Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
En saanut Happy Lightsin pallovaloja asettumaan nätisti String-hyllyn ympärille, joten kokeilin ripustaa ne makuuhuoneen verhokiskoon. 20-pallon valosarja on himppasen verran liian lyhyt eikä se yletä lattiaan asti, mutta tuolla nurkassa sängyn takana sitä ei huomaa. Verhokiskon saatan tosin vaihtaa jossakin vaiheessa verhotankoon, koska tuolla kiskolla ei ole juurikaan virkaa tuolla seinähyllyn päällä. Siihen asti saa pallovalot roikkua paikoillaan ja toimia yövalonani.
Palloista heijastuu pienen pienet pilkut seinille, jotka ovat minusta hauskoja. Minulta kysyttiin pallon varsinaista värisävyä ja ilman valoa se on tosiaan ihan vitivalkoinen. Minulla on pallosarjassani hehkulamput. Valon sävy on keltaisempi kuin led-versiossa ja siksi palloni näyttävät noin kermaisilta. Tutullani on samainen pallovalosarja led-valoilla ja niiden sävy on palaessaan puhtaan valkoinen, eivät kuulemma sinerrä eivätkä ole keltaisetkaan.
Piti vielä sanomani, että neliönmuotoisen ruokapöydän haaveeni on toteutumassa. Tästä postailen teille huomenna kunhan saan pöydän kasattua ja paikoilleen. Uuden kierrätyspöydän kustannukset 15 euroa, ei paha. 😀
Otsikon aihetta olen itse miettinyt jo iät ja ajat, sillä olen aina haaveillut sellaisesta julkitilamaisesta avarasta kodista, jossa jokainen funktio ja käyttötarkoitus on mietitty harkiten ja tilan tuntu säilyttäen. Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että avaramman kodin saisin muuttamalla isompiin neliöihin, joissa tila kasvaa mutta kalusteiden määrä ei. Nyt haluan kuitenkin haastaa itseni ja omalla sisustuksellani todistaa tämän mielipiteeni vääräksi, sillä en halua maksaa lisätilasta ylenpalttisesti vain unelmasisustukseni vuoksi.
Kuva: The Print Store
Ei tarvetta isommalle kodille
Meidän pieni perheemme ei todellakaan tarvitse yhtään isompaa kotia, kuin tämä nykyinen 80m2 kolmio on. Tässäkin on jo aivan tarpeeksi ilmaa ympärillä ja huomaan päivittäin imuroivani täysin turhiakin nurkkia, jonne pöly kertyy siinä missä varsinaisiin käyttöneliöihinkin. Olenkin haudannut isomman kodin haaveeni nyt kokonaan ja olen vain hyvilläni siitä että mahdumme tarvittaessa vaikka puolet pienempään kaksioon, ilman että arkielomme kärsii.
Kuva: My Caleidoscope
Tulevaisuuden päämäärä
Tulevaisuuden päämääräni on miettiä kodin erilaiset tärkeät käyttötarkoitukset ja suhteuttaa ne kodin kokoon ja sisustushaaveisiini. Pienessä kodissa kaikki asiat ovat intiimejä ja toisen läsnäolo on selkeämmin havaittavissa.
Kaikille tämä ei luonnollisestikaan ole optimaalisin asumisvaihtoehto, mutta itse tykkään siitä että oma perhe elää ns. iholla. En tarkoita tällä sentään perhepedissä nukkumista tai että ruokapöytä sijaitsisi vessassa, vaan sitä että jokaisella asukkaalla on oma pieni paikkansa rauhoittumiseen ja yksityisyyteen.
Tärkeää on että yksityisyydestä huolimatta suurin osa asioista tapahtuisi kuitenkin yhteisissä tiloissa. Siksi itse kannatan esimerkiksi avokeittiön ja olohuoneen yhdistelmää.
Kuva: The Print Store
Uusia tavoitteita
Olen ottanut tavoitteekseni myös sen, että lakkaan haaveilemasta asioista joista ei minulle ole mitään konkreettista hyötyä. Yksi näistä turhista ja unholaan joutavista unelmistani on suuri ruokailutila jonne mahtuisi 10 hengen suuri ruokapöytä käsinojallisine tuoleineen. Tällaisesta erillisestä suuren suuresta ruokailuryhmästä ja -tilasta olen haaveillut niin pitkään kuin muistan. Jos unohdan sydämeni kaihoisan äänen ja keskityn ajattelemaan järjellä, niin mihin ihmeeseen minä tarvitsisin tuollaista ruokailutilaa kun meitä on vain kaksi-kolme ihmistä pöydän ääressä syömässä.
Isoja juhlia en järjestä edes vuosittain ja neljän hengen pikkukinkerit hoituvat hyvin pienen pöydän ääressä tai olohuoneeseen katettuna. Ja tiedän, etten tulisi isoja ruokailtamia järjestämään vaikka tilat ja mööpelit siihen löytyisikin. Mikäli isoja juhlia, kuten tytön synttäreitä varten tarvitaan enemmän tilaa, löytyy tästä läheltä muutamakin ihana paikka jonne voi siirtyä juhlimaan. Ja varastostani löytyy tytön 1-vuotissynttäreitä varten ostettu Ikean 80x200cm kokoinen pöytä, jonka saa helposti kannettua kotiin lisäpöydäksi.
Kuva: nofatnowhip.com
Ei enempää säilytystilaa
Hyvänä esimerkkinä tässä toimii myös aikaisempi tapani lisätä vuosi vuodelta säilytystilan määrää, joka johti siihen että koti oli täynnä kaappeja, laatikostoja ja lipastoja. Tavarat eivät säilytyssysteemeistään huolimatta olleet yhtään sen helpommin käytettävissä tai löydettävissä. Säilytystilaa oli liikaa ja tavarat lopulta vinksin vonksin missä sattuu. Edes minä, joka olen melkoinen organisoija ja kaappien siisteysfriikki, en saanut pidettyä tavaroita järjestyksessä.
Onneksi lopulta tajusin, että en voi elää huolettomasti sotkuisten ja suorastaan katastrofaaliseen kuntoon räjähtäneiden kaappikätköjeni kanssa. Aloin karsimaan tavaraa ja sen jälkeen myös hillousvarastojani eli tyhjentyneitä kaappeja ja ovien kätköissä piilotelleita säilytystiloja.
Kuva: petitevanou.com
Tavaran tarkoitus
Tähän aiheeseen liittyen olen päättänyt haastaa itseni miettimään tavaran määrää ja niiden käyttötarkoituksia entistäkin tarkemmin – mitkä tavarat ovat sellaisia joita todella tarvitsen ja mitkä ovat vain koristeina täydentämässä sisustusta. Koristeet ovat ihan ok silloin kun ne ovat tiedostetusti koristekäytössä, muunlaiset koristeiden korvikkeet eivät.
Minulta löytyy muutamiakin juttuja, joista olen huomannut että käyttökerrat ovat jääneet yhteen tai kahteen. Nämä tavarani vain pyörivät kaapista ja paikasta toiseen ilman mitään järjellistä syytä. Ainut hetki kun niiden olemassa oloon reagoin, on se kun ärtyneenä joudun siirtelemään näitä turhakkeita pois tieltäni.
Kuva: landinskan.se
Listan laatiminen
Ajattelin tehdä listan kaikesta mitä kotoa löytyy ja katsoa millaiseen lukemaan pääsen kun olen viimeisenkin kaapin ja säilytyslootan käynyt läpi. Puolen vuoden välein olen yleensä tehnyt tätä läpikäyntiä, mutta jonkin verran olen havainnut hilloamista viime aikoina omassa suhtautumisessani.
Minulla on kaapissani mm. yksi romulaatikko, jonne on kertynyt mitä ihmeellisintä lippulappua, käyntikorttia, kynää, ruuvia, mutteria, pompulaa, kynttilää ja muuta roipetta. Laatikko on pariin otteeseen vaihtunut suurempaan, joten tämäkin kertoo että on aika tehdä raivausprosessi.
Tyttökin otti taas uuden kasvupyrähdyksen ja osa alkusyksystä ostamistani välikausi- ja sisävaatteista on jäänyt jo pieneksi. Myös astiapuolella olen huomannut että puolet kipoista ja kapoista jäävät kokonaan vaille käyttöä ja päätinkin tehdä merkkauksen niille. Laitan jokaiseen keittiövälineeseen ja astiaan maalarinteipin palan ja aina käyttöön ottaessani nappaan teipin pois. Kuukauden kuluttua poistan surutta kaiken missä teippipala on vielä kiinni.
Kuva: landinskan.se
Vanhat neliöt entistä avarammaksi
Tavoitteeni on maksimoida oman kodin neliöt ja saada kodista entistäkin avarampi, olematta kuitenkaan tyhjä tai keskeneräisen näköinen. Haluan myös kehittyä tiedostavammaksi kuluttajaksi niin sisustustavaroiden, ruoan, vaatteiden, elokuvien kuin muiden ostettavien juttujen ja palveluiden osalta. Samalla haluan haastaa itseni kokeilemaan uudenlaisia ajattelutapoja kaikissa elämän osa-alueissani työstä vapaa-aikaan ja hankinnoista kierrättämiseen.
Tästä aiheesta on tulossa varmasti juttua jonkin verran ja mietiskelin jo blogihaasteenkin tekemistä ja välittämistä tämän tiimoilta. Saa nähdä miten pääsen itse vauhtiin, tai siis hiljennän vauhtiani on ehkä oikeampi termi tälle uudenlaiselle suuntaukselleni.
Teitä uusia lukijoita ja vierailijoita on blogiini tullut matkanvarrella melkoisesti ja ajattelin tehdä koontipostauksen painonpudotuksestani ja elämäntapamuutoksesta, joka alkoi tammikuussa 2012.
Lähtöpaino 75kg
Tammikuussa 2012 lähtöpainoni oli 75kg, joka on minulle 158cm pituiselle ihmiselle aivan liikaa. Olen kärsinyt syömishäiriöistä nuoruudessa ja varsinkin teini-ikäisenä ruoka ja ruokailu olivat aiheena itselleni isoja tabuja. Häpesin ihmisten seurassa ruokailua ja mietin lähes kaiken valveillaoloaikani joko syömistä tai syömättömyyttä. En onneksi ollut missään vaiheessa pahasti alipainoinen, vaikka kävinkin vuosien varrella läpi monen monta kitudieettia ja pikakuuria.
Aikuisuuden kynnyksellä sain elämääni uudenlaista sisältöä. Muutin omaan kotiin, löysin mielenkiintoisen työpaikan ja sain paljon uusia ystäviä. Syömishäiriöni jäi pikkuhiljaa taka-alalle ja elin melko normaalia elämää lähes vuosikymmennen ajan. Tulin raskaaksi 2009 ja siitä alkoi yllättäen uusi kierteeni syömisongelmaisena. Tällä kertaa en suinkaan rajoittanut syömisiäni paastoten vaan herkuttelin kerrankin elämässäni mielestäni oikeutetusti ja kahden edestä.
Raskausaikana keräsin painolastia yli 30kg, joista osa tuli silkasta nautinnosta herkutteluun ja osa muista raskausajan vaivoista. Painoin 50kg ennen raskautta ja vastasyntyneen tytön kanssa sairaalasta kotiin tullessani vaakalukema näytti 83kg. Muutamia kiloja putosi seuraavien viikkojen aikana onneksi itsestään, mutta painolukema jymähti 75kg jäädäkseen. Näitä kiloja yritin karistaa epätoivoisesti, mutta laihtuminen olikin yllättävän vaikeaa ja painoni jojoili vuoden 2011 aikana useasti 10kg haarukassa edestakaisin ylös ja alas.
Kadonnut itsekuri ja sokerikoukku
Suurimmat paheeni herkuttelun ja syömisen suhteen olivat ehdottomasti leipä ja suklaa, joiden kanssa minulla ei ollut yhtään itsehillintää. Leipää saatoin syödä kokonaisen paketin kerrallaan juustoineen ja kinkkuleikkeineen. Suklaan suhteen olin kuin pohjaton kaivo.
Vauva-aikana olin hyvin väsynyt jatkuvista yöheräilyistä, enkä osannut päivälläkään levätä. Suklaan syöminen oli keino pitää vireystasoa ylhäällä ja lopulta olin riippuvainen päivittäisestä suklaa-annoksestani.
Siinä vaiheessa kun vaakalukema 1.1.2012 näytti kolmatta kertaa 75kg, tajusin että elämänmuutoksen on tapahduttava NYT ja pelkkä vaakanumeroiden seuraaminen ei enää riitä. Muutoksen oli tapahduttava kokonaisvaltaisesti ilman pikaisia paastokuureja tai muita poppakonsteja. Tavoitteeni oli muuttaa elintapojani ja ruokailutottumuksiani pysyvästi sekä päästä takaisin ennen raskautta olleeseen 50kg normaalipainooni.
Eroon makeanhimosta
Olin niin pahasti riippuvainen makeista herkuista, erityisesti suklaasta, ettei aikaisemmat yritykseni herkuttelun vähentämisestä toimineet itsehillinän puutteen vuoksi. Päädyin lopulta siihen vaihtoehtoon, että vaihtoehtoja ei enää ole. Karsin kerta heitolla kaiken makean pois ruokavaliostani ja näiden ohella jäi myös leipä, joka oli yksi paheistani.
Tavoitteeni oli selvitä yksi päivä kerrallaan ilman herkuttelua ja alku oli todella rankka ja henkisesti koettelevaa aikaa. Korvasin herkuttelun viilillä, johon en aluksi lisännyt joukkoon mitään, jotta makuaistini tottuisivat makean sijasta happamaan. Olen kirjaimellisesti itkenyt viilipurkkiini, kun useamman kerran viikossa väsyneenä olisin tehnyt melkein mitä vaan saadakseni suklaata. Tämä itku ja taistelu oli kaiken arvoista, vaikka silloin se tuntui lähinnä itsensä kiduttamiselta.
Päivä kerrallaan kohti keveämpää minää
Sokeria en korvannut ruokavaliossani mitenkään, enkä ottanut makeutusaineita tai vastaavia korvaamaan sokeria. Halusin kitkeä makeanhimoni kokonaan pois ja kaikki makealta suussa maistuva oli minulta poissuljettu. Makeanhimon iskiessä yritin aina aluksi pitkittää sen sietämistä ennen varsinaisia toimenpiteitä.
Jos ja kun herkkuhimotukseni ei mennyt vartissa ohitse niin turvauduin viilipurkin syömiseen. 200g maustamatonta viiliä täytti vatsaa ja vaikka sen maku on kaikkea muuta kuin makeaa tai herkulliseksi miellettävää, lievitti se kuitenkin makeanhimoani.
Alussa viiliä tuli syötyä kymmenenkin purkkia päivässä, mutta muutaman kuukauden kuluttua makeanhimo oli helpottanut niin paljon, että se valtasi mielen ja kehon vain muutaman kerran päivässä.
Avoimuus ja rehellisyys auttaa pysymään polulla
Repsahduksia tapahtui ensimmäisten kuukausien aikana. Aikaisemmin olen aina repsahduksen jälkeen jatkanut herkuttelua seuraavaan päivään, koska ajattelin että mitäs sen enää on väliä kun suklaalevy jo sujahti suusta alas. Nyt sain kuitenkin korjattua virheliikkeeni nopeasti ja herkkuhetkeni jäi vain hetkeksi eikä siitä muodostunut kokonaista herkkupäivää tai herkkuviikkoa, kuten ennen.
Epäonnistumisen tunne oli voimakas aina jokaisen repsahduksen jälkeen, koska olin niin kovasti nähnyt vaivaa sokerittomuuden ja painonpudotuksen osalta. Tästä sain pientä kiukkua ja hyödynsin kiukkuni itseni tsemppaamiseen. Ystävien kanssa kahvilla käynti oli yksi vaikeimmista asioista, koska leipomoiden munkit ja kakkupalat saivat kuolan valumaan suunpielistä. Itseäni helpotti se, että olin kertonut kaikille ystävilleni ja perheenjänilleni omasta projektistani ja he tukivat ja tsemppasivat minua.
Ihmettelyäkin sain osakseni ja monesti minulle tuputettiin kahvipöydässä herkkuja ja kakkuja fraaseilla ”kyllähän sie nyt pari pullaa voit syödä”. Minä pysyin kuitenkin vahvana ja totesin että normaalisti ihminen voikin syödä vähän kaikkea, mutta minä olen herkkuaddikti, joten en lukeudu normaaleihin ihmisiin tällä hetkellä. Avoimuuteni sai ihmiset ymmärtämään minua paremmin ja myös herkkujen tuputtaminen loppui.
25 kiloa karistettu vuodessa
Sokerikoukun huomasin selättäneeni lopullisesti noin 5kk projektin aloittamiseni jälkeen. Muistan istuneeni toukokuisena iltana yksinäni sohvalla katsomassa televisiota, josta tuli suklaajäätelömainos, ja ajatelleeni että koska minun viimeksi on tehnyt mieli mitään makeaa. En muistanut.
Sain pudotettua kertyneet kiloni vuodessa ja vuosi 2013 alkoi 25kg kevyempänä kuin vuosi 2012. Suurin muutos ruokavaliossani oli annoskokojen säätäminen normaaliksi, ylensyönnin lopettaminen ja kaiken sokerin ja herkuttelun jättäminen. Paino putosi ensimmäisten viikkojen aikana nopeasti, jonka jälkeen painonlasku hidastui ja tasottui.
Kilojen kadotessa liikkuminen alkoi maistumaan enemmän ja enemmän. Liikuntaa lisätessäni lisäsin myös päivittäisen enrgiansaantini määrää. Tavoitteeni oli keventyä, kiinteytyä ja tuntea itseni virkeäksi ja terveeksi. Tässä tavoitteessani onnistuin.
Uusien elämäntapojen omaksuminen
En ole enää totaalikieltäytyjä sokerin ja makean suhteen, mutta minun ei tee niitä mieli enää syödä vaikka voisinkin. Olen muutamia kertoja kahvilassa käydessäni ostanut kakkupalan tai berliininmunkin, mutta en ole voinut syödä sitä muutamaa palaa enempää, koska makeasta tulee äklöttävä ja huono olo. En olisi koskaan elämässäni uskonut että näin käy. Haasteellisia tilanteita en enää koe olevan, koska mieleni ei tee nykyisin makeaa.
Karkkien, suklaan, keksien, jäätelön ja muiden herkkujen sijasta herkuttelen nykyisin erilaisilla viileillä ja jogurteilla, joiden joukkoon sekoitan Pitin hedelmä- ja marjasoseita. Mustikkainen mehukeitto kuuluu minulla nykyisin herkkuosastolle ja herkuiksi luen myös suikaloidut kasvistikut dippikastikkeella, joka korvaa viikonloppuiltojeni karkki- ja sipsikulhoja.
Tässä siskoni nappaama kuva tytön 1-vuotissynttäreiltä toukokuussa 2011, jolloin painoin 75kg. Alla kuva lokakuulta 2013 – paino on 50kg, vointi erinomainen ja hymykin herkässä. 🙂
Hyvä olo ja parempi fiilis
Saavutin tavoitepainoni 50kg tammikuussa 2013 ja olen saanut pidettyä painoni kurissa kohta vuoden. Aikaisempi jojoilu ja kuuriluontoinen laihduttelu ovat suurella todennäköisyydellä historiaa. Olen normaalipainoinen, olo on kevyt ja virkeä, eikä minun tarvitse enää miettiä syömistä tai sen rajoittamista.
Olen päässyt eroon riippuvuudestani sokeriin, herkkuihin ja suklaaseen ja olen melko varma että olen viimeinkin selättänyt myös lapsuudesta asti mukanani matkanneen syömishäiriön. On vapauttavaa huomata että ruoka ja syöminen ei enää hallitse minua ja arkeani, vaan minä hallitsen niitä. Syön pysyäkseni elossa, terveenä ja virkeänä.
Lue haastatteluni Iltalehdestä
Lehtihaastatteluni löydät tämän päiväisestä Iltalehdestä ja vuodentakainen blogipostaukseni painonpudotuksesta jumppaohjeineen löytyy tämän olevan linkin takaa: omakotivalkoinen/23kg-pudotettu-laihdutusasiaa
Kiitos kaikille teille ihanille lukijoilleni ja ystävilleni, jotka olette olleet tukenani ja tsempanneet minua silloin kun oma motivaationi näytti häviämisen merkkejä!
Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
