Otsikon aihetta olen itse miettinyt jo iät ja ajat, sillä olen aina haaveillut sellaisesta julkitilamaisesta avarasta kodista, jossa jokainen funktio ja käyttötarkoitus on mietitty harkiten ja tilan tuntu säilyttäen. Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että avaramman kodin saisin muuttamalla isompiin neliöihin, joissa tila kasvaa mutta kalusteiden määrä ei. Nyt haluan kuitenkin haastaa itseni ja omalla sisustuksellani todistaa tämän mielipiteeni vääräksi, sillä en halua maksaa lisätilasta ylenpalttisesti vain unelmasisustukseni vuoksi.

Kuva: The Print Store

Ei tarvetta isommalle kodille

Meidän pieni perheemme ei todellakaan tarvitse yhtään isompaa kotia, kuin tämä nykyinen 80m2 kolmio on. Tässäkin on jo aivan tarpeeksi ilmaa ympärillä ja huomaan päivittäin imuroivani täysin turhiakin nurkkia, jonne pöly kertyy siinä missä varsinaisiin käyttöneliöihinkin. Olenkin haudannut isomman kodin haaveeni nyt kokonaan ja olen vain hyvilläni siitä että mahdumme tarvittaessa vaikka puolet pienempään kaksioon, ilman että arkielomme kärsii.

Kuva: My Caleidoscope

Tulevaisuuden päämäärä

Tulevaisuuden päämääräni on miettiä kodin erilaiset tärkeät käyttötarkoitukset ja suhteuttaa ne kodin kokoon ja sisustushaaveisiini. Pienessä kodissa kaikki asiat ovat intiimejä ja toisen läsnäolo on selkeämmin havaittavissa.

Kaikille tämä ei luonnollisestikaan ole optimaalisin asumisvaihtoehto, mutta itse tykkään siitä että oma perhe elää ns. iholla. En tarkoita tällä sentään perhepedissä nukkumista tai että ruokapöytä sijaitsisi vessassa, vaan sitä että jokaisella asukkaalla on oma pieni paikkansa rauhoittumiseen ja yksityisyyteen.

Tärkeää on että yksityisyydestä huolimatta suurin osa asioista tapahtuisi kuitenkin yhteisissä tiloissa. Siksi itse kannatan esimerkiksi avokeittiön ja olohuoneen yhdistelmää.

Kuva: The Print Store

Uusia tavoitteita

Olen ottanut tavoitteekseni myös sen, että lakkaan haaveilemasta asioista joista ei minulle ole mitään konkreettista hyötyä. Yksi näistä turhista ja unholaan joutavista unelmistani on suuri ruokailutila jonne mahtuisi 10 hengen suuri ruokapöytä käsinojallisine tuoleineen. Tällaisesta erillisestä suuren suuresta ruokailuryhmästä ja -tilasta olen haaveillut niin pitkään kuin muistan. Jos unohdan sydämeni kaihoisan äänen ja keskityn ajattelemaan järjellä, niin mihin ihmeeseen minä tarvitsisin tuollaista ruokailutilaa kun meitä on vain kaksi-kolme ihmistä pöydän ääressä syömässä.

Isoja juhlia en järjestä edes vuosittain ja neljän hengen pikkukinkerit hoituvat hyvin pienen pöydän ääressä tai olohuoneeseen katettuna. Ja tiedän, etten tulisi isoja ruokailtamia järjestämään vaikka tilat ja mööpelit siihen löytyisikin. Mikäli isoja juhlia, kuten tytön synttäreitä varten tarvitaan enemmän tilaa, löytyy tästä läheltä muutamakin ihana paikka jonne voi siirtyä juhlimaan. Ja varastostani löytyy tytön 1-vuotissynttäreitä varten ostettu Ikean 80x200cm kokoinen pöytä, jonka saa helposti kannettua kotiin lisäpöydäksi. 

Kuva: nofatnowhip.com

Ei enempää säilytystilaa

Hyvänä esimerkkinä tässä toimii myös aikaisempi tapani lisätä vuosi vuodelta säilytystilan määrää, joka johti siihen että koti oli täynnä kaappeja, laatikostoja ja lipastoja. Tavarat eivät säilytyssysteemeistään huolimatta olleet yhtään sen helpommin käytettävissä tai löydettävissä. Säilytystilaa oli liikaa ja tavarat lopulta vinksin vonksin missä sattuu. Edes minä, joka olen melkoinen organisoija ja kaappien siisteysfriikki, en saanut pidettyä tavaroita järjestyksessä.

Onneksi lopulta tajusin, että en voi elää huolettomasti sotkuisten ja suorastaan katastrofaaliseen kuntoon räjähtäneiden kaappikätköjeni kanssa. Aloin karsimaan tavaraa ja sen jälkeen myös hillousvarastojani eli tyhjentyneitä kaappeja ja ovien kätköissä piilotelleita säilytystiloja.

Kuva: petitevanou.com

Tavaran tarkoitus

Tähän aiheeseen liittyen olen päättänyt haastaa itseni miettimään tavaran määrää ja niiden käyttötarkoituksia entistäkin tarkemmin – mitkä tavarat ovat sellaisia joita todella tarvitsen ja mitkä ovat vain koristeina täydentämässä sisustusta. Koristeet ovat ihan ok silloin kun ne ovat tiedostetusti koristekäytössä, muunlaiset koristeiden korvikkeet eivät.

Minulta löytyy muutamiakin juttuja, joista olen huomannut että käyttökerrat ovat jääneet yhteen tai kahteen. Nämä tavarani vain pyörivät kaapista ja paikasta toiseen ilman mitään järjellistä syytä. Ainut hetki kun niiden olemassa oloon reagoin, on se kun ärtyneenä joudun siirtelemään näitä turhakkeita pois tieltäni.

Kuva: landinskan.se

Listan laatiminen

Ajattelin tehdä listan kaikesta mitä kotoa löytyy ja katsoa millaiseen lukemaan pääsen kun olen viimeisenkin kaapin ja säilytyslootan käynyt läpi. Puolen vuoden välein olen yleensä tehnyt tätä läpikäyntiä, mutta jonkin verran olen havainnut hilloamista viime aikoina omassa suhtautumisessani.

Minulla on kaapissani mm. yksi romulaatikko, jonne on kertynyt mitä ihmeellisintä lippulappua, käyntikorttia, kynää, ruuvia, mutteria, pompulaa, kynttilää ja muuta roipetta. Laatikko on pariin otteeseen vaihtunut suurempaan, joten tämäkin kertoo että on aika tehdä raivausprosessi.

Tyttökin otti taas uuden kasvupyrähdyksen ja osa alkusyksystä ostamistani välikausi- ja sisävaatteista on jäänyt jo pieneksi. Myös astiapuolella olen huomannut että puolet kipoista ja kapoista jäävät kokonaan vaille käyttöä ja päätinkin tehdä merkkauksen niille. Laitan jokaiseen keittiövälineeseen ja astiaan maalarinteipin palan ja aina käyttöön ottaessani nappaan teipin pois. Kuukauden kuluttua poistan surutta kaiken missä teippipala on vielä kiinni. 

Kuva: landinskan.se

Vanhat neliöt entistä avarammaksi

Tavoitteeni on maksimoida oman kodin neliöt ja saada kodista entistäkin avarampi, olematta kuitenkaan tyhjä tai keskeneräisen näköinen. Haluan myös kehittyä tiedostavammaksi kuluttajaksi niin sisustustavaroiden, ruoan, vaatteiden, elokuvien kuin muiden ostettavien juttujen ja palveluiden osalta. Samalla haluan haastaa itseni kokeilemaan uudenlaisia ajattelutapoja kaikissa elämän osa-alueissani työstä vapaa-aikaan ja hankinnoista kierrättämiseen.

Tästä aiheesta on tulossa varmasti juttua jonkin verran ja mietiskelin jo blogihaasteenkin tekemistä ja välittämistä tämän tiimoilta. Saa nähdä miten pääsen itse vauhtiin, tai siis hiljennän vauhtiani on ehkä oikeampi termi tälle uudenlaiselle suuntaukselleni.

Ihanaa uutta alkanutta viikkoa!