Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Aina puhutaan siitä miten koteja kannattaa tai pitää sisustaa, jotta värit, kuosit ja muodot ovat varmasti oikeita ja kulloisenkin sesongin ja sisustustrendin mukaisia. Minäkin jaan ohjeita, vinkkejä ja ideoita blogissani useasti, mutta olen aina pyrkinyt myös painottamaan että koti kyllä muotoutuu valmiiksi myös omalla painollaan. Kaikkea ei kannata, etenkään uusissa kodeissa, yrittää edes saada kerralla valmiiksi vaan antaa aikaa sisustuksen luonnolliselle kehitykselle.
Sisustuksen tasapaino
Sisustamisessa on tiettyjä perussääntöjä jotka tuovat tasapainoisuutta ja auttavat hahmottamaan paremmin tilan mahdollisuuksia. Niitä ei kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti, vaan muistaa kenelle kotia rakentaa – itselleen ja perheelleen – ei naapureille, työkavereille, eikä kauniiden somekuvien takia.
Sisustuksen persoonallisuutta korostetaan nyt joka tuutissa. Iltapäivälehtien sivuilla kilpaa listataan persoonallisen sisustuksen aineksia, joista tavallisen kotisisustajan nyt pitäisi ammentaa inspiraatiota. Persoonallista sisustusta tavoitteleville ehdotellaan valkoisen, mustan ja harmaan tilalle mm. terrakotan, tummansinisen ja beigen sävyjä. Maljakkoon persoonallisuutta lupaillaan pampaheinällä ja persoonallisen sisustuksen kalusteista osan pitää olla kirppikseltä ostettuja, jotta niillä olisi tarina kerrottavaan (joka kuitenkin on jonkun muun tarina).
Persoonallinen sisustus syntyy itsestään
Minusta sisustuksen persoonallisuus ei ole tavaraa tai värejä, vaan tunnetta. Tunne syntyy kodin kokonaisuudesta. Siitä mitä se edustaa ja merkitsee asujalleen, kiintymyksestä tiettyihin esineisiin ja turvallisuudesta uskaltaa olla oma itsensä – sisustaa tai olla sisustamatta, yhdistellä värejä tai olla yhdistämättä, mikä itsestä parhaalta tuntuu.
Tee unelmistasi totta
Rakastan oikeastaan kaikkea sisustamiseen liittyvää ja omassa kodissani teen välillä hyvinkin poikkeuksellisia ratkaisuja. Olen saanut teiltä sekä hyvää että huonoa palautetta. Saamani risut ovat liittyneet useimmiten normien rikkomiseen, asioihin jotka eivät noudata valtavirran käsitystä ”hyvästä sisustuksesta” ja ovat siksi niin sanotusti outoja valintoja.
Keittiöremonttini oli aikoinaan kunnon kohautus. Saarekkeeseen piilotettu laatikostomallinen jääkaappi yhdistettynä yläkaapittomuuteen ja vitivalkoiseen tiskialtaaseen sai aikaan hyvinkin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Nykyisin yläkaapittomuutta ei enää hämmästellä ja keittiöstäni ainoastaan valkoinen tiskiallas on säilynyt harvinaisuutena.
Ole avoin ja rohkea
Myös makuuhuoneisiin asentamani lasiset väliovet ja pohjoismaissa hyvin harvinainen bambulattia herättivät vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, puhumattakaan parhaillaan käynnissä olevasta lasiseinäremontista, jonka myötä ruokapöytä siirtyy osaksi olohuonetta. 🙂
Eikä sovi unohtaa mustaksi maalaamaani saunaa, joka sekin aikanaan sai paljon paheksuntaa aikaan. Tai persoonallista peuran pään muotoista seinähyllyä olohuoneessa ja lukuisia kukkaruukkuviritelmiäni. Taisinpa olla myös ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä, jotka istuttivat viherkasvin By Lassen Kubus -kulhoon.
Sisustus ei ole kilpalaji!
Minulla on paljon myös muualta poimittuja ideoita ja jokaisessa mainoslehtisessä aikanaan esiteltyjä tavaroita, enkä häpeile yhtään sitä faktaa että kotini on yhdistelmä luovaa hulluutta ja trendikästä valtavirtaa. Maailmassa missä kaikki on melkein jo keksitty ja vanhoja trendi-ilmiöitä pyöritetään uudelleen ja uudelleen, on vaikea olla uniikki.
Persoonallisuuden korostaminen on mielestäni tämän hetken trendi, mutta silläkin on rajoitteensa. Persoonalliseksi kutsuttu sisustus ei suinkaan edusta persoonaa itseään vaan tyylillistä kokonaisuutta, jossa yhdistellään tämän hetken persoonallisena pidettyjä tuotteita ja värejä yhteen… onko siis ihmekään että sisustusta kuvaavana terminä ”persoonallinen” on kokenut inflaation.
Tunne tila!
Persoonallinen ei voi olla valkoista, persoonallinen ei voi olla tanskalaista designia, persoonallinen ei voi olla sitä tai tätä… lehtiartikkelit pursuilevat trendikkäitä suosituksia ja listaavat noloja sisustustavaroita joista pitäisi nyt kilvan hankkiutua eroon. Itse sanon tälläisille jutuille piut paut ja suosittelen samaa muillekin.
Olen tehnyt muodin ja sisustuksen parissa töitä lähes 20 vuotta ja elänyt monet trendit henkilökohtaisesti. Olen innolla hypännyt muoti-ilmiöstä toiseen massan mukana kuten 90% muistakin ihmisistä ja ollut onnellinen ja iloinen kaikesta uudesta ja trendikkäästä. Ihminen vanhetessaan kuitenkin kehittyy ja oppii oman tyylinsä, joku voisi sitä kutsua jopa kaavoihin kangistumiseksi mutta minä kutsun sitä persoonallisuudeksi. Näen sen hyvänä asiana että vauhti hidastuu ja asiat alkavat saada uudenlaisia arvoja – ja äitiäni lainatakseni, ei ole väliä mitä muut ajattelevat vaan miltä itsestä tuntuu, oli koti millainen tahansa.
Lempivärien taikaa!
Lempivärini on valkoinen ja haluan oman kotini olevan minimalistinen. Kauneutta on kuitenkin kaikkialla ja tykkään myös väreistä sekä runsaammasta sisustuksesta. Oma kotini edustaa kuitenkin vain minua ja jokainen seinieni sisällä tekemäni sisustusratkaisu kuvastaa niitä asioita, joita pidän esteettisinä ja tärkeinä itseäni ajatellen. Kotini ja sisustukseni on siksi persoonallinen, eikä valkoiset seinät tai edes Ikean valkoinen ruokapöytä muuta sitä faktaa muuksi.
Viime aikoina on kummallisen paljon julkaistu sisustukseen liittyviä artikkeleita, joissa sheimataan jotakin tiettyä tyyliä tai tavaraa ja niiden negatiivisen vaikutuksen huomaa myös esimerkiksi Facebookin sisustusaiheisissa ryhmissä. Sisustamisen pitäisi mielestäni olla luovaa ja innostavaa, positiivista iloa tavallisen arjen lomassa.
Jokaisella meillä on oma makumme eikä makuasioista liiaksi kannata kättä vääntää, vaikka oma mielipide tuntuisi parhaimmalta. Jokaisella on oikeus ja vapaus sisustaa juuri niin kuin tahtoo ja olla myös iloinen omasta kodistaan ilman soraääniä. Toivoisin että voisimme kaikki nauttia siitä että netissä on paikkoja joista ammentaa inspiraatiota ja nähdä miltä muiden kodeissa oikeasti näyttää – vimpan päälle sisustettuna tai vailla sen suurempaa systemaattisuutta.
Annetaan kaikkien kotien kukkia ja annetaan myös sisustukselle aikaa muovautua omanlaisekseen. Unohdetaan hetkeksi sisustuksen trendit ja epätrendit, ja nautitaan kodeistamme ilman sisustusstressiä – uskalla sinäkin olla sisustamatta!
Tunnelmallista sunnuntaita kaikille!
* * *
Inspiroiduitko sisustuksesta? Tutustu tuotteisiin alla:
Mademoiselle nojatuoli* | Muurame-taso* | BEdesign-seinähylly | Pappelina-matto* | Valoarte-pöytävalaisin* | Aalto A330s -valaisin* | By Lassen Kubus -kulho* | Aalto E60-jakkara* | Marimekko-sisustustyyny* | Muoto2 -leikkuulauta* | Marimekko-minimaljakko*
*sisältää kaupallisia linkkejä
Seuraa myös Instagramissa
Juurikin näin ja eiköhän lähes kaikkien kodista löydy joitakin ajalle tyypillisiä tavaroita, huonekaluja tai sisustusratkaisuja ihan vaan siitä syystä, että niitä on nähnyt ympärillään ja poiminut sitten niistä omaa silmää miellyttävät itselleenkin.
En ainakaan itse koe kotiani valtavirran mukaan sisustetuksi, vaikka täältä löytyykin monen monta sellaista artikkelia tai sisustusratkaisua mitä aivan saletisti on monella muullakin. Toisaalta taas esim. yhden yhtäkään mariskoolia, aaltomaljakkoa, marimekko -kuosia tai Iittalan kivi tuikkua kotiimme ei ole ainakaan vielä toistaiseksi milloinkaan eksynyt ja kaksi muumimukiakin vain lahjaksi saatuina. Omaan kotiin hankittujen tuotteiden pitäisikin olla juuri sellaisia mitkä miellyttävät asujia itseään. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, vain erilaisia mieltymyksiä ja niistä muotoutunut kokonaisuus, jota kodiksikin kutsutaan ?
Tyylillisestikin eri ihmisten sisustusmaut eroavat, välillä erittäin totaalisestikin. Joku haluaa mm. värien, materiaalien ja muotokielien mätsäävän täydellisessä harmoniassa toisiinsa. Joku toinen taas haluaa sisustaa kotinsa nimenomaan päinvastaisesti, tarkoituksellisesti rikkoa kaavaa eikä kenelläkään pitäisi olla tarvetta arvostella toisten ratkaisuja. Kuulostaa yhtä tyhmältä kuin ihmiset väittelisivät onko enemmän oikein pitää keltaisesta vai oranssista ? Koti on meille tärkeä paikka ja se saa olla juurikin sen näköinen minkälaiseksi kukin sen haluaa muokata.
Vanilja: Amen! 🙂 Juuri näin asiat näen itsekin ja postauksellani halusin muistutella ihmisille että on ok sisustaa justiinsa niin miten tahtoo ja olla välittämättä toisten mielipiteistä. Jokaiselle aikakaudelle löytyy omat tunnusmerkkinsä, 90-luvun lopulla yhdisteltiin vaaleankeltaista ja sinistä, pyökkiä ja tammea, oli verhokappaa ja voilee-verhoja. 2000-luvun alussa sininen oli supertrendikäs ja se yhdistettiin ensin pyökin sävyyn ja sittemmin kirsikkaan. Materiaalina alcantara oli aivan must. 2010 alkoi ns. Riviera Maison -tyylisen sisustuksen vallankumous, johon kuului myös Gant Homen tähti-tekstiilit. Myöhemmin muotiin tuli skandinaavinen design, erityisesti tanskalaiset designtuotteet Haylta ja Normann Copenhagenilta. Näitä voi ajatella tyyliltään vanhanaikaisina ja epämuodikkaina, mutta koska muoti-ilmiöt elävät sykleissä niin tuo 90-luvun lopun sisustus alkaa olla taas trendikäs ja ihminen joka ei koskaan sen ajan sisustusta päivittänyt on nyt trendien aallon harjalla. 😀 Ensi vuoden trendiväriksi valittiin vaaleankeltainen ja mielenkiinnolla jään seurailemaan millaisia toteutuksia sen ympärille alkaa syntymään. 🙂
Itse toivoisin että sisustamisessakin alkaisi hidas kausi, vastaiskuna fast fashionille, jossa kotia ei enää uudistettaisi trendien muuuttuessa kokonaan vaan alettaisi yhdistelemään uutta ja vanhaa rennommin toisiinsa. Trendit tulee ja menee, koti säilyy. <3
Tämä kirjoitus oli niin täyttä asiaa! Mielestäni nykyään sekoitetaan – ainakin näissä sisustuskeskusteluissa – sanat persoonallinen ja uniikki. Ikään kuin persoonallista olisi vain loputon erikoisuuden tavoittelu, ja kaikki muu olisi ”massaa”. Ja sisustus olisi onnistunut tai ”arvostettava” vain jos se olisi mahdollisimman erikoinen. Mutta eihän se niin ole.
Mielestäni persoonallista on luoda nimenomaan omaa persoonaa miellyttävä sisustus – oli se sitten trendejä enemmän tai vähemmän seuraava. Itse tykkään poimia uusista trendeistä aina maltillisesti ne itseäni miellyttävimmät jutut ja nivoa ne yhteen nykyiseen sisustukseeni. Ja tämä ”nykyinen sisustus” onkin sitten kerroksia sieltä sun täältä, vuosien varrella muovautunut, joskin pääpiirteittäin yhä selkeä ja vaalea. Kaiken ei tarvitse olla uniikkia ollakseen persoonallista.
Liisa: Persoonallinen ja uniikki sekoitetaan usein, ja uniikkikin on sellainen termi jolla on monta merkitystä nykyisin. Ennen uniikki oli esim käsityönä valmistettu tuote jota ei toista identtistä ole, mutta uniikiksi kutsutaan nykyisin myös asioita jotka ovat vain normaalista poikkeavia. Erikoisuuden tavoittelusta on tullut melkeinpä kilpailua, se kuka ekana ehtii tai kuka eniten poikkeaa massasta ansaitsee kruunun. 🙂 Minusta erilaisuus ja erikoisuus on ihanaa silloin kun se on aitoa eli syntyy itsestään. Massassakaan ei silti ole mitään vikaa ja ihan häpeilemättä iloitsen esimerkiksi Ikean sohvastani vaikka se näkyy vähän joka puolella. 🙂
Olen samaa mieltä kanssasi, persoonallisuus syntyy omista tarpeista ja siitä mikä itseä miellyttää. Minusta on outoa sanoa että jokin suosittu kaluste tai valaisin vähentäisi kodin persoonallisuutta tai etenkään olisi noloa kuten eräässä lehtiartikkelissa mainittiin. Kerroksellisuus syntyy ajan kanssa eikä kukaan voi sanoa mikä kenellekin on kerroksellista. Pidän edelleen kiinni siitä mielipiteestäni että kirppikseltä ostettu vanha 50-luvun senkki ei ole kerroksellisuutta silloin kun se on omistajalleen uusi hankinta. Eri asia on jos kyseinen senkki olisi esimerkiksi lapsuudenkodista ja sen tarina liittyisi vahvasti omaan elämään – silloin kerroksellisuus on aitoa, muu on vain tyylittelyä uuden ja vanhan välillä. 🙂
Postaus oli täyttä asiaa! Olisi kiva kuulla vaikka omassa postauksessaan lisää vinkkejä tuohon kerroksellisuuteen. Millaisilla jutuilla sitä voisi esimerkiksi rakentaa ja miten itse sitä omassa sisustuksessasi toteutat tai haluaisit vielä enemmän toteuttaa?
Lilli: Kerroksellisuutta on mielestäni kahdenlaista, on visuaalista ja omakohtaista, jotka voivat toki ulkoisesti näyttää samalta. Keskustelin asiasta eilen facebookin viesteissä yhden lukijani kanssa pitkään, hän oli pahoittanut mielensä lehtiartikkelista jossa oli mainittu hänen lempivalaisimensa olevan liian nähty, tylsä ja tusinaa. Hän on saanut valaisimen valmistumislahjaksi hyvin kauan sitten aikana jolloin kyseinen valaisin valmistettiin eri materiaalista kuin nykyisin, ja sen hankkimiseen osallistui koko suku. Tämä valaisin on vuosikymmeniä kulkenut hänen mukanaan kodista toiseen ja on hänelle hyvin rakas. Valaisimella on pitkä historia ja hänen tapauksessaan siihen liittyy paljon muistoja ja tunnetta, silti päällisin puolin valaisin vaikuttaa monen silmissä tusinatuotteelta joka olisi ostettu vain siksi että oma mielikuvitus ei ole riittänyt parempaan. Tämän hän koki loukkaavana ja ymmärrän täysin. Tästä pääsemmekin siihen että kerroksellisuus voi olla myös uuden näköistä, etenkin jos kyseessä on tuote joka on ollut valmistuksessa hyvin kauan. Kerroksellisuus voi olla myös jotakin aidosti vanhaa, suvussa kenties pitkään kulkenut kaluste, tai oman lapsuuden kodin aikainen tavara, jolla on itselle merkitystä. Kerroksellisuus voi olla tuoreempaakin ja minulle esimerkiksi 7 vuotta vanhat hankinnat alkavat jo edustaa kerroksia, sillä ne ovat nähneet jo hieman elämää ja olleet meillä esimerkiksi koirien aikaan – muistoarvot ovatkin tärkein mittari kun kerroksellisuutta puntaroidaan. 🙂
En halua erikseen toteuttaa kerroksellisuutta, minusta se on asia joka syntyy itsestään ajan kanssa. Kerrokset syntyvät sitoutumisesta ja hyvistä hankinnoista, tavaroista jotka kestävät käyttöä ja miellyttävät silmää pitkälle tulevaisuuteen. Ystäväni haki lapsuudenkodistaan lipaston, jonka tarina ja historia liittyy hänen omaan lapsuuteensa. Tässä on paljonkin kerroksellisuutta, vaikka kalusteena se ei olekaan erikoinen tai uniikki, persoonallisuutta herättävä. Minulla ei tälläisiä ole, sillä muutimme työn perässä todella usein ollessani lapsi ja muuttokuormat pidimme siksi pieninä. Vasta aikuistuttuani olen alkanut hankkimaan mm. huonekaluja, mutta ne olivat huonolaatuisia ja halpoja, eikä edes hyvällä hoidolla niistä olisi omien muuttojeni jälkeen mitään jäljellä. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin alkanut panostaa kunnollisiiin tuotteisiin jo paljon aikaisemmin, mutta mitäpä sitä menneitä murehtimaan. 😀 Silloinen Josefsson oli lempparikauppani (nettikauppa) josta ostelin lipastoa ja cd-levyhyllyä. 🙂 Kerroksia ei siis entuudestaan minulla ole, enkä ketään ole myöskään perinyt, joten kerroksellisuus pitää synnyttää itse. Siihen ei ole oikopolkua vaan aika muovaa sisustukseen särmän ja 10 vuoden kuluttua voin jo sanoa että tavaroillani alkaa olla kunnon tarina. 🙂
Minua myös huvittaa nämä Lokki-valaisimet, kun ovat kuulemma tusinaa. Eihän sillä ole minulle mitään merkitystä, koska olen itse hankkinut niitä valaisimiksi. Ja kyllä, ne ovat erittäin hyvät valaisimet eikä jää migreeniherkälle kuvioita sinne tänne seinille. Lasten huoneesta pikkulegot erottaa toisistaan ja ne löytää helpommin -kiitos pikkulokin. Uskon niiden olevan suosittuja siksi, koska ovat hyviä tehtävässään.
Olen aika tarkka tuotteen sopivuudesta tehtäväänsä juuri meillä, koska olen pettynyt aika monta kertaa. Esimerkiksi klassisesti sohvat ovat meillä juuri muuta, mitä kaipasin. Emme vain osanneet ostaa oikeita, koska aiemmin meillä oli pitkään vain vanhempien ostamat. Noh, ikää on meilläkin ja niin on virheistoksillakin. Kaikkia virheostoksia ei vaan voi heti hankkia uusiksi, joten ensi kerralla ollaan vaatimuslistan kanssa tarkempia.
Lila: Kiitokset kommentistasi, todella hämmentävä lausahdus oli lehtiartikkelissa juurikin kyseistä klassikkovalaisinta koskien. Lokki-valaisimessa on todella kaunis valo, yksi kauneimmista mielestäni. <3
Virheostoksia tulee jokaisen meidän joskus tehtyä, siitä ei mihinkään pääse vaikka kuinka tarkkaan kaiken aina miettisi etukäteen. Tavaroiden laatua ei aina voi etukäteen tietää eikä edes arvata, ja joskus hyväkin valinta osoittautuu huonoksi. Sohva on yksi sellainen jota ei ihan heti vaihdeta, vaikka toteaisi kankaan liankeston olevan huono tai sohvatyyny täytteen löllööntyvän liian nopeasti. Reklamaation toki voi tehdä, mutta se onko kyseessä valmistusvirhe onkin jo toinen seikka se. Joskus ei vaan mielikuva laadusta täsmää lopputuloksen kanssa ja siinä ei muuta voi kuin kärvistellä. Nämäkin asiat olisi hyvä ottaa huomioon silloin kun arvostellaan toisten sisustuksia työkseen, aina ei vaan mene kerralla nappiin eikä aina voi rynnistää kauppaan ja ostaa parempaa tilalle vaikka kuinka mieli tekisi. Koti on kuitenkin jokaiselle koti, oli täydellinen tai ei. <3
Eli yhteen lauseeseen kiteytettynä,jokainen sisustaa kotinsa oman makunsa mukaan:D
Ja niin sen kuuluu ollakkin.Trendeistä viis,ellei sitten satu niistä tykkäämään.
Nämä on makuasioita ja kauneus on katsojan silmissä.
Nanna: Näin juuri! 🙂 Trendeistä saa tykätä ja kotia saa sisustaa sesonkien mukaan jos tahtoo, siinäkään ei ole mitään negatiivista tai huonoa. Sellaista ajattelua en kuitenkaan ymmärrä että koti olisi nolo tai vääränlainen jos tykkää sellaisista asioista tai väreistä jotka eivät ole juuri tämän hetken hekuman huippuja. Erilaisuus on ihanaa, mutta samanlaisuuskaan ei ole häpeä, koti on aina kuitenkin koti ja rakas paikka jokaiselle meistä sisustukseen katsomatta! <3
Olipa hyvä postaus. Luimme varmaan samaa kirjoitusta pois muodista menneistä asioista. Minulla on ne kaikki. On valkoista, mustaa ja harmaata. On lokkivalaisinta, tuplakuplaa ja tanskalaisia klassikoita ja ihan ilman verhoja oltu monta vuotta. Ei ole aikomustakaan muuttaa tyyliä, koska viihdyn ja pidän kodistani juuri tällaisena.
Ja sitten nuo värit. Miksi niitä pitäisi olla jos ei pidä väreistä. Jne…
Raili: Kiitokset ihana sinä! <3 Taisimme lukea saman artikkelin, hämmentävä ote oli kirjoituksessa ja toivon että toimittaja oli muokannut tekstistä sellaisen. Kummallista on että jokin voisi vuodessa parissa muuttua niin noloksi että pitäisi sisustusta muokata jottei olisi epätrendikäs tai nolo, kuten artikkeli kuvasi.
Jos ei värejä kotiinsa halua niin niitä ei pidä laittaa, kuten ei myöskään pidä sietää valkoisia seiniä jos haluaisi mielummin värejä. Kumpikaan ei kuitenkaan toistaan syö, eli vertailu ja kilpailu siitä mikä on parempi tai oikeampi valinta on ihan naurettava. 🙂 Tuossa ylempänä oli hyvä esimerkki kommentoijalla – vähän kuin kilpailisi siitä kumpi on parempi, oranssi vai keltainen. 🙂 Turhaa ja negatiivista, kun jokaisen koti kuitenkin saa ja pitää olla just sellainen kuin on, Lokki-valaisimella tai ilman! <3
Hyvä kirjoitus 🙂 itellä suht pieni koti ja varmaan aika vaisu kokonaisuus, mutta viihtyisä, kissan kiipeilypuut hallitsee ja jos raattisin, ni ois vielä seinät ”täys” kissan kiipeilykamaa, eli todellakin kandee tehdä niinkuin tykkää ja vinkkejä voi aina poimia vaikka ja mistä 🙂
Seija: Kiitokset kommentistasi! <3 Karvaiset perheenjäsenet pitää ilman muuta ottaa huomioon ja minusta kissan kiipeilypuu kuuluu ehdottomasti kissaperheen sisustukseen. Pitäähän kisukin huomioida, kuten myös muut lemmikit. 🙂 Sisustuskohteessani on kaksi suloista pupua ja heille suunnittelin ikioman kodin portaikon alle syvennykseen. <3