Aina välillä kuulen puhuttavan urbaanista, ahtaasti asutusta, äänekkäästä ja hieman kalsean harmaasta Helsingistä ja totta on, että kyllähän suureen kaupunkiin ääntä ja eloa mahtuu. Ihmisvilinästä ja tiiviistä rakentamisesta huolimatta Helsingistä löytyy paljon myös luontoa, puistoja, rauhallisia rantoja sekä luonnonsuojelualueita, joissa luonnonrauhaakin rakastava viihtyy.

Meren kohinaa ja puunlehtien suhinaa

Pieni perheemme asustaa uudehkossa kerrostalossa meren ja luonnon äärellä, loistavien kulkuyhteyksien ja lukuisten palveluiden läheisyydessä. Rantaan ja luontopoluille on vain muutaman minuutin kävelymatka ja suoraan ikkunoiden takaa avautuu metsämaisema.

Saamme seurailla joutsenten elämää lähes päivittäin ja takapihan metsässä asustaa tänä kesänä myös pöllöpariskunta, jotka yöaikaan yhdessä toisilleen huhuilevat. Myös muita eläimiä pihapiiristä löytyy ja erilaisia puita ja kasveja on tuhansittain.

Parvekeella istuessa korviin kantautuu meren kohinaa ja puunlehtien suhinaa kymmenien erilaisten lintujen visertäessä.

Luontoa kaupungin sykkeessä

Viime kesänä kuuntelin tikan pesänrakennusurakkaa ja seurasin iltaisin parvekkeelta kuinka ketut juoksentelivat pihamaalla. Tänä kesänä ei ole kettuja vielä näkynyt. Lintujakin tulee bongailtua monenlaisia.

Eilen kameraan taltioitui yllä olevan kuvan suurikokoinen pitkäsiipinen lintu, joka oli alta katsottuna musta, mutta päältä valkoinen. Olisikohan se ollut jonkin sortin hanhi tai haukka? Tapaamme viikottain koiran kanssa lähitienoolla asustelevan siiliperheen, jotka ovat niin tottuneita ohikulkijoihin etteivät pahemmin edes säiky.

Iloista viserrystä ja tuulessa huojuvia koivuja

Kuvasin teille eilen pienen videonpätkän parvekkeelta. Tätä iloista viserrystä kuuntelen joka vuosi huhtikuusta pitkälle syksyyn. Iltaisin tosin joskus toivoisin lintusten olevan hieman hiljempaa, sillä serenaadit kaikuvat televisioäänen päälle. Tämän kodin parhaimpia puolia on ehdottomasti sijainti ja luonnonläheisyys kaupungin hulinassa!

Iloista päivää kaikille!