Muutama lukija on kummastellut tapojani ja valintojani, joiden perusteella puhun minimalismista. He kokevat minut ristiriitaisena persoonana, joka minimalismiin verhoutuen kylpee materialismissa. Tässä he ovat tavallaan ihan oikeassa, vaikka heidän näkemyksensä minimalismista eroaakin melkoisesti omista ajatuksistani. Minimalismi pyörii tavaran ympärillä samalla tavoin kuin materialismikin, kumpikin keskittyy tavaroiden ja asioiden arvostamiseen ja niiden tuottamaan iloon ja onneen. Siinä missä minimalisti pyrkii omistamaan määrällisesti vähemmän mutta laadullisesti enemmän, saa materialisti eniten iloa suuresta määrästä kauniita ja tärkeitä asioita. 

Mikä on tarpeeksi hyvää ja mikä liian huonoa?

Minimalismi on kasvava trendi, jossa ihminen alkaa miettimään syvällisemmin omia tottumuksiaan ja toiveitaan elämältä. Ensimmäinen sysäys asiaan on yleensä totaalinen kyllästyminen tavarapaljouteen, josta syntyy tarve karsia kaikki turha pois. Tavaroiden kanssa puljatessa päästään hitaasti mutta varmasti eteenpäin ja mukaan kuvioon astuu oman elämän ja omien tavaroiden uudelleenarvostelu – mikä on tarpeeksi hyvää ja mikä on liian huonoa.

Monet huomaavat ajatustensa pikkuhiljaa muuttuvan, rima nousee ja laatu saa entistä suuremmat mittasuhteet. Siinä missä ennen ostettiin helposti kahdet kelvolliset halpisfarkut tarpeita tyydyttämään, ostetaankin enää vain yhdet kaksien sijaan ja vertaillaan parempia vaihtoehtoja selkeämmällä visiolla. Tavaroiden raivaamisen aikaansaama itsetutkiskelu tuottaa tulosta viiveellä ja moni huomaa muutoksen itsessään heräteostosten vähentyessä.

Minimalismin monimuotoisuus

Minimalismia on montaa muotoa eikä sen itseisarvo ole kuluttamisen lopettaminen ja ei-minkään-ostaminen. Yhteistä kaikille minimalismin muodoille on kuitenkin järkevä ostokäyttäytyminen, turhuuksien välttely ja laadukkaisiin asioihin ja esineisiin panostaminen.

Oma arvomaailma ja elämä muovaa minimalismin jokaiselle sopivaksi, eikä ole yhtä ainutta oikeaa tapaa toteuttaa sitä. Minimalisti saa ja voi ostaa asioita, tavaroita ja palveluita – sitä vartenhan raha on että sitä käytetään oman elämän iloihin ja samalla tuetaan maailmantalouden pyörimistä. Jos suurin osa ihmisista lopettaisi kaiken ostamisen, taantuisimme kivikaudelle ja alkaisimme käymään kauppaa oravannahoilla.

Totta on että maailma ei tarvitsisi lisää materiaa, mutta minusta ongelman ydin ei ole materia itsessään vaan sen laatu. Minimalistisuuteen pyrkivät ihmiset arvostavat tavaroitaan ja ostamiaan palveluita ja sen myötä myös vaativat parannuksia äänestämällä lompakollaan. Jos huono tavara ei käy enää kaupaksi, ei valmistajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin parantaa laatua tai lopettaa toimintansa. Tämä on asia joka on minulle tärkeä ja omilla valinnoillani pyrin kantamaan oman pienen korteni kekoon. Siksi en shoppaile ulkomaisissa halpanettikaupoissakaan, koska rahalla on minulle suuri arvo ja haluan saada sille todellista vastinetta. 

Saavutettujen mukavuuksien vaaliminen ja arvostaminen

Vaikka haluankin elää suhteellisen vähäisen tavaramäärän keskellä, en silti ole valmis luopumaan saavutetuista mukavuuksista, joihin kuuluu ikioma asunto ja kaunis sisustus. Haluan juoda kahvini kauniista kupista, suihkuttaa hiuksiini tuuheuttavaa suihketta ja pukeutua joskus juhlavasti, vaikkei juhlavaatteet viikottaiseen asuvalikoimaani kuulukaan.

Tavaroiden ostaminen ja niistä nauttiminen parantaa elämänlaatua, kunhan kokonaisuus on hanskassa ja uutta ostetaan järkevin perustein. Silmänilo on täysin hyväksyttävä syy ostaa kotiin jotakin uutta kivaa, kuten kukkakimppu joka palvelee rahansa edestä tarkoitustaan ja tuottaa paljon iloa. Erilaiset ihmiset arvostavat erilaisia asioita ja joku muu kokee minulle tärkeän kukkakimpun täytenä turhuutena. Oma mielipide ja mieltymykset eivät ole minkäänlainen mittari silloin kun kyseessä on aatteelliset asiat kuten minimalismi – tämän moni tuntuu unohtavan välillä. 

Toisten paheksuminen ei koskaan johda hyvään

Toisten ihmisten paheksumisen sijaan olisi hyvä miettiä omaa suhtautumistaan materiaan, meissä jokaisessa nimittäin asuu materialisti ja se on täysin meidän itsemme aikaansaamaa. Kuka haluaisi luopua saavutetuista etuuksista vapaaehtoisesti? Vähentää palkkaansa? Antaa pois lempitavaroitaan? Luopua puhelimestaan? Näitä on hyvä joskus jäädä pohtimaan ja samalla ottaa huomioon miten erilaisia me lopulta olemme samanlaisuudessamme.

Tottumukset ja tavat kehittyvät koko ajan eteenpäin ja lapset ovat siitä loistava esimerkki. Itse olin eskari-ikäisenä aivan eri tasolla kuin oma tyttöni on nyt, ei ollut nykypäivän lastenmuotia (kaikilla oli samat marketin kurahousut), ei nettivälineitä joilla seurata realiajassa maailman tapahtumia ja vertailla kenellä on mitäkin. Elämä oli tavallaan yksinkertaisempaa ja ehkä jopa parempaakin monilta osin, mutta tuohon aikaan emme takaisin pääse. Ainut asia mihin voimme vaikuttaa on oma elämämme ja tekemämme valinnat – mikä minulle ja sinulle on tärkeää juuri nyt!

Erilaisia samanlaisia ihmisiä

Lapsilla on Kånkenit, bloggareilla String-hyllyt, hipstereillä MacBookit, muodikkailla Vuittonit ja trendikkäillä Niken lenkkarit. Aikaansa seuraavilla on hiusdonitsit, verkostoitujilla Instagramit ja Twitterit, vastarannan kiiskillä ei ole mitään näistä, mutta hekin kuuluvat omaan massaryhmäänsä. Persoonallisuus on ihana asia jota kannattaa tuoda esille, on sitten minimalismista villiintynyt raivaaja tai maksimalismista nauttiva keräilijäsielu. Jokainen meistä on omanlaisensa mieltymyksineen ja ajatuksineen.

Lopetetaan toistemme paheksuminen ja aletaan nauttia oman elämämme parhaista puolista! Jollekin se on minimalistinen tapa opetella arvostamaan asioita, esineitä ja elämyksiä, toiselle se on jotakin muuta.

Leppoisaa ja aurinkoista mieltä kaikille!