siis.
Ostin MarcO´Polon olkalaukun ja lahjoitin kaikki muut pikkuiset laukkuni pois, joita oli 3 kpl.
Halusin valkoiset matot ja ostin neljä isoa ja kolme pientä mattoa. Kirppistelin kaikki vanhat mattoni uusien tieltä, joita lähti yhteensä 8 kpl.
Nämä samat säännöt pätevät myös pukeutumisen puolella. Olen työskennellyt aina muodin tai sisustuksen parissa ja erityisesti vaateliikkeessä töissä ollessani tuli ostettua vaatteita kokonaisen naisarmeijan tarpeisiin. Äitiyslomani alkaessa 1,5 vuotta sitten kävin läpi viimeisetkin säästämäni vaatekappaleet. Olin jo aiemmin valehtelematta hankkiutunut eroon kuudesta jätesäkillisestä muotiluomuksia ja tälläkin kertaa sain kolme säkillistä kasattua lähtevien pinoon.
Tarjoan vaatteitani ensin siskoilleni ja äidilleni, sitten ystäville ja tutuille ja jäljelle jääneet annan hyväntekeväisyyteen tai kierrätän UFF:in laatikkoon. Tyttöni pieneksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet lahjoitin HOPE-yhdistykselle, joka tarjoaa apuaan vähävaraisille lapsiperheille täällä suomessa. Asiasta enemmän heidän omilla nettisivuillaan: hopeyhdistys.fi
Minimalistisuus vaikuttaa vahvasti ostokäyttäytymiseen. Olen huomannut, että harkitsen huomattavasti enemmän uusien tavaroiden ostamisen kanssa. Mietin pitkään ja puntaroin myös mistä olen valmis luopumaan saadakseni tämän uuden tuotteen. Ensin oli vaikeaa, mutta nyt harkinta ja itsehillintä tulee jo aika luonnostaan. Ainakin paljon paljon helpommin…
Myös siivoamiseen kulunut aika on lyhentynyt huomattavasti, ollessaan enää murto-osa siitä kuin ennen. Tavaroita ei tarvitse pahemmin etsiä, kun niillä on omat loogiset paikat. Ja itsestäni tuntuu, että olo olisi henkisesti vapautuneempi. On tilaa elää ja ajatella.
Vaikka ostan nykyään melko kalliita ja arvokkaitakin tavaroita ja kalusteita, minulla kuluu vähemmän rahaa, kuin silloin kun ostin mitä sattuu ja muka halvalla sai. Lisäksi olen tehnyt itselleni ostoslistan. Olen kirjannut siihen kaikki kovasti haluamani tavarat, jotka aion elämäni aikana hankkia. Tämän periaate on se, että listassa olevan tavaran voi korvata vastaavanlaisella tuotteella, mutta silloin ei sitä alkuperäistä sitten hankita. Se on joko tai. Esimerkkinä olkoon Pappelinan Svea-matto, jos haluan sen en saa ostaa mitään muuta mattoa. Sortumisia ei hyväksytä.
Tuli paljon asiaa laidasta laitaan, mutta toivottavasti tämä avasi edes vähän omaa järjen juoksuani. Rakastan kauniita asioita ympärilläni, lahjojen antamista ja toisten iloiseksi tekemistä. Tulen onnelliseksi, kun saan vihdoin ostettua jotakin, josta olen pitkään haaveillut. Minulle tulee hyvä mieli myös siitä kun voin kierrättää itselleni turhaa tavaraa.
Olen materialisti, enkä häpeä sitä myöntää. Minimalistisuus ohjaa valintojani ja haluan olla myös ekologinen ja vähentää kulutustani. Siinä olen jo mielestäni melko hyvin onnistunut ja matka jatkuu!
Kivaa keskiviikkoa kaikille uusille ja vanhoille lukijoille!
Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
