Mietiskelin minkä kokoisen ja kumman värisen Holmegaardin lyhdyn itselleni ostan ja päädyin lopulta keskikokoiseen (kork. 29cm) ja kirkasta lasia olevaan lyhtyyn. Nahkainen ripustuslenksu on vaaleahkoa konjakinruskeaa, joka on itseassa yllättävän huomaamaton valkoista seinää vasten. Ja se sopii meidän parketin väriin tosi hyvin.

Keskikokoisessa optimaalisin kynttilä on sellainen iso tuikkukynttilä. Pienet tuikut ovat turhan pikkuruisia ja pöytäkynttilät taas vuorostaan aivan liian suuria ja korkeita. Lyhty on tällä hetkellä tv-tasolla ja aika lähellä televisiota. En uskalla polttaa siinä oikeaa kynttilää, joten keksin laittaa lyhdyn sisälle 40 lampun Konstmiden valosarjan. Ihanan hentoinen valaistus eikä yhtään liian kirkas.

Valosarjassa on led-lamput, joten se ei kuumene ollenkaan lyhdyn sisällä. Vaikka oma tyttö alkaakin olla jo iso neiti, mietin silti edelleen lasi- ja kynttilätuotteiden osalta turvallisuutta ensimmäiseksi. Tyttöä ei ainakaan toistaiseksi ole kyseinen lyhty kiinnostanut ja toivottavasti hän ei sitä missään vaiheessa edes keksi kanniskella omiin leikkeihinsä. Ehkä mamman ”ei saa koskea kun menee rikki / polttaa pahasti” -kommennukset on menneet perille viimein. 😀

Kiitokset kaikille edelliseen kuluttamista ja designia koskevaan postaukseeni kommentoineille. Suurella mielenkiinnolla olen lukenut teidän kaikkien mielipiteet ja vastailen jokaiselle henkilökohtaisesti tässä kaiken muun iltatouhuilun lomassa.

* * *

Pakko on teille muuten päästä nyt supattamaan, kun sain eilen yhteydenoton Iltalehdestä. Minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut kertomaan oman tarinani painonpudotusprojektistani ja sokerilakostani. Hetken aikaa mietiskelin kauhunsekaisella tunteella asiaa, mutta päätin lopulta suostua haastatteluun.

Olen mielestäni aika hyvä esimerkki jojoilijasta, joka lopulta onnistui kuin onnistuikin tekemään ison elämänmuutoksen ja pääsin samalla irti myös sokeririippuvuudestani. Ilmoittelen teille sitten kun tiedän koska juttuni mahdollisesti julkaistaan.

Ihanaa iltaa kaikille!