Ripsuttavat maustemyllyt

Ärsyttääkö teitä maustemyllyjen pohjasta pöydälle rapisevat suolat ja pippurit? Myllyistäni jää pöytätasolle aina pieni keko myllyn suulle jäänyttä maustetta, joista suola on pahin. Keittiössä on massiivipähkinää oleva taso ja huomasin viime viikolla että suolamyllyn kohdalle on muodostunut kuiva ja haalistunut myllyn kokoinen ympyrä. Onneksi keittiö tasoineen on niin elähtänyt ettei se pahemmin nostanut verenpainettani, mutta pisti miettimään miten olisin suhtautunut jos taso olisi ollut uusi.

Ripsuttavat maustemyllyt ja arkivinkki Omakotivalkoinen

Ripsuttavat maustemyllyt tarjottimen päällä

Muuton myllyni ovat sisustuksellisesti huippukivat, mutta käyttöpuolessa olisi hiottavaa. Myllyjen koneisto on alkanut jumittamaan pehmeissä pippureissakin, suolaa on turha edes enää yrittää jauhaa sillä terä jää totaalisesti jumiin.

Suolan olenkin siirtänyt tammiseen Sagaformin myllyyn ja Muuton myllyissä on musta- ja valkopippuria. Kävin ostamassa pienen Artekin Siena-tarjottimen pikaratkaisuksi ongelmaan nro 1. Ripsutelkoon jatkossa murusensa tarjottimen päälle, se on sentään helpompi puhdistaa kuin mausteinen pöytätaso.

Ripsuttavat maustemyllyt ja arkivinkki Omakotivalkoinen

Keittiön kivoimmat tarvikkeet

Tarjottimen päälle myllyjen kanssa laitoin Design Lettersin B-mukissa olevan basilikan jämäni, joka edelleen jaksaa puskea uutta vartta ja lehteä. Sisukas tapaus. Taustalla oleva Alessin sitruspuristin on jo monen monta vuotta vanha ja aina vaan yhtä rakas, vaikken ole joulun jälkeen puristanut sillä ainuttakaan sitruunaa. Men in Black -leffan avaruusalusta muistuttava puristin on keittiövälinesuosikkini, puhtaasti ulkonäöllisistä syistä.

Ripsuttavat maustemyllyt ja arkivinkki Omakotivalkoinen

Muita juttuja ja muuttokuulumisia

Saimme eilen muutettua siskon perheineen uuteen ihanaan kotiin. Siskon tyttö nauroikin, että olisi pitänyt ottaa videokuvaa muuttourakasta, kun kaksi rimpulaista lyhyttä naista kantaa yhtä painavia huonekaluja ja laatikkokasoja kuin kaksi riuskaa lihaksikasta muuttomiestä. 😀

Siskon kanssa ollaan aika samanlaisia, me ei voida odotella ja seisoa sivussa tekemättä mitään vaan pistetään hihat heilumaan. Rekkalastillinen oli tavaraa ja koko muuttoon lastaamisineen ja uudessa paikassa sisään kantamisineen meni tasan kolme tuntia.

Reippaina naisina emme suinkaan lopettaneet siihen, vaan asensimme pesutornin käyttökuntoon ja purimme eilisillan aikana yli puolet tavaroistakin suoraan omille paikoilleen. Illalla menen vielä sen verran auttelemaan, että saamme varastoon menevät ylimääräiset kalusteet ja tavarat kannettua pois eteisestä.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!


Seuraa myös somessa 

3 vuotta & 1700 postausta myöhemmin…

Blogini on tänään saavuttanut 3-vuoden merkkipaalun. On uskomatonta, että olen päivittänyt blogiani lähes päivittäin viimeiset 36 kuukautta eli 1095 päivää.

Omakotivalkoinen sisustusblogin 3-vuotisjuhlat

Postauksia on kertynyt tämä mukaan lukien tasan 1700 kpl, blogikommentteja 31 713 kpl ja blogisähköposteja 7301 kpl. Luvuiksi muutettuna tämä kulunut kolme vuotta on melkoinen paketti, ja siihen kun lisää vielä kaikki sisustuksen suunnanvaihdokset ja muut elämänmuutokset päälle, on vaikea kuvitella tämän kaiken mahtuneen vain kolmeen vuoteen.

Omakotivalkoinen sisustusblogin 3-vuotisjuhlat
Omakotivalkoinen sisustusblogin 3-vuotisjuhlat

Tässä katkelma ihka ensimmäisestä kädet jännityksestä tutisten kirjoitetusta blogipostauksestani.

1.7.2011

Olen pitkään seurannut sisustusaiheisia blogeja ja samalla miettinyt oman blogini perustamista. Muutaman vuoden asiaa kypsyteltyäni päätin rohkaistua.

Tästä se sitten alkaa!

Olen 28-vuotias, pienen tytön äiti ja kahden karvaisen koiran omistaja. Perheeseemme kuuluu myös Uramies.

Olen aina ollut intohimoinen sisustaja. Huonekalut ja sisustusvärit ovatkin vaihtuneet tiuhaan. Väreinä on ollut sinistä, vihreää, punaista sekä musta-valkoista. Periaatteeni on kuitenkin aina ollut ”vähemmän on enemmän”.  Pidän avarasta tilasta, väljyydestä. Jotkut kuvailisivat kotiamme jopa askeettiseksi. Kokonaan valkoiseen sisustustyyliin rakastuin jo vuonna 2006 ja paluuta ei enää ole.

Olen nopeasti kyllästyvää sorttia ja olenkin itseäni analysoidessani tajunnut että ”must have”-kausivärien into kestää vain noin kolme viikkoa. Sitten alkaa jo tökkiä. Toukokuun alussa innostuin limenvihreästä, oli tyytynpäällistä, kynttilää, servettiä yms. pientä. No, pakkasin viimeisenkin vihreän yksityiskohdan pois viikko sitten, en sitten jaksanut sitäkään….

Valkoinen on ja pysyy ja siitä tämäkin blogi kertoo, valkoisesta kodistamme.

Teksti on idealtaan ja tyyliltään hyvin samanlainen kuin mitä voisin nytkin teille kirjoittaa. Perusasioiden äärellä olemme edelleen greigeen hurahtamisesta ja kromivillityskaudestani huolimatta. Paljon on tapahtunut mutta jotkut asiat pysyvät ennallaan vuodesta toiseen.

Ystävälleni totesin etten tänään taida jaksaa koneelle kaiken muuttohässäkän jälkeen, mutta syön sanani ja tulin sittenkin näppäilemään postauksen virstanpylvään kunniaksi. Haluan ennen kaikkea kiittää teitä kaikkia näistä mukavista vuosista ja monista ihanista kommenteista ja viesteistä joita olen teiltä saanut. Siispä kaunis kiitos! Kehittelen teille jotakin extrakivaa myöhemmin viikolla. 🙂


Seuraa myös somessa 

Pukukoodina WOW

Minut kutsuttiin elokuussa pidettäviin juhliin, joissa pukukoodina on hauskasti muotoiltu WOW, eli vapaasti suomennettuna katseet kääntävän upea. Täsmennyksenä tähän ilmaisuun kuvataan pukeutumiskoodia Red Carpet -tyyliä mukailevaksi pukujuhlaksi, jossa ei kuitenkaan tarvitse orjallisesti noudattaa virallista iltapukusääntöä. Minun ihanan tavallisen mallinen pikkumustani ei tähän tarkoitukseen kuitenkaan taivu, vaikka kuinka venkslaisi asusteiden kanssa, joten jotakin oli keksittävä.

Gaala outfit asukokonaisuus Omakotivalkoinen

Solace London juhlamekko

Etsiskelin netistä vaihtoehtoja, mutta suurin osa mekoista oli joko liian nuorekkaita ns. bilemekkoja tai sitten täysin väärän mallisia omalle vartalolleni. Täyspitkät iltapuvut jätin kokonaan pois laskuista, sillä omasta mielestäni ne eivät minun lyhyehköön runkooni sovi. Rehellisyyden nimissä on mainittava myös se, ettei minulla ole haluja maksaa pitkästä iltapuvusta useita satasia vain yhden tai muutaman käyttökerran vuoksi. Onneksi iltapukukelpoista wow-factoria voi luoda lyhyemmälläkin mekolla ja onnistuin löytämään itselleni aivan ihanan mustan Solace Londonin juhlamekon. 

Gaala outfit asukokonaisuus Omakotivalkoinen

Lopez Knee Length Dress

Mekossa on todella kaunis leikkaus ja sen paljastavuus on vielä hyvän maun rajoissa, johtuen polvipituisesta helmastaan. Pokkaa ja rohkeutta kyllä vaaditaan sen kantajalta, sillä nöyristelevä ja häpeilevä asenne ei voi tämän vaatteen kanssa olla. Onneksi on keksitty kaiken maailman vaateteippejä ja muita vippaskonsteja avonaisen decolteen hallintaan.

Kyseinen Solage Londonin Lopez Knee Length Dress -mekko on kelvannut valkoisena mm. Jennifer Lopezin päälle ja hän näyttää todella upealta siinä. Minun päälläni musta mekko on varmaankin J.Lo:n ja alla olevan vaatemallin välimuoto, minulla kun on vähemmän ylävarustelua kuin Jenniferillä, mutta enemmän alaosastoa kuin mallilla.

Solace London Lopez Dress Gaala outfit asukokonaisuus Omakotivalkoinen

Onneksi on vielä hyvin aikaa muuttaa mielensä jos käy niin, että Lopez Dress ei olekaan sopivan kokoinen tai tunnen oloni siinä epämukavaksi. Voin postailla teille kuvia mekosta kun se saapuu ja mikäli se on napakymppi, alkaa rannekorun etsiminen.

Mukavaa maanatai-iltaa kaikille!

Kuvat: Solace London, NBC


Seuraa myös somessa